Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä, jotain lainattua...
En oikein tiedä, mistä sain päähäni ommella hääpukuni itse. Oliko syynä se, että kuvittelin säästäväni rahaa (mutta en aikaa tai hermojani, sillä hääpuvun ompelu vie aikaa eikä jälkikään saa olla kovin huolimatonta)? Joka tapauksessa kaikki alkoi jo kauan ennen kuin hääpäivämme oli päätetty: Jussin ystävä oli lähtenyt Kiinaan komennukselle ja keksimme, että Kiinasta saa halpaa silkkiä. Päätimme hyödyntää ystävää, jotta saisin silkkiä kesäksi ja saisin ommeltua edes yksiin kesän kolmista häistä silkkimekon.
Silkki jäi kuitenkin saamatta enkä ommellut muutenkaan yksiinkään kesän häihin mitään mistään muustakaan kankaasta (laiskuus yllätti) ja innokkaasti neulomani huivikin jäi käyttämättä (kuva neulesivuilla). Sitten Jussin toinen ystävä lähti työmatkalle Kiinaan ja lupasi tuoda silkkiä tuliaisiksi, jos ompelen hänelle verhot. Kyllähän se minulle passasi.
Tykötarpeet
- 7 m 115 cm leveää silkkiä suoraan Kiinasta noin 60 € (kiitos Mikolle, bestmanillemme!)
- 3 x 100 m rullaa silkkilankaa Stockmannilta á 3,20 €
- 2,5 m viskoosista vuorikangasta Fabrissosta n. 15 €
- 55 cm vetoketju Eurokankaasta jotain kahden euron kieppeillä
- Burda-lehtiä: puku lehdestä 7/02, malli 101 ja laahus lehdestä 6/94, malli 119
- Kaavapaperia, kunnon terävät sakset (20 euroa + risat), nuppineuloja, ompelukone, saumuri ja saumurilankaa...
Muistettavaa
- Kiinassa, Thaimaassa ja muualla Kauko-Idässä silkkinä myytävät kankaat eivät välttämättä ole aitoa silkkiä, vaan polyesteria - eikä materiaalia aina tunnista kokeilemalla, sen verran silkkisen tuntuista polyesterkin saattaa olla. Materiaali selviää polttamalla: polyester on tekokuitu ja palaa muoviseksi klöntiksi, silkki on luonnonkuitu ja palaa tuhkaksi.
- Silkkikangasta on ommeltava silkkilangalla, polyester- tai puuvillalanka "syö" ajan mittaan silkkiä eli kuluttaa sitä. Fabrissosta ei sa silkkilankaa. Stockmannilta saa.
- Viskoosinen vuorikangas kannattaa kutistaa (siis pestä) ennen leikkaamista.
Itse asiaan: hääpuku ja kuinka se saatiin aikaan
Piirsin kaavat.
Varsinainen puku on Burdan 7/02 malli 101, mutta halusin siihen isomman laahuksen (en kuitenkaan mitään perässä laahautuvaa kangaspaljoutta) ja piirsin sen Burdan 4/96 mallin 119 mukaan. (Ilmoitin jo vuonna 1996, että haluan tuon 4/96-puvun hääpuvukseni, jos naimisiin menen - no, jos silkki olisi ollut raskaampaa, se olisi voinut onnistuakin. Toisaalta mieli muuttuu vuosien aikana eivätkä mallin off-shoulder-tyllihörhelöt tuntuneet enää hyvältä ratkaisulta.) Pohjapuvussa 7/02 oli myös melkoisen avonainen selkä, joten piirsin sen umpinaisemmaksi ja sitä kompensoidakseni piirsin etukappaleen pääntien hieman avarammaksi.
Kaavoja piirtäessäni mallasin myös kohdalleen laahuksen sivut ja tarkistin, että uuden laahuksen sivut ovat yhtä pitkät (tai lyhyet) kuin vanhankin, jotta uusi laahus sopii vanhan paikalle. Laahuksen leveydellä ja helman kaarevuudella ei ollut niin paljon väliä - itse asiassa uuden laahuksen pitikin olla pidempi ja leveämpi kuin vanhan.
Mini ja Maxi päättivät auttaa.
Päätin trimmata Minin häntää samalla...
Auttaminen väsyttää.
Mutta silti Maxin mielestä kaavat ovat kivoja.
Maxista ja Ministä huolimatta sain leikattua vuorin ja hurautettua sen saumurilla valmiiksi. Hääpuvun ompeleminen edistyi!
Tosin Frank auttoi ja valvoi ja hätisti joskus turhat häiriötekijät pois...
Muistettavaa 1: älä ompele olkasaumoja, muuten puvun oikeinpäin kääntäminen ei onnistu - ja kyllä, tarkistin tämä etukäteen: luen aina ohjeet ennen aloittamista. (Kylläkyllä, kirjoitanhan ammatikseni ohjeita ja sensellaista.)
Vuorin valmistuttua uskaltauduin varsinaisen silkin pariin.
Ikävä kyllä Frank - Brutukseni - päätti tulla saunasta torkkumasta ja halusi osallistua silkin leikkaamiseen.
Mini ja Maxi oli taktisesti vangittu silkin leikkaamisen ajaksi makuuhuoneeseen auttamaan Jussia logiikan opinnoissa - voi sitä maukunaa ja oven raapimista (Jussin seura ei aina kelpaakaan)!
Laahusta leikatessani päätin tyytyä noin 10 cm ohjeen laahusta kapeampaan versioon, koska sen sai juuri leikattua kankaasta ja halusin välttyä saumoilta (leveämmän laahuksen olisi joutunut tekemään kahdesta kappaleesta, jolloin laahuksen keskelle olisi tullut sauma). Siispä taas sovellettiin, tosin tällä kertaa se ei ollut vaikeaa.
Ommellessa sain pienen apurin, koska Mini ja Maxi olivat taas päässeet mukaan geimeihin. Maxi vahti ompelukonetta ja Mini vanhojen tarvikkeiden poislaittoa.
Muistettavaa 2: jätä tarpeeksi tilaa pukuun pujottautumiselle. Ompele vetoketju takasaumaan äläkä sivusaumaan niinkuin ohjeessa sanotaan (muista myös, että pääntie on pienempi kuin alunperin, koska selkä ei ole enää avonainen).
Muistettavaa 3: ompele vetoketju siististi (tai kätke kököt ompeleet huivin alle ja sano, että huivin on tarkoitus lämmittää), sillä kirkossa vieraat tuijottavat selkää ja samalla myös vetoketjua koko ajan!
Muistettavaa 4: älä panikoi, eivät muut kuitenkaan huomaa niitä virheitä, jotka tekijä tietää liiankin hyvin tehneensä. Silittämällä saa myös ihmeitä aikaan!
Kappas, siinä on laahus! Ja huivi! Ja huntu! (Tässä vaiheessa kävin lainaamassa äidin hunnun ja pohdiskelin, laitanko sen vai en.) Oikeanpuoleisen kuvan näkee myös isompana (palaa tälle sivulle selaimen Takaisin-nappulalla).
Päivän niksintapainen: helman saa huoliteltua näppärästi siihen tarkoitukseen tehdyllä liimanauhalla, joka vain silitetään kiinni! (Sopisikohan se housun lahkeiden lyhentämiseenkin - miksipä ei?) Hard core -tekijät kyllä päärmäisivät helman käsin... (Mutta minä olen laiska.)