Marjut Katajala

Synttärikilpailu on alkanut! Palkintona ovat ainakin edellisen postauksen lopussakin olleet punasävyiset sarisilkkilangat.

Säännöt

Kilpailu koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäisessä kysytään, tunnetko Marjutin ja jälkimmäisessä mielipiteitäsi tästä blogista. Kysymyksiä on yhdeksän (plus yksi bonus). Vain vastaamalla voit voittaa! Vastaamalla kaikkiin kysymyksiin (kohdat 4.-9.) voit voittaa vielä todennäköisemmin!

1. Jätä vastauksesi tämän merkinnän kommentteihin.

2. Palkitsen nopeimman oikein Tunnetko Marjutin -osion kysymyksiin ja muihin kysymyksiin vastanneen.
- Nopeimman siksi, että kun oikeat vastaukset löytyvät kommenteista, muiden elämä on paljon helpompaa.
- Tuttuja voisin pyytää jättämään tämä osion väliin ja antamaan muille mahdollisuuden, koska teille tämä on liian helppoa.
- Jos osiossa alkaa olla paljon vastauksia, voit jättää sen väliin ajan ja tilan säästämiseksi, koska samoja vastauksia on turha toistaa.

3. Toisen palkinnon arvon kaikkien vastanneiden kesken.
- Jos vastauksia tulee runsaasti, voin mahdollisesti arpoa useammankin palkinnon ja palkita ehkä hauskimman perustelunkin...

4. Vastausaika päättyy ensi viikon lopulla eli sunnuntaina 8.4. klo 24.00.

5. Vastaukset kysymyksiin löydät penkomalla blogimerkintöjä.
- Vuodesta 2005 alkaen blogi on toiminut Movable Type -ympäristössä, joten sivupalkin hakutoiminnolla löydät (vain) vuosien 2005-07 aikana tehdyt merkinnät.
- Blogin aikaisemmat merkinnät vuosilta 2003 ja 2004 ovat staattisilla webbisivuilla, joten niiden kanssa auttanee perinteinen sivu kerrallaan -selailu tai mahdollisesti Googlen tarkennettu haku.

Kysymykset ovat tässä:

Tunnetko Marjutin?

1. Mistä olen kotoisin? (Edit 12.25: asun Espoossa, mutta mistä olen alunperin, ts. missä olen syntynyt?)
2. Jussilla ja minulla tuntuu olevan tapana viettää lomat kiipeilemällä torneihin (tuskaa ja kärsimystä!). Mainitse yksi kaupunki, jossa olemme tehneet niin + koska se tapahtui.
3. Mikä on minun lempidrinkkini?
Bonuskysymys: Kuinka vanha olen?

Menneet ja tulevat

Halutessasi voit perustella valintasi. Olisi mukavaa, jos tekisit sen.

4. Suosikkimerkintäni on...
- Mainitse ainakin otsikko ja päivämäärä.
5. Suosikkineuleeni on...
6. Mieleenpainuvin hetki on ollut, kun...
7. Haluaisin blogiin enemmän / vähemmän a) kissoja b) Jussia c) kommentteja maailman ja muiden (neule)blogien asioista d) jotain muuta, mitä?
8. Seuraavaksi haluaisin nähdä Marjutin neulovan / lukea Marjutin bloggaavan...
9. Lopuksi haluan sanoa...
- Voit vaikkapa toivottaa hauskaa kesää, kertoa suosikkikissajuttusi tai antaa vapaamuotoista palautetta blogista.

12:00 | (33) kommenttia - comments

Synttäribileet blogistaniassa jatkuvat: tämä blogi täyttää tänään neljä vuotta! Sen kunniaksi oli aika uusia look. (Melkein kaikki sivut ovat jo päivittyneet.) Päätin matkia Jussia ja valita saman ilmaisen templaatin ja säätää sen omannäköiseksi. (Uskoisitteko muuten, että aiemmin en saanut pidettyä päiväkirjaa edes neljää päivää? Se taitaa kuitenkin olla ihan toinen juttu.)

Miten minusta tuli neulebloggaaja?

(Tähän TV:stä tuttu takaumaväpätys ja -värinä, katse kaukaisuuteen, erikoisefektejä...)

<mode="nostalgia">
Vuosi 1995. Vaasan yliopiston viestinnän laitos. Tein ensimmäiset (onneksi jo bittiavaruuteen kadonneet) nettisivuni verkkoviestinnän kurssilla. Niiden parasta antia taisi olla kanssani poseeraava tanskandogi Igor - olin menossa mauttomiin bileisiin ja kaverillani otettu kuva osoittautui niin hyväksi, että se on edelleen webbisivuillani yli kymmenen vuotta ja kaksikymmentä kiloa myöhemmin. (Ai miten niin harhaanjohtavaa mainontaa?) Mutta voi kultaista ysäri-webbidesigniä! Modeemin piipitystä ja rutinaa! Blink- ja marquee-tageja!!! Font-tagia ja sen lukuisia attribuutteja! Kirjavia taustakuvia! Läpinäkyvät giffit! Framet olivat uusinta uutta, CSS:stä kukaan ei ollut kuullutkaan. "Ai mikä Internet Explorer? Ei, mä käytän Netscapea. Pitääkin mennä AltaVistaan etsimään juttuja."

Vuodet 2002-03. Espoo. Oma domain (tai oikeastaan Jussin domain, jonka pakot... kauniisti pyysin ottamaan käyttöön). Kiinteä nettiyhteys ja villin surffauksen iloa ja riemua! Uudelleen löytämäni neuleharrastus sai etsimään aiheeseen liittyvää tietoa, mutta turhaan: suomenkielisiä neulesivuja oli yhden käden sormilla laskettava määrä. Novita, Tekstiiliteollisuus, lankakaupat ja alan harrastajat loistivat poissaolollaan. Englanninkielisiä sivuja ja neuleblogeja löytyi runsaasti, suomenkielisiä ei. Päätin tehdä jotain asian hyväksi, koska olin joka tapauksessa tekemässä omia sivujani ja halusin niille enemmän sisältöä kuin "hei, mä olen Marjut ja mulla on tällaiset nettisivut".
</mode>

Kun neuleita alkoi valmistua enemmänkin, totesin, että olisi kätevää voida myöhemmin tarkistaa, kuinka kauan niiden tekemiseen kului aikaa ja muutenkin ajattelin, että voisin kirjata erilaisia asioita muistiin. Webin käyttö siihen tuntui luontevalta ja sen etuna oli lisäksi se, että muistiinpanoni olisivat yhtä saatavilla kuin lähin selain. Neulesivuilleni ilmestyikin blogintapainen tasan neljä vuotta sitten: 29.3.2003 kirjoitin ilman sen kummempia johdantoja, että Leppävaaran maalaismarkkinoilla oli myynnissä Johanneksen pellavan lankaa. (En muuten ole vieläkään neulonut ko. langoista kuvan mallitilkkua kummempaa.) Pian huomasin saaneeni lukijoita.

En miettinyt blogini linjaa tai tyyliä sen tarkemmin. Lukijoiden myötä blogi suuntautui ulospäin, koska en kirjoittanut enää vain itselleni - nykyisin kirjoitan joskus jopa vain ja ainoastaan lukijoideni iloksi. (Toki hämäläiseltä meni hetken aikaa tottua ajatukseen lukijoille kirjoittamisesta. Hyvänen aika, kuinka heitä.... teitä.... sinua edes puhuttelisin?) Neuleblogiin kuuluvat tietenkin neuleet ja niitä sivuavat asiat ja arkielämääkin mahtuu mukaan aina silloin tällöin. Itse olen todennut, että suuret avautumiset, nillitykset ja äänekkäät kannanotot voin jättää väliin enkä aio sivuta politiikkaa tai uskontoa edes ohimennen, mutta täytyy myöntää, että olisi melko tylsää, jos kaikki muutkin ajattelisivat samalla tavalla.

Neuleista bloggaaminen on helppoa - tosin en tiedä, miten vaikkapa ihmissuhde-haircut-ajankohtais-kannanotto-bloggaus sujuisi, kun en ole kokeillut. Ei minusta ainakaan huumoribloggaajaa saa. "Hassu juttu tapahtui tuossa matkalla töihin. Niin, olen miettinyt, että kun bussikaista on merkitty tekstillä "bus" (rumpujen päristystä), niin miksei Tampereella siinä lue "nys" (ta-daa!)?"

Saattaa olla, että en ihan heti ryhdy stand-up-koomikoksi, vaikka sisäinen blondini herääkin aina välillä... "Tällä oli niinku tiedossa piiiitkä eikä ollenkaan ihana työpäivä, mutta tää ei saanut unta, kun mies vaan kuorsas äänekkäästi. Tosi är-syt-tä-vääää. Kissat ei piitanneet, vaan tuhisi tyytyväisenä vieressä. Tai siis tää on tosi hirveetä, ei ne vaan tuhisseet, vaan Minikin kuorsasi. Oikeesti. Siis kuorsaako kissat? "Piih, piih", se sano. Siis tää nyt ei vaan mee jakeluun: kissat on Jussin, mut tää on aina niiden makuualusta, tyyny ja patja ja rapsutusautomaatti, vai?"

Entäs sitten arki ilman komediaa? "Totesin, että kylkiluiden väliin tökkiminen ja tyynyn naamalle asettaminen eivät saaneet miestä lopettamaan kuorsaamista. Niinpä Jerikon muurit sortuivat, lähistöllä maa järisi ja lapset juoksivat kauhuissaan karkuun, koska luulivat pommikoneiden lentävän Espoon yllä ja yöstä tuli taas uneton. Valittavissa oli vain, viettäisinkö unettoman yön sängyssä vai sohvalla."

Se siitä. Kyllä monet muut kertovat elämästään paljon mielenkiintoisemmin. Vai haluaisitteko, että käsittelen vielä ajankohtaisia uutisia, tekniikkaa ja politiikkaa?

Kehitys kehittyy

Blogini yksivuotispäivänä olin listannut kokonaiset viisi (5) muuta neuleblogia sivupalkkiini. Valtavan hienoa on se, että niistä neljä toimii edelleen aktiivisesti, tosin uusiin osoitteisiin muuttaneina. Blogin kaksivuotispäivää taisin viettää noin kolmen-neljänkymmenen neuleblogin seurassa ja viime vuonna juhliin oli kutsuttu jo ainakin parisataa kollegaa.

En osaa tai halua poimia neuleblogeista suosikkeja tähän, koska unohtaisin kuitenkin jonkun ja se harmittaisi. Aivan ensimmäisiä neuleblogeja seuraan edelleen, koska niiden kirjoittajat ovat tulleet vuosien aikana tutuiksi ainakin virtuaalisesti ja moniin olen saanut tutustua ihan oikeastikin. Uusista blogeista löytyy säännöllisesti uusia suosikkeja, joten Blogilistalta tilattujen blogien määrä lisääntyy koko ajan hurjaa vauhtia.

Pidän blogeista, joissa näkyy kirjoittajan elämä neuleiden ulkopuolellakin. Tärkeintä ei ole oikeinkirjoitus tai kieliopin noudattaminen pilkulleen (vaikkakin kovin huonoa kieltä on ikävä lukea, koska se saattaa joskus jopa haitata ymmärtämistä), vaan se, että teksti tempaa mukaansa ja että kirjoittaja on... kuinkahan sen sanoisin? Läsnä.

Läsnä on ehkä paras sana kuvaamaan tilannetta. Minut vie mennessään se, kun kirjoittaja on löytänyt oman tyylinsä ja kirjoittaa värikkäästi (enkä nyt tarkoita, että kaipaan paljastuksia ja sosiaalipornoa, vaan sitä, että rivien välistä näkyy kirjoittajan persoona), oli elämä sitten samanlaista tai täysin erilaista kuin omani. En esimerkiksi lapsettomana tiedä, millaista lapsiperheen arki on, mutta jotkut kuvaukset elämästä lapsien kanssa ovat niin hersyviä, että luen ne ihan lukemisen ilon vuoksi. Sama pätee myös muuhun - jos blogista paistaa innostus, se inspiroi lukemaan. Yhtä lailla tavissukat ja -kaulaliinat ja monimutkaiset kirjo-, pitsi- ja palmikkoneuleet kiinnostavat, jos niistä kirjoitetaan mielenkiintoisella tavalla.

Mitä saan bloggaamiselta?

Saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Ihan oikeasti. Olen löytänyt uusia ystäviä, meidän kaikkien neuleharrastajien yhteinen projekti Ulla on ollut menestys ja vaikutusvaltaa taas... hmm... lasketaanko se, että olen houkutellut ihmisiä neulomaan ja ostamaan lankaa? Tai se, että Päivi pyysi minut perustamansa Neulonta-sähköpostilistan moderaattoriksi kanssaan?

Kommentit ilahduttavat aina. On mukavaa, kun sivuni löydetään ja kun niistä on hyötyä. Siihen pyrin ja on palkitsevaa, että olen saavuttanut tavoitteeni. Valtavan hienoa on huomata, että jotkut ovat seuranneet blogiani (lähes) alusta alkaen. Aina en saa vastattua ja kiitettyä (unohdan usein myös vastata maileihini, sama pää kesät talvet jne jne.), joten haluan kiittää tässä jokaista kommentoijaa yhdessä ja erikseen. Kiitos kauniista sanoistanne! Olen aivan häkeltynyt kaikesta positiivisesta palautteesta.

Lisäksi minusta on mukavaa tavata uusia ihmisiä, tutustua muihin neulojiin, neulebloggaajiin ja blogini lukijoihin - ja täytyy myöntää, että jokainen "hei, se-ja-se lukee sun blogiasi" -kommentti saa minussa vieläkin aikaan "ihanko tosi?" -reaktion. Ilman nettisivujani ja blogiani en olisi kohdannut teitä - lukijoita, muita neulebloggaajia, neuletapaamisissa kävijöitä jne - virtuaalisesti tai oikeasti ja elämäni olisi paljon tylsempää.

Neuleblogeissa on myös se hieno puoli, että niiden kommenttiosastoilla ei pahemmin näy anonyymejä nillittäjiä ja riidanhaastajia. Itse olen saanut tähän mennessä vain muutaman ikävähkön kommentin ja yli 2400 mukavaa kommenttia (en tiedä, kuinka moni kommenteista on omani). Mielenkiintoista on se, että ne pari hassua ikävää eri nimimerkeillä tai anonyymina jätettyä kommenttia ovat tulleet samasta IP-osoitteesta, josta kommentoi sen lisäksi vain ja ainoastaan eräs neulebloggaaja... (Ei, en aio kertoa, kuka tai mikä IP on kyseessä, koska kyseessä voi myös olla sattuma.)

Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi luen tämän ja huomaan, että vaikka jutulla on pituutta vaikka kuinka, en saanut sanottua puoliakaan siitä, mitä halusin.

Odotan myös, että joku tunnistaa minut viimein kaupungilla ja tulee juttelemaan! Jussi on huomattu usein, mutta minua ei vielä kertaakaan.

Huomio! Huomio! Kilpailu! Palkintoja!

Koska tämä merkintä on pitkä, syntymäpäiväkilpailu ja arvonta tulee erikseen: se alkaa huomenna noin puolenpäivän aikaan. Vastaajista nopein ja ainakin yksi satunnaisesti arvottu onnekas palkitaan. Kilpailuun voit valmistautua tutkimalla vanhoja merkintöjä.

09:42 | (42) kommenttia - comments

My blog turns four years old today! To celebrate that, it was time for a new look. Almost all pages have been updated by now. I chose the same free template Jussi uses on his pages now and tuned it to look more like me. (Could you believe that earlier I could not keep a diary for four days? That's another story, though)

How did I become a knit blogger?

(Add the special effects for flashbacks here as I look to the distance...)

<mode="nostalgy">
Year 1995. Vaasa University, Department of Communication Studies. I made my first web pages in 1995. Luckily they're now lost in cyberspace. However, the picture of me posing with my pal's Great Dane Igor before going to a tasteless party is still on my web page more than 10 years and 20 kilograms later. Oh, the nineties. The web design was so charming.

Years 2002-03. Espoo. Own domain (or Jussi's domain that I made... asked him nicely to take into use.) LAN! I found knitting again and started searching for information. There were lots of English pages but almost none in Finnish. There were no company or yarn shop pages, just few personal ones, so I decided to do something about it as I was making my own web pages anyway and I wanted more content than just "Hello, my name is Marjut, welcome to my web pages".
</mode>

I kept on knitting and thought it might be fun to be able to check the details of the knitted things, for example, how much time I spent knitting, and it would also be nice to be able to make notes of other interesting things. Using the web for that was a natural choice, so a blog-like page appeared on my web pages exactly four years ago: I wrote without any introductions that I bought some yarn from a seller on the local market place. (I still haven't knitted anything else but that swatch from the yarn.) Soon I found out I have readers.

I did not think of the style of the blog that closely. When I got readers, I turned outwards and started to write for them also instead of just scribbling down things for my own joy. I have to admit that it took a while to get used to the idea of having readers - how would I address them.. you? I've decided to talk about my life when it's relevant and to leave out ranting, politics and religion of this blog. Of course, it would be boring if everyone else did the same.

It's easy to blog about knitting. I cannot blog about news, daily life or relationships or want to express my opinion on different things. There are people who do it better than I do so I leave it to them.

Development develops (like we say in Finland)

On my blog's first birthday I had listed five (5) other Finnish knitting blogs in the sidebar. What's amazing is that four of them are still active but in different addresses now. I spent the second birthday with some 30-40 other knitting blogs and last year I had invited about 200 knitting blogs to the virtual party.

I cannot and want not to list my favourite knitting blogs because I'd forget some anyway. I still follow the first Finnish knitting blogs because I've learned to know the writers virtually or in real life. I also find new favourites regularly as new knitting blogs start.

I like blogs that show the writer's life also outside the knitting world. I don't care that much about grammar or flawless style (even though it's sometimes difficult to read badly written text and the mistakes may make understanding difficult). I like texts that take you away and show that the writer is... how could I say it? Present.

I think "present" is a good word. I get carried away when the writer has found her own style and writes in a vivid way (and I do not mean that I want social porn and revelations but that you can see the writer's personality between the lines), no matter if her life is the same or completely different from mine. I don't have any kids but some writers describe their children in such a colourful way that I really enjoy reading that. It does not matter either whether the knitted items are simple or complicated, the style of the writing is more important.

What do I get from blogging?

I win friends and influence people. Really. I have found new friends and with the Finnish knitting ezine Ulla we have inluenced the knitting world. Does it also count that I have lured people into knitting and buying yarn? Or that the founder of the Finnish knitting mailing list Päivi asked me to be the co-moderator of the list?

I appreciate all comments. It's good to see that people find my pages useful. That's what I aimed for, and it's good to see that I have accomplished that. It's also wonderful to see that some people have been reading my blog from the start. I don't always remember to reply to all comments (I also forget to reply to my mails) so I want to thank each commenter now. Thank you! I'm completely overwhelmed.

I like meeting new people, knitters and knitbloggers and blog readers. I'm still amazed when I hear that someone reads my blog. Without my web pages and my blog I would have not met all of you either virtually or in real life and my life would be a lot more boring.

The Finnish knitting blogs also have nice commenters, there aren't many flames and provocations in the comments. I have got only few nasty comments and over 2400 nice ones. (Some of the comments are my own.)

What's next?

Next I read this and realise that I wrote a lot and forgot to say many things.

I also wait for the day when someone recognises me. Many people have already spotted Jussi, but not me.

09:23 | (0) kommenttia - comments

Tekstiviesti: "Lieneekö sinulla tietoa, miksi Frau Juha Heikkiselle on lähetetty Saksasta 0,002 tonnia lankaa?"

Tilasin veljelleni CD:n helmikuussa ja maksoin PayPalin kautta. Pyysin lähettämään levyn Tampereelle, mutta en arvannut, että sen jälkeen kaikki pakettini päätyisivät sinne. PayPalin tiedoissa sekä eBayn laskutustiedoissa on oma osoitteeni enkä löydä, missä veljeni osoite luuraa...

Mein Leben ist sehr outoa. Jawohl.

16:44 | (5) kommenttia - comments

SMS: "Would you happen to know why Frau Juha Heikkinen was sent 0.002 tons of yarn from Germany?"

I did order a CD for my brother in February and paid by PayPal. I asked the seller to send the CD to my brother's address in Tampere but I could not guess that from then on all my packets would end up there. I checked my payPal data and my eBay data and they all have my address as the shipping address, so I have no idea of where my brother's address popped up from...

Mein Leben ist sehr strange. Jawohl.

16:42 | (0) kommenttia - comments

Kesä! Tai ainakin kevät! Kissat menivät aivan sekaisin, kun kevään ensimmäinen pörriäinen lensi sisään (ja takaisin ulos). Päästin kollit parvekkeelle ja ne näyttivät sanovan: "Emme halua tätä parveketta. Me haluamme sen hyvän parvekkeen. Sen, jolla aurinko paistaa, jolla on lämmin ja jolla on parvekekukiksikin kutsuttu salaattipöytä. Tai no, kai tämäkin passaa." Kerroin kolleille, että ulkona on 31 astetta lämmintä, joten olisi parempi olla tyytyväinen. Lämpömittarihan ei koskaan valehtele. (Ehei. Ei tietenkään.)

Neulontarintamalla kääntyilen kulmissa. Ensimmäinen on takanapäin ja seuraava tulee aivan kohta vastaan.

"Luulenpa, että tarvitsen melko paljon muotoon pingotusta."

PS. Onnea pikkuveljelleni, joka täyttää tänään 26! Sen kunniaksi en siteeraa Noitalinna Huraata.

18:11 | (3) kommenttia - comments

It's summer! Well, at least spring. The cats got carried away as they saw the first bug of the spring fly in (and out). I let them out to the balcony and they looked like they said, "We do not want this balcony. Give us the good balcony. The balcony with the sunshine, warmth and flowers for eating. Or, oh well, this will do." I told them it's +31 degrees centigrade so they should be more than happy. The thermometer never lies. (Oh no. No way.)

On the knitting front I'm turning corners. First one done and the second to go.

"I think I need some serious blocking."

18:02 | (0) kommenttia - comments

Huivini pitsireunus alkaa lähestyä ensimmäistä kulmaa. En ole koskaan aiemmin neulonut pitsireunusta kiinni koko huivin ympäri, joten katsotaan, kuinka tässä käy. Teoriassa tiedän, kuinka homman etenee kulman kohdalla, mutta käytäntö voi olla jotain ihan muuta. Onneksi(?) pikku apurini tepsuttelevat henkisenä tukena, joten kunhan keskiviikkoiltana yllättänyt vatsatauti (norovirus tai mikälie) hellittää, olen rohkea ja ryhdyn tositoimiin.

16:25 | (2) kommenttia - comments

The knitted-on lace edging of my stole is reaching the first corner. We'll see how I'll manage, I've never done that before. I know in theory how I should proceed but in practise is always different. However, I have little helpers, so as soon as I recover from my stomach flu, I'll give the corner a try.

16:18 | (0) kommenttia - comments

Espoo, Leppävaara. Eilen nukkumaanmenoaikaan.

Jussi: Meillä kävi tänään [vieraileva tähti] puhumassa, se puhui mielen skripteistä.
Marjut: Ai siis siitä, että jos ajattelee negatiivisesti, tod.näk. kämmää ja jos ajattelee positiivisesti, hommat sujuvat? Se vain käytti metaforia, joita se ajatteli teidän insinöörien ymmärtävän.
J: Joo, ja Helsinkiä ei ole olemassa, se on vain sosiaalinen sopimus.
M: Just, aika moni asia on sosiaalinen konventio - ja tuosta te sitten maksatte paljon rahaa. Mäkin olisin voinut tulla kertomaan kaiken tuon teille.
J: Elämä on niinkuin lanka, se pitää keriä ja joskus se loppuu. Joskus se on pehmeää, paitsi jos se vahingossa huopuu. Elämässä ei kuitenkaan ole vyötettä niinkuin lankakerässä, joten elämästä ei tiedä, mitä se sisältää, onko se keinotekoista vai luonnon...

09:33 | (5) kommenttia - comments

Espoo, Leppävaara. Bed time yesterday.

Jussi: A [guest star] gave a talk at work today. He talked about the scripts of your mind.
Marjut: You mean that if you think negative thoughts, you most likely do not succeed and if you think positive thoughts, you most likely succeed? That guy apparently used a metaphore he thought you engineers can relate to.
J: Yeah, and Helsinki does not exists, it's just a social agreement.
M: Right, many things are social conventions - and for that you pay a lot of money. I could have come and told you all that.
J: Life is like yarn, you have to wind it and sometimes it ends. Sometimes it's soft unless you accidentally felt it. Life does not have a ball band, though, so you do not know what it consists of, if it's artificially made or natural...

09:28 | (0) kommenttia - comments

Kuten Katja jo raportoi, täällä olen minä:

Kaupunkilehti Vartti, Espoon painos, sivut 2-3, osio Kymmenen kysymystä

Seuraavaksi pitääkin saada oma sarja televisioon, sillä loistavia formaatti-ideoita riittää... (Lista ei sisällä Neule- tai Neuleblogi-Idolsia.)

Jokainen vieras on neuleen arvoinen
Ohjelmassa suunnitellaan ja toteutetaan päivän aikana yhdessä vieraan kanssa neule. Neuleen tyyli päätetään katugallupilla ja jakson lopussa vieras esittelee neuleensa lyhyessä musavideossa. Ensimmäisenä vieraana on Zarcus Poussa.

Neuloo tähtien kanssa
Jokaisessa jaksosssa tähdet neulovat aina uudella tekniikalla yhdessä neulojaparinsa kanssa. Tuomarit arvostelevat suoritukset, minkä lisäksi katsojat saavat vaikuttaa lopputulokseen äänestämällä suosikkiaan tekstiviesteillä. Yhteenlasketut äänet ratkaisevat, kenen puikot tutisivat eniten ja kuka pareista putoaa.

Tartu puikkoihin
Ohjelmassa studiovieraat yrittävät arvata, mitä neuletta eri puolella Suomea kuvatut ihmiset neulovat ja oikein arvattuaan aloittavat neulomaan itse samaa.

Myytinneulojat
Ohjelman neulojilla on yhteensä 30 vuoden kokemus erilaisista mallineuleista ja neulesuunnittelusta. Yhdessä he testaavat kaikkia neuleisiin liittyviä uskomuksia. Ensimmäisessä osassa kokeilaan, aiheuttaako villapaidan neulominen poikaystävälle suhteen rikkoutumisen.

Kauniit ja neulojat / Täydelliset neulojat
Neuleblogien ihmissuhdekiemuroihin sotkeentuva neulojatar yrittää saada elämänsä miehen huomaamaan hänet samalla, kun hän valmistelee silkki- ja kashmirlankakehräämöjen kaappaamista. Mutta kuka on mystinen nainen menneisyydestä? Sarja tarjoaa kevyttä viihdettä iltapäivien iloksi.

Neuleenräjäyttäjä
Neulojatar koettelee kehon, mielen, langan ja puikkojen rajoja. Intarsia, fairisle, kavennukset ja kantapäät ovat silkkaa magiaa eikä yleisö voi uskoa silmiään, kuin neulojatar keksii yhä henkeäsalpaavampia temppuja.

Vaimoni on langanmetsästäjä
Tosi-tv-ohjelmassa seurataan, kuinka neulojatar perheineen etsii lankaa yhä uusista ja uusista paikoista. Yksikään alpakkakerä ei jää löytämättä!

ja niin edelleen...

15:41 | (13) kommenttia - comments

I'm here, too (in Finnish):

Kaupunkilehti Vartti, the Espoo edition, pages 2-3, section Ten questions

Next I'll want my own TV series because I have so many great ideas... (The list does not include Knitting or Knitblogging Idols.)

Strictly come knitting
In every episode the guests and the knitters try out a new technique. The judges together with the audience vote for the couple that has to leave the show at the end of each episode.

Knitbusters
The knitters of the show have over 30 years of experience of knitting and knitwear design. Together they test the myths and beliefs related to knitting. In the first episode they find out if the sweater curse is for real.

The Bold and the Knitters / Desperate Knitterwives
The knitter gets more and more tangled up in the web of knitblogs and the affairs in them as she tries to get the man of her dreams to notice her while she plans the take-over of a silk and cashmir yarn spinnery. But who is the mysterious woman from the past? The TV show offers light entertainment for afternoons.

Yarnfreak
The knitter tests the limits of body, mind, yarn and needles. Intarsia, fairisle, decreases and heels are pure magic and the audience cannot believe its eyes as the knitter comes up with more and more astouding stunts.

Marjut the Yarn Hunter
The Reality TV show of the life of a knitter and her family shows how she makes a living by hunting for yarn in new places. No ball of alpca yarn can hide.

and so on...

15:30 | (0) kommenttia - comments

Tämä vyötteetön mohairsekoite (50% mohairia, 50% akryylia) tarttui mukaan Menitasta, koska se muistutti marjapuuron väristä sammalta (kyllä, tiedän, että se kuulostaa hieman oudolta, mutta sitä se on). Lanka tahtoi huiviksi, joten huivi siitä tulee. Mini ja Maxi päättivät sotkeentua mukaan... tai olla sotkeentumatta. Frank ei tapansa mukaan piitannut.

20:00 | (1) kommenttia - comments

I bought this a nameless mohair blend (50% mohair, 50% acryl) from my LYS Menita because it looked like whipped berry pudding coloured moss (which is a strange concept, I know). It wanted to be a scarf so it will be a scarf. Mini and Maxi decided also to be tangled in the process... or perhaps not.

19:55 | (0) kommenttia - comments

Maxi kiittää kannatuksesta ja toteaa, että murskavoitto oli ihan aiheellinen, sillä hänen sukkansa ovat erittäin sievät - ja että kinkkupalasta hänkin tekee ihan mitä vain (vink vink).

Mini haluaa puolestaan muistuttaa, että myöskin hänen sukkansa (etutassujen nilkkasukat ja takatassujen polvisukat) ovat erittäin sievät ja että hänen polkuanturansa ovat sentään (ainakin osittain) sievän vaaleanpunaiset toisin kuin hänen veljellään.

Frank taas ei sukista piittaa, vaan ilmoittaa olevansa kyllästynyt laajakulmalla kikkailuun ja ruikkivansa sen takia aina vain pitkin nurkkia, sillä hän haluaa ennemmin olla mamman sylikisu eikä mikään isopäinen pällistelijä. Frank kiittää myös kaikkia kuulumisia kyselleitä - tällä hetkellä maksan ja munuaisien kohonneita arvoja hoidetaan ruokavaliolla ja pian on aika mennä eläinlääkäriin testaamaan, ovatko raksut vaikuttaneet.

Saako vielä valittaa? Ovatko Interweave Knits ja Vogue Knitting vaihtaneet postiljooneja päikseen? Onko Bermudan kolmio vaihtanut suosikkilehteään vai asusteleeko Atlantilla neulelehtiä syövä hirviö? Aiemmin Vogue Knitting saapui täsmällisesti ja Interweave Knits ei. Nyt Interweave Knits saapuu ajallaan ja Vogue Knittingin perään on saanut huudella jo kahden numeron verran. Ensimmäisellä kerralla tilausta jatkettiin yhdellä numerolla ja viimeksi minulle luvattiin uusi lehti 3-4 viikon kuluessa - aikaa kului 7 viikkoa eikä lehteä näkynyt, joten valitin uudelleen ja nyt uusi lehti on tulossa... niin... 3-4 viikon kuluessa. Mikähän Vogue Knittingillä mättää - onko kukaan suomalainen tilaaja saanut kahta viimeisintä lehteä ajoissa?

22:02 | (5) kommenttia - comments

Maxi says that his socks are the prettiest - and that for a piece of ham he'd do just about anything (hint hint).

Mini would like to remind you that his socks are also very pretty (his ankle socks and his knee socks), if not even prettier than his brother's.

Frank does not care about socks but announces of being tired of the wide angle lens tricks and having a huge head in each picture. He'd rather be mommy's cat. He still sprays (yuck) and at the moment he's on special diet. Soon it's time to take a blood test and see if the diet has worked or not.

May I also complain? Have Interweave Knits and Vogue Knitting changed postmen? Has the Bermuda triangle changed its preferences or is there a knitting magazine eating monster living in the Atlantic Ocean? Earlier Vogue Knitting came promptly and Interweave Knits did not. Now there are no problems with Interweave Knits, but I have had to report the two latest issues of Vogue Knitting as missed. First they extended my subscription with one issue and now they promised to send a replacement copy that should have arrived in 3-4 weeks. After 7 weeks it had not arrived and I complained again. They're sending another replacement issue that should arrive in... yes... 3-4 weeks. I wonder what's going on and if any Finnish subscriber has received her magazine in time.

21:58 | (0) kommenttia - comments

ABB palaa korttelin päässä. Savupilvet näkyvät ikkunasta.

The ABB factory on the other side of the block is on fire. We can see the smoke from here.

09:22 | (2) kommenttia - comments

- No, kumman sukat ovat sievemmät - minun vai hänen?
- So tell me, whose white socks are prettier? Mine or hers?

22:14 | (8) kommenttia - comments

Harkitsen vakavasti yksityisautoilun aloittamista työmatkoilla. (Ensin pitää vain ostaa auto.) Pikku pääni ei vain pysty enää käsittelemään kaikkia niitä neulottuja asioita, jotka tupsahtavat eteen. Ensin bussissa huomasin verkkoponchon oranssista Teddystä ja sen jälkeen vihertävät sukat ilmeisesti maastokuvioisesta Nallesta. Sen jälkeen junassa toiselle puolelle käytävää istui huivi. Ihana, värikäs huivi. Vilkuilin sitä intensiivisesti sanomalehden takaa (Britney Spears ei todellakaan kiinnosta niin paljon). Se näytti Clapotikselta ilman pudotettuja silmukoita ja mietin kuumeisesti koko kuuden minuutin junamatkan, onko huivi Noroa.

Jos siis aamulla bussissa tai junassa joku roikkuu kiinni neuleessasi ja tuijottaa lasittunein silmin, se olen mitä todennäköisemmin minä.

10:08 | (10) kommenttia - comments

I am seriously thinking of driving my own private car to work. (I just need to buy one first.) My brain just cannot handle all the knitted items anymore. First, in the bus an orange crocheted poncho from Novita Teddy and green socks most likely from Novita Nalle and then, on the train, a scarf. A lovely, colourful scarf. It looked like Clapotis without the dropped stitches and I kept on staring at the scarf from behind the newspaper (did you really think I'd be that interested in Britney Spears?) and asking myself if it is Noro.

So, if you notice someone grabbing your knitted things with a glazed look in the morning train or bus, it's most likely me.

09:57 | (0) kommenttia - comments

Espoolaista kansanperinnettä: kun kollikissa hautoo sukkaa riittävästi, puikoilta kuoriutuu pian toinenkin sukka.
Traditions and beliefs from Espoo: if you let a tomcat brood a sock, a new sock hatches from your needles.

Katsokaa vaikka, tästä toisesta sukasta on vain varsi tekemättä.
See, I only have the cuff left from the second sock!

18:42 | (1) kommenttia - comments

Villapallo haastoi outojen tapojen meemiin, joten tässäpä kuusi ensimmäisenä mieleen tullutta juttua. Tästä meemistä tuli heti mieleen viisi outoa tapaa -meemi, joka kiersi reilu vuosi sitten ja kyllä, tälläkin kertaa oli hankala keksiä outouksia. Kyllähän niitä tulee mieleen silloin, kun ei tarvitse...

1. En syö epäilyttäviä ruokia. Siksi valitsin tähän viisi outoa tapaa -meemin PS:n: en syö kampelaa, koska se on litteä ja sillä on silmät samalla puolella päätä (oikealla tai vasemmalla, ei siis ylä- tai alapuolella tai sisä- tai ulkopuolella), koska se on mielestäni epäilyttävää. Myös sienet ovat epäilyttäviä, koska ne ovat itiöemiä. Itiöemiä! Miettikää nyt tuotakin sanaa.

2. Jumitan sanoihin. (Tämä myös pikauusintana ja pidennettynä ohjaajan versiona). Jos näen kielioppivirheen tai muuten vain typerää tai ärsyttävää tekstiä mainoksissa, julisteissa, lappusissa tai melkein missä vain, kommentoin sitä. Kommentoin sitä aivan joka kerta. Jos ärsyttävä mainos näytetään telkkarissa sata kertaa, kommentoin sitä sata kertaa ja joka kertalla tismalleen samoilla sanoilla. Jos kyseessä on lyhyt lause vieraalla kielellä, luen sen ääneen aivan jok'ikinen kerta. Pahimmillaan se johtaa siihen, että kuvittelen osaavani ääntää italiaa tai espanjaa, ranskaa en sentään uskalla kokeilla. "Miksei voisi olla vain hyvää eikä liian hapokasta colajuomaa ja zero typeriä mainoksia?"

3. Mietin aina asiat etukäteen. Mietin etukäteen jopa ne hetket, jolloin voisin olla spontaani ja impulsiiivinen! (Tai no...) Mietin etukäteen pahimmat mahdolliset seuraukset, jotta voin sitten hylätä ne ja todeta, että todennäköiset seuraukset ovat jotain ihan muuta eivätkä lähellekään niin vakavia. Toisaalta, olen epäjärjestelmällinen, sillä henkinen valmistautuminen ei todellakaan johda järjestelmälliseen ja johdonmukaiseen elämään. Ehkä kehitän seuraavaksi telekineettisiä voimia ja siivoan niiden avulla kotona ja työpisteessä.

4. Minusta on hauskaa lukea käyttöohjeita, vaikka en koskaan ko. laitetta käyttäisikään tai ymmärtäisi mitään sen toiminnasta. Haluan vain lukea niitä kielen takia. Varsinkin huonot käyttöohjeet ovat riemastuttavia (automaattikäännökset ym.), koska silloin voin tuntea ylemmyyttä ja tuhahdella nenääni pitkin katsoen, että minä kirjoittaisin kyllä paljon, paljon, paljon paljon paljon parempia ohjeita. (Katso myös kohta 2.)

5. Veitsien, haarukoiden ja lusikoiden on oltava samaa sarjaa koko kattauksessa. Jos vieraita on niin paljon, että samoja aterimia ei riitä kaikille, niiden on oltava keskenään samanlaisia - paitsi silloin, kun syön mikrossa tehtyjä nuudeleita, käytän eri sarjoista olevaa haarukkaa ja lusikkaa sekä aina samaa pannulappua kuuman lautasen suojana.

6. Syön karkkia ryhmissä. Lakumatoja on mutusteltava aina sekä vaalean- että tummanruskea yhdessä, kunnes jompikumpi väri loppuu. Panttereita on syötävä aina jokainen väri vuorotellen (paitsi salmiakkia, koska en pahemmin piittaa salmiakista), samoin ranskalaisia pastilleja vuorotellen valkoinen, lila ja vaaleanpunainen. Väreillä ei ole tiettyä järjestystä, mutta sen on pysyttävä samana, kunnes joku väreistä loppuu.

16:55 | (4) kommenttia - comments

Villapallo challenged with an oddity meme. I've been thinking all day but nothing occurs to me when I try, Anyway, here are six odd things about me. This also reminds me of the five odd habits meme that circulated a while ago. Funny how you can thing of odd habits when you don't have to list them and when you should remember at least few, nothing comes to your mind.

1. I do not eat questionable food (how do you define questionable is another question). That's why this first item on this list is the one I added as a PS in the five odd habits meme entry: I do not eat flounder because it's flat and got its eyes on the same side of the head (left or right, that is, not up/down or inside/outside) and it makes me suspicious. Also mushrooms make me suspicious. And many other things.

2. I get stuck on words. (This is also a re-run - or a director's cut, you could say.) Whenever I see something grammatically incorrect or plain stupid or irritating in ads or posters or just written somewhere, I have to comment on it. I have to comment on it every time. If the same ad is shown on TV for a hundred times, I comment on it every time. With exactly the same words. Every time. If it's a short sentence in a foreign language, I have to read it out loud. Every time. If the sentence is in a foreign language, I also believe I can pronounce Italian or Spanish when, in fact, I cannot.

3. I always plan ahead. I even plan ahead the moments when I am spontaneous and impulsive! (Kind of.) I always think of the worst case scenario(s) first, so I can exclude them and move on to the likely scenarios. On the other hand, I'm also very badly organised so planning small things ahead does not lead into an organised life. People also ask me why I worry so much - it's not worrying, it's just preparing and excluding some of the options. "What if....? Nah, it couldn't happen anyway." Next I'll learn telekinesis and start cleaning up by using my mind only.

4. I like to read user manuals even if I know I will never use the device or do not understand how it works. I just want to know what the language is like. Especially bad manuals are hilarous (automatically translated and such). That's when I read them with a stiff upper lip and feel superior because the manuals I have written are so much better. (See also item #2.)

5. I do not mix tableware. When eating, the spoons, forks ans knives have to be from the same set if there are enough of them. There's one exception: when I eat noodles made in the microwave, I use a fork and a spoon from different sets - and I always use the same potholder to hold the hot plate.

6. I eat candy in sequences. When eating licorice worms (a candy that comes in a lighter and darker shade of brown), I have to eat them in pairs: one light and one dark candy worm together. If there are, say, red, yellow and green candies in a bag, I always eat one red, one yellow and one green candy at the same time until I ran out of some colour.

16:42 | (0) kommenttia - comments

Ensimmäinen valkoinen sukka on valmis! Taustalla Jussi, jonka sukat ovat... ovathan ne... niin... (tarkistaa) tummanharmaat. (Mitä, odotitteko muka valkoisia tennissukkia?) Seuraavana vuorossa: toinen valkoinen sukka.

20:55 | (1) kommenttia - comments

The first white sock is now ready! On the background Jussi whose socks are... well, they are... (checks) dark grey. Coming up: the second sock.

20:49 | (0) kommenttia - comments

- Haluaisin huomauttaa, että myös minulla on valkoiset sukat.

Sukat etenevät hitaasti, mutta varmasti. En ole vielä päättänyt, kuinka pitkän varren haluaisin, joten ehkä jatkan tuosta vielä jonkin aikaa. Minua houkuttelee myös ajatus polvisukista, joissa olisi palmikkokuvioinen levennyskiila pohkeen kohdalla, mutta en ole keksinyt, kuinka sen saisi tehtyä parhaiten... Ehkä neulon vartta vielä vähän ja lopetan sukan siihen ja toteutan palmikkokiilan joissakin toisissa sukissa.

Minulla on myös pandamainen olo. Ja ei, se ei johdu siitä, että käsi olisi tärissyt aamulla silmämeikkiä laittaessa eikä siitä, että Taotao tulee uusintana tai että minustakin on kiva kieriä rinteitä alas ja korvani heiluvat, kun syön... Eiku... Vaan tästä:

Tiesitkö, että pandan ruokavaliosta jopa 99% koostuu bambusta ja että panda voi syödä jopa 38 kg bambua päivässä? (Lähde: WWF) Tiesitkö myös, että neulojan kesäinen lankavarasto voi koostua lähes 99% bambulangoista ja että neuloja voi käyttää jopa 3,8 kg bambulankaa päivässä? Neulojapopulaation on kuitenkin todettu pyrkivän rauhanomaiseen rinnakkaiseloon pandojen kanssa ja laajenemaan niin, että se ei uhkaa bambumetsiä ja pandojen asuinalueita.

Vasemmalla ei kuitenkaan ole 38 kg Oliviaa (70% bambua, 30% akryylia), vaan vain kilo. Ne saapuivat tänne paikallisesta Prismasta. Oikealla on 300 g Bambua (68% bambua, 32% puuvillaa), jota sain Jussilta Korian-tuliaisena. Langat ovat pinkkejä, pehmeitä ja aivan ihquja ja ne ovat minun, minun, minun!

Lopuksi vielä terveisiä lankoja Prismassa samaan aikaan hiplanneelle neulojattarelle, joka pystyi vastustamaan bambulankojen kutsua ja vetosi moniin keskeneräisiin töihin. Pilvi ja minä ihailimme suuresti luonteenlujuuttasi.

21:44 | (5) kommenttia - comments

- I would like to point out that I, too, have white socks.

The socks are making progress slowly but surely. I still haven't decided on how long the cuff will be. Perhaps a little longer than now... I'll have to see what pleases my eye.

I also feel like a panda bear... And no, I don't have a bad make-up day. It's this:

Those are Novita's new bamboo yarns. On the left, 1 kg of Olivia (70% bamboo, 30% acrylic) from the yarn shelf of the local supermarket and on the right 300 g of Bambu (68% bamboo, 32% cotton) Jussi bought for me from the Novita factory outlet in Koria last Sunday. They're soft and lovely and pink! Me likey!

20:55 | (0) kommenttia - comments

Ulla on ilmestynyt - ja Ulla on uudistunut!
Ulla is out - with a new fresh look!

23:01 | (1) kommenttia - comments

Lankahamsterit päättyivät keskiviikkona ja torstaina oli neuletapaaminen, joten mitäpä voi neuleprojektiton ihminen tehdä? Napata kerän lankaa, hukata vyötteen siinä samalla, unohtaa printata mielessä olleiden sukkien ohjeen ja aloittaa parin sukkia kärjestä ja säveltää mallia siinä samalla.

- Mitähäh, siis mullahan pitäisi ne valkoiset sukat olla tässä huushollissa?

Ajattelin kutsua noita Perfect Strangers -sukiksi, koska olen laulanut sitä nyt noin kolme päivää. Kyseessähän on biisi, joka käänsi vannoutuneen Duran Duran -fanin hard rockin ystäväksi - oli talvinen ilta ja istuin isän auton takapenkillä. Odotimme jotain (en muista, mitä) ja radiosta kuului Perfect Strangers. Nyt sitten yllätän Jussia laulamalla mukana (hiljaa, koska en osaa laulaa), kun biisi tulee radiosta. En vain voi sille mitään. Eiiih!

Ja nyt näin tämän. Täytyy lopettaa Idolsien seuraaminen! Tuo oli paljon parempi kuin vaikkapa Dream Theaterin cover. Tässäpä alkuperäinen Deep Purplen esitys ihan vertailun vuoksi. Saako taas laulaa?

22:48 | (2) kommenttia - comments

The Yarn Hamsters stash reduction month ended on Wednesday and we had the knitting meet-up on Thursday, so what can you do? Grab a ball of sock yarn, lose the ball band on the way, forget to print the pattern you had in mind and start a pair of toe-up socks and make the up as you go.

- Hey, what? I'm the one who's supposed to wear white socks here!

I think I will call those The Perfect Strangers socks. I've been singing it for three days now! It's the song that made me fall for hard rock - it was a winter night, I sat on the back seat of my father's car as we waited for something (I cannot remember what) and Perfect Strangers played on the radio. Now I keep on surprising Jussi by singing along (quietly, because I cannot sing) whenever the song's on the radio. I cannot help it.

And now this happened. I have to stop watching the Finnish Idols! This one's much better than the Dream Theater version. Here's also the original Deep Purple version, by the way, so you can compare. May I sing again?

22:28 | (0) kommenttia - comments

- Jussi, mun lanka loppuu kesken. Sun pitää lähteä takaisin Linköpingiin ostamaan lisää.
- Mitä sä oikein kuvittelet? Ei sieltä kuitenkaan saa sama värjäyserää enää!

Tämä keskustelu on tosi.

Keskustelusta voi myös päätellä, että Clapotis on valmis. Huiviin kului 300 g Jussin Linköpingistä tuliaisena tuomaa Idena Juvel -lankaa sekä pieni nöttönen jotain sävyyn sointuvaa jämälankaa, koska perinteiseen huivinneulomistapaan lanka loppui kesken muutama sentti ennen huivia. Vaikka kuinka yritin neuloa nopeasti, lanka loppui silti! "Neulo kerä lisäyksiä, neljä kerää suoraa ja kerä kavennuksia" -taktiikkani ei myöskään toiminut. Lankahamstereihin sentään ehdin raportoida!

Eipä se mitään. Sovitaan, että kukaan ei huomaa eriväristä huivin kulmaa, eikös niin?

22:18 | (7) kommenttia - comments

- Jussi, I'm running out of yarn. You have to go back to Linköping and buy some more.
- What are you thinking? You cannot get the same dye lot anyway anymore!

This conversation is true.

From the conversation you can also conclude that Clapotis is ready. It took 300 g of Idena Juvel Jussi brought me from Linköping, Sweden and a small amount of matching leftover yarn because I ran out of yarn (as usual) just a few rows before the very end. I tried to knit very fast and still I ran out of yarn! Also, my "knit one ball of increases, four balls straight and one ball decreases" tactics did not work. However, I did manage to finish this in time and report it as reduced frm my stash in the Yarn Hamsters project.

But nevermind. Let's say that nobody shall notice the different corner, right?

22:05 | (0) kommenttia - comments