Galleria - Kevät-kesä 2004
Sporttinen villatakki Jussi-langasta
Jussi-villatakki valmistui juuri sopivasti mainetta ja kunniaa varten maaliskuussa 2004. (Ai mikä maine ja kunnia? Se selviää kyllä...)
Jussi-lanka on edullista villasekoitelankaa enkä aikanaan pystynyt vastustamaan marjapuuron väristä Jussia. Valkoinen ja viininpunainen Jussi olivat jääneet Jussin poropaidasta - tosin viininpunaisen kanssa jouduin turvautumaan myös työkaverini varastoihin, sillä omani riitti vain etu- ja takakappaleen raitoihin ja toisen hihan ensimmäiseen raitaan.
Marjapuuronpunainen on söpö väri, joten ajattelin olla hämäyksen vuoksi sporttinen (sana, jota minuun ei taideta yhdistää kovinkaan usein). Siksi ajattelin neuloa leveän valkoisen raidan ja sitä ryhdistämään viininpunaiset kapeat raidat. Muuten villatakki on 3o, 2n -joustinneuletta.
Aluksi mietin, että tekisin villatakkiin kaksinkertaisen pystykauluksen, mutta Jussin mielestä tavallinen kaulus oli paremman näköinen, joten tein sitten ihan tavallisen yksinkertaisen kauluksen (olisihan senkin voinut tietysti tehdä kaksinkertaisena, mutta en jaksanut enää paneutua).
Erityisen tyytyväinen olen kahteen asiaan: 1) sain kehitettyä neuleeseen istutetut hihat ihan omasta päästäni, en tarvinnut valmista ohjetta ja 2) sain sumplittua raidat niin, että etu- ja takakappaleen raidat osuvat samaan hihojen raitojen kanssa. (Kolohihan kanssa se ei olisi onnistunut, siksi istutetut hihat.)
Ai niin, vetoketjunkin sain ommeltua ilman sen kummempia ongelmia eikä se edes pullota tai kiristä mistään. Jippii! Jiihaa!
Tessa-palmikkoneule
Aloitin Tessa-paidan palmikoiden hahmottelemisen maaliskuun neuletapaamisessa ja varsinaisen paidan aloitin neuletapaamista seuraavana sunnuntaina. Noin kuukauden kuluttua palmikkoneule oli valmis.
Lanka on ONlinen Linie 157 Tessaa, jota ostin Tallinnasta viime heinäkuussa. Melkein vuoden onnistuinkin säilömään lankaa, kunnes siitä viimein tuli ihan konkreettisesti neule. Se ei ehkä ole se Maailman Kaunein Palmikkoneule, mutta kaunis neule kuitenkin...
Halusin paitaan leveän palmikon keskelle ja päädyin ristikkoon. Toinen vaihtoehto olisi ollut jokin pyöreämpi, medaljongintapainen palmikko, mutta ristikko tuntui jotenkin mukavammalta ja sopi paremmin muiden palmikoiden kanssa. Tulppaanipalmikot taas muistuttavat yläasteajoista eli kultaisesta 80-luvusta - ne olivat silloin valtavan hienoja varsinkin, kun ne neulottiin leveinä paksusta langasta olevaan neuleeseen... Tavalliset palmikot ja helmineule ovat sitten vanhoja kunnon klassikoita - ja tietenkin paitaan piti saada poolokaulus.
Päätin myös kokeilla jotain uutta ja neuloa paitaan satulahihat, sillä tavalliset istutetut hihat tai kolohihat olisivat mielestäni olleet "irrallaan" muusta neuleesta, koska ne olisi pitänyt kiinnittää sivun helmineuleosuuteen eivätkä palmikot olisi jatkuneet sujuvasti, vaan ne olisivat töksähtäneet kädentien reunaan. Halusin kuitenkin hihoihin palmikoita enkä pelkkiä helmineulehihoja. Satulahihat onnistuivat hyvin, yllätin ihan itsenikin! Niiden keskellä ollut palmikkoristikko jatkui todella sujuvasti pääntien molemmin puolin.
Hihoista puheenollen, neuloin ensimmäistä hihaa 43 senttiä ja päätin sitten purkaa sen, koska hiha oli aavistuksen liian kapea (jep, eihän sitä tietenkään voinut huomata aiemmin). Toisella kerralla tein kavennukset tiheämmin. Purkaminen kannatti, sillä hihasta tuli nyt todella hyvä.
Blogia lukeneet taas tietävät, että Maxi-kissalla ja Tessalla oli läheinen ja kiihkeä suhde alusta alkaen, ja että myöhemmin Maxin veli Mini saapui kilpakosijaksi... Tessa ei kuitenkaan valinnut kumpaakaan - ja Frank ei tapansa mukaan kommentoinut millään tavalla, vaan päätti ennemmin torkkua langat sisältävän laatikon päällä iltaisin.
Itseraidoittuvat Regia-sukat
Tessa-neule alkoi olla jo sen verran valmis, että en halunnut enää ottaa sitä matkalle mukaan. Siispä ostin Tallinnan-matkaamme varten Regia-sukkalankaa ja päätin neuloa ajankulukseni elämäni kolmannet sukat.
Lanka kävi Tallinnassa yöpymässä, mutta varsinainen sukka eteni vain muutaman kerroksen ja senkin purin, koska sukasta näyti tulevan liian iso. Varsinaiset sukat aloitin sitten Tallinnan-matkaa seuraavana sunnuntaina sukulaiskierroksella.
Näissä sukissa on 56 silmukkaa eli 14 s / puikko ja niistä tuli 2,5 mm puikoilla meikäläisen 38 numeron jalkaan sopivat sukat. Paitsi että kyllä ne hieman venyivät käytössä...
Kaksi asiaa harmittaa:
1) Toinen kerä oli haaleampi kuin toinen. Ensin neulomani kerän mustat osuudet olivat mustia, toisessa ne olivat harmahtavia. (Kuvassa ensimmäisestä kerästä neulottu sukka on oikealla ja toisesta kerästä neulottu vasemmalla.)
2) En ihan saanut raitoja osumaan kohdalleen: ensimmäisen sukan suussa on vähemmän keltaista ja toisen sukan kärjen kanssa jouduin kikkailemaan langan kanssa, jotta sain toisenkin sukan kärkeen aavistuksen sinistä... (Keltainen osuus jäi ehkä yhden kerroksen liian leveäksi kikkaillussakin versiossa, mutta väliäkö hällä...)
Mutta muuten sukat ovat iloiset, pirteät, lämpimät ja osasin tehdä vahvistetun kantapään ilman ohjetta! Lisäksi muuten raidat osuvat ihmeen hyvin samoihin kohtiin, jopa kantapäät näyttävät olevan melko identtiset. Lankaa jäi vielä kummastakin kerästä, siitä voisikin kehittää jonkin pienen projektin.
Itseraidoittuva lanka on addiktoivaa. Lankaa neulotaan 2,5 mm puikoilla, jotka ovat mielestäni älyttömän ohuet. Siitä huolimatta työ etenee joutuisasti, koska seuraava raita tulee aina pian ja huomasin neulovani "vielä seuraavaan raitaan" ja taas "vielä tämän raidan".
"Farkkulankaa odotellessa" -paita puuvilla-hamppulangasta
Ensin täytyy kertoa, että kuva valehtelee hieman: oikeasti lanka on hitusen ruskeampaa.
Tein pikaisen "pitsi"- ja palmikkoraitapaidan maaliskuussa Yarn Forwardilta tilaamastani puuvilla-hamppulangasta, kun odottelin täydennystä farkkulankavarastoihini. Lanka on paksua, sitä neulotaan 6 mm puikoilla, joten neule valmistui nopeasti.
Puuvilla-hamppulanka oli ihan mukava tuttavuus ja sanotaan, että hamppu on niinkuin pellava ja paranee vain vanhetessaan. Jään odottamaan sitä, sillä neuloessa lanka tuntui hieman karkealta. Äkkiä siihen kuitenkin tottui ja muutaman ensimmäisen kerroksen jälkeen lanka ei enää tuntunut hankaavan yhtä pahasti peukaloa vasten. Joustamatontahan lanka oli, mutta se ei käytännössä haitannut.
Paidassa on raglanhihat. Hurjat hihakokeiluni jatkuvat yhä ja päätin selvitä 70-luvun "tiukka malli eikä lycraa ole keksitty" -traumoistani eroon kokeilemalla raglanhihoja tyyliin "Marjut soveltaa taas". Hihoista tuli ihan hyvät ja yllätin taas itseni positiivisesti! Hihat ovat hihansuista hieman levenevät, mietin ensin pitsineuletta hihansuihin ja/tai palmikkoraitaa hihan keskelle, mutta mikään pitsineule ei oikein tuntunut istuvan paitaan ja palmikkoraita taas olisi mahdollisesti tehnyt hartioiden kohdalle liikaa hässäkkää.
Paita on hieman a-linjainen, koska neuletiheyteni muuttui mystisesti (hehheh) edestakaisneuleena tehdyn mallitilkun ja pyöröneuleena aloitetun paidan välillä (14 s / 10 cm => 13 s / 10 cm) ja paidasta oli vaarassa tulla liian leveä. Kavensin kuitenkin ylimääräiset silmukat pois ennen hypoteettista vyötärön kohtaa, koska olin liian laiska enkä jaksanut purkaa ja aloittaa neuletta uudelleen.
Kaiken vaivan jälkeen neule kutistui pesussa. Sitä sai kyllä venytettyä, mutta... No, katsotaan, mitä seuraavat pesut tuovat tullessaan!
Farkkulankatakki
Farkkulankatakin neuloin Schachenmayr Nomotta Blue Jeans Cable -langasta, jonka ensimmäisen erän ostin Tallinnasta viime syksynä ja jota varastoin koko talven puuvillaneulekautta odotellessani. Puuvillaneulekausi alkoikin vähemmän suosiollisesti: huomasin, että vaikka olin ostanut lankaa "varmuuden vuoksi" 800 g vyötteessä mainitun 750 g sijaan, lanka loppui kesken! Vyötteen 750 g olikin lyhythihaisen paidan langan menekki.
Aloitin neuleen huhtikuun loppupuolella lätkän MM-tunnelmien keskellä. Ennen vappua lanka loppui ja tilasin Papurikosta lisää, jotta sain hihat tehtyä farkkulangan toisesta erästä. Lankaa odotellessani ehdin tehdä puuvilla-hamppulankaneuleen (kuva yllä)ja aloittaa toisen puuvillaisen villatakin toisellta Tallinnan-reissulla ostamastani Cotonature-langasta.
Kaikenkaikkiaan farkkulankatakkiin meni noin 1 kg lankaa, joten se on painava! Painavuuden huomaa ehkä parhaiten kauluksesta, joka tuppaa repsottamaan. Muuten farkkutakki on varsin mainio.
Etu- ja takakappaleiden keskellä on palmikoiden reunustamaa kahden kerroksen helmineuletta, samoin kaarroke ja valetaskuläpät sekä hihansuut, muuten takki on sileää. Farkkulangan ominaisuus oli se, että se kutistuu pesussa noin 5% pituussuunnassa ja vaikka itse sanonkin, onnistuin aika hyvin arvioimaan kutistumisvaran neuletta tehdessäni...
Inspiraationa oli Rowanin farkkutakkineule Jazz Rowan Magazinen numerossa 19 (näin neuleen kuvan ChicKnits-sivustolla - ja tilasin lehden myöhemmin, kun se sattui tulemaan tarjoukseen) sekä tietenkin se, että farkkulangasta on tehtävä farkkutakki. Mitäs muutakaan?
Nettisurffailu paljastaa, että Rowanilla on muitakin farkkutakkineuleohjeita: Calmer Collectionissa on hieman lyhyempi Air ja edelleen ChicKnitsin mukaan toinen farkkutakkimalli on Core lehden numerossa 29.
Cotonature-takki
Aloitin Cotonature-takin, kun odotin täydennystä farkkulankavarastoihini ja sain sen etu- ja takakappaleet suunnilleen valmiiksi ennenkuin farkkulanka saapui.
Langan ostin Tallinnasta, kun Neulonta-listalaiset kävivät valloittamassa paikalliset lankakaupat. Lanka on melko Samosmaista, sitä neulotaan 4,5 mm puikoilla ja neuletakkiin sitä meni noin 600 g.
Hieman lyhyempi takki olisi voinut myös olla hauska, tämä nykyinen ulottuu lantiolle ja siihenkin olisi tietenkin saanut enemmän ilmettä kaventamalla vyötärön kohdalla. Kun nyt valitetaan, niin V-kaula-aukkokin on ehkä hieman liian syvä...
Mutta se valituksista, neuletakki sopii hyvin khakinväristen ja oliivinvihreiden housujen kanssa ja on juuri sitä, mitä kaipasinkin! Lisäksi olen (kaula-aukon syvyydestä huolimatta) ylpeä siitä, että sain tehtyä kunnolliset joustinneuleiset raglan-hihat ja V-kaula-aukon samaan aikaan.
Takissa on myös aavistus sosialistista realismia niinkuin aikaisemmassa oliivinvihreässä neuleessanikin: napeissa on viisisakaraiset tähdet! Onkohan se tuo väri, joka herättää aina samankaltaisia ajatuksia ja saa aikaan samantyylisiä neuleita? Ehkä seuraavaksi voisinkin tehdä oliivinvihreän pitsineuleen...?
Kesätoppi Riso-langasta
Tämä toppi valmistui jo toukokuussa, kolme kerää Lana Grossan Riso-lankaa riitti juuri ja juuri itse toppiin. Pääntie ja kädentiet on huoliteltu virkkaamalla harvakseen kiinteitä silmukoita ONlinen Cotton Stretch -langalla.
Kesä 2004 on ollut kylmä ja sateinen ja joskus myös tuulinen, joten navan paljastava kesätoppi ei ole vaate, johon pukeutuminen tulee ensimmäisenä mieleen... Villasukat voisivat olla fiksumpi vaate!
Muutenkin neulotut kesävaatteet tuntuvat hassulta ajatukselta ja tämän topin olikin tarkoitus olla "avarra neulemaailmankuvaasi" -tyyppinen projekti. Yritäm päästä eroon "neule = lämmin => kesällä ei pukeuduta neuleisiin" -ajattelusta ja siitä, että kesäksi voi tehdä muutakin kuin puuvillaisia pitsineuleita, siis vaikkapa pikkupikkutoppeja.
Riso-topissa tosin on pitsineuleen tapaista helmassa ja sen takia jouduinkin purkamaan toppia hieman ja aloittamaan sileän neuleen aiemmin, ettei helmineule paljasta liikoja...
Lana Grossan Riso-lanka oli hauskaa neulottavaa, se on puuvillan ja mikrokuidun sekoitus ja puuvilla- ja puuvilla-hamppulangan jälkeen se tuntui todella elastiselta, aivan kuin olisin neulonut kuminauhaa. Pidin langasta kyllä ja sen punainen väri on aivan upea.
Ehkä topin voisi yhdistää johonkin toiseen paitaan, jotta sen saisi käyttöön jo tänä kesänä eikä sitä tarvitsisi varastoida odottamaan helteitä... Käytössähän sen näkee, kuinka neulotut kesätopit toimivat.
Vauvan tossut ja spiraali- eli kierresukat
Ystäväni poika syntyi keskosena lähes kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa, joten minulle tuli kiire neuloa jotain lahjaksi. Molemmat tossut ovat Bambino-langasta ja neuloin ne 2,5 mm puikoilla.
Tossut (oikealla) ovat Novita 3/98 ohjetta 60 mukaillen tehdyt.
Spiraalisukat eli kierresukat (vasemmalla) ovat n. 14,5 cm pitkät ja niiden ympärys on n. 14 cm. Niissä ei ole kantapäätä.
Sukat ovat 2o, 2n -joustinneuletta, johon kierre saadaan siirtämällä joustinneuletta joka 3. krs yhden silmukan verran kahdeksan kerroksen aikana (toista ** väliä):
- 1. ja 2. krs: *2o, 2n*
- 3. ja 4. krs: 1o, *2n, 2o*, 2n, 1o
- 5. ja 6. krs: *2n, 2o*
- 7. ja 8. krs: 1n, *2o, 2n*, 2o, 1n
Kun sukka oli 13 cm pitkä, neuloin aina 2 s yhteen, sen jälkeen 2 krs 1o, 1n -joustinneuletta, jälleen aina 2 s yhteen ja lopuksi vedin langan jäljellejääneiden silmukoiden läpi ja päättelin. Sukat laitetaan jalkaan niin, että kierre on suorassa, silloin niiden pitäisi istua hyvin-
Kierresukista voisin mainita sen verran, että tämä ei ole ainoa tapa neuloa spiraalisukkia. Toiset neulovat esim. 3o, 2n -joustinneuletta ja silmukan siirron voi tehdä esim. 2-7 krs välein. Testaamalla löytyy se omaan makuun sopiva ratkaisu. Niin, ja samalla tavalla voi toki tehdä vaikkapa lapaset.