Marjut Katajala

31.1.2004

Nostalgiaa ja nettisivuja

Lisäsin lauantain kunniaksi Neulonta-listan sivuille muutaman lankakaupan nimen ja osoitteen. Ensimmäisenä laitoin tietenkin nastolalaisen Lankakerän tiedot, sillä sieltä kävin neuleharrastukseni alkuaikoina ostamassa alelankakerän jos toisenkin. Kaupan "löysin", kun pikkusiskoni oli yläasteen(?)pakollisen TET-jakson Lankakerässä ja viihtyi ilmeisesti hyvin. Se ei ollut mikään ihme, sillä jos muistaisin omistajan nimen, kehuisin häntä vielä vähän lisää! Hän oli aina ystävällinen ja iloinen. Vieläköhän hän pitää kauppaa? Ainakin kauppa on muuttanut seurakuntatalon vierestä Aurantielle... Koskahan sekin on tapahtunut?

No, se nostalgiasta. Huomasin samalla, että nykyisen kotikaupunkini Espoon ainoa lankakauppa Neuletikki on avannut nettisivut osoitteessa http://www.neuletikki.com . Sinne siis!

30.1.2004

Tehkää edelleen tilaa kirjahyllyyn!

Jussi, tuo aviomiehistä parhain, tilasi minulle Elsebeth Lavoldin Designer's Choice The Viking Knits Collection -kirjan Hamilton Designistä . Kirjassa on 16 viikinkien koruihin, ornamentteihin ym. perustuvaa palmikkoneuleohjetta ja ja ne kaikki on neulottu uudesta Elsebeth Lavoldin Silky Wool -langasta. (Kirjan ideana tuntuukin olevan langan, ei niinkään viikinkineuleiden, esittely.)

Jos vertaan Lavoldin kahta kirjaa, Viikinkineuleet -kirjan mallit ovat monimutkaisemman ja työläämmän oloisia ja niiden palmikkokuviot olivat hieman runsaampia, Designer's Choice -kirjassa malleissa on enemmän sileää oikeaa tai nurjaa ja palmikot ovat useimmiten koristeina helmassa tai hihansuussa eivätkä niin usein muodosta koko neuleen pintaa. Se on aloittelijan ja meidän apupuikkonsa aina hukkaavien henkilöiden kannalta armollisempaa. (Paitsi että opettelin juuri tekemään palmikoita ilman apupuikkoa, hyvä minä!) Kaikki mallien kuvat löytyvät Elsebeth Lavoldin webbisaitilta, joten City-lehteä lainatakseni: TJEU.

Samaa palmikkoa on käytetty myös useamman kerran, esim. ensimmäisessä ja kolmannessa mallissa (Aud ja Ljod) on sama Love Knot/Little Knot -kuvio. Ljod on oma suosikkini, se on pelkistetyn kaunis ja sen levenevä helma peittää uhkaavasti levenevän lantionkin. <g>

Pelkistäminen on taito sinänsä ja kirjan neulemallit ovat viehättäviä, voisin tehdä niistä kaikki, jos aikaa olisi. Myös Silky Wool -lanka vaikuttaa houkuttelevalta, mutta valitettavasti Jussi ei huomannut tilata kerän kerää kirjan mukana...

Älkää nyt antako kriittisen asenteen hämätä, pidin kirjasta oikein paljon niinkuin Viikinkineuleet -kirjastakin!

Mallien nimien taustan esittely oli mielenkiintoista, samalla sain taas kerrattua viikinkien mytologiaa ja Skandinavian historiaakin. Kiinnostavaa oli myös se, kun mallien yhteydessä kerrottiin, mistä inspiraatio oli peräisin. Liv-mallin inspis on peräisin Suomesta, tarkemmin sanoen Vöyriltä löydetystä mount :ista - mutta en millään keksinyt, mitä mount tarkoittaa tässä yhteydessä...

Kun konsultoin Merriam-Websterin saittia ja mietin, mitä mount mahtaisi tarkoittaa, saitin etusivulla ollut päivän sana osui ja upposi:

woolgathering (noun)
: indulgence in idle daydreaming

Sana woolgathering , "villankeräys", tarkoittaa "ajatusten harhailua" tai "päiväuneksimista". Sanan merkitys on vuosisatojen aikana muuttunut - tai abstrahoitunut, kuten me kielitieteilijät sanomme: ennen sana tarkoitti käytännön toimintaa eli lampaiden jäljiltä pensaisiin ja aitoihin tarttuneen villan keräämistä. Tuollainen lampaiden perässä kulkeminen näytti päämäärättömältä kuljeksimiselta ja nyt villankerääjän sijaan ajatukset kuljeksivat päämäärättömästi. (Ja eikös joskus sanaa wool käytetä myös (villa)langastakin, ainakin englantilainen ex-työkaverini teki niin?)

28.1.2004

Tehkää tilaa kirjahyllyyn!

Tärkeimmät kuitenkin ensin, kirjahyllyn raivaus vasta sitten: oikein paljon onnea yksivuotiaalle Kapiokirstulle ! Mihin aika on oikein mennyt? Vastahan Kristiina nimitti minut apulaisvalvojaksi - eikä siitäkään ole kuin hetki, kun kävimme Tallinnassa .

Sitten päivän hankintaan: posti toi Deborah Newtonin Designing Knitwear -kirjan. Katselin sitä jo pitkän aikaa sitten Akateemisessa kirjakaupassa , mutta 47 euron hinta sai minut jättämään kirjan hyllyyn. Nyt sorruin ja tilasin kirjan amazon.co.uk :sta (hieman yli 12 puntaa). Saattaa tietenkin olla, että kirjan hinnaksi tulee postikulujen kanssa suunnilleen sama kuin Akateemisessakin, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin...

Kirja on ehdottomasti inspiroiva. Se lähtee perusasioista: langasta, mallitilkuista, kaavoittamisesta ja siirtyy pikkuhiljaa erilaisiin oikeilla ja nurjilla silmukoilla tehtäviin mallineuleisiin, palmikkoneuleisiin, kirjoneuleisiin, pitsineuleisiin.... Ohjeita kirjassa ei ole kuin muutama eikä kirjassa käsitellä neulomisen perusteita tai tekniikoita, mutta jos perusasiat ovat hallinnassa, kirjasta saa paljon loistavia ideoita ja ajatuksia sekä käytännön neuvoja siihen, kuinka ideoista saa luotua valmiin neulemallin.

Toki kirja on näin eurooppalaisesta maalaisjärkinäkökulmasta katsotttuna välillä varsin amerikkalaisen selittävä, joskus siinä esim. kerrotaan, miksi kuva onkin piirroskuva (koska se on esimerkki luonnoksesta!) eikä puhtaaksi piirretty kaavakuva, mutta se ei kuitenkaan haittaa. Kirja on vuodelta 1998 ja jotkut neuleet ovat hieman 80-lukulaisia lepakkohihoineen, mutta haitanneeko tuo nyt, kun 80-luvun sanotaan palaavan kovaa vauhtia? Kuriositeettina mainittakoon, että kirjassa on myös pussihousujen kaavakuva!

Kirjasta kuuluu selvästi kirjoittajan oma ääni ja hänen kokemuksensa ja se, mistä hän saa inspiraatiota (lähes mistä vain?). Hän osaa rohkaista ja kannustaa, varsinkin kirjan "Entä jos-..." -osuudet olivat hyviä: entä jos edellisellä sivulla esitelty neule olisikin väljempi?

Kaikenkaikkiaan kirja on hyvä ostos, jos omien neuleiden suunnittelu kiinnostaa. Minäkin voisin nyt tarkistaa, kuinka asiat oikeasti tehdään. <g>

26.1.2004

Lankadieetti?

Leppävaaran Sellossa oli sekä Maxissa että Citymarketissa lankaa alennuksessa. Maxissa jäljellä oli vielä satunnaisia keriä (enimmäkseen vaaleanpunaista) Kid Mohairia, jotain akryylilankaa, harmaata Popia ja ruskeameleerattua HipHopia.

Citymarketissa taas oli alennuskori (-20%) täynnä Woolia, Teddyä, Tangoa ja - yllätys yllätys - harmaata Popia! Myös kanervanpunaista Popia oli juuri sopivasti työkaverini kaulaliinaa varten (hän neuloo jo toista kaulaliinaa Popista). Itse katselin sillä silmällä beigeä Teddyä ja yhdistelin sitä ruskean Teddyn kanssa, mutta päätin jättää lankojen ostamisen sikseen.

Mieleeni tuli Neulonta-listan keskustelu lankadieetistä: ei lankaa ennenkuin jokin tavoite on saavutettu tai ennalta määrätty aika on kulunut. Vaikka uusi vuosi alkoi jo lähes kuukausi sitten, ehtisikö vielä tehdä lupauksen? Ei lankaa ennenkuin... Hmm?

Kuvassa puolestaan Prismaksi jossain välissä muuttuvan Maxin kunniaksi meidän Maximme kirsu.

24.1.2004

Koti kuntoon!

Neulomisen sijaan kaivoin uskollisen Pfaffini esiin ja ompelin kahdet verhot: keittiön kapan ja makuuhuoneen verhot (2 kpl). Kolmannet eli olohuoneen verhot (4 kpl) jäivät vielä odottamaan parempaa päivää.

Huomatkaa myös hiusten uusi punainen väri sekä ompelukoneen lankarullan pidikkeen nerokas Pirkkaniksi-mehupillijatkeratkaisu - en enää muista, kuinka sain pidikkeen katkeamaan, mutta mehupilli sopii siihen kuin nakutettu ja lankarulla pysyy hyvin paikallaan...

Keittiön kappa on pirteän keltainen ja kukikas. Siitä tuli noin 52 cm pitkä ja 260-270 cm leveä. Erityisen ylpeä olen siitä, että sain keskellä olevat kuviot sopimaan yhteen - hieman niitä sai sovitella ja verhon leveydestä katosi sen takia 20-30 cm, koska verhon reunassa kuvio ei alkanutkaan siitä, mihin se toisessa reunassa päättyi. Lisäksi havaitsin, että kuviot eivät olekaan täysin suorassa linjassa kankaan reunoihin nähden, vaan valuvat vähitellen alaspäin... Höh.

Makuuhuoneeseen taas tuli vaaleat verhot, joissa oli koristeena hauskaa chenille-langan tyyppisellä langalla tehtyä kirjailua (alla lähikuva) ja hillittyä kultakirjontaa.

Tämä oli kankaista ehdottomasti suosikkini, vaikka onnistuinkin koko ajan nykimään nurjalla puolella olevia langanjuoksuja ja rypyttämään kangasta tahtomattani... Lisäksi verhojen reunojen huolittelu oli tuskaa (katkaisin kolme neulaa ensimmäisen verhon toisessa reunassa, muuten selvisin ilman aineellisia vahinkoja). Verhoista tuli ei-takuulla-minkään-standardin mukaiset 161-162 cm pitkät koeripustelun ja mittailun jälkeen, mutta alareunassa riittää kyllä varaa siihen, että verhot voi tarpeen vaatiessa pidentää 180 cm pitkiksi, niinkuin alunperin speksasimme.

Sitten se loppulatistus: tämä ei ollut kurkistus kotiimme, vaan roudasin ompelukamat (koneen, kangassakset, lankarullat, nuppineulat...) Jussin suosiollisella avustuksella kahden kilometrin päähän ja perustin verho-ompelimon Karakallion kissattomalle vyöhykkeelle.

Verhot tulivat bestmanillemme Mikolle (ylläolevassa kuvassa vasemmalla, oikealla Jussi). Olin luvannut ommella Mikolle verhot, koska Mikko toi työmatkaltaan Kiinasta hääpukuni silkkikankaan . Samalla Mikko osti myös verhokangasta itselleen - jonkin aikaa ne olivatkin ehtineet muhia kaapissa verhotankojen puuttuessa.

Makuuhuoneen ja olohuoneen verhokankaat olivat mielenkiintoisesti n. 290 cm leveitä, joten verhot sai leikata poikittain eikä pituussuunnassa niinkuin yleensä 140-150 cm leveistä verhokankaista. Hieman se vaati orientoitumista, mutta sujui sitten ihan hyvin - tai katsotaan nyt, mitä olohuoneen verhoista tulee...

20.1.2004

Naisella on oikeus muuttaa mieltään

Tuo lila pötkylä on sitten villapaita. Ihan totta! Tai ainakin lupaava alku.

Hylkäsin julmasti lovikka-villatakin 7 mm pyöröpuikkojen puutteessa (ilman niitä hihaa on hankala neuloa pyöröneuleena enkä halua hihaan saumaa) ja aloitin viime vuoden eniten(?) haikaillun projektin eli ribbineuleisen paidan 7 Veljestä Isoveli -langasta. Langan ostin edellisellä viikolla Novitan alesta (tosin kuulemma Isoveli olisi Tarjoustalossa halvempaa kuin Novitan tehtaanmyymälässä) ja aloitin paidan viikonloppuna.

Paita edistyy nopeasti, tuossa on kolmas kerä menossa. Ajattelin tehdä siitä pitkähkön, ettei vilu pääse yllättämään. Niin, ja vaikka paita näyttää tuossa kapealta, se johtuu siitä, että joustinneule vetää kasaan. Ajattelin luottaa siihen, että paita veeeeenyyyyy ja mahdun siihen hyvin. Krhm.

Ai niin, kyllä pyöröpuikoilla saa neulottua resoriakin, ei siihen sukkapuikkoja tarvita (mutta älkää kertoko sitä lovikka-takille...)

• Purlwise: The Handy Magic Loop
• Modified Magic Loop

15.1.2004

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa

Neulonta -sähköpostilistan jäsenet Kapiokirstun kautta mukaan päätyneellä Minnalla vahvistettuna tapasivat Sanomatalon Modestyssa neulonnan merkeissä, kuinkas muutenkaan.

Päätin Novitan tehtaanmyymälän alen kunniaksi matkata Helsingin keskustaan Lauttasaaren kautta. Saaliiksi jäivät Novitan uusi neulevihkonen (1 €) sekä tykötarpeet kahta "kai-nämä-pitää-joskus-tehdä"-paitaa varten: lilaa isoveljeä ja vanhan roosan väristä Maxia, koska niitä nyt sattui olemaan ja olin jo jonkin aikaa haikaillut niiden perään. Lisäksi toteutin vieraskirjassani antamani uhkauksen ja ostin kevään uutuuslankaa Samosia sen verran, että saan siitä kaverini tyttärelle luonnonvalkoisen kietaisuneuletakin, jossa on jotain söpöä vaaleanpunaista koristelua.

Alesta ei kuitenkaan kummoisia löytöjä pystynyt tekemään, ellei tummanvihreä Maxi Mohair kiinnostanut, mutta mukavaahan siellä oli käydä. Alpacaa olisin ehkä voinut ostaa, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Eihän?

Huvittelun jälkeen (tai no...) oli vuorossa lisää huvittelua. Asetuin lankasaaliineni Modestyn eteen istumaan ja asetin langat syötiksi. Neulojat liikkuivat ja kävivät hyvin pyydykseen ja löysin neljä muuta selaamaan mallivihkosta ja kokeilemaan Samosia. (Vinkki: lankakerien hiveleminen julkisella paikalla auttaa muita tunnistamaan neulojan.)

Kuvassa vasemmalta oikealle: Päivi, minä, Minna, Maria ja Terhi. (Kiitokset myös sille ystävälliselle rouvalle, joka tarjoutui ottamaan meistä kuvan.)

Sitten jestas, ihmisillä on kyllä ihania neulekirjoja! Kadehdin erityisesti Päivin Stitch 'n Bitch -kirjaa... Ja lehtiä ja muitakin kirjoja ja... Pläräsimme hetken niitä ja sitten jokainen kaivoi neuleensa esiin. Jestas, kuinka ihmisillä oli ihania neuleita!

Jussin rock-kukkopiposta oli jäljellä noin 5-7 cm. Hyvässä seurassa neulominenkin sujui nopeasti ja pipo valmistui ihan huomaamatta! Muuten, ensimmäisen kerran tapaamisen aikana katsoin kelloa kahden tunnin kuluttua puoli kahdeksalta(!). Kyllä, aika lentää, kun on hauskaa. (Varsinkin modernia taidetta käsitellyt keskustelu oli mielenkiintoinen näin ohimennen mainittuna.)

Kahdeksan maissa olikin aika pakata puikot ja langat kassiin ja lähteä kotiin testaamaan pipoa ja päättelemään vihoviimeiset päälaen silmukat. Pipo oli varsin passelin kokoinen, joten nyt on hiuksensa lyhentäneellä miehellä (sori, ei kiharoita, ne jäivät pipon alle) taas lisää lämmintä päällepantavaa ja vielä sävy sävyyn kynsikäslapasten kanssa.

Kiitos oikein paljon kaikille seurasta, tällainen tapaaminen pitää järjestää pian uudelleen!

12.1.2004

TM... eikun JK testaa

Tänään kynsikäslapaset pääsivät viralliseen testiin aamun työmatkalla Toyotan rattia vasten, vaikka Jussi yrittikin aamulla unohtaa ne sohvapöydälle... Heh, ei niistä niin helpolla pääse eroon!

Kiitämme:

• nopeaa ja henkilökohtaista toteutusta
• monikäyttöisyyttä
• lämpöisyyttä

Moitimme:

• läpän kiinnitystä (vaatii vielä jatkokehitystä, mahd. nepparin)
• pito ei ollut paras mahdollinen

11.1.2004

Nämä eivät ole siivoushanskat

Aluksi ostosvinkki: Novitan tehtaanmyymälän ale alkaa huomenna 12.1., kertoi Helsingin Sanomien mainos tänään.

Sitten asiaan: pienet projektit ovat kivoja, koska ne valmistuvat nopeasti. Kynsikäslapaset ovat valmiit! Ompelin niihin lopuksi kämmenpuolelle tekonahkaiset paikat pykäpistoin, jotta hanskat eivät luistaisi autoillessa.

Aloitin niiden jälkeen Jussille mustasta 7 Veljeksestä tämän henkilön inspiroimana joustinneuleisen pipon. (Hmm, jos kirjoittaisin tähän tuon jumalaisen iiiihanan laulajan nimen, voisin saada sivuilleni paljon enemmän kävijöitä. No, olkoon, en halua turhaan kiusata faneja.) Syynä tähän on se, että vitsailin joskus Jussille, että hän näyttää ihan samalta, kun hänellä on pipo päässä. Kihara tukka jne... Jostain kumman syystä pipo katosi Jussin päästä seuraavan sekunnin sadasosan aikana! Kumma mies.

No, okei, myönnetään: ei se yhdennäköisyys ole ollenkaan silmiinpistävää, kyllä se taitaa jäädä siihen kiharaan tukkaan. Se siitä...

Lisäksi kävimme eilen Ikeassa ostoksilla, joten tänään siivosin lankani (kolme valkoista laatikkoa, kolme mustaa, kaksi koria ja yksi muovinen pyykkikoritötsä tjsp. [takana oikealla] - huh!) ja päätin luopua "muutamasta" kerästä (oikeassa alakulmassa korissa, päällä punaista lankaa), joista en kuitenkaan koskaan tee mitään. Voisin antaa niitä pois tai laittaa niitä kirppikselle... Sillä tavalla pääsin viimeksikin eroon isosta kasasta vanhoja tekokuituisia lankoja - anoppi korjasi ensin muutaman kerän talteen ja neuloi niistä kaulahuiveja, muut kerät menivät myyntiin.

Yhteen mustaan laatikkoon (se on mustaa tekokuituista kovitettua kangasta tjsp. , ei pahvia, vetoketju, pohja kiinnittyi tarranauhalla) säilöin tämänhetkisen ison projektini, lovikka-villatakin. Mini-kissan harrastusten kannalta se on ikävä juttu, sillä kuluneen viikon ajan Mini on raahannut joka päivä neuleen eteiseen vastaan. Sen sijaan yleensä vastaan raahattu viltti on saanut pysyä sohvan käsinojalla! (Kissoilla on hieman hassuja tapoja, myönnetään.) Ainakin tuollainen laatikko pitää neuleen turvallisesti sisällään ja näyttää siistimmältä sohvan vieressä kuin pahvilaatikko tai paperipussi.

9.1.2004

Äideistä parhaimman sain

Kyllä äidit osaavat! Katsokaa, äiti lähetti aivan yllättäen mallikantapään kirjeessä! Viime sunnuntaina nauratin äitiä puhelimessa, kun kyselin neuvoja sukan tekemistä varten ja nyt sain postissa ohjeita ja esimerkin.

En taida raatsia kertoa äidille, että sukat ovat olleet valmiit jo jonkin aikaa. Toisaalta, seuraavista sukista (jotka teen noin vuonna 2024, jos jatkan samaan tahtiin kuin tähänkin saakka) tulee nyt varmasti hyvät. Ne elämäni toiset sukat kun eivät välttämättä kestä lähempää tarkastelua ja ne ensimmäiset taas ovat joutuneet jo kauan, kauan aikaa sitten teille tietymättömille.

Kynsikäslapasetkin etenevät, tosin huomasin poimineeni yhdellä puikolla vahingossa kahden silmukan välisen langan puikolle, jolloin sillä olikin 13 silmukkaa 12 sijaan! Päätin purkaa, koska muuten olisin tuijottanut ko. kohtaa epätoivoisena aina, kun Jussi pitää kynsikäslapasiaan - ja tietenkin toivon, että niitä pidetään mahdollisimman paljon eikä hylätä jonnekin auton takapenkille...

7.1.2004

Lapasteatteria ja huisia innovaatioita

Mini-kissa yritti purra kädestä, kun esitin lapasteatteria. "Hei, olen kynsikäslapanen. Kuka sinä olet?" Olikohan mulla tylsää?

Ensimmäinen kynsikäslapanen on nyt valmis. Huomatkaa erityisesti vapaana lärpyttävän lapasosan vastainen ratkaisu (jos mustasta nyt jotain erottaa), joka on pitkällisen tuotekehittelyn (n. 2 min) tulos: nappi resorin reunassa!

M (miettii): Olisiko susta nappi parempi tässä resorin kohdalla vai lapasen päässä?
J: Resorin kohdalla.
M: Joo, sitä minäkin, siinä se on varmaan vähemmän tiellä. Olisko tää nappi OK? Parempi olisi olla, sillä mulla on niitä vaikka kuinka paljon!

Lapasen kärki kiinnittyy nappiin lapasen kärjessä poikittain olevan "lenksun" avulla. Ensin tein lapasosan päähän perinteisen silmukkamallisen lenksun, mutta se näytti hassulta siinä törröttäessään, joten kehitin sitten poikittaisen ratkaisun. (Lapasen kärjessä on siis pari kerrosta kärjestä poikittain olevat toisiinsa kiedotut kaksi lankaa.)

Uusi Novita... eikun Moda -lehti oli myös odottamassa, kun tulin kotiin. Tekstiiliteollisuuden maahantuomia Sirdarin lankoja oli nyt käytetty neuleissa paljon (Denim-lanka vaikutti kiinnostavalta). Menitaan siis!? (Kaupasta oli lehdessä esittelykin.) No, Modan sisustusosuus vaikutti hieman turhalta (en vielä näe rokokoota olohuoneessani tai muuallakaan) ja jäin kaipaamaan perinne-/klassikkoneuleosuutta...

Jotta Novitat menisivät nyt varmasti sekaisin:

1. Novita-lehti => Moda-lehti
2. Helsingin villakehräämö (joka valmistaa Novita-lankoja) => Novita

6.1.2004

Uusi vuosi, uusi(ttu) ulkoasu

Aloitin vuoden neulomalla asusteita ja uudistamalla hieman sivuston ulkoasua. Tosin nettipalveluntarjoajamme kieltäytyi sujuvasti yhteistyöstä eikä nettiyhteys suostunut toimimaan tammikuun ensimmäisten päivien aikana kuin satunnaisesti puolisen tuntia kerrallaan... No, ainakin oli aikaa väsätä sivuja uusiksi, kun en päässyt surffaamaankaan!

Ei kai pitäisi valittaa, kun "talo tarjoaa" nettiyhteyden - se kuuluu vuokraan. Nettisivujamme taas hostaa Nebula , jota ei voi kuin kehua. Asiakaspalvelu on todella täsmällistä ja nopeaa! Eilenkin sain viestiini vastauksen 15 minuutin päästä.

Uutta : siirryin kaikilla sivuilla SSI:n ( server side includes ) käyttöön tai ainakin varauduin siihen. Lähes kaikkien sivujen osoitteet ovatkin muuttuneet, koska sivutiedostojen pääte on muuttunut (html => s html), joten vanhoilla bookmarkeilla ei näitä sivuja enää löydä, mikäli uudelleenohjauksessa joku mättää - ja jonkin aikaa menee, että uudet osoitteet päivittyvät hakukoneisiinkin. Kärsivällisyyttä siis! Toisaalta, jos kerran luet näitä sivuja, olet jo löytänyt tänne eikä sinulla pitäisi olla mitään hätää...

SSI ei ole näillä sivuilla mikään uusi juttu, esim. tässä blogissa sitä on käytetty jo jonkin aikaa. Huomatkaa tuossa oikealla Wanhat jutut -lista - se on tehty SSI:n avulla ja siksi se on sama jokaisella blogin sivulla. Hyvää : teksti tuupataan samasta tiedostosta jokaiselle sivulle, joten kaikki sivut päivittyvät yhden tiedoston päivittämisen jälkeen (säästää aikaa ja vaivaa). Huonoa : jokaisella sivulla on myös linkki sivulle itselleen eikä tiedostoon voi merkitä, millä sivulla kävijä kulloinkin on. Sitä varten pitäisi kai opetella PHP:tä, mutta se lienee turhan vaativaa tässä vaiheessa... (Toim. huom: Myös vieraskirjassa on jo käytetty SSI:tä.)

Kuvassa taas Frank, joka otti torkut samaan aikaan, kun väsäsin uusia sivuja.

5.1.2004

Könsikkään kynsikkäät

Asustekausi jatkuu: aloitin neulomaan edelleen Jussille kynsikäslapasia mustasta 7 Veljestä -langasta Viriilien virkkaajien & nuivien neulojien ohjeen mukaan.

Ajattelin samalla kehittää mallia edelleen: kävin jo ostamassa Eurokankaasta tekonahkaa, josta ompelen kämmeneen paikat, jotta kynsikäslapaset eivät luista autoa ajaessa. Samalla voisin kehittää lapasosan kärkeen jonkinlaisen ratkaisun, joka pitäisi lapasosan paikallaan silloin, kun se ei ole peittämässä sormia.

Hmm, pitäisiköhän tätä jatkaa edelleen ja keksiä ratkaisu, joka pitää lapasosan paikallaan silloin, kun se peittää sormet (jos ja kun se on tarpeen)? Tarranauha? Hakanen? Nappi? Neppari?

4.1.2004

"Äiti, kuinka tehdään sukat?"

Joulukuun lopulla mietin, pitäisikö tänä vuonna opetella tekemään sukat - tai siis kertaisinko unohtuneet taidot. Teinhän elämäni ensimmäiset sukat jo ala-asteella! No, ehkäpä yhdet sukat noin 20 vuodessa on ihan sopiva vauhti...

Isoveli-lankaa jäi Jussin myssystä vielä hieman ja yritin ensin tehdä siitä kaulaliinan, mutta mikään mallineule ei tuntunut sopivan eikä kaulaliina lähtenyt millään käyntiin. Sitten Jussi sanoi, että hän ei edes käytä kaulaliinaa, joten päätimme, että voisin tehdä hänelle sukat. Eivät kyllä sukatkaan alkaneet mitenkään lupaavasti: kantalapusta tuli ensin aivan liian iso ja teräosa näytti lähinnä räpylältä...

Toisaalta, jos jollakulla olisi jalka, jossa on kantapäässä tennispallon kokoinen möykky ja jonka jalkaterät ovat akuankkamaisen littanat ja leveät, ensimmäinen sukka olisi sopinut kuin valettu! (Enhän minä koskaan liioittele, en.)

Onneksi puhelimen päässä on maailman parhaiden sukkien tekijä, kantalappujen ja kavennusten mestari ja aina yhtä avulias, mutta hieman huvittunut ja yllättynyt äiti.

Ensi kerralla silmukoita voisi vähentää edelleen, 48 s taitaa olla siinä ylärajoilla. Nyt sukat ovat varresta hieman löysät, mutta pysyvät kuitenkin ylhäällä...

2.1.2004

Uusi vuosi, uusi myssy

Aloitin uuden vuoden neulomalla Jussille ex tempore -myssyn Isoveli-langasta. Lanka oli jäänyt yli käpäläpalmikkopaidasta . Unohdin siis lovikka-villapaidan ja siirryin pääasioiden (hehheh) pariin...

Ajattelin myös, että myssyyn olisi voinut tehdä sarvet viikinkityyliin, mutta herra " viikingit ovat tosi jee " Katajalan mielestä ne olisivat olleet hieman liikaa. Ei kai nyt sentään?

Sarvi olisi ollut suunnilleen tällainen: virkkasin vaaleasta Isoveli-langasta 25 kjs, yhdistin ne renkaaksi ja virkkasin ensimmäisen kerroksen kiinteitä silmukoita, sen jälkeen pylväitä. kahden kerroksen jälkeen kavensin noin joka 3. silmukan pois ja jatkoin kavennuksia joka toisella kerroksella. Pylväskerroksia tulee yhteensä 9. Sen jälkeen sarveen voi tunkea jotain kevyttä täytettä ja ommella sen kiinni, samalla sitä voi ehkä yrittää muotoilla hieman kaarevaksi vaikkapa muutamalla oikein sijoitetulla pistolla - niin, ja tietenkin toiselle puolelle pitää tehdä samanlainen sarvi!

Kuvassa Frank sanoo: "Miksi sun pitää aina tunkea niitä lankojasi kissan kylkeen, ei joka kuvaan tarvita kollia?!" Tuo ylivalottunut läntti on kuitenkin se viikinkisarven prototyyppi...

Kehitysidea: pipossa on neljä sileän neuleen aluetta ja niitä erottaa aina 2 s leveä nurja raita. Entäpä, jos joka toisen neljänneksen neuloisi sinisellä ja joka toisen valkoisella ja laittaisi lopulta sarvet mukaan? Kyllä sellainen pipo päässä kelpaisi jo seurata esim. lätkän MM-kisoja!

Tänä vuonna lätkän MM pelataan Tsekissä (Prahassa ja Ostravassa) 24.04. - 09.05. Enää vain satakunta päivää aikaa! Lipunmyyntikin on jo alkanut! Pipon voisi siis tehdä puuvillalangasta, ettei pääppää ala kuumottaa liikaa pelin tiimellyksessä...