Galleria - Kesä ja syksy 2003
Rio
Her
name is Rio and she dances on the sand...
Tämä paita kulki aluksi nimellä "Happy Happy Joy Joy" (oma ehdotukseni) ja hetken aikaa nimellä "Groovy Baby" (Jussin ehdotus), mutta jonkin aikaa mietittyäni Mikon ehdotus Rio alkoi kuulostaa hyvältä paristakin eri syystä. (Mikko on se Mikko, joka sai aikanaan pohjaanvajoamispaidan.)
1) Hain paidassa 80-lukulaista tunnelmaa eli neuloin siihen venepääntien niinkuin aikanaan seiskaluokalla tekemääni neulepaitaan (ko. paita oli paksua mohairsekoitetta). Ylläoleva ote on Duran Duranin levyn Rio (1982) nimikkobiisistä ja - hm, tuleepa täällä nyt tunnustettua asioita - Duran Duran on yksi kaikkien aikojen suosikkibändejäni ja Rio oli kieltämättä loistava levy. Terkkuja vain naapurintytölle, jonka isoveljen kasettia aikanaan lainasin! "...Don't say a prayer for me now, save it till the morning after..."
2) Rio kuulostaa iloiselta. Paita on kieltämättä iloisen värinen.
3) Paitaa voisi luultavasti pitää myös Riossa hikoilematta.
OnLine Linie 69 Life -nauhalanka löytyi Vihreän Vyyhdin tarjouskorista. Ostin sitä kahdeksan kerää eli 400 g, mutta paitaan kului vain viisi kerää! Lankaa neulottiin 10 mm puikoilla, joten neule eteni nopeasti. Paita on todella kevyt ja ilmava ja iloisen värinen. Kuva ei todellakaan tee sille oikeutta.
Lanka on tekokuitua, mutta ei tuntunut ollenkaan sellaiselta. Oikeastaan lanka tuntui siltä kuin olisi kreppipaperia neulonut, sen verran ohut ja kreppipaperin tapaan karheaa se oli (karhea on hieman huono sana, sillä lanka ei ollut häiritsevän karheaa, mutta ei siis silkin- tai kissankarvan pehmoistakaan).
Vauvan puputossut
Puputossujen
on tarkoitus käydä yhteen Palmasta
tehdyn myssyn kanssa. Myös niissä yhdistin kätköistäni
löytynyttä puuvilla(sekoite)lankaa Palman kanssa.
Jo aiemmin päätin, että en tee aivan tavallisia tossuja, vaan jotain muuta. Sukka-ajatuksen hylkäsin, koska sukkapuikkovalikoimani ei ole kovin laaja. Sitten ajattelin tehdä puputossut - tai no, voisihan noita sanoa koiratossuiksikin, sillä kyllähän nuo saattavat näyttää myös vaaleanpunaisilta luppakorvakoirilta pupun sijaan...
Neuletiheys teki tossujen kanssa tepposet ja tossut näyttivät aluksi hassuilta, aivan kuin niiden olisi tarkoitus sopia räpylään tai johonkin hyvin litteään ja leveään jalkaan... Niiden etureunaa sai kuitenkin muotoiltua muutamalla pistolla ja lisäksi tossun reunaan sopi oikein mainiosti nauha.
Toivottavasti tossut ovat oikean kokoiset - tai oikeastaan toivottavasti sekä myssy että tossut ovat oikean kokoiset ja sopivat vauvalle samaan aikaan. No, vauva on kuitenkin vielä pieni, joten hän ehtii kasvaa, jos myssy ja tossut ovat liian isot. (Hehheh, pääsenpäs sanomaan minua lapsena niin ärsyttäneen "Siinä on kasvunvaraa" -lauseen. Buhahaa! Buhahaa!)
Jussipaita
Notta
komia on miäs ja komia on paita - ja komia on kissukin.
Jussipaitaa (tai sanotahan sitä jussi-pairaksi tai jussinpairaksikin isoolla tai pienellä j:llä) on perinteesesti tikuttu Etelä-Pohojammaalla jo 1920-luvusta. Me ei olla kumpikaan pohojalaasia, vaikka mä olenki Vaasassa opiskellu, mutta tikkusin Jussille jussipairan, koska
- nimi velvoottaa (nimikkopairan kun on saanu, ni pitäähä
sellanen saara)
- Jussi-lankaa on vihroon saanu harmaana ja viininpunasena
- kyllähä tuallasen ny kehtaa insinööriki päällensä
laittaa, ku ilimat tuosta kylmenöö.
Ja onhan tuata paitaa jo miätittykin.
Tapahtui Helsingin villakehräämön Lauttasaaren-myymälässä loppuvuonna 2002:
M (soittaa Jussille): Jussi, täällon luonnonvalkosta ja viininpunasta
Jussi-lankaa. Haluatsä luonnonvalkosen vai viininpunasen villapaidan?
J: Luonnonvalkosen.
M (jatkaa lankojen shoppailua): Hitsi vie, täällei oo harmaata
Jussi-lankaa, jos olis, niin siitä vois tehdä Jussille Jussi-paidan
(hehheh).
Lopputuloksena tuosta edellisestä shoppailusta & keskustelusta oli luonnonvalkoinen neule, jossa viininpunaisia porokuvioita ja toive siitä, että harmaata Jussi-lankaa löytyisi joskus.
Tapahtui kesällä 2003 (tätä ennen HVK:n myymälästä on jo löytynyt tumman harmaata Jussi-lankaa ja pari kerää viininpunaista lankaa lisää sekä Myyrmannin divarista Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirja, jossa on jussipaidan ohje):
M (saapuu heinäkuussa alennusmyynteihin samaan paikkaan): Jesh, vaaleammanharmaata Jussi-lankaa! Ulkona on kyllä 30 astetta lämmintä, kehtaanko mä ostaa villalankaa? Kai mä kehtaan, miksen kehtaisi? Paljonkohan sitä tarttee?
Marjut saapuu kotiin hikisenä kilo villalankaa kassissa ja tuntee olonsa hieman hassuksi ja teeskentelee, että ovathan nuo harmaat langat olleet meillä jo vaikka kuinka kauan, dam-duu-di-dam-dam-dam, hmm-mm-mm...
Tapahtuu
elokuussa 2003:
M: Jussi, pitäsitkö sä jussipaitaa?
J: Kai mä pitäsin.
M: Ihan oikeestiko? Kehtaisitko sä mennä töihin sellainen
päällä?
J (naurahtaa): Miksen kehtaisi?
M (kaivaa lankaa esiin): Kumpi susta on parempi, tällanen vaalee harmaa
vai tää tummempi harmaa?
J: Vaalea.
M: Entäs teenkö mä noi vinoneliöt kahdella värillä
vai yhdellä?
J: Yhdellä.
Jussipaita on myös ensimmäinen neule, jonka olen tehnyt pyöröneuleena ala-asteen sukkien jälkeen - ihmettelen vain, miksen ole aiemmin tehnyt pyöröneuleena mitään. Se oli nopeaa ja helppoa! Kainaloista saakka neuloin kuitenkin edestakaisneuleena, en vielä uskaltanut lähteä neuleenleikkaamislinjalle.
Kunnia myös sille, jolle kunnia kuuluu eli malli pohjautuu Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjassa olleeseen jussipaidan ohjeeseen. Käyttämäni lanka on paksumpaa, joten neuletiheys ja myös vinoneliöt ovat suuremmat kuin kirjan ohjeessa, samoin olen muuttanut paidan mallia modernimmaksi ja tehnyt siihen kolohihan.
Muita jussipaidan ohjeita löytyy esim. Mirja Almay ym.:n kirjasta Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita, Vibeke Lindin kirjasta Perinneneuleita sekä Novitan numerosta 4/2000.
Ranteenlämmittimet Woolista
Töissä
on välillä kylmä, joten neuloin työkaverilleni ennakkosyntymäpäivälahjaksi
ranteenlämmittimet Woolista. Wool on merinovillaa, joten sen ei pitäisi
edes kutittaa. (Kuvassa on stunttikätenä minun käteni.)
Ranteenlämmittimet ovat vähän kuin kynsikkäät tai torimyyjän sormikkaat, mutta niissä ei ole erikseen sormien osuutta. Käytännössä ne ovat siis pyöröneuleena neulottu joustinneuleinen putki, jossa on aukko peukaloa varten.
Tietenkin peukalolle voi myös neuloa oman "putkensa" (vai mikähän se sormikkaan sormen osuuden virallinen nimi on?): peukaloaukon reunasta voi poimia sopivan määrän silmukoita ja neuloa pienen pätkän tuubia pyöröneuleena ja tadaa! Peukkukin pysyy lämpimänä.
Työkaverin lämmittimen värit ovat tietenkin tarkkaan valitut (lue: mitä kaapista löytyi - tarkimmat tunnistavat varmaan leijona- ja viikinkipaitojen värit). Siispä: keltaisen värin pitäisi lisätä älykkyyttä (=loistavia työsuorituksia tiedossa) ja punaisen parantaa verenkiertoa ja lämmittää (=on hyvä, jos lämmitin lämmittää), oranssin taas pitäisi lisätä tehokkuutta ja jopa ruokahalua, mikä taas on hieman paha asia, koska ruskeasta tulee mieleen suklaa...
Työkaveri kommentoi:
Johan kelpaa... ...taas kirjoitella kun on loistavat näpinlämmittimet! Enää ei tarvitse puhallella joka 10. sekunti sormiin jotka alkavat sinertää ja muutenkin muistuttaa tönkkösuolattuja sillejä.
Huivi Tangosta ja Orkidésta
Tein
itselleni huivin Novitan Tangosta ja Marks & Kattensin Orkidésta.
Orkidé-langan ostin, kun kävin työkaverini
kanssa ex tempore -matkalla Neuletikissä kesken päivän
ja Tangon sain lähi-Maxista.
Ensin tarkoituksenani oli neuloa pitsineulehuivi Orkidésta, mutta hylkäsin ajatuksen ensimmäisen kerän neulottuani (yritys hyvä kymmenen, sanoisin). Ehkä valitsin vääränlaisen pitsineulemallin, ehkä en osannut enää orientoitua pitsineuleeseen lokakuun alkupuolella. Joka tapauksessa se ei ollut kovinkaan pitkäikäinen ajatus...
Toteutin siis toisen visioni ja neuloin mukaan Tango-lankaa, sillä toisaalta mielessäni oli myös pörröisen pehmoinen ja ylellinen huivi, johon voisi kietoutua kylmän yllättäessä.
Orkidé on suhteellisen ohut, mutta ah, niin ihana villa-silkki-mikrokuitusekoitelanka, joten sen ansiosta huivi lämmittää (kun huivi alkoi olla riittävän pitkä, polveni olivat melkoisen kiitolliset) eikä huivi ole niin luiru kuin pelkästä Tangosta tehtynä. Toisaalta isoilla puikoilla neulottu huivi on myös elastinen, joten Orkidé ei kuitenkaan anna liikaa jämäkkyyttä. Huivi venyy (mutta ei pauku) suuntaan jos toiseenkin... Niin, ja jos pitsineule houkuttelee, Orkidéta on vielä toiset neljä kerää jäljellä.
Khakinvärinen paita Maxista
Khakinväristä
Maxi-paitaa tuli tehtyä kuukauden verran - ja siitä puuttuu vielä
suunnitelmissa ollut punainen kuvio. Ensin ajattelin, että paidan rintamukseen
voisi tehdä punaisen tähden, mutta sitten ajatus alkoi tuntua
liikaa sosialistiselta realismilta (terveiset tässä ystävälleni,
jonka jo kuopattu ex-työnantaja viljeli samaa suuntausta graafisessa
ohjeistossaan). Sitten pokka petti eikä kantti kestänyt ja luovuin
ajatuksesta - mutta mitään ei ole vielä menetetty, minkäänlaista
kuviota ei vielä ole, joten tähden voi tehdä, jos se alkaa
taas tuntua hyvältä ajatukselta.
Toisaalta, koko kuukausi ei myöskään mennyt lorviessa: välissä neuloin ylläolevat Tango + Orkidé -huivin ja ranteenlämmittimet ja aloitin kohtalaisen tärkeän ompeluprojektin.
Yleensä en kyllä vihreästä tai vihertävänsävyisistä väreistä piittaa, mutta oliivinsävyt ja khaki ovat tästä poikkeus ja khakinvärinen Maxi-lanka oli jostain kumman syystä "pakko saada" -osastoa. Vanhan roosan värinen Maxi jäi - ikävä kyllä - ostamatta...
Khakista tulee tietenkin mieleen kaikkea sotilaallista ja ajattelinkin, että paitaan on saatava sen mukaista ryhtiä (siitä syntyi ajatus punaisesta tähdestäkin). Siksi neuloin paidan sivuihin ja hihojen alaosiin joustinneuletta. Poolokaulus ei ollut aluksi suunnitelmissa, mutta täytyy myöntää, että se näyttää kilpikonnakaulusta paremmalta.
Paksu Spot-paita
Spot-paita
oli eräänlainen välineule. Se oli vuodenaikaan (lokakuu)
nähden liian paksu, mutta en keksinyt muutakaan tehtävää
ja Spot tuntui sellaiselta, että sen voisi ottaa kätevästi
matkalle mukaan (ei monimutkaisia mallineuleita tjsp.). Neuloinkin sitä
mm. autossa matkalla Anjalankoskelle ja takaisin. Spot-paidan tekemiseen
meni noin viikko, lanka on todella tuhtia tavaraa ja neule etenee huisaa
vauhtia.
Spot-langan ostin kesän ensimmäisen Tallinnan-reissun aikana. Lankaa voisi kuvailla sanalla "muhkea", se tuntuu neulottaessa paksulta ja tukevalta eikä ole siis kovinkaan löyhäkierteinen lanka. Paitakin on tuhtia tavaraa... Edes höyryttäminen ei tuntunut hetkauttavan Spot-paitaa puoleen tai toiseen.
Aluksi suunnittelin, etä Spot-paitaan olisi tullut poolokaulus, mutta lanka loppui valitettavasti kesken. Jos sitä olisi ostanut yhden kerän lisää tai jos paidasta olisi tehnyt lyhyemmän, olisin saanut poolokauluksen tehtyä. Nyt saan tyytyä vain kilpikonnakaulukseen. Hyvähän sekin tietenkin on ja saattaa olla, että pidemmän päälle kilpikonnakaulus on fiksumpi vaihtoehto: meikkivoide saattaa jämähtää pahasti vaaleaan poolokaulukseen enkä tiedä, kuinka voimakkailla myrkyillä Spot-paitaa uskaltaa pestä, että tahroista pääsee eroon...
Kuvassa paita näyttää taas rusehtavalta. Se ei pidä paikkaansa, oikeasti paita on kaunis luonnonvalkoinen.
Rustika-huppari
Rustika-lankaa
löytyi Anttilasta tarjouksesta - kiitos Kapiokirstun
keskustelun, minäkin sorruin siihen - tai oikeastaan kiitos Kapiokirstun
keskustelun, sain selville, että ko. lankaa yleensä on olemassa,
sillä Novitan sivuilla siitä ei mainita mitään eikä
lankaa löytynytkään muualta kuin Anttilasta.
Oikeastaan Rustika-lanka on aika mainiota, tuo "minun" lankani on kahta erisävyistä ruskeaa, joiden lisäksi langassa kulkee ohut musta säie. Ainoa koira haudattuna lienee käsinpesu... Se muistuttaa myös lähes-kaimaansa, Novitan Rustic-lankaa, siinä mielessä, että se on vaihtelevan paksuista. Toisaalta Rustic oli aikanaan 100% villaa, Rustikassa on puolet tekokuituja.
Ajattelin ensin seurata Rustic-villatakin jalanjälkiä ja tehdä jotain huivikauluksellista, mutta jotenkin vain tähän villatakkiin syntyi huppu kuin itsestään. Kun kaulus alkoi olla riittävän suuri, vedin sen korvieni korkeudelle ja siitä se sitten lähti... Blogissa on kuva siitä, kuinka hupun päälle syntyi hassu nypykkä, joka taas sai ajattelemaan sitä, että voisin hyödyntää tuota ilmiötä ja neuloa seuraavaksi kissankorvapipon ystäväni tyttärelle...
Samalla takki syntyi melko saumattomasti (pun intended): siinä ei ole sivusaumoja, koska urheasti neuloin pyöröpuikoilla edestakaisin kädenteihin saakka. Siinä ei ole ommeltuja olkasaumoja eikä hupun saumaa, koska yhdistin kappaleet päättelemällä ne yhteen. Siinä ei ole hihan alasaumaa, koska tein hihat pyöröneuleena. Ainoat ommellut saumat ovat hihasaumat, koska en kuitenkaan halunnut poimia silmukoita kädenteiltä ja neuloa niitä olalta ranteeseen. (Silmukathan menisivät silloin ihan väärinpäin <g>!)
Lisäksi voisin neuloa takkiin taskut, jos jaksaisin inspiroitua. Lankaa kyllä jäi sen verran.