Galleria - Talvi 2003-kevät 2004

Venla-myssy ja kaulaliina

Ex-naapurini Vaasasta on myös muuttanut pääkaupunkiseudulle ja lupasin tehdä hänelle pipon eli pipan eli myssyn eli koska asustimme Pohojammaalla, mösän. (Rakkaalla lapsella on monta nimeä, tosin murresanaston mukaan mösä tarkoittaa 'vanhaa hattua' - hmm?) Lankaa jäi, joten päätin tehdä samantien kaulaliinankin, koska joulukin lähestyy - ja kaulaliinaa saattaa tarvita, kun ulkoiluttaa koiraa ja onhan se mukavaa olla sävy sävyyn ja...

Ruskeaa Venla-lankaa löytyi varastoista kolme kerää, joten otimme ne parempaan käyttöön.

Koska pipoista ei paljoakaan puhuttavaa löydy, kerronkin sen sijaan tarinoita naapurini kissasta Sandysta (suloinen ruskearaitainen pikkutiikeri), joka meidän Frank-kollimme harmiksi jäi Pohjanmaalle. Asuimme aikanaan omakotitalon yläkerrassa naapurihuoneissa ja meillä oli yhteinen eteinen, jonne kissatkin aina pujahtivat. Frank olikin varsin rakastunut Sandyyn (jos kissat voivat olla rakastuneita) ja luikahti aina tilaisuuden tullen naapurin oven taakse naukumaan serenadia naapurin neitokaiselle... Sandyn läheisyys sai Frankin muutenkin sekaisin: aina, kun Frank alkoi pyöriä ovella ympyrää hassusti kurnuttaen, arvasin, että Sandy oli puolestaan meidän ovemme takana tulossa vastavierailulle. Oi niitä aikoja...

Ohje »

Sydämellinen palmikkopaita

Minulla taitaa olla tweed-kausi... Kesällä tein valkoisesta tweedihtävästä Higgin's-langasta paidan ja nyt neuloin itselleni joulupaidan Filtweed-langasta, jota ostin viime kesänä Turusta. Paita valmistui juuri sopivasti jouluaaton aattona - mutta täytyy kyllä myöntää, että parina iltana hihojen kanssa meni myöhempään kuin mitä ajattelin, mutta kun telkkaristakin tuli hyvää ohjelmaa...

Lanka on italialaisen Ornaghi Filatin valmistamaa ja se sisältää 65% villaa, 30% akryylia ja 5% viskoosia, puikkosuositus on 4,5 - 5 mm. Tähän paitaan lankaa kului hieman alle kaksi kerää... sillä hihii, kerässä on 250 g lankaa! Ei langanpäiden päättelyä!

Paita on muuten sileää, mutta siinä on edessä sydänpalmikko, jonka ohje löytyi Lesley Stanfieldin The New Knitting Stitch Library -kirjasta (suom. Kauneimmat neulemallit).

Jos nyt sallisin itselleni pienen kritiikin, paita jäi ehkä hieman liian lyhyeksi ja tyköistuvaksi, jos ja kun ottaa huomioon jouluruoasta pullollaan olevan masun. Jouluherkut huomioon ottaen telttamaisempi malli olisi ollut parempi malli... Muuten paita on kyllä hyvin mukava yllä ja sopivan mittainenkin, ei siitä voi valittaa. Tyköistuvuutta voi myös kompensoida sillä, että hihat ovat ehkä hieman liian löysät, mutta antaa olla... Poolokaulukseen olen myös erittäin tyytyväinen, vaikka se joskus kutittaakin vähän, mutta siitä selviää pitämällä huivia alla.

Kaikenkaikkiaan siis varsin paita on varsin mainio joulupaita, se piti mukavasti lämpimänä, mutta ei kuitenkaan ollut liian kuuma.

Ohje (ilman palmikkoa) »

Jussin ei-sittenkään-tehdä-viikinkisarvia-pipo ja sukat

Jussin pipo IsoveljestäAloitin uuden vuoden neulomalla asusteita eli Jussille pipon. Olin jo jonkin aikaa sitten aloittanut lovikka-langasta villatakin, mutta jostain syystä sen neulominen ei maistunut ja päätin neuloa asusteita ihan siltäkin varalta, että tammikuu olisi kylmä.

Varastoista löytyi käpäläpalmikkopaidasta jäänyttä ruskeasävyistä meleerattua 7 Veljestä Isoveli -lankaa, joten ajattelin tehdä Jussille pipon. Aluksi ajatuksenani oli neuloa viikinkisarvinen pipo, siksi pipossa on viikinkikypärää mukaillen (luulisin) neljä sileäneuleista osuutta, joita erottaa kaksi nurjaa silmukkaa. Tein jopa sarven prototyypin, mutta ajatus ei mennyt läpi ja pipo jäi ilman sarvia... Ilmeisesti sarvellinen viikinkipipo oli turhan villi ajatus meidän insinöörillemme. (Jatkokehitysideoita on blogin puolella...)

Pipon jälkeen lankaa jäi ja yritin ensin tehdä kaulaliinaa. Joustinneuleen eri variaatiot - ei. Sileä neule - ei. Jostain syystä lanka ei vain millään taipunut kaulaliinaksi. Viimeinen niitti oli se, kun Jussi sanoi, että ei edes käytä kaulaliinoja.

Teinkin sitten elämäni toiset sukat, ensimmäiset olin tehnyt joskus ala-asteella eli noin 20 vuotta sitten (pelottava ajatus!). Ensin suka eivät onnistuneet millään, silmukoita oli liikaa. Lopulta 48 silmukkaa alkoi olla siinä ylärajoilla ja pääsin kantalappuun saakka. Kantapäänkin sain tehtyä kunnialla Anita Gunnarsin Tee itse kauniit neuleet -kirjaa lukemalla.

Sukat IsoveljestäSukka valmistuikin, mutta... Jos kantapäässä olisi ollut tennispallon kokoinen muhkura ja jalka olisi ollut litteä ja leveä räpylä, sukka olisi sopinut kuin valettu! Näin ei kuitenkaan ollut, joten purkamaan! Seuraava yritys oli hieman parempi, mutta ei kuitenkaan hyvä. Soitinkin viimein äidille ja vaikka mitään radikaaleja muutoksia ei tullutkaan, ilmeisesti mestarillisen sukanneulojan osallistuminen ratkaisi kaiken ja kolmannella kerralla sukasta tuli ihan käyttökelpoinen. Neuloin jalkaterän päälle kahden puikon verran joustinneuletta, jotta sukka istuisi paremmin, sillä ajattelin joustinneuleen myös antavan enemmän anteeksi kuin sileän neuleen (jos vaikkapa räpyläsukkaisuus olisi taas iskenyt...).

Toinen sukka sujui samaan tahtiin ja vaikka kantapää pullottaa edelleen, jalassa sukat ovat ihan OK.

Pipon ohje »

Jussin kynsikäslapaset

Asustekausi jatkui. Ostimme mustaa 7 Veljestä -lankaa kynsikäslapasia varten, sillä Jussi halusi kynsikäslapasista ohuemmat kuin sukista ja piposta. Lankaa kului kynsikäslapasiin melkein koko kerä eli 150 g.

Ohje löytyi Viriilien virkkaajien & nuivien neulojien sivuilta ja neuletiheyskin sopi heti niin, että sain neulottua ohjeen mukaan miesten kokoiset kynsikäslapaset silmukkamääriä muuttamatta. Jatkoin kuitenkin tuotekehittelyä:

- Neuloin varret pidemmiksi ja sormien osuudet sormien mukaan - sovituskertoja tarvittiin siis useita.

- Lisäsin resorin reunaan napin ja lapasosuuden kärkeen poikittain nyörin, jotta lapasosuuden saa kiinnitettyä paikoilleen eikä se lärpätä vapaana.

- Jätin peukalon avonaiseksi, mutta neuloin sen pidemmäksi kuin ohjeessa ja tein päähän joustinneuletta, jotta peukalon saa pidettyä kiinni tai taitettua auki. (En todellakaan neulonut siihen Jussin ehdottamaa pientä läppää!)

- Neuloin lapasosan kämmenpuolelle tulevan joustinneuleosuuden pidemmäksi kuin ohjeessa ja neuloin myös kämmenpuolelle muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta sen pituus riittää.

- Autoilijan kannalta paras(?) jatkokehitysajatus oli se, että ompelin kämmeniin tekonahkapaikat, jotta lapaset eivät luista autoa ajettaessa. Paikkoihin tarvittiin noin 10 cm pätkä tekonahkaa (Eurokankaasta) ja sitä jäi reilusti yli... Paikka on suorakulmainen, pyöristin vain hieman kulmia ja ompelin sen kiinni pykäpistoin. (Sen kummempaa koruompelusta siihen ei kai tarvitakaan.)

Kaikenkaikkiaan kynsikäslapasten neulominen sujui mukavasti. Ohjeessa oli pari kohtaa, joita sormikkaita ennen tekemätön ihminen joutui miettimään (esim. peukalokiilan lisäykset), mutta sovittamalla ja kokeilemalla siitä selvittiin. Ensimmäisen kynsikäslapasen lapasosuudesta tuli tosin liian lyhyt ja huomasin sen tietenkin vasta sitten, kun olin jo innostuksissani ehtinyt päätellä langanpäät...

Yksityiskohtia »

Jussin rock-henkinen pipo

Kynsikäslapasten jälkeen päätin tehdä Jussille niihin sopivan pipon ja tällä kertaa myös käänteen pipon reunaan. Minua inspiroi viime talvena käymämme keskustelu Jussin oletetusta yhdennäköisyydestä erään myöskin kiharatukkaisen suomalaisen rocktähden kanssa... Tosin Jussi ei osannut kommenttejani arvostaa, vaikka kiharat pilkottivatkin pipon alta ihan samalla tavalla. (Okei, yhdennäköisyys jää kiharoihin, joten eipä siitä sen enempää.)

Pipoa suunnitellessani pyysin Jussia etsimään netistä kuvia ko. tyypistä pipo päässä. Mistäköhän johtuu, että Jussi arvasi, mitä ajan pipolla takaa? No, Jussi ilmoitti näyttävänsä tuolta laulajalta, kun tämä on ensin ryypännyt kymmenen vuotta ja turvonnut (toivottavasti niin ei kuitenkaan käy - ja tarkoittaako tämä myös sitä, että meillä eräs insinööri joutuu laihdutuskuurille?).

Neuloin pipon valmiiksi Neulonta-sähköpostilistalaisten tapaamisessa. Jäljellä olleet 5-7 cm valmistuivat todella nopeasti, sillä aika todellakin lentää, kun on hauskaa. Tämä on ensimmäinen julkisella paikalla (ellei junia ja busseja lasketa) neulomani neule - tästä se sitten lähtee, kohta olen puikot esillä joka paikassa, esim. kaupan kassajonossa, rock-konserteissa, töihin kävellessäni (ennen muuten neulottiin kävellessäkin), elokuvissa...

Pahoitteluni kiharoiden puutteesta, ne jäivät pipon alle, koska Jussi kävi juuri pipon valmistumispäivänä leikkauttamassa hiuksiaan lyhyemmiksi. Rockhenkisyyden tilalle tuli ilmeisestikin pelkkä henkisyys: pohjaanvajoamispaidan aikanaan saaneen Mikon mukaan Jussi näyttää nyt kveekaripapilta. (!!!)

Ohje »

Lila ribbineulepaita Isoveljestä

Lila Isoveli-ribbipaitaTätä paitaa jäin viime vuodelta (2003) kaipaamaan. Olin katsellut lilaa isoveljeä jo pitkään ja miettinyt, että siitä voisi tedä vaikkapa poolokauluksisen perusribbineulepaidan. Lanka jäi kuitenkin aina ostamatta, kunnes kävin Novitan tehtaanmyymälän alessa ennen Neulonta-listan tapaamista ja sorruin lankaan. Ajattelin, että kerrankos se nyt kirpaisee, parempi ostaa lanka nyt kuin harmitella tämäkin vuosi.

Peruspaitojahan tarvitaan aina, tosin tuo lila (joka on aivan ihana väri - ja yksi niistä väreistä, joita en pienempänä voinut sietää) sotii hieman kaikkien allekirjoittaneen khakinväristen reisitaskuhousujen kanssa. Kuten kaikesta voi havaita, mulla on menossa khakikausi... (Toinen väri, jota en voinut pienenä sietää.)

Paita valmistui nopeasti 6 mm pyöröpuikoilla ja se otettiin heti käyttöön ennen höyryttämistä. (Mitä, minäkö kärsimätön?) Se sai tietenkin ansaittuja (hehheh) kehuja työkavereilta - siis niiltä samoilta, jotka keksivät keskiaika- ja Sormusten Herra -vitsejä Rustika-hupparista...

No, alunperin paidasta oli tarkoitus tulla pidempi, mutta fakta on se, että kun neulosputkilo levenee, se samalla lyhenee. Lyhyys (75 cm!) ei kuitenkaan haittaa, oikeastaan paita on varsin mainion mittainen juuri tuollaisena. Pidempänä se voisi olla ennemminkin hyvin lyhyt minimekko ja se taas voisi näyttää turhan tönköltä esim. farkkujen kanssa...

Ohje »

Lapsen kietaisuneule Samosista

Samos-kietaisuneuleEn koskaan saanut vietyä kaverilleni Palma-myssyä ja puputossuja (ja ne näyttivätkin vähän rähjääntyneiltä, Palma ei kuulu suosikkilankoihini, joten en edes hoputtanut asiaa...). Lisäksi kuulin, että tytär kasvaa kovaa vauhtia, joten päätin aloittaa uuden proggiksen. Lasten neuleet ovat mukavaa vaihtelua!

Minulla oli jo pitkään ollut ajatus siitä, että voisin tehdä kietaisutakin, jonka reunassa on palmikko ja mahdollisesti pitsineuletta. Ensin suunnittelin tekeväni neuleen Anttilasta ostamastani Bambinosta, mutta ihastuin sitten Novitan uutuuslankaan Samosiin, joka on puuvillan ja akryylin sekoitetta - kevätkin kun on tulossa kovaa vauhtia ja ilmat lämpenemässä... Samosin pinta on mukavan samettimainen eikä puuvillasekoite ole varmastikaan kesällä liian kuuma.

Neuleessa on nyt helmineuletta reunoissa, palmikot (myös allejäävän etukappaleen reunassa) ja langankierrot palmikoiden vieressä (se pitsineuleen osuus). Neule kiinnitetään neulotulla nyörillä - tämä oli ensimmäinen kerta, kun neuloin i-cordia ja yllätyin siitä, että se todellakin onnistuu neuvotulla tavalla eikä nyöriin jää pitkiä langanjuoksuja minnekään!

Ohje »

Oliivinvihreä paita Semenovskaja Prjashsa -langasta

Ostin Semenovskaja Prjashsa -lankaa viime kesänä Tallinnasta ja nyt sain siitä neulottua paidan. Päätin kevään kunniaksi ottaa riskin ja uhrata aikaani siitä huolimatta, että langan vyötteessä sanottiin "ei vesipesua". (Lanka on 95% villaa eikä sitä ole superwash-käsitelty.)

Lanka näytti tuovan kuviot kauniisti esiin, joten päädyin palmikkoneuleeseen - tai palmikkoneuleen tapaiseen. Palmikoita ja oikeiden ja nurjien silmukoiden muodostamia vinoneliöitä on etu- ja takakappaleen lisäksi hihoissa. Langan venäläisyydestä huolimatta en saanut tähänkään paitaan sosialistista realismia, koska en huomannut ostaa punaista lankaa tähtikuviota varten...

Ensimmäisellä yrityksellä paidasta tuli hieman liian lyhyt (säästelin, koska en tiennyt, kuinka hyvin lanka riittäisi). Leikkasinkin sitten valmiin neuleen kahtia ja neuloin paitaan hieman lisää jäljellejääneistä langoista. En kuitenkaan suosittele menetelmää ainakaan Semenovskaja Prjashsa -langan kanssa, se ei tuntunut oikein pitävän kappaleiden yhdistämisestä silmukoita jäljittelemällä ja saumakohtaan jäikin raja. No, tulipahan kokeiltua sitäkin!

Muuten olen kyllä paitaan tyytyväinen. Toki voisin kritisoida itseäni: jos olisin hoksannut, olisin ehkä aloittanut etu- ja takakappaleen palmikot hieman alempaa, nyt niiden osuus jäi ehkä hieman liian lyhyiksi. Lisäksi onnistuin aloittamaan kertaan aloittamaan hihan palmikot väärältä kerrokselta ja purkamaan hihaa nelisen kertaa. Toisaalta se ei ollut huono juttu, lanka tuntui pehmenevän sitä mukaa kun purin sitä!

Entäs vesipesu? Pakkohan sitäkin oli kokeilla, mutta vain koetilkulla eikä varsinaisella villapaidalla. Höyryttämistä paita tuntui kestävän hyvin eikä ollut moksiskaan, vaikka osoittelin sitä kuumimmalla mahdollisella höyryraudalla ja lisähöyryllä, kun yritin saada saumakohtaa tokenemaan.

Ohje »