Galleria - Kesä-syksy 2004
Huovutettu kassi
Osallistuin
Secret Nordic Knitting Pal -ohjelmaan ja sain ensimmäisenä lahjana
Tanskasta kaksi kerää lankaa ja ohjeen pesukoneessa huovutettavan
laukun neulomista varten. Hassua kyllä, huovutettavat langat lentelivät
Suomen ja Tanskan välillä muutenkin: minun salainen ystäväni
oli myöskin Tanskasta ja lähetin hänelle Novitan uutta Huopasta
kaksi kerää!
Olinkin halunnut jo pitkään huovuttaa jotain koneessa, en vain ollut saanut sitä aikaseksi, joten tämä lahja osui kohdalleen todella hyvin. Teinkin laukun innoissani heti kesken Trinity-takin (kuva alempana) neulomisen.
En tiedä, mitä lankaa laukkuni on, sain sen vyyhdillä ilman vyötettä. Dekryptasin ansiokkaasti tanskalaisen neuleohjeen lukioruotsin avulla (hurraa!) ja sain laukun tehtyä. Se neulottiin 8 mm puikoilla ja neulepinnasta tuli suhteellisen löysää, mutta ei mitenkään harvaa.
Valmiiksi neulotun laukun pesin 60 asteessa muutaman froteepyyhkeen ja pesupallon kanssa (ohje sanoi 50 astetta, mutta pesukoneemme ohjelmat eivät tunne sellaista lämpötilaa). Laitoin koneeseen hieman pesuainetta, mutta en huuhteluainetta ja normaalin kirjopesuohjelman. Kävin aina välillä katsomassa, miltä laukku näyttää ja tätä lankaa sai ainakin pyörittää koneessa lähes tunnin. No, esipesu viileämmällä vedellä ei varmaankaan autttanut huopumista...
Itse asiassa en tarkalleen tiennyt, olisiko laukun saanut huuhdella ja lingota, mutta tein sen kuitenkin. Katkaisin siis pesuohjelman pesuosuuden, kun laukku alkoi näyttää riittävän tiiviiksi huopuneelta ja ajattelin, että ei tässä mitään menetäkään, laitetaanpas varmuuden vuoksi vähän linkoustakin... Huuhtelun ja linkouksen jälkeen laukku oli melkein kuiva ja viimeistelin sen tunkemalla laukun sisään sopivan kokoisen ja muotoisen kenkälaatikon ja kuivattamalla sen kesän kunniaksi parvekkeella. Ensin arvioin laukun kutistuneen noin 40%, mutta tarkemmat mittaukset osoittivat sen kutistuneen noin 25-30% pituus- ja leveyssuunnassa.
Suljinsysteemin kukka on aito akryylinen 70- tai 80-lukulainen tätini tai äitini tekemä lankakukka. Ehkä vaihdan sen jonkinlaiseen groovyyn nappiin, jos kukka alkaa syksymmällä tuntua liian kesäiseltä.
Lopuksi voisin vielä mainita, että pesukone oli huovuttamisen jälkeen täynnä villasta irronnutta nukkaa ja höttöä. Toivottavasti mikään rööri ei mennyt tukkoon...
Punaisenkirjavat sukat
En
millään jaksanut palata Trinity-takin pariin (alla), kun olin
saanut sen etu- ja takakappaleet valmiiksi ja Tallinnasta ostamani punakirjava
villalanka houkutteli liikaa, joten tein välityönä Jussille
sukat. Ne ovat 2o, 2n -joustinneuletta ja kantapää on se perinteinen
vahvistettu peruskantapää.
Tallinnan-langan värit vaihtuivat minun mukaani pinkistä ja Jussin mukaan vaaleasta viininpunaisesta tummempaan viininpunaiseen ja violetin kautta taas vaaleaan viininpunaiseen. Näihin sukkiin en ehtinyt saada lilaa mukaan ollenkaan! Niin, ja sukkien kärki on violetti eikä alivalottunut viininpunainen.
Sukat olivat hauskaa neulottavaa - ajattelin niitä ensin itselleni, mutta huomasin luoneeni liikaa silmukoita ja tarjosin sukkia Jussille, kun en jaksanut purkaakaan ja aloittaa alusta. Lankaa jäi vielä sen verran, että saan itselleni sukat.
Sukat valmistuivat kesän lämpimällä viikolla ja herättivät Jussissa asiaankuuluvaa suojelun- ja omistushalua. Jussi oli poissa kotoa, kun lähdin neuletapaamiseen. Olin ottanut toisen sukan mukaani ja matkalla kotiin saapunut Jussi soitti:
- Minne kissat ovat vieneet toisen sukan? Täällä on vain yksi sukka.
Jouduin tunnustamaan, että tällä kertaa kissat ja varsinkin suuri sukanmetsästäjä Frank olivat syyttömiä ja sukka oli mulla kassissa. Se palasi neuletapaamisen jälkeen turvallisesti kotiin.
Frankin suuren sukanmetsästysuran huipentuma lienee kuitenkin pentuvuosien saavutus: ensimmäisen kerran muuttaessamme huomasin, että sohvan takana oli seitsemän (7) parintonta sukkaa...
Trinity-takki
Jaeger
Trinity-lankaan sorruin, kun törsäsin rahaa nettilankakaupan alennusmyynneissä...
Loppujen lopuksi neuletakista ei tullutkaan kallista: lankaa kului vain
4,5 kerää eli noin 225 grammaa ja kymmenen kerän pakkauksesta
on vielä 5,5 kerää jäljellä! Saan siis vielä
toisen pitkähihaisen neuleen tai mahdollisesti kaksi toppia.
Trinity-lanka on osaksi silkkiä ja se tuoksuu silkkiselle ja on mukavan pehmeää. Toisaalta lanka on myös ohutta. Vyötteessä suositellaan 4 mm puikkoja, mutta minulle 3,5 mm puikotkin olivat liian suuret ja neuletiheyteni oli suurempi kuin vyötteessä suositeltu. Päätin olla piittaamatta asiasta.
Ajattelin tehdä melko yksinkertaisen kesäneuleen. Takin helmassa ja hihansuissa on reikäneuleraita, jossa on kaksi nurjien silmukoiden reunustamaa reikäneuleraitaa ja reikäneuleraitojen keskellä kerros pidennettyjä silmukoita. Reikäneuleraita leventää hauskasti hihoja, jotka ovat muuten yhtä leveät kyynärpäihin saakka - lisäykset alkavat todellakin vasta kyynärpäiden kohdalla.
Viime aikoina olen ihastunut v-kaula-aukkoihin, joten tässäkin takissa on sellainen ja takki kiinnitetään yhdellä soljella siitä, missä kaula-aukko alkaa.
Vaikka Trinity-lanka oli mukavaa, 3,5 mm puikoilla neulominen kävi hartioihin. Siksi päätinkin vastustaa hetken ohuita puikkoja... No, välityönä neuloinkin sukat 2,5 mm puikoilla! (Kuva yllä.) Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen ja neuleesta tulikin heti uusi lempineuleeni.
Plush-huivi
Huivi
on neulottu ONline Plush -langasta (100% viskoosia; 100 g / 70 m kerässä)
12 mm puikoilla. Ostin langan ihan
ex tempore Vihreästä Vyyhdistä, vaikka tarkoituksenani
oli hakea vain Cotton Stretch -lankaa kesätoppia varten.
Huivin pituus on noin 2 m ja leveys vaihtelee 11-26 cm välillä
sen mukaan, miten huivi on venynyt.
Tässä pikaohje: luo 15 s. Neulo aina oikein, kunnes lankaa on
jäljellä noin 60 cm. Päättele hyvin löysästi.
Päättele langanpäät.
Kokeilin ensin reikäneuletta, mutta se ei toiminut, koska hapsulankaa
oli hankala neuloa (hapsut sotkeentuivat toisiinsa). Päädyin sitten
aivottomaan projektiin eli neulomaan aina oikeaa. Huivistahan ei mallineuletta
oikein huomaakaan hapsujen alta, enemmän ihailen aina vain sen upeita
värejä. (Myös muut Plush-langan värit olivat upeita!)
Projekti meni hyvin, tosin pudonneita/vahingossa yhteenneulottuja silmukoita
oli hankala huomata, joten silmukoita oli laskettava koko ajan. Muutaman
kerran jouduin purkamaan, koska huomasin hukanneeni silmukan jonnekin...
Plush-langan plussaksi voisi mainita sen, että lanka ei ole muovia niinkuin hapsulangat yleensä, vaan viskoosia! Se on varsin mukava asia, sillä myös me akryylikammoiset haluamme joskus neuloa hapsulangastakin.
Riemunkirjava ribbiraglan
Riemunkirjava
ribbiraglan valmistui elokuussa 2004 ja sen jälkeen totesin, että
lapsuusajan raglanhihakammo on kadonnut tyystin!
Ribbiraglan on neulottu ONlinen Cotton Stretch -langasta, jota ostin Vihreän Vyyhdin alennusmyynnistä.
Aluksi paidasta piti tulla lyhythihainen, mutta lanka tuntui sen verran paksulta, että pitkät hihat tuntuivat paremmalta vaihtoehdolta enkä ole yhdestä kesätopista huolimatta oikein orientoitunut siihen, että kevyet kesävaatteet voisivat olla neulottuja-.
Paita on vanhaa kunnon 2o, 2n -joustinneuletta ja sen pääntien väljyyttä saa säädeltyä nauhalla. Pääntiestä saa suhteellisen siveän tai sen voi asetella alemmas paljastamaan hartiat (Espanja siitä tulee mieleen - olé!), ihan miltä nyt sattuukin sillä hetkellä tuntumaan.
Tämä on ehdottomasti syksyn 2004 lempineuleeni ja olen todella tyytyväinen siihen!
Setesdalin tapaan -paita Jussille
Päätimme
tyhtyä julkaisemaan netissä ilmestyvää neulelehteä
ja ajattelin, että lehteen tarvitaan miesten neule.
Minua oli jo pitkään kiehtonut perinteinen norjalainen Setesdal-paita eli lusekofte eli luskofte eli lusekofta, joten sain vakuutettua Jussille, että hän tarvitsee vielä yhden paidan. Ovathan lusekoften kuviot peräisin keskiajalta, aikakaudelta, joka alkoi kiinnostaa Jussia viikinkiajan jälkeen.
Neuleen suunnittelussa käytin apuna kirjoja: mm. Susanne Pagoldhin Nordic Knitting, Vibeke Lindin Perinneneuleita ja Sheila McGregorin The Complete Book of Traditional Scandinavian Knitting olivat suureksi avuksi.
Jos nyt jotain tekisin toisin, niin neuloisin paidan ohuemmasta langasta. Tämä versio on tehty 7 Veljeksestä ja kuvioiden kanssa sumpliminen oli hieman hankalaa (mutta eivät ne kuviot aina kirjojenkaan ohjeissa sopineet silmukkamääriin!). Varsinkin hihoissa kuvioista tuli hieman liian hallitsevat. Toisaalta esim. Nallesta tehtynä paidan kanssa olisivat menneet hermot, joten en tiedä, olisiko sekään ollut hyvä ratkaisu...
Käytin siis paidassa lusekoftekuvioita, mutta aito lusekofte tämä paita ei edes yritä olla. Jätin esim. hihansuiden ja pääntien kangashuolittelut kokonaan pois.
Vienna-huivi
Vienna-huivi
tai oikeastaan Vienna-lanka on vuoden 2004 suurin pettymys, uskallan sanoa
sen nyt jo, vaikka vuosi ei ole loppunut. Ostin Garnstudion Vienna-langan
Menitasta, josta yleensä saa hyvää palvelua ja niin sain
lankaa ostaessanikin. Valitettavasti vain langasta ei ollut mallitilkkua
esillä, joten caveat emptor sullekin...
Tarkoituksenani oli neuloa juhlava huivi Jussin opiskelukaverin häihin lämmikkeeksi ja tämä viininpunaisen, vihreän, beigen ja ruskean sävyinen Vienna näytti kerällä sopivan kaikken parhaiten unelmieni juhlamekon värin kanssa. Karmea totuus paljastui, kun aloitin neulomaan: värit eivät menekään suloisesti sekaisin, vaan huivista tulee raidallinen!
Neuloin huivin loppuun, olihan lanka ollut varsin kallista. Yllätykset eivät loppuneet siihen: kahdesta kerästä löytyi kauniden jalokivien sävyjen lisäksi myös pirteää persikkaa! Neuloin yhden kerän lopusta alkuun (onneksi olin joutunut purkamaan sen, joten osasin varautua) ja sain persikanväriset raidat yhtä kauas huivin keskikohdasta - ja muutenkin värit asettuivat symmetrisesti, mikä oli kyllä mukava yllätys.
Kävin huomauttamassa asiasta Menitassa samalla, kun ostin lankaa uuteen projektiin. En vaatinut rahoja takaisin, en räyhännyt, en ollut ilkeä, mutta en saanut sympatiaa. Hyvä, kun sain myyjän edes kiinnostumaan ja kertomaan, että Vienna on Käsinvärjätty Artesaanilanka, johon pätevät samat periaatteet kuin itseraidoittuviin sukkalankoihin. Lähettäisin terveisiä ensin Garnstudion suuntaan: sanokaa sille käsinvärjäävälle artesaanillenne, että tuohon hintaan pitäisi jo saada sen verran väriä pataan, ettei kesken langan seuraa erivärisiä ylläreitä!
Menitalle taas sanoisin, että sen kyllä ymmärrän, että sukkalangan raidat voivat alkaa eri kohdasta enkä vaatinutkaan, että Viennan raidat menisivät aina samalla tavalla, mutta niitä persikanvärisiä ylläreitä en kyllä ymmärrä. Kyllä langan pitäisi olla koko ajan sama kuin miltä se päällepäin näyttää tai sitten ylläreistä pitäisi varoittaa lankaa ostaessa! Muuten lanka oli kyllä ihan OK eikä sen purkaminenkaan ollut samanlaista tuskaa kuin mohairin purkaminen yleensä.
Olen pettynyt. Ugh. Nyt huivi on töissä (ja jää aina tuolin pyörien alle) ja lämmittää minua siellä, kun käyn järkyttämässä insinöörien mielenrauhaa.
Neulesetti Nalle Colorista
Nordisk
Hemmelig Venn -vaihdon (eli Secret Nordic Knitting Pal, kutsun projektia
aina eri nimellä!) kolmannella kierroksella lähetettiin jotain
itse tehtyä. Minun salaiseksi ystäväkseni osui vaihdon järjestäjä
Karine, joten ajattelin tehdä hänelle jotain erityisen mukavaa.
Langaksi valitsin vihreäsävyisen Nalle Colorin, koska ajattelin tehdä jotain viidakkoteemaista, esim. elefantit sukkien kantalappuihin. En kuitenkaan saanut sopivannäköistä elefanttia aikaan, joten hylkäsin idean. (Karine pitää vihreästä ja kerää elefantteja.)
Tämä projekti tunnetaan myös nimellä "Nalle-lanka, joka ei suostunut loppumaan". Neuloin ensin sukat. Lankaa jäi. Neuloin myssyn. Lankaa jäi. Neuloin ranteenlämmittimet. Lanka loppui juuri ennen peukaloita, joten jouduin ostamaan uuden kerän saadakseni nelisen senttiä (yhteensä) neulottua! En jaksanut purkaakaan, jotta olisin tehnyt uusiin ranteenlämmittimiin hieman lyhyemmät varret ja peukalot samasta kerästä. Luulisin, että jäljelle jääneestä Nallesta tulee jonain päivänä vaikkapa uusi sukkapari.
Lahja oli erittäin tervetullut, joten olin hyvin tyytyväinen siihen, että kokokin meni kohdalleen!