« maaliskuu 2005 | Blog | toukokuu 2005 »
Oikein hauskaa vappua kaikille!
Minä vietän sitä yskien ja niiskuttaen, joten minusta ei ole paljoakaan iloa kenellekään. Sain sentään ison hymiön näköisen kukkavappupallon, jota Mini pelkäsi ensin ja Jussi, tuo jo monta vuotta teekkaroinut mies, puolestaan hankki viimein tupsulakin...
Vapun taustoja voi muuten lukea Jussin blogista.
Ai niin, ja lätkän MM-kisat alkavat! Kisastudio pystyyn! Hyvä Suomi!
This weekend we celebrate vappu in Finland. The actual vappu day is May 1st, but the carneval starts already on the eve, April 30th - today. Vappu is actually celebrated for three reasons: it's the beginning of summer and the day for workers and students.
Vappu (that's seldomly called also valpuri) got its name from St. Walburga, an English nun who helped her brothers to convert the Germans to christianity in the 800th century. The cult of St. Walburga got mixed with the old Viking fertility rites celebrated also in April and old German celebration of the coming of the spring.
Workers started to celebrate vappu as the unions in the USA demanded an 8-hour working day starting from May 1st, 1886 and after a strike the demands were met. In the socialist countries May 1st slowly became the day of celebrating the workers' achievements. (However, in the US the Labour Day is September 1st.)
Students started celebrating vappu also in the 19th century. The habit of wearing the student's cap (the black and white hat you get when you graduate from lukio, or high school) spread to Finland in the late 1800's from Sweden, and it was customary to change from the winter cap to the summer cap on April 30th. (The winter version does not exist anymore.)
So, you can see balloons, streamers, funny masks and hats all around. You can see people having fun, going out on a picnic (if the weather is OK), eating doughnuts, May-Day fritters and drinking mead and sparkling wine or champagne.
I guess I could talk more about vappu, but I'm too busy celebrating it with coughing and sneezing... I got the flu.
Happy May Day to you all!
PS. The Ice Hockey World Championships start also today. Hooray for Finland!
Lepa alias Ainaoikein, tässäpä pikaisesti keksityt kysymykset:
1) Opiskelet tekstiilialaa. Mitä sinusta tulee isona? (Yrittäjä, opettaja, jotain ihan muuta?)
2) Mikä inspiroi sinua aloittamaan neulebloggaamisen?
3) Seuraan muiden esimerkkiä: paljonko omistat lankaa tällä hetkellä?
4) Luin blogiasi ja huomioni kiinnitti se, että sanoit sukusi olevan vanhasta Karjalasta. Mistäpäin Karjalaa?
5) Auringonpaisteen kunniaksi ajankohtainen viimeinen kysymys: pitääkö jäätelö syödä hitaasti vai nopeasti - ja mitä jäätelöä sen pitää olla?
--
(Otetaan tähän loppuun vielä toim. huom. selittämään kysymystä neljä: minun sukuni isän ja tarkemmin ottaen mummon puolelta on Karjalan kannakselta, Antreasta.)
Villapallon haastattelussa Marjut:
1. Paljonko sinulla on lankaa tällä hetkellä? (anna edes joku arvio jos et ole pitkään aikaan laskenut)
Kun yli vuosi sitten laskin langat, niitä oli muistaakseni siinä 20 kg eivätkä ne taatusti ole siitä vähentyneet. Olen nyt töissä enkä pääse tarkistamaan tilannetta, joten vastaan ympäripyöreästi "ainakin 25 kg".
2. Mistä langasta et missään tapauksessa neuloisi mitään = inhokkilankasi?
Mikä tahansa halpa, natiseva, talvella kylmä ja kesällä hiostava, pesussa venähtävä ja nyppyyntyvä akryylilanka. Yhdenkään nimeä en osaa tähän hätään sanoa! Tällä hetkellä myöskään Lana Grossan Velvet ei herätä kovin positiivisia tunteita: se katkeilee, kiertyy itsensä ympärille ja on hyvin liukasta, joten silmukoiden pudottaminen on aivan liian ikävää.
3. Kuka on neulesuunnittelijaidolisi? (vain yksi!)
Täytyy myöntää, että mulla ei ole varsinaista idolia. Monien suunnittelijoiden työstä pidän, mutta en osaa nostaa ketään muiden yläpuolelle.
4. Mitä ehdottomasti haluat vielä elämässäsi tehdä, jotain sellaista jota et ole vielä kokeillut?
Pitääkö tän liittyä neulomiseen? Jos ei, niin kuumailmapallolento voisi olla hauska - tai sitten voisin kasvattaa lampaita Skotlannissa tai matkustaa Islantiin...
5. Ulkomaisten neuleblogien kyselyistä mallia ottaen: Miten sinä ja Jussi tapasitte ensi kerran?
Tätähän ei ole kerrottu tarkalleen edes sukulaisille! Jotkut tämän tietävät tarkemmin, mutta tässä riittäköön yhteisen kiinnostuksen kohteet: netti ja sci-fi. (Tuliko tuo yllätyksenä kenellekään?)
Sitten meemi kiertoon: haluatko tulla haastatelluksi? Jätä viesti kommentteihin, niin keksin sinulle kysymyksiä!
There's an interview meme going on in the blogs, so here are the questions Villapallo asked me and my answers translated into English:
1. How much yarn do you have at the moment? (Give at least an estimate if you haven't counted them.)
When I counted my yarns more than a year ago, I had about 20 kg if them and I bet the amount has not decreased since. I'm currently at work, so I cannot check, so I'd say "over 25 kgs at least".
2. What is the yarn you would not knit from, not ever = the yarn you loathe?
Any cheap acrylic that is cold in the winter and makes you sweat in the summer. I cannot recall any yarn names! At the moment Lana Grossa Velvet does not make me feel very positive either: it snaps and worms and it's very slippery, so dropping a stich is a mistake you regret for a very long time.
3. Who is your favourite knitwear designer? (Pick only one!)
I have to admit that I do not have an absolute favourite. There are many people whose work I admire but I cannot choose only one.
4. What is a thing you haven't tried yet and would you definitely like to do?
Does this have to be knitting-related? If not, a hot air balloon ride would be fun - or I could go and raise sheep in Scotland or travel to Iceland...
5. Following the foreign knitting blogs' examples: how did you and Jussi meet for the first time?
It's something I haven't told to my relatives! Some people do know the details, but suffice to say that it's thanks to common interests: the Internet and science fiction. (Does that surprise anyone?)
Passing the meme on: do you want to be interviewed? Leave me a comment and I'll ask you five questions.
Nyt ovat kynnet kunnossa (tai siis ovathan ne kunnossa, kun ne käy huollattamassa säännöllisin väliajoin), mutta sen lisäksi nyt hiuksetkin ovat kunnossa. En oikein osannut päättää väriä, joten niitä tuli nyt laitatettua useampia. Tässäpä sen kunniaksi valokuvataideteos "katso Anne, lisää auringonkukkia (mutta ei sinisiä raitoja eikä otsatukkaa)".
Aivan kuin uuden kevätilmeen kunniaksi (ja lohduttamaan, jos huominen tapaaminen menee pieleen) sain tämän:
Siinä on yksi vyyhti käsinvärjättyä 100% ohutta silkkilankaa No No Kitty Yarnsilta, väri on nimeltään 'The Flying Ballet'. Sain langan todella nopeasti, tai siltä se tuntuu: pyysin tilatessani mahdollisimman halpoja postikuluja ja odotin siksi saavani langan noin 4-6 viikon päästä.
Sain kuitenkin langan kymmenessä päivässä! Danielle oli ystävällinen ja kävi etsimässä halvan postituksen ihan minua varten. Mää oon niin onnellinen! (Lausutaan Kummeli-äänellä orastavan kevätflunssan kunniaksi.)
Frankin mielestä tuon pitäisi olla Yes Yes Kitty Yarns.
Now I've had my nails done (well, okay, I do that on a regular basis) and today I had my hair done. I could not decide on the colour so I went for several... Here's a "look, Anne, more sunflowers" shot:
Also, as if to celebrate my new look (and to comfort me if an important meeting tomorrow is not a success) I got this:
That's one skein of handpainted 100% silk fingering weight yarn from No No Kitty Yarns in 'The Flying Ballet' colourway. I got it really fast, or it seems so: I asked for a cheap shipping and expected to get the skein in maybe four or six weeks.
I got the yarn in ten days! Danielle was also very kind and checked for a cheap shipping just for me. I'm so happy! Happy happy joy joy!
Frank says it should be Yes Yes Kitty Yarns.
Perjantaina oli Neuleyhdistys Ullan vuosikokouksen aika ja aivan kuin sen kunniaksi edellisenä tiistaina kuvattu juttu näytettiin Seitsemän uutisissa MTV3:lla. (Olisin kertonut tästä ennakkoon, jos olisin tiennyt, että juttu näytetään juuri perjantaina.)
Pääaiheena jutussa oli Ninni, mutta toimittaja haastatteli myös Ullan varapuheenjohtajaa Niinaa. Shown taisi silti varastaa Vilmukan Aada-tytär... Ninnin blogissa on linkki uutiseen, jos missasitte sen ihan tyystin.
Jos minua etsitte, niin etsitte turhaan: minusta näkyi yhdessä otoksessa kaurapuuronväriseen villatakkiin verhottu olkapää (hyvä väri taustaan sulautumista varten, eikös niin?) ja toisessa otoksessa lähinnä polvea ja kädet ja sinisestä Lana Grossa Velvetistä valmistuva Fifi-huivi. Niin, ja olimme todellakin Espoon Leppävaarassa Sellon Robert's Coffee -kahvilassa, emme Vantaalla niinkuin jotkut Novita-klubissa epäilivät...
Tässäpä sen kunniaksi jotain ihan muuta eli kun hiiret ovat poissa ja keittiössä avataan tonnikalapurkkia, kissat hyppivät pöydällä:
Voisin myös liittyä kevätkampauskeskusteluunkin pienen mutkan kautta. Sovin tiistaiksi tärkeän tapaamisen ja huomasin, että juurikasvu alkaa olla aika pahanlaista ja latvat hapsottavat, joten sen näköisenä ei kehtaa mennä mihinkään.
Varasinkin paniikkiajan kampaajalle maanantaiksi (eli huomiseksi), mutta en millään keksi, mitä haluaisin. Olisivatko siniset raidat paikallaan? Haluanko kesäblondiksi? Olenko edelleen punapää? Millä jäisin mieleen ja tekisin asiallisen vaikutuksen?
We had the annual meeting of our association Ulla (we have an association that publishes the knitting e-zine Ulla). As a nice coincidence, on the same evening the news story on knitting (that was filmed on Tuesday) was on the news, so we added one more item to the agenda and watched the news.
Ninni was the main thing but the reporter also interviewed Niina who represented Ulla as the vice president. I was way too shy, so had you been looking for me, you have caught only my shoulder in one shot and my knee in another shot as I was knitting the Fifi scarf from blue Lana Grossa Velvet.
The news story was good, so wow, now some of us have had the 15 minutes of fame. Hopefully there will be more of that.
And now for something completely different: you can always get a friend or three when you open a tin of tuna.
Eilisessä neuletapaamisessa meitä ei ainoastaan kuvattu MTV3:n uutisiin, vaan pääsimme keskustelemaan mielenkiintoisesta ilmiöstä: pätkävärjätystä langasta.
Tärkeimmät kuitenkin ensin: Jenni oli ensimmäistä kertaa mukana ja oli oikein hauska tavata!
Uutinen taas tulee Seitsemän tai Kymmenen uutisissa joskus, mutta emme vielä tiedä, minä päivänä. Kerron heti, kun tiedän! Toimittaja oli löytänyt ensin Ninnin ja haastatellut häntä. Ninnin kautta toimittaja löysi Ullan, joten kun vastasin hänen soittopyyntöönsä, yksi asia johti toiseen ja lopulta hän päätti tulla neuletapaamiseen kuvaamaan meitä Ninnin jutun taustamateriaaliksi.
Samalla toimittaja haastatteli Ullan varapuheenjohtajaa, Niinaa. Viisas valinta, ehdottomasti. (Minä olen aivan liian kamerakammoinen.)
Sitten siihen mielenkiintoiseen ilmiöön... Tosin äskeisen TV-uutis-uutisen jälkeen kaikki muu tuntuu varmaankin hyvin lattealta.
Hölköttelin Prisman läpi ennen neuletapaamista ja ostin Nalle Coloria suunnittelemaani huivia varten. Havaitsin hassun ilmiön, katsokaapa:
Huomaatteko jotain outoa? Nii-in, mutta molempien kerien värjäyserä on sama:
Värit jakaantuvat aivan eri tavoin! Hyllyssä enemmistö keristä oli samanlaisia kuin vasemmanpuoleinen kerä, jossa värit ovat jakaantuneet tasaisen epätasaisesti. Hyllyyn jäi vielä yksi tai kaksi oikeanpuoleisen kerän kaltaista kerää, jossa värit muodostavat tasaisia alueita. Neuletapaamisen jälkeen matka vei lankahyllyn kautta ja kävimme tarkistamassa kannatuksen vuoksi, miten muiden Nallen värien kanssa on. Vain yhdessä sinisessä kerässä värit olivat samanlaisia alueittain jakaantuneita, muissa väreissä ne menivät tasaisen sekaisesti niinkuin yleensäkin.
En ole koskaan aiemmin nähnyt Nallen värien länttiytyvän kerällä. Mistähän se johtuu? Langan kerimisestä? Väripätkien pituudesta? Kuun asennosta? Raitiovaunujen liikkeistä? Jostain ihan muusta?
Outoa, hyvin outoa. Hassua. Mielenkiintoista.
Tässä vaiheessa on kuitenkin myönnettävä, että en ole neulonut mallitilkkuja. Kun neulon sen... tai siis ne, haluatteko kuulla tulokset? Ei se mitään, bloggaan niistä kuitenkin. Luulisin, että mallitilkuista tulee melko pitkälti samannäköisiä kerien eroista huolimatta.
In the knitting meet-up yesterday we were not only filmed for TV, we also talked about an interesting phenomenon. Variegated yarn, that is.
First, though, the most important things: we'll be in the 7 o'clock or 10 o'clock news someday, I don't know which day. First the reporter found and interviewed Ninni about her knitting and through Ninni she found Ulla, so one thing led to another and she came to film us to get some background information for the knitting story. She also interviewed Niina. A wise choice, I'd say. (I don't like being filmed.)
Then to the mind-boggling part. I know, after being filmed for TV variegated yarn seems a bit lame.
Before the meet-up I ran through the local supermarket and bought some yarn for a scarf I've been planning. What stroke me as odd was were these, so take a look:
This is Novita Nalle Colori (it's "just" variegated yarn, not self-striping). Do you notice anything strange? The dye lot is the same for both balls:
The colours are not distributed in the same way! I wonder why. There were a lot of balls where the colours were evenly distributed as in the ball on the left, and one or two balls where the colours formed more solid blocks as in the ball on the right.
That was all new to me, I've never seen such Nalle balls before. I wonder what caused that: the way the yarn was wound to the ball? The lengths of the colours? The phase of the Moon?
After the meet-up we went to the supermarket and did not see the block effect in the other colourways except in one ball in the blue colourway.
Strange, very strange. Funny. Interesting.
I have to admit that I haven't knitted a swatch... or swatches yet. Do you want me to do so? Do you want to know the results? I guess that when I do, the swatches will most likely look the same. I'll report that as soon as I know, so stay tuned for more interesting variegated yarn news...
ASAP - sen täytyy olla tämän hetken ärsyttävin akronyymi varsinkin, kun sitä käytetään muuten suomenkielisessä lauseessa ja synonyymisesti sanan "heti" kanssa. Kun kaikki pitää tehdä Niin Pian Kuin Mahdollista (eli ASAP = As Soon As Possible), ei sillä ole merkitystä ihan käytännön syistä: vaikka haluaisinkin, en pysty olemaan monessa paikassa samaan aikaan.
Tietenkin sillä on merkitystä, kuka haluaa saada asiat tapahtumaan ASAP (huomaatteko, akronyymi näyttää todellakin hölmöltä suomenkielisessä lauseessa). Jos ASAP:ia käyttää henkilö, joka viljelee sitä muutenkin jatkuvasti, siitä tulee välimerkin omainen juttu, joka ei tarkoita enää yhtään mitään. Oikeastaan silloin se vain ärsyttää ja aiheuttaa vastarintaa, koska en millään haluaisi singahtaa taas miljoonanteen paikkaan tekemään ziljoonatta asiaa ja jättämään jotain meneillään olevaa kesken. Silloin mikään ei todellakaan valmistu ASAP.
Jos taas ASAP:ia käyttää henkilö, joka turvautuu siihen vasta äärimmäisenä apukeinona, sitten kyllä hyppään ja pompin ja juoksen tyytyväisenä samantien.
Mistäs tämä nyt tuli mieleen? Vaikkapa siitä, että Ullan ohjeiden, artikkeleiden ja neuvojen deadline alkaa lähestyä ja on huhti-toukokuun vaihteessa. Olenkin saanut jo joitakin artikkeleita ja ohjeita, kiitos niistä kaikille!
Ulla tarvitsee taas sinua, sillä me Ullan tekijät olemme täysin riippuvaisia sinusta, arvoisa neuloja ja tarvitsemme jatkuvasti apuasi. Jos sinulla on kesäinen neuleohje tai mukava artikkeli, hauska pakina tai hyödyllinen neuvo, lähetä se Ullaan ilahduttamaan Suomen neulojia!
Jos vieläkin epäilyttää, niin voisin mainita kahden numeron kokemuksella, että "en mä tiedä, kelpaako tää" tai "kiinnostaako tää nyt ketään" -kommenteilla saadut ohjeet ovat osoittautuneet aina suosituiksi. Sinun ohjeesi voi hyvinkin olla seuraava Fifi!
Itse ajattelin kirjoittaa Ullaan tämän laukun ohjeen, muuta en kai ennätä saada valmiiksi, vaikka neuleiden pitäisikin valmistua... öh... kyllähän te tiedätte: ASAP.
Lisäksi kiitos kaikille tuesta ja kannustavista sanoista! Päässä on edelleen patti sanakirjan jäljiltä, mutta kunnon yöunien jälkeen elämä näyttää hitusen paremmalta.
Tosin Ninni, ethän pahastu, vaikka otin vapauden vaihtaa konjakin tuliaisgrappaan? (Josta tuli taas mieleen se, että kun äitini odotti minua, olin aika levoton lapsi ja lääkäri neuvoi, että tilkkanen konjakkia rauhoittaa eikä lapsi pullahda maailmaan ennen aikojaan. Kuinkahan innokas oikein olin? Syntymäni jälkeen äiti ei voinut juoda konjakkia 20 vuoteen...)
ASAP - that must be the most irritiating acronym at the very moment especially when used in a sentence that's otherwise in Finnish and as a synomym for the word "immediately". When everything needs to be done As Soon As Possible, it loses its meaning: I cannot do everything at the same time.
Well, sometimes it depends on who wants things done ASAP: if it's a person who uses ASAP all the time anyway, ASAP becomes an empty word that works as a punctuation mark, nothing more, and life goes on and I do whatever I can whenever I have the time. I just may get a little more irritated and build up the resistance which is a bad thing if people want me to get things done. If I know that the person saying ASAP uses it as the last resort, then I get busy and I'm happy to do so.
So, what makes me think of the meaning of ASAP? For example the deadline for Ulla submissions, it is approaching again. So, if you have something to share, please let us know! I hope to get all the material by the beginning of May.
This is the time when I get worried. I've already got few patterns and articles and it's starting to look good (at least I hope so), but like every other free knitting e-zine, Ulla needs you, too.
OK, I know, if you do not speak Finnish there's not much you can do but you can stay with us in spirit and keep your fingers crossed!
My contribution this time is this bag and I think that's pretty much it material-wise. I'll have to see if I can get something else done... well... you must already know when: ASAP.
Tällä kertaa ei kuvia, vaan valitusta siitä, kun kaikki menee pieleen.
Sen lisäksi, että olen liian kiireinen ja stressantunut töissä ja turhautunut siihen, että monessa paikassa valitetaan siitä, että Ullan kuvat eivät näy sen jälkeen, kun webhotellimme esti kuvien linkityksen* (itse emme voineet sitä tehdä), pari viime päivää eivät ole olleet kovinkaan hauskoja - tai ovat, jos tragikomedia on sinun mieleesi.
Tänä aamuna melkein kompastuin Maxi-kolliin. Kissa oli hiipinyt taakseni vaanimaan jääkaapissa luuraavaa kinkkua, kun kasasin aamiaista. Siinä sitten yritin selvitä karvaisen ansan yli. Lisäksi unohdin huulirasvan kotiin (huono juttu huulirasvariippuvaiselle) ja maanantaina kotiin jäi kännykkä. Huomenna unohtaisin varmaan oman päänikin, jos se ei olisi hartioilla kiinni! (Äiti sanoo aina niin ja äiti on viisas nainen.)
Kun tulin eilen kotiin, idiottikesäautoilija tai vastaava ajoi melkein päälleni suojatiellä. Hän kääntyi oikealle eikä kiinnittänyt huomiota siihen, että jalankulkijoillekin paloi vihreä valo. En edes huomannut häntä, kun ylitin tietä - kuulin vain yhtäkkiä jarrujen kirskunaa ja hetken päästä tyyppi jo kaasuttelikin tosi fiksuna ja filmaattisena poispäin. Kun kerran näin auton myös takaa, niin myönnän nyt hänelle myös palkinnon päivän typerimmästä spoilerista...
Sitten yksi lempivalitusaiheeni: autoilijat saisivat kiinnittää huomiota jalankulkijoihin pelkkien omien liikennevalojensa seuraamisen lisäksi! Joskus on melkein mahdotonta ylittää tie vihreällä, kun risteykseen pukkaa autoa auton perään. Risteys ei edes ole kovin vilkas - ehkäpä autoilijat olisivat tarkempia, jos risteys olisi ruuhkaisempi.
Sitten se typerä osuus, nyt saa nauraa: kurkottelin eilen aamulla sarjista kirjahyllyn toiseksi ylimmältä hyllyltä, koska halusin tarkistaa sen nimen. Yhtäkkiä huomasin, että englanti-klingon-englanti -sanakirja ja muutama muu pehmeäkantinen kielioppikirja mätkähtivät päähäni ylimmältä hyllyltä ja niitä seurasi kovakantinen Oxford Concise English dictionary. Auts!
Jotta tarina olisi vielä tuskaisempi, niin mainittakoon, että olin väkertänyt hiukseni kiinni metallisella hiussoljella. Auts! Auts! Nyt takaraivossa on patti ja siihen sattuu ja tunnen oloni tyhmäksi. Tosin veljeni, rakas pikkuveljeni, totesi, että nyt mun on pakko osata englantia oikein hyvin, kun sitä on kunnolla taottu mun päähäni. (Veljeni on loistotyyppi.)
Neulomisrintamalla taas en voi suositella Lana Grossa Velvetiä. Aloitin siitä Fifin ja vaikka lanka on pehmeää ja kiiltävää ja samettista, sitä on tuskaista purkaa. Se on niin liukasta, että karannut silmukka hujahtaa hetkessä useamman kerroksen verran alaspäin ja sen pelastaminen on hankalaa.
Lanka myös katkeilee. Vedin lankaa ihan tavalliseen tapaan (eikä paikalla edes ollut kissoja) ja se katkesi ihan noin vain! Lanka on myös katkeillut valmiiksi, tähän mennessä kahdesta ensimmäisestä kerästä on jäänyt kerran tai kaksi langanpää ihan yllättäen käteen.
Kun purkamisesta kerran oli juttua, niin olen todellakin joutunut purkamaan tekelettäni moneen otteeseen. Fifin ohje on hyvä, mutta allekirjoittaneen toteutus huono. Kaksi päivää on mennyt kämmäillessä ja "neulo kaksi kerrosta, pura yksi" -meiningillä tehdessä.
Ei hyvin mene, mutta olkoon. Ei tämä voi muuttua kuin paremmaksi.
* Jos Ullan kuvat eivät näy, tarkista, että selaimesi lähettää referer-tiedon ja että mahdollinen palomuuriohjelmasi päästää referer-tiedon läpi palvelimelle saakka. Jos asetusten muuttaminenkaan ei auta, en enää tiedä, mitä pitäisi tehdä ja webhotellimme asiakaspalvelu on tuskaisen hidasta tai jopa olematonta... Huokaus. Taitaa mennä webhotelli vaihtoon.
First I have to say that there are no photos this time. I just need to vent.
Besides being too busy and stressed at work and reading the messages about Ulla's pictures not showing after our web hotel prevented hotlinking (we couldn't do that ourselves), I've had really bad days. So bad that it actually is funny.
This morning I almost got tripped by Maxi the Cat. He had sneaked behind me and sat right at my feet when I was getting some breakfast. He wanted to have some ham from the fridge and there he was on the way... Oh, and then I forgot my lip balm at home (that's bad for a lip balm addict). On Monday I forgot my cell phone! Tomorrow I would probably forget my own head if it wasn't attached to my shoulders. (That's what my mom always says and mom is a wise woman.)
Yesterday I almost got ran over on the zebra crossing by an idiot driver who was turning right and did not realise that the pedestrians also had the green light. I didn't even see him coming in his car wit a stupid spoiler, I just heard the brakes screeching and then he speeded away. That's what I hate: drivers only look at their own traffic lights and pay no attention to pedestrians. Sometimes it's almost impossible to cross the street because the cars just keep coming!
It's not even a busy street. I guess on a busy street the drivers would have to pay attention.
Then the silly and stupid part, you may laugh now: yesterday morning I was taking a comic book from the bookshelf, from the second to the uppermost shelf because I needed to check the name of the comic. Then I realised that my English-Klingon-English dictionary and some other soft cover grammar books fell onto my head from the top shelf, followed bt the Oxford Concise English dictionary that was hard cover. Ouch!
To make this even more painful, I had my hair up with a metallic hair-grip. Double ouch! Now the back of my head hurts and I feel really stupid. My brother, my dear dear brother said that I now I must know English well because it's really been hammered to my head now. (My brother's the best.)
Oh, and knitting-wise: I won't recommend Lana Grossa Velvet to anyone. I started the Fifi scarf from it and even though the yarn is nice and shiny and velvety, it's a pain to rip or unravel. The yarn is so slippery that if you drop a stitch, it goes down a long way and is hard to catch.
The yarn also breaks. I pulled it (and no, there was no cat present at the time) and it snapped. Just like that! The yarn has also snapped on the ball once or twice per ball. When I knit, I just realise that I have a yarn end in my hand and there's still yarn left in the ball. Two balls have already been like that!
Oh, and I forgot to mention that the Fifi pattern is good but I keep making stupid mistakes and so I have to unravel. It's almost like I knit two rows and rip one. It's not my best day...
So, I'm not doing too well at the moment, but nevermind. It can only get better!
Aina mä sorrun tähän. Aina mä sorrun ostamaan kirjoja, jotka kertovat neulomisesta. Ostin aikanaan jo Zen and the Art of Knitting:in, mutta koska en kokenut valaistuneeni tarpeeksi, jätin The Knitting Goddess -kirjan väliin. (Huhhuh?)
Ostin kuitenkin The Joy of Knitting:in ja The Joy of Knitting Companion:in - tai siis oikeastaan ostin The Joy of Knitting Companion:in ensin ja sen jälkeen kannatuksen vuoksi myös The Joy of Knitting:in...
Ja nyt ostin Sharon Arisin It's My Party and I Knit If I Want To -kirjan.
Kristel, tässä pieni arviontapainen. (Jos kiinnostaa, niin voin lainata kirjan sulle - ja sä voit lainata At Knit's Endin mulle! Hihii! Kaikki ovat tyytyväisiä!)
Näitä kirjoja on varmaan älyttömän hauska kirjoittaa: niiden ansiosta pääsee tapaamaan muita neulojia eli ihmisiä, jotka pitävät samoista asioista kuin sinäkin ja heidän kanssaan voi jutskata mukavista asioista, heidän kanssaan voi jakaa kokemuksia, mennä lankaostoksille, rupatella kahvikupposen äärellä ja harrastaa kaikenlaista neulontahauskaa. Yhteisistä asioista riittää puhuttavaa, samalla voi vaihtaa mielipiteitä, kertoa hassuja juttuja ja anekdootteja, opetella uutta tai paljastaa omia niksejään - ja kaikki tämä menee tutkimustyön piikkiin!
Mutta onko neulonta-aiheisia kirjoja yhtä hauska lukea? En todellakaan osaa sanoa. Minusta on mielenkiintoista lukea neulonnan historiasta ja uusista, erilaisista, kiinnostavista tekniikoista enkä oikein tiedä, mitä tällaisesta hauskasta, kepeästä kirjasta oikein sanoisin. Olenko tylsä? Olenko ikävä ihminen? Luullakseni niin. Viime aikoina elämä on mennyt niin asiatekstin parissa, että proosan lukeminen ja siitä nauttiminen alkaa olla vaikeaa.
Ei kuitenkaan saa olla liian hätäinen: aloitin vasta kirjan lukemisen. Se koostuu lyhyehköistä osioista, jotka kertovat erilaisista neulojista ja osioiden välissä on otteita kirjoittajan (kuvitteellisesta?) neulontapäiväkirjasta, joka paljastaa meille, kuinka hän jäi koukkuun neulomiseen. Sitä on kyllä hauska lukea!
Kirja kertoo meille myös, että neulominen on trendikästä ja että yhä useammat opettelevat neulomaan (myös he, joiden et osannut arvata tekevän sitä). Se käsittelee tutut kliseet "Knitting is the new feminism" ja "Knitting is the new yoga" ja kertoo neulontapiireistä, muodinluojista ja edelläkävijöistä sekä heistä, jotka ovat pitäneet neulontataidon hengissä. Kirjassa on myös Knit and Myth -osioita sekä Kysymys- ja vastauspalsta, jolla kirjoittaja vastaa kysymyksiin kieli poskessa. Lisäksi kirjan lopussa on muutama perusohje.
Joskus kirja on hauska ja saa hymyilemään ja naureskelemaan ja toteamaan, että "kyllä, tuo pitää kyllä ihan tismalleen paikkansa". Joskus hypin kappaleiden yli, kun kirjailija alkaa kuvailla kanssaneulojaansa liikaa tai kun aihe ei vain kiinnosta... Aion kuitenkin lukea kirjan loppuun - samaa en voi sanoa Zen and the Art of Knitting:istä.
Mietinpä myös, kuka kirjoittaisi samanlaisen kirjan suomeksi. Olisikohan sillä lukijoita? Pääsisikö sillä bestseller-listalle? Kustantajat, ottakaa yhteyttä, niin sovitaan tarkemmin yksityiskohdista!
I always do this. I always fall for books that tell about knitting. I already got Zen and the Art of Knitting but I guess I did not become enlightened enough so I skipped The Knitting Goddess. (Phew?)
But I did get The Joy of Knitting and also The Joy of Knitting Companion. In fact I got The Joy of Knitting Companion first and then The Joy of Knitting...
And now I got Sharon Aris' It's My Party and I Knit If I Want To.
I bet these books must be fun to write: you get to meet other people who enjoy doing the same thing you do, you can share experiences, go yarn shopping, have a cup of coffee and chat about fun things. You'll find many things to talk about, you can share opinions, anecdotes and funny stories, try something new or teach some new tips...
But are the knitting books fun to read? I really can't say. I would very much like to read about the history of knitting or learn new techniques and I do not know what to think about this light-hearted, fun approach. Am I boring? Am I dull? I guess I am. I guess I'm too involved with facts and practical texts that I feel like I cannot read and enjoy prose that easily anymore.
Anyway, I've just started to read the book. It consists of short sections that tell about different knitters and in-between are excerpts from the author's (imaginary?) knitting diary that reveals us how she started to knit. (That's fun to read.)
Well, what the book tells us is that's it's trendy to knit and more and more people learn to knit (including people you wouldn't expect to do that). It handles the clichés "Knitting is the new feminism" and "Knitting is the new yoga" and tells about knitting circles, trendsetters, and knitters who have kept the craft alive. Also, there are Knit or Myth sections as well as Q&A sections where the author answers to questions with her tongue in cheeck, and of course there are some basic patterns.
Sometimes the book is funny and hilarious and makes me smile, sometimes I just skip parts of it when the author starts to describe another knitter or when the subject is not that interesting to me. I'll finish this book, though, but I cannot say the same of Zen and the Art of Knitting...
I also wonder who would be the first one to write this kind of a book in Finnish... Would it have readers? Would it be a best seller? Publishers, feel free to contact me and we'll figure out a deal!
Mistä tietää, että työt stressaavat? Siitä, että tilaan kirjoja. Toiset syövät lohturuokaa, toiset hankkivat lohtukirjallisuutta. Miltäs englanti-klingon-englanti -sanakirja kuulostaisi? Kyllä, tilasin aikanaan sellaisenkin.
Mistä sitten tietää, että työt stressaavat todella paljon ja väsyttää aivan liikaa? Siitä, kun en jaksa enää tilata kirjojakaan ja kotona yritän vain tsekata Neulonta-listan, muutaman blogin ja komennan itseni päivittämään omaa blogiani.
Oli miten oli, tässä muutama kirja "ei mua nyt ihan niin paljon stressaa" -kaudelta (ja hyllyssä pari lisää): huomasin, että kirjahyllyssäni oli ammottava aukko Melville-kohdassa ja tilasin Sally Melvillen kolme kirjaa sitä täyttämään. Tilasin kirjat Sally Melville Styles (1998), The Knit Stitch (The Knitting Experience Book 1) (2002), ja The Purl Stitch (The Knitting Experience Book 2) (2004).
Sally Melville Styles -kirjan mallit näyttävät ensin vaativilta. Sally Melville käyttää paljon värejä ja kuvioita - ja se onkin kirjan idea: jämälangat on neulottava pois tavalla tai toisella. Mallien muodot ovat tarkemmin katsottuna yksinkertaisia, mutta kirjan ideat ovat loistavia, varsinkin viimeinen osuus, jossa neuletta kirjaillaan langalla. Ensin neulotaan ja sitten pujotellaan lankoja neulepintaan.
Värien käyttö on upeaa! Kirjassa on myös hyvä johdanto väriteoriaan ja se opastaa, kuinka voit itse valita värit niin, että lopputulos on harmoninen. Se oli todella mielenkiintoista, koska itse olen ollut aika arka yhdistelemään eri värejä.
The Knit Stitch - pitääkö tästä kirjasta sanoa sen enempää kuin että siinä on ulkomaalaisilla keskustelupalstoilla paljon kohua herättäneen Einstein jacketin ohje? (Se on takki, jota neulotaan eri suuntiin.)
Kaikki kirjan neuleet on neulottu oikeilla silmukoilla. Tietenkin niitä neulotaan edestakaisin tai pyörönä ja samalla lisätään ja kavennetaan ja nostetaan silmukoita neulomatta ja käytetään värejä, joten kirja ei todellakaan ole tylsää ainaoikeaa alusta loppuun saakka.
The Purl Stitch on The Knit Stitch -kirjan seuraaja ja siinä päästään viimein nurjien silmukoiden neulomiseen eli joustinneuleeseen, helmineuleeseen ja sileään neuleeseen edestakaisin neulomalla.
Sekä oikeaa että nurjaa silmukkaa käsittelevät kirjat ovat perusteellisia ja niiden ohjeet sekä "opi neulomaan" -osuudet ovat hyvin kuvitettuja. Kyllä näistä kirjoista on apua sekä aloittelijalle että inspiraatiota edistyneemmällekin neulojalle.
Ai niin, sanoinko jo, että värien käyttö on aivan upeaa?
How can you tell that I've been stressed at work? I keep ordering books to comfort me. See, some people eat comfort food and some people order books. How does English-Klingon-Englus dictionary sound to you? Yes, I ordered that, too.
But how can you tell that I've been very stressed and very tired? The books stop coming because I'm too too busy to order them and at home I just try to remember to read few mailing lists, check a few blogs and tell myself to update my own blog.
Anyway, here's something from the "I'm not that stressed yet" period. (There's more.) I realised that I have a Melville gap in my bookshelf and ordered three books by Sally Melville at once. I got Sally Melville Styles (1998), The Knit Stitch (The Knitting Experience Book 1) (2002), and The Purl Stitch (The Knitting Experience Book 2) (2004).
Sally Melville Styles has designs that may look complicated at first. She uses many colours and patterns - and that's what the book is about: using leftover yarn. The designs have quite simple shapes but the ideas are great, especially the last section of the book that deals with using knitting as basis for weaving. So, first you knit and then you weave yarn and create patterns.
The use of colour is magnificent. The book also has a good introduction to colour theory and tells you how to pick your own colours so that they look good and harmonious. That was very interesting, since I've always been shy in combining colours.
The Knit Stitch - need I say more? It's the book with the famous Einstein jacket.
All the designs in the book are made using the knit stitch only. Of course, you knit back and forth, in the round, you increase and decrease and slip stitches and use colours, so it's not just plain boring garter stitch all the way.
The Purl Stitch is then the follow-up for The Knit Stitch and in the book the purl stitch is introduced, so the designs have ribbing and moss stitch and of course good old stockinette.
Both the knit and purl stitch books are thorough and have well illustrated tutorials and "learn to knit" sections as well as "how to fix mistakes" sections. I'd say that those books are good basic books for beginners but give something also to advanced knitters.
Oh, and did I say that I love the use of colours?
Kävimme Riiassa tutustumassa myös Mencendorffin taloon (Mencendorfa nams, Grecinieku 18), joka on restauroitu kauppiaan talo myöhäiseltä 1600-luvulta ja toimii nykyisin museona. Talon seinät oli aikanaan maalattu kauniisti ja osa maalauksista on yhä tallella tai restauroitu - joillakin seinillä malaukset ovat säilyneet melkein kokonaan, joillakin seinillä vain osittain.
Talon ylimmässä kerroksessa sattui vielä olemaan neule-, virkkuu- ja nypläystöiden näyttely (ja ilmeisesti jotain kudottuakin oli mukana). Baltie Rokdarbi eli Balttilaisia käsitöitä taisi olla näyttelyn nimi, tai niin ainakin luki julisteessa...
Mallit ovat aika kansainvälisiä, vai mitäs sanotte? Kuvat saavat puhua puolestaan. (Tämänkin museon jokaisessa huoneessa oli vanha rouva ohjaamassa meitä määrätietoisesti eteenpäin, joten en päässyt enää palaamaan näyttelyyn sen kerran katsottuani, koska rouva ohjasi meitä nopeasti puhuen saksan ja englannin sekoituksella jo kohti portaikkoa ja pois talosta.)
Anne, tää eka kuva on ihan sua varten, ollos hyvä:
Modulaarista / dominoneulontaa, pitsiä ja 80-luvun henkeä...
Pitäisiköhän mun tehdä tällainen - vaikka tuollainen höyhenellinen versio?
Virkattuja huiveja
In Riga we also visited the Mencendorff's House (Mencendorfa nams, Grecinieku 18), which is a restored late-seventeenth-century merchant's house now turned into a museum. The walls had been beautifully painted and some parts of the paintings had still remained - on some walls almost everything was left, on some walls only small areas here and there were restored.
The uppermost floor had an exhibition of knitwear, crochet and bobbin lace: clothes and scarves. The exhibition was called Baltie Rokdarbi, Baltic Handiwork, or at least the poster said so...
The patterns are international (just look at them!) so I let the photos speak for themselves. (However, as in every room in every museum, there was an old lady watching and leading us forward in a very determined way, so I never got the chance to go back to take a second look as she was already showing us the way out through another staircase, talking very fast in both German and English.)
Anne, the first picture is for you:
Modular knitting, lace, and 80's is coming back...
Should I make one of these - for example the one with feathers?
Crocheted scarves and shawls
Salainen Nordisk Hemmelig Venn -ystäväni lähestyi minua viimein paketilla. Tällä kertaa ystäväni on todella salainen: hän ei kertonut nimeään, joten tiedän vain sen, että hän on Norjasta ja että hän haluaa, että virkkaisin välillä jotain.
Sain kaksi kerää Sandra Soft -lankaa (100% micro polyester) ja virkatun huivin ohjeen (norjaksi, mutta eiköhän siitä selvän saa) ja Josh Grobanin CD:n. Oi, Josh Grobanilla on aivan ihana ääni ja töissä kaipaa rauhoittavaa musaa*, joten kiitokset salaiselle ystävälleni!
* Toim.huom: Hulluilta Päiviltä mukaan tarttui vain Teräsbetonin CD ja sekin oli normaalihintainen...
Tusen tack till min Nordisk Hemmelig Venn 2!
Do you know what, my secret friend: I only know that you live in Norway and that you want me to crochet. You didn't tell me your name!
I got two balls of Sandra Soft yarn (100% micro polyester) and a pattern for a crocheted scarf (in Norwegian, but I'll figure it out) as well as a Josh Groban CD. I do like his voice, and I surely needed some soothing music to listen to at work. Thank you!
Terhi jo kyselikin, mitä ostin Riiasta, joten tässäpä pikainen katsaus saaliseen. Ei tätä nyt kamalan paljon ole, mutta tarpeeksi kuitenkin, jotta jouduin sijoittamaan osan Jussin laukkuun ja tutustuttamaan hänet lankatrokarin ihmeelliseen elämään.
Mitäpä meni sanomaan, että laukku on puoliksi tyhjä! Sitäpaitsi, lankakerien sisällä oli hyvä kuljettaa tuliaispullot Riga Black Balsamia.
Ostin kaksi kirjaa, tai oikeastaan kirjan ja vihkosen.
Vihkonen (se siinä kirjan päällä) kertoo lyhyesti Latvian kansallispuvuista. Ausana-kirja taas opettaa kangaspuilla kutomista latviaksi. En osaa latviaa ja tuskinpa sanakirjankaan kanssa onnistuu kirjaa tulkitsemaan, ostin kirjan vain kuvioiden takia - ja aamulla hoksasin, että eihän se ajatus mitenkään ainutlaatuinen ollut...
Tässä torilankaa: 2,3 kg villalankaa, joka maksoi 7 latia / kg. Yllätyksekseni samaan hässäkkään oli kieputettu aina kaksi vyyhtiä, joten langan määrä ikäänkuin tuplaantui... Tai oikean yläkulman punertavan-rusertavan-harmaata lankaa oli vain yksi isohko vyyhti. Se oli lanka, joka kiinnitti ensin huomioni. Sitä en tiedä, mitä aion vihreästä langasta tehdä ja jäin miettimään, olisiko pitänyt ostaa myös sinistä lankaa.
Filati-kaupasta mukaan tarttui alelankaa. En todellakaan osannut ostaa mitään, vaikka kauppa oli täynnä edullisia ihanuuksia! Ehkä kielimuuri haittasi, myyjättäristä vain toinen puhui jonkin verran englantia ja osaa langoista piti pyytää lisää. Lisäksi kaupan valikoima oli samantapainen kuin Tallinnan Filatissakin, joten mikään uusi ja mielenkiintoinen ei heti kiinnittänyt huomiota.
Tässä kuitenkin saalista: vasemmanpuoleisessa kuvassa ONline Shaba mohairia (30% villaa, 70% kid mohairia) ihanan ällöpinkkinä 0,39 latia / kerä. Minusta tulee niiiiin söpö ja suloinen!
Oikealla myötäpäivään vasemmasta ylänurkasta alkaen:
ONline Shabaa turkoosin tai petroolin värisenä (tätä on muutama hassu kerä).
ONline Taiga (100% villaa), jota ostin tarpeeksi neuletta varten 0,79 latia / kerä. Vasemmassa alakulmassa on toinen Taiga-kerä.
Italian Fashion lurex-lankaa (50% polyamidia, 50% lurexia), jonka käytöstä minulla ei ole aavistustakaan, mutta jota piti vain ostaa yksi kerä. Hinta oli hieman yli latin.
Lana Grossa Velvet (90% viskoosia, 10% polyamidia), muutama kerä sinistä ja kaksi punaista. En voinut vastustaa punaista! Unohdin hinnan ja hukkasin kuitin, mutta ei tuokaan kovin kallista voinut olla. Viimeiset satunnaiset kerät olivat myös alennuksessa.
What did I buy from Riga? Well, not much, but enough to fill also Jussi's bag with some of it. He did say that his bag was half empty! Also, what a better way there would be to protect the souvenir bottles of Riga Black Balsam but to squeeze them into soft balls of yarn?
I got two books, or one book and one leaflet.
The small one (on top of the other book) tells briefy about the Latvian national costumes and the bigger book, Ausana, teaches weaving in Latvian. I don't speak any Latvian, I bought the book because of the patterns... And just this morning I realised that I was not the first one to get that idea...
Here's the wool yarn I got from the market place: 2,3 kilograms of it for 7 lats a kilogram. To my surprise there were always two hanks wrapped together except that there was only one reddish-brownish-greyish hank (top right corner). That was the colour that first got my attention. Also, I don't know what to do with the green hank and I somehow wish I had bought some blue as well...
Then I bought some sale yarn from the Filati shop. I really did not know what to buy even though the yarn was cheap! Maybe it was the language barrier, you had to ask for more yarn in some cases and only one of the saleswomen spoke a little English. It could have been also the yarns were the same as in the Filati shop in Tallinn, so I didn't find anything that new and interesting even though everything was nice and lovely.
Here's what I got: on the left some ONline Shaba mohair (30% wool, 70% kid mohair) in lovely pink for 0,39 lats a ball. I will be sooooo cute!
On the right clockwise from the top left corner:
ONline Shaba in turqoise or petrol (I got some odd balls of this).
ONline Taiga (100% wool), there's enough of it for a sweater, the price was 0,79 lats a ball. There's another ball of Taiga in the bottom left corner, too.
Italian Fashion lurex yarn (50% polyamide, 50% lurex), I just had to buy one ball for a little over a lat but I have no idea of what to do with it.
Lana Grossa Velvet (90% viscose, 10% polyamide), some blue and two red balls. I just couldn't resist the red colour! I also forgot the price, but it wasn't that much because there were only few balls left and they were also on sale.
Neljän päivän Riikan-matka on ohi ja kohta talvilomakin on loppu... Huokaus.
Riika, Latvian pääkaupunki, sijaitsee Itämeren rannalla. Asukkaita kaupungissa on noin 815 000. Jo 1300- ja 1400-luvulla Riika oli tärkeä Hansaliiton kauppapaikka ja tänäkin päivänä kaupunki on merkittävä liikenteen risteyspaikka.
1300- ja 1400-luvuista puheenollen, hotellimme Konventa Seta (Luostarin piha) on rakennettu keskiaikaiseen talokokonaisuuteen. Myöhemmin luimme, että viereisessä huoneessa myös kummittelee - ja minä kun luulin, että möykkää pitivät italialaiset turistit...
(Oikeanpuoleisessa kuvassa viimeisin ikkuna on kylppärimme ikkuna.)
Jussi kertonee enemmän nähtävyyksistä ja historiasta blogissaan, kunhan ennättää, mutta mun on pakko mainita, että hotellimme lähellä oli kissatalo, jonka katolla on kaksi pyllistävää kissaa. Sehän oli tietenkin pakko etsiä heti ensimmäisenä, koska me jätimme omat kissamme naapurien hellään hoivaan.
Hyviä vinkkejä: Riikassa kannattaa etsiä kahden kuukauden välein ilmestyvä
Riga this week -lehti/esite. Siitä saa paljon tietoa ajankohtaisista asioista ja tapahtumista, nähtävyyksistä ja muusta mielenkiintoisesta - ja lisäksi lehdessä on kaupungin kartta. Mikä parasta, lehti on täysin ilmainen!
Toinen vinkki: kokeilkaa pelmeneitä! Niitä myydään itsepalvelupaikoissa ja ne ovat ihan naurettavan halpoja ja hyviä, tortellinin tai raviolin tapaisia lihalla tai kasviksilla täytettyjä nöllejä.
Latvian kieli kuuluu indo-eurooppalaisiin kieliin, joten se on kaukaista sukua slaavilaisille kielille ja jopa germaanisille kielille, kuten englannille. Hyvin etäinen tarkoittaa todellakin hyvin etäistä, ja aikaa kielten eroamisesta mitataan vuosituhansissa.
Tarkemmin sanoen latvian kieli kuuluu balttilaiseen kieliperheeseen, jonka toinen kieli on liettua. Perheen kolmatta kieltä, vanhaa preussia, ei puhuta enää. Latvian ja liettuan kielet eriytyivät jo 1500 vuotta sitten, joten satunnaisista yhtäläisyyksistä (esim. samankaltaisista tervehdyksistä) huolimatta kielet ovat niin erilaisia, että latviaa puhuva henkilö ei ymmärrä liettuaa tai toisinpäin.
Latvian kielessä on ihailtavaa se, että se vaikuttaa vastustavan ulkomaalaisia vaikutteita hyvin sitkeästi, vaikka kieltä puhuu vain 1,4 miljoonaa ihmistä. Latvian kielessä jopa ulkomaalaiset nimet sopeutetaan kielen kirjoitus- ja äännejärjestelmiin ja kielioppiin: maskuliineihin lisätään loppuun s ja feminiineihin e. Näin kaupoissa Dz.K. Rowlingen, Duglass Adamssin ja Nils Geimansin kirjoittamia kirjoja - ja arvatkaapa, kenen kuuluisan Riiassa asuneen säveltäjän mukaan tämä katu on nimetty?
Kielitieteen opiskelijan huomion kiinnitti myös se, että suomen ja latvian kielissä oli useita samankaltaisia sanoja - enkä tarkoita uusia lainasanoja, jotka ovat samanlaisia joka kielessä, vaan vanhoja balttilaisista kielistä suomen kieleen tulleita lainasanoja. Aion nyt arvailla villisti, mitä ne voisivat olla.
Sivumennen sanoen, suomen kieli kuuluu uralilaisiin kieliin unkarin, eestin ja saamen kielen kanssa, mutta sen te varmaan jo tiesittekin. Sanat taas lainautuvat, kun ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään ihan niinkuin tänäkin päivänä.
Tietysti tässä välissä voisi myös mainita sanoja, jotka ovat hassunhauskoja, koska niiden merkitys on ihan eri: esimerkiksi vasara tarkoittaa latvian kielessä kesää. (Vai onko kesällä ja vasaralla jonkinlainen yhteys?)
Ai niin, mainittakoon vielä, että en osaa kirjoittaa latviaa tällä näppiksellä ja saa erikoisia kirjaimia oikein, mitä pahoittelen.
Lainasanoihin siis: arvaan, että seuraavat voisivat olla lainasanoja. Latvian kielessä maja tarkoittaa "koti, talo" ja niihän se on suomen kielessäkin - "tervetuloa matalaan majaani". Maksat (tuo on verbin perusmuoto) tarkoittaa yllättäen "maksaa, olla hintana" ja tornis taas tarkoittaa - yllätys yllätys - tornia. Tumvais taas tarkoittaa tummaa esim. tutuksi tulleissa sanoissa "tumsais alus" eli tumma olut.
Näin myös "The Interpreter"-elokuvan mainoksen Stockmannin seinällä ja nimi oli... Kyllä vain: "Tulks".
Hieman kauempaa haettu voisi olla sana karsta, joka tarkoittaa latvian kielessä kuumaa. Kun on kuumaa, syntyy karstaa! Lisäksi "seras" on suomeksi "suru" eli kun ajattelee, kuinka sanat ja äänteet muuttuvat aikojen kuluessa, sanoilla voisi mahdollisesti olla yhteinen alkuperä.
Hassunhauskaa taas on se, että latvian kielellä tori on tirgis - tai siis tuo ei ole vielä hauskaa. Sana on mitä todennäköisimmin tullut latvian kieleen muinaisen venäjän kielen sanasta trg, josta myös suomen kieleen tuli sana "turku", joka tarkoitti ensin toria ja sittemmin vain tuota länsirannikon helmeä Turkua. Etteivät asiat olisi ihan yksinkertaisia, sana turku tarkoittaakin latvian kielessä turkkilaista! Täytyy myöntää, että Turku restorans -kyltti pysäytti hetkeksi.
Turkulaisista ravintoloista puheenollen: Riikassa on myös Hesburger. On siellä McDonaldskin.
Jos Riikaa (Riiaa?) vertaa Tallinnaan, langan löytäminen on hankalampaa, koska Tallinnassa paikallista villalankaa ja hahtuvalankaa myydään monessa matkamuistomyymälässä. Riiassa ei.
Näin lankaa vain yhdessä Ratas pazazalla olevassa matkamuistomyymälässä. Paikka on lähellä Mustapäiden taloa, jossa sijaitsee myös turisti-info. Lanka oli villaa ja värit olivat melko rätväköitä vihreitä ja turkooseja eikä keriä ollut montakaan esillä. Hintaa en huomannut katsoa, koska vieroksuin värejä.
Tietenkin lankaa voi lähteä etsimään järjettömän laajalta keskustorilta. Katsokaa, se on valtavan kokoinen alue, nyt en liioittele laisinkaan!
Onneksi Minna oli kertonut, että torilla on lankaa, joten jaksoin etsiä sitä - muuten paniikki meinasi kyllä iskeä. Minkähän fobian saa laajalla, mutta täydellä aukiolla? Avoimen suljetun paikan kammon?
Stockmannin vieressä on viisi zeppelinejä varten rakennettua hallia. Halleista yhdessä myydään lihaa, toisessa kalaa, kolmannessa kasviksia, neljännessä leipomotuotteita, viidennessä maitotuotteita; lisäksi tarjolla on kukkia, vaatteita, suklaata... Tori on sitten levinnyt hallien ympärille.
Torilla voi vaeltaa vaikka kuinka kauan ja aina jonkin nurkan taraa löytyy uusia kojuja. Se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu! Siellä myydään kaikkea hedelmistä ja vihanneksista alkaen, saippuaa, sukkahousuja, takkeja, t-paitoja, levyjä, pelejä, lemmikkien ruokaa, kenkiä... Yhdessä kojussa näytti myös olevan lankaa, mutta en ostanut sieltä mitään.
Torilla kaikki myyjät eivät välttämättä puhu englantia, vaan latviaa tai venäjää. Joskus kannattaa kokeillä myös saksaa. Lisäksi osoittamalla ja nyökyttelemällä pääsee pitkälle, sillä tavalla ostin äidilleni huivin.
Lisäksi yhden pöydän takana ystävällinen vanha nainen myi villalankaa 7 latia / kg. (1 lati on noin 1,5 euroa.) Hänet löysimme vasta seuraavana päivänä, ensimmäisenä päivänä käännyimme varmaankin väärään suuntaan ja missasimme hänet.
Lisäksi Riiassa on samanlainen Filatin kauppa kuin Tallinnassakin osoitteessa 3 Zirgu iela (Hevoskatu)! Liike löytyi ihan vahingossa. Jussi halusi kääntyä kadulle, kun olimme palaamassa hotellille ja mitä näinkään!
Joskus käy tuuri: Filati-kaupassa oli ale 31.3. saakka. Nyt kaikki yhteen ääneen: "Voi ei!" Kaupassa on Tallinnan tapaan myynnissä ONlinen lankoja, Lana Grossaa, italialaisia lankoja ja Addin puikkoja siinä 2,5-4,4 latin hintaan paksuuden mukaan (ne koot, jotka bongasin). Toinen myyjistä puhui hieman englantia, toinen ei.
Alelankojen hinnat olivat 0,39-0,79 latin hujakoilla per kerä ja normaalit hinnat olivat 1-3 latin kieppeillä, joten hintataso ja valikoima näytti olevan Riika-Filatissa samanlainen kuin Tallinna-Filatissakin.
Siispä sain lankaa. Mutta mikä muu saa tytön onnelliseksi? Tietenkin lämmin suklaakakku ja ultimate Long Island Ice Tea T.G.I Friday'silla.
Entä mikä teki Jussista onnellisen? No, olut oli edullista ja kävimme mm. Alus Arsenals -pubissa(alus tarkoittaa muuten olutta), jossa Jussi tilasi... hmm... pienehkön välipalan nimeltä 1000 mm. Jos olet kasvissyöjä, katso muualle!
Se on 1 m mittainen grillattu makkara! Iiiik! Ja toinen olut!
The four-day-trip to Riga is over and soon so will be my winter vacation... Sigh.
Riga is located near the Baltic Sea and it is the capital of Latvia, the Baltic country between Estonia and Lithuania. There are about 815 000 people living in Riga. In the 14th and 15th century Riga was an important trade center in the Hanseatic league, and even today it's still an important transport junction.
Talking about the 14th and 15th centuries, our hotel Konventa Seta (The Convent Court) was build to a complex of medieval houses. Later we read that there is a ghost in the adjacent room - silly me, I thought that reason for the noise at night were the Italian tourists...
(In the picture on the right, the furthest window was our bathroom window.)
Jussi will tell more about the sights and history in his blog when he has the time, but I have to mention that close to the hotel is the Cats' House with two cats on top of the roof. That was a must-see since we left our cats at home to our neighbours' good care!
Here's a good tip: if you travel to Riga, go and find a copy of the bi-monthly magazine/brochure Riga this week, it's a great source for information on everything that is going on at the moment, what to see - and it's got a map of the city. What's best, it's free!
Another tip: try the pelmeni. They're sold in self-service bars, they're ridiculously cheap and tasty. They're like tortellini or ravioli and filled with meat or vegetables.
The Latvian language belongs to the Indo-European languages, so it is distantly related to the Slavic languages and even to English and other Germanic languages. That's very distantly, you need to go back milleniums to find a common ground.
More exactly the Latvian language belongs to the Baltic language family, the other language in the family being Lithuanian (the third language, old Preussian, has become extinct). The languages separated about 1500 years ago, so despite of some similarities in, for example, greetings, the languages are now so different that someone speaking Lithuanian would not understand a person speaking Latvian or vice versa.
What I admired is that the Latvian language seems to be very strong or resistant againts foreign influence even though there are only 1,4 million people who speak it. It adjusts the spelling of names to the Latvian way and assimilates them so that the masculines have s's in the end and feminines e's. I saw books by Dz.K. Rowlinge, Duglass Adamss and Nils Geimans - and can you guess after which famous composer who lived in Riga this street was named?
I've studied linguistics so what really caught my attention was the similarity of some words in the Finnish and Latvian languages - and I don't mean the new loan words that are almost the same in every language nowadays. What I mean are the loan words the Finnish language got from the Baltic languages ages ago, and I'm going to make a wild guess now about them.
By the way, Finnish does not belong to the Indo-European languages but to the Uralic language family with, for example, Estonian, Hungarian, and Sami. However, there was communication all along on the area, so words got loaned from one language to another like they still do today.
Of course I could mention that there are words you can make fun of, words that look the same but have different meanings, for example vasara means "summer" in Latvian and "hammer" in Finnish. (Or can someone explain the possible connection of summer and hammer?)
Now, I don't know how to get the Latvian letters from the keyboard so my apologies for the incorrect spellings.
Anyway, the loan words, and my guesses: for example, in Latvian maja means "home, house" and in Finnish it means "a cottage, cabin, hut" and in some sayings also "home" (like "welcome to my humble home" - "tervetuloa matalaan majaani"). Maksat (that's the basic form) means "to cost" and is in Finnish "maksaa". Tornis means "a tower", in Finnish it's "torni". Tumvais means "dark", in Finnish it's "tumma".
I also saw the advertisement for the movie "The Interpreter" which was in Latvian "Tulks" and if the name was translated into Finnish it would be - can you guess it now? - "Tulkki".
A more far-fetched word could be karsta which in Latvian means "hot" and in Finnish "soot". You know, when it's hot you get soot! Also the word for "sorrow" is in Latvian "seras" and in Finnish "suru", so if you think how words and sounds have changed during the centuries, that word might be loaned, too...
What was funny is that the Latvian word for a market place is tirgis - or that's not funny but the rest of the story is. The word must be related to the ancient Russian word trg which also gave the word "turku" to the Finnish language, first meaning a market place and then only the city Turku. However, the word turku in Latvian happens to mean "Turkish". I have to admit staring for a while when I saw the sign for a "turku restorans".
Oh, still talking about Turku for you who know the Finnish hamburger scene: there is also a Hesburger in Riga. Hesburger is like McDonalds or Burger King and originally it was founded in Turku. And yes, there is also a McDonalds in Riga.
If I compare the city to Tallinn, finding yarn is a bit more difficult. In Tallinn you can find the local wool yarn and unspun yarn in many souvenir shops and in Riga you cannot. I saw yarn only in one souvenir shop which was located on the Ratas pazaza shopping alley near the House of Blackheads (the tourist info is in the House of Blackheads, by the way).
Of course you can go and get lost on the Central Market Place. It's a huge place. Believe me, it's huge. Take a look!
There are five hangars built for zeppelins. Inside the hangars are quite nice and clean and definitely worth seeing. In one they sell meat, in the other fish, then vegetables, dairy products, pastries, cakes, flowers, chocolate, clothes, electronics... Around the hangars is the market place.
You can walk there for a long time and find new booths behind every corner. The market place just continues and continues! You can find vegetables, fruit, everything from pantyhoses to soap, shoes, jackets, t-shirts, CDs and DVDs, computer games, pet products...
The sellers at the market place don't always speak English. They speak Latvian or Russian or possibly German. However, you can get far by pointing and nodding, that's how I bought a scarf for my mother. In one booth you can find yarn. (I didn't buy anything there.)
There was also a friendly old lady who sold wool yarn for 7 lats a kilogram. The colours were lovely! However, there were no multicoloured yarns, but a lot of yarns anyway. We found her on the second day, on the first day we must have passed her from a close distance but most likely turned the other way and missed her table then.
Then there is the Filati shop on 3 Zirgu iela (Horse street) just like there is one in Tallinn! We found that by accident. We were on the way back to the hotel and Jussi turned round one corner and what did I see?
The shop had a sale until March 31st. Wasn't that a pity? The shop sold ONline yarns, Lana Grossa, some Italian yarns, Addi needles... One of the saleswoman spoke a little English and the other didn't.
The prices of sale yarns ranged from 0,39 lats to 0,79 lats per ball and the normal prices were mostly from 1 to 3 lats, so that seemed to be pretty much the same as in the Filati Tallinn shop.
So, I got yarn. What else makes a girl happy? A chocolate fudge cake and an ultimate Long Island Ice Tea at T.G.I Friday's.
And what did Jussi get to make him happy? Well, the beer was cheap and we went, for example, to Alus Arsenals (alus means "beer", by the way) where Jussi had... err... a light snack called 1000 mm. If you're a vegetarian, please look away now.
It's one meter of grilled sausage! Yikes! And another beer!
