Galleria - Talvi 2003
Tähtikuvioinen villatakki
Tähtikuvioinen
villatakki oli virittäytymistä norjalaisvillapaitatunnelmaan (mielenkiintoinen
sana, muuten... ja jonain päivänä teen vielä hienon
norjalaisvillapaidan!) ja sujuva jatkumo Jussin
poropaidalle. Jussi ei halunnut tähti- tai lumihiutalekuvioita,
joten johonkin ne oli saatava, samoin Stockmannilta kanta-asiakasalennuksella
hankkimani soljet.
Villatakki on tehty 7 Veljestä Isoveli -langasta. Sen tähti- ja köynnöskuviot ovat peräisin Vibeke Lindin kirjasta Sticka efter gamla nordiska mönster - ja mikä hauskinta, kaikki löytyivät samalta sivulta ankaran kirjan pläräämisen jälkeen...
Neuleen reunat viimeistelin virkkaamalla. Kaulukseen en ole aivan tyytyväinen, lisäksi solkikiinnitys ei tainnut olla kaikkein paras vaihtoehto, koska ne repsottavat eivätkä pysy kunnolla kiinni. Muuten villatakki on lämmin ja mukava, ehkä kuitenkin neulon kauluksen jonain päivänä uudelleen, ehkä en.
Jos jotain myönteistä haetaan, niin ainakin sain neuleen reunat painettua höyryraudan liinan läpi kanssa suhteellisen tasaisiksi, etteivät ne käpristy niinkuin sileällä neuleella on tapana tehdä. Niin, ja kuviot miellyttävät kyllä silmää ja neule tuntuu lämmittävän pelkällä punaisella värillään.
Villapaita Ullrik-langasta
Ullrik-lanka
löytyi Sypressistä. Sypressi taas löytyi Kiseleffin basaarista
ennen joulua. Omituista kyllä, en ollut koskaan huomannut, että
Kiseleffin basaarissa on lankakauppa ja olen sentään aika monta
kertaa siellä käynyt... Melkeinpä voisin siteerata lukioni
äidinkielen opettajaa: "Kuin taivaan iloon olisi astunut!"
(Opettajani tosin totesi tämän käytyään aikanaan
Lahden upouudessa kirjastotalossa.)
Oli valtavan hienoa löytää liike, jossa myydään muutakin kuin Novita-lankoja. Vaihtelu virkistää aina!
Olisin voinut ostaa Sypressistä kahmalokaupalla lankoja (Lopi-lankaa, punaista Ullrikia, lisää Lopi-lankaa...) sekä tietenkin nappeja ja solkia, mutta rahavarojeni rajallisuuden takia jouduin tyytymään tähän harmaasävyiseen Ullrikiin. (Punaisesta luovuin huokaisten, koska liika on ehkä sittenkin aina liikaa ja yleensä sorrun aina punaisiin...) Se oli rakkautta ensi silmäyksellä: lanka on ihanan paksua (9 mm puikot!) ja se tuoksuu ja tuntuu pehmeän villaiselle. Lankaa ei edes tarvitse pestä usein, sillä 100% villan etuja on se, että se puhdistuu tuulettamalla.
Halusin neuleeseen korkean, lämpimän kauluksen ja ison, näyttävän, kauluksen levyisen palmikon keskelle. Tämä palmikko on Elsebeth Lavoldin kirjasta Viking Patterns for Knitting. 800 g lankaa riitti juuri sopivasti.
Raitapaita Tahitista
Tammikuun
lopussa siirryin kerralla kesäaikaan ja paksusta villalangasta aurinkoisiin
tunnelmiin: neuloin kaverilleni Liisalle ribbineuleisen raitapaidan Tahitista
kiitokseksi siitä, että hän maalasi ja piirsi kuvia Jussin
viikinkisivustolle.
Kävimme Helsingin villakehräämön Lauttasaaren-myymälässä lankaostoksilla ja Liisa valitsi itse värit, langat (ei villaa, mielummin puuvillaa, "mutta ei liian ohutta", päädyimme sattumalta akryyliin) ja suunnitteli paidan, minä toteutin sen.
Tahiti-nauhalanka on akryylia, mutta se ei tuntunut ollenkaan tekokuituisen muoviselta. Lisäksi sen värit olivat houkuttelevia, myös liukuvärjätyt langat (sekä sateenkaarenkirjava että mustavalkoinen) kutsuivat minua puoleensa. Tahiti oli mukava uusi tuttavuus ja se oli nopeaa neulottavaa, tosin ongelmana oli langan kiertyminen itsensä ympärille eli lankaa piti säännöllisesti oikoa taas litteäksi.
Paidan lisäksi neuloin hieman alle 2 m pitkän kaulaliinan yli jääneistä langoista + pienestä täydennyserästä, johon kuului lisäksi mustaa lankaa. Kaulaliinasta on kuva ja ohje Ohje-sivulla.
Gansey eli "pohjaanvajoamispaita"
Neuloin
helmikuussa 2003 Jussin opiskelu- ja työkaverille ja entiselle naapurillemme
Mikolle Maxi-langasta gansey-tyyppisen neuleen. Ganseyn kuviot muodostuvat
oikeista ja nurjista silmukoista. (Huomaa myös Maxi-kissan tassut kuvan
oikeassa yläkulmassa.)
Tarina paidan takana on seuraava: Mikko harrastaa purjehtimista, joten olemme hänelle kertoneet useammin kuin kerran siitä, kuinka Irlannissa oli tapana neuloa villapaitaan oma, isän, isoisän jne. palmikko eli jos köpelösti kävi, rantaan ajatunut kalastaja pystyttiin tunnistamaan neuleestaan.
Paitaa pikkuhiljaa kehitellessäni Mikon syntymäpäivä joulukuun alussa ja jopa joulukin hujahtivat ohi. Ohuesta villalangasta (esim. 7 Veljestä) tehty miehen L-kokoinen palmikkoneule ei millään jaksanut inspiroida. Paksummasta villalangasta (esim. 7 Veljestä Isoveli) tehty paita taas olisi arvattavasti ollut liian kuuma ja jäänyt käyttämättä, sillä miesten mielestä villapaidat ovat hyvin usein liian kuumia.
Aikani villalankadilemman kanssa jahkailtuani sain ahaa-oivalluksen ja päätin vaihtaa langan epäortodoksisesti puuvillaan, sillä puuvilla ei ole niin lämmintä kuin villa, joten lanka voisi olla paksuakin = nopeaa neuloa. Tiiviskuituinen puuvilla ei kuitenkaan taida olla yhtä purjehdusystävällistä lankaa kuin ilmava villa, se ei ainakaan lämmitä märkänä yhtä hyvin ja raskas puuvilla vienee varmasti pohjaan...? Koodinimi "rantaanajautumispaita" vaihtui siis "pohjaanvajoamispaidaksi".
Palmikotkin jäivät, kun suunnittelin paitaa; ajattelin leikkiä oikeilla ja nurjilla silmukoilla, sillä en ollut koskaan tehnyt sitä ennen koko neuleen mitalta. Tavoitteenani oli saada mukaan jotain perinteistä irlantilaista/skotlantilaista (elämän puu / saniainen) ja jotain purjehdukseen viittaavaa (ankkuri) sekä jotain "katkaisevaa" keskelle, etteivät raidat kulkisi samanlaisena koko paidan pituudelta (raita ennen kädentiekavennuksia). Jussi valitsi langan värin eli farkunsinisen.
Neule valmistui juuri sopivasti sen jälkeen, kun Mikko kertoi ostaneensa uuden veneen, joten sillä oli hyvä toivottaa hänelle onnea ja tuulta purjeisiin, sillä onhan kaikki muu paitsi purjehdus turhaa...
Mikko kommentoi:
Kiitoksia vain kysymästä, paidalle on ollut käyttöä. Olen nimittäin pitänyt sitä päälläni erilaisissa tilaisuuksissa ja havainnut sen kauluksen muodoltaan miellyttävän kurkkua suojaavaksi. Se on varsin lämmin, muttei liikaa, eli siinä ei tule ihan herkästi hiki sisätiloissakaan mutta ulkonakaan ei palella. Lisäksi Jekku* tykkää nukkua sen vieressä ja hangata poskiaan sitä vasten. Eli voidaan hyvällä syyllä todeta paidan tulleen tarpeeseen ja havaitun varsin käyttökelpoiseksi jo ennen lopullista käyttötarkoitustaan.
Neulejakku
7 Veljeksestä
Neulejakku kaurapuuron värisestä 7 Veljeksestä valmistui maaliskuun alussa 2003. Jakun ohje ilmestyi Novitan numerossa 5/2001. Alunperin ohje oli Novita Nallelle, joten jouduin muokkaamaan ohjetta hieman, sillä 7 Veljestä on paksumpaa kuin Nalle.
Aivan alunperin ajattelin tehdä kaurapuuron värisestä langasta jakun, jossa olisi ainakin kaulus Tangosta, sillä löysin Leppävaaran Maxin muuttoalesta muutaman kerän beigenväristä Tangoa. Tähän neuleeseen ostin langat samalla kuin Jussin viikinkilaivapaitaan. Kovin kauan langat eivät siis ehtineet kaapissa marinoitua... Kevään kunniaksi myös mielipide karvakauluksesta muuttui ja kaverille kilautettuani (=kysyin Jussilta) päädyin neulomaan vaihteeksi mallin mukaan.
Langan laatu oli pienoinen pettymys: en ole ennen huomannut 7 Veljeksessä olevan niin paljon solmuja ja paksuja pörröisiä kohtia.
Silmukkamäärän uudelleen laskemisen lisäksi mukailin ohjetta niin, että lisäsin kaula-aukon alareunaan kaksi nappia. Lisäksi virkkasin kiinteitä silmukoita neuleen reunaan ja hihansuihin.
1-vuotiaan huppari Palmasta ja Butterflystä
Palma
on Novitan kevään 2003 uutuuslanka, pehmoinen ja pastellisävyinen,
suorastaan vastustamattoman hempeä... Se houkuttelee neulomaan pehmoisia
vauvaneuleita. En voinutkaan vastustaa kiusausta, vaan tein siitä hupparin
ystäväni 1-vuotiaalle tyttärelle, joka sai aikanaan valkoisen
pitsineuletakin.
Palma-langan kanssa on kuitenkin ns. koira haudattuna: langalle suositellaan käsinpesua <g>. Ystäväni ei siis hihkunut riemusta, vaikka saikin lapselle kevätneuleen. Lapsen kanssa pyykkiä riittää varmasti, sillä yksivuotias keksii varmasti kaikenlaista sottaavaa toimintaa ja käsinpesu on aina ylimääräistä vaivaa...
Tässä vielä virallinen anteeksipyyntö: Olen pahoillani! Seuraavaksi teen taas koneessa pestävän neuleen!
Palma tuntui kaikesta ihanuudestaan huolimatta hieman heppoiselta ja epäilin koko ajan, että langan nukat lähtisivät irtoilemaan niinkuin samettilangoissa pahimmillaan tai että lanka nuhraantuisi ja siitä tulisi ikävän harmaata... Tähän mennessä niin ei kuitenkaan tapahtunut, ei edes silloin, kun purin mallitilkun. Pesun jälkeen tilanne voi tietenkin olla toinen.
Otin neuleeseen mukaan Butterfly-langan antamaan hieman ryhtiä. Butterfly toi neulepintaan myös hauskaa kiiltoa... Mattapintainen lanka olisi tietysti ollut hillitympi vaihtoehto, mutta läheisessä Citymarketissa lankavalikoima ei ollut suurensuuri ja Butterflyn väri osui lähimmäksi.
Pooloneule Rusticista
Aluksi
on myönnettävä, että sorruin neulomaan kahta projektia
samaan aikaan: ylläolevaa Palma-hupparia ja tätä pooloneuletta.
Tämän poolopaidan aloitin jo aiemmin, mutta vaalivalvojaisten
aikaan en pystynyt enää pitämään sormiani erosta
Palma-langasta... Poolo oli kaulusta vaille valmis, joten annoin itselleni
luvan aloittaa toisenkin neuleen.
Tätä musta-harmaata Rustic-lankaa katselin pitkään Helsingin villakehräämön Lauttasaaren myymälässä ja mietin, ostanko sitä vai en. Ostin aina jotain muuta, mutta viimein lappasin lankaa koriini näin kevään kynnyksellä, vaikka tarkoituksenani oli jatkaa sujuvasti alkanutta kevätkautta ihanien pastellisävyisten puuvillalankojen merkeissä. (100% villaa olevat langat ovat kuitenkin aina paikallaan ja kiittänen itseäni siitä ensi talvena.)
Langassa miellytti erityisesti sen väri. Neuleen suunnittelu oli helppoa: musta-harmaa epätasainen lanka vaati yksinkertaisen mallin, lanka oli jo itsessään niin mielenkiintoista, että palmikot tai monimutkaiset pintaneuleet eivät tuntuneet tarpeellisilta.
Rustic-lankaa neulotaan 6 mm puikoilla, joten poolo valmistui nopeasti. Ainoa hieman hämäävä asia on se, että etukappaleen yläosa on hieman erisävyistä lankaa (kuvastakin näkee, että se ei ole aivan yhtä mustaa kuin muu paita, kyseessä ei siis ole se, että kuvaaja olisi kämmännyt, vaikka sekin voisi olla aina mahdollista..), vaikka kerä oli taatusti samaa värjäyserää kuin muutkin kerät.
Toinen mielenkiintoinen ominaisuus paidassa on, että helman resori kääntyy sinnikkäästi ylöspäin... Ehkäpä uhkailen neuletta höyryraudalla, jos resori vänkää vastaan vielä muutaman pesukerran jälkeenkin.
Jussin fisupaita
Jussin
fisupaita Maxista valmistui huhtikuun 2003 alkupuolella. Jussi halusi jotain
merihenkistä ja tummansinisestä, sillä tällä samalla
sivulla esitellyn ganseyn jälkeen halusin neuloa
Jussillekin jotain Maxista.
Lopputuloksena ei ollut palmikoita, ei ankkuria, ei ruoria, ei laivaa tai edes venettä, ei mitään perinteistä merihenkistä, vaan pöllähtänyt fisu! Toivottavasti kyseessä on edes pöllähtänyt merifisu eikä järvifisu... Niin, ja yritin toki saada värinkin vaihtumaan, khakinvärinen Maxi alkoi miellyttää silmää (ja vanha roosa myös, mutta yritäpä ehdottaa miehelle vanhaa roosaa... Heh!)
Langan ostimme Leppävaaran uudesta Maxista. Lankaa ostaessa kannattaa todellakin tarkistaa värjäyserän numero, tätä tummansinistä lankaa oli kahta eri erää ja erien välisen sävyeron huomasi kyllä. Toisen erän lankoja löytyi juuri ja juuri riittävästi, vaikkakin yhdessä kerässä oli - ikävä kyllä - liimatahroja eikä lankaa ollut varastossa, joten ostimme pakon edessä myös liimaisen kerän (saimme siitä muistaakseni huimat 10% [!!!] alennusta). Onneksi langan liimaisia kohtia ei tarvinnut käyttää.
Paidan kalakuva on peräisin lehdestä, mutta sitä on muokattu neuleeseen sopivaksi. Kalan valkoinen pohja on neulottu intarsiana ja mustat osat on kirjailtu neuleeseen jälkeenpäin. Suurin muutos kalassa alkuperäiseen kuvaan verrattuna lienee se, että virnistys on kaventunut ja silmät ovat pienentyneet, mutta joka tapauksessa kala virnistää tyytyväisenä ja merihenkisenä.
Kuvassa on mukana fisun lisäksi myös kisu: ei kuvaa ilman Maxia - ei ainakaan, kun nimikkolangasta on kyse (eikä muutenkaan)... Tehtävä: etsi tältä sivulta kaikki kuvat, joissa Maximus Kollimus vilahtaa. Oikein vastanneiden kesken arvotaan kasa kissankarvoja ;-)