Synttäribileet blogistaniassa jatkuvat: tämä blogi täyttää tänään neljä vuotta! Sen kunniaksi oli aika uusia look. (Melkein kaikki sivut ovat jo päivittyneet.) Päätin matkia Jussia ja valita saman ilmaisen templaatin ja säätää sen omannäköiseksi. (Uskoisitteko muuten, että aiemmin en saanut pidettyä päiväkirjaa edes neljää päivää? Se taitaa kuitenkin olla ihan toinen juttu.)
Miten minusta tuli neulebloggaaja?
(Tähän TV:stä tuttu takaumaväpätys ja -värinä, katse kaukaisuuteen, erikoisefektejä...)
<mode="nostalgia">
Vuosi 1995. Vaasan yliopiston viestinnän laitos. Tein ensimmäiset (onneksi jo bittiavaruuteen kadonneet) nettisivuni verkkoviestinnän kurssilla. Niiden parasta antia taisi olla kanssani poseeraava tanskandogi Igor - olin menossa mauttomiin bileisiin ja kaverillani otettu kuva osoittautui niin hyväksi, että se on edelleen webbisivuillani yli kymmenen vuotta ja kaksikymmentä kiloa myöhemmin. (Ai miten niin harhaanjohtavaa mainontaa?) Mutta voi kultaista ysäri-webbidesigniä! Modeemin piipitystä ja rutinaa! Blink- ja marquee-tageja!!! Font-tagia ja sen lukuisia attribuutteja! Kirjavia taustakuvia! Läpinäkyvät giffit! Framet olivat uusinta uutta, CSS:stä kukaan ei ollut kuullutkaan. "Ai mikä Internet Explorer? Ei, mä käytän Netscapea. Pitääkin mennä AltaVistaan etsimään juttuja."
Vuodet 2002-03. Espoo. Oma domain (tai oikeastaan Jussin domain, jonka pakot... kauniisti pyysin ottamaan käyttöön). Kiinteä nettiyhteys ja villin surffauksen iloa ja riemua! Uudelleen löytämäni neuleharrastus sai etsimään aiheeseen liittyvää tietoa, mutta turhaan: suomenkielisiä neulesivuja oli yhden käden sormilla laskettava määrä. Novita, Tekstiiliteollisuus, lankakaupat ja alan harrastajat loistivat poissaolollaan. Englanninkielisiä sivuja ja neuleblogeja löytyi runsaasti, suomenkielisiä ei. Päätin tehdä jotain asian hyväksi, koska olin joka tapauksessa tekemässä omia sivujani ja halusin niille enemmän sisältöä kuin "hei, mä olen Marjut ja mulla on tällaiset nettisivut".
</mode>
Kun neuleita alkoi valmistua enemmänkin, totesin, että olisi kätevää voida myöhemmin tarkistaa, kuinka kauan niiden tekemiseen kului aikaa ja muutenkin ajattelin, että voisin kirjata erilaisia asioita muistiin. Webin käyttö siihen tuntui luontevalta ja sen etuna oli lisäksi se, että muistiinpanoni olisivat yhtä saatavilla kuin lähin selain. Neulesivuilleni ilmestyikin blogintapainen tasan neljä vuotta sitten: 29.3.2003 kirjoitin ilman sen kummempia johdantoja, että Leppävaaran maalaismarkkinoilla oli myynnissä Johanneksen pellavan lankaa. (En muuten ole vieläkään neulonut ko. langoista kuvan mallitilkkua kummempaa.) Pian huomasin saaneeni lukijoita.
En miettinyt blogini linjaa tai tyyliä sen tarkemmin. Lukijoiden myötä blogi suuntautui ulospäin, koska en kirjoittanut enää vain itselleni - nykyisin kirjoitan joskus jopa vain ja ainoastaan lukijoideni iloksi. (Toki hämäläiseltä meni hetken aikaa tottua ajatukseen lukijoille kirjoittamisesta. Hyvänen aika, kuinka heitä.... teitä.... sinua edes puhuttelisin?) Neuleblogiin kuuluvat tietenkin neuleet ja niitä sivuavat asiat ja arkielämääkin mahtuu mukaan aina silloin tällöin. Itse olen todennut, että suuret avautumiset, nillitykset ja äänekkäät kannanotot voin jättää väliin enkä aio sivuta politiikkaa tai uskontoa edes ohimennen, mutta täytyy myöntää, että olisi melko tylsää, jos kaikki muutkin ajattelisivat samalla tavalla.
Neuleista bloggaaminen on helppoa - tosin en tiedä, miten vaikkapa ihmissuhde-haircut-ajankohtais-kannanotto-bloggaus sujuisi, kun en ole kokeillut. Ei minusta ainakaan huumoribloggaajaa saa. "Hassu juttu tapahtui tuossa matkalla töihin. Niin, olen miettinyt, että kun bussikaista on merkitty tekstillä "bus" (rumpujen päristystä), niin miksei Tampereella siinä lue "nys" (ta-daa!)?"
Saattaa olla, että en ihan heti ryhdy stand-up-koomikoksi, vaikka sisäinen blondini herääkin aina välillä... "Tällä oli niinku tiedossa piiiitkä eikä ollenkaan ihana työpäivä, mutta tää ei saanut unta, kun mies vaan kuorsas äänekkäästi. Tosi är-syt-tä-vääää. Kissat ei piitanneet, vaan tuhisi tyytyväisenä vieressä. Tai siis tää on tosi hirveetä, ei ne vaan tuhisseet, vaan Minikin kuorsasi. Oikeesti. Siis kuorsaako kissat? "Piih, piih", se sano. Siis tää nyt ei vaan mee jakeluun: kissat on Jussin, mut tää on aina niiden makuualusta, tyyny ja patja ja rapsutusautomaatti, vai?"
Entäs sitten arki ilman komediaa? "Totesin, että kylkiluiden väliin tökkiminen ja tyynyn naamalle asettaminen eivät saaneet miestä lopettamaan kuorsaamista. Niinpä Jerikon muurit sortuivat, lähistöllä maa järisi ja lapset juoksivat kauhuissaan karkuun, koska luulivat pommikoneiden lentävän Espoon yllä ja yöstä tuli taas uneton. Valittavissa oli vain, viettäisinkö unettoman yön sängyssä vai sohvalla."
Se siitä. Kyllä monet muut kertovat elämästään paljon mielenkiintoisemmin. Vai haluaisitteko, että käsittelen vielä ajankohtaisia uutisia, tekniikkaa ja politiikkaa?
Kehitys kehittyy
Blogini yksivuotispäivänä olin listannut kokonaiset viisi (5) muuta neuleblogia sivupalkkiini. Valtavan hienoa on se, että niistä neljä toimii edelleen aktiivisesti, tosin uusiin osoitteisiin muuttaneina. Blogin kaksivuotispäivää taisin viettää noin kolmen-neljänkymmenen neuleblogin seurassa ja viime vuonna juhliin oli kutsuttu jo ainakin parisataa kollegaa.
En osaa tai halua poimia neuleblogeista suosikkeja tähän, koska unohtaisin kuitenkin jonkun ja se harmittaisi. Aivan ensimmäisiä neuleblogeja seuraan edelleen, koska niiden kirjoittajat ovat tulleet vuosien aikana tutuiksi ainakin virtuaalisesti ja moniin olen saanut tutustua ihan oikeastikin. Uusista blogeista löytyy säännöllisesti uusia suosikkeja, joten Blogilistalta tilattujen blogien määrä lisääntyy koko ajan hurjaa vauhtia.
Pidän blogeista, joissa näkyy kirjoittajan elämä neuleiden ulkopuolellakin. Tärkeintä ei ole oikeinkirjoitus tai kieliopin noudattaminen pilkulleen (vaikkakin kovin huonoa kieltä on ikävä lukea, koska se saattaa joskus jopa haitata ymmärtämistä), vaan se, että teksti tempaa mukaansa ja että kirjoittaja on... kuinkahan sen sanoisin? Läsnä.
Läsnä on ehkä paras sana kuvaamaan tilannetta. Minut vie mennessään se, kun kirjoittaja on löytänyt oman tyylinsä ja kirjoittaa värikkäästi (enkä nyt tarkoita, että kaipaan paljastuksia ja sosiaalipornoa, vaan sitä, että rivien välistä näkyy kirjoittajan persoona), oli elämä sitten samanlaista tai täysin erilaista kuin omani. En esimerkiksi lapsettomana tiedä, millaista lapsiperheen arki on, mutta jotkut kuvaukset elämästä lapsien kanssa ovat niin hersyviä, että luen ne ihan lukemisen ilon vuoksi. Sama pätee myös muuhun - jos blogista paistaa innostus, se inspiroi lukemaan. Yhtä lailla tavissukat ja -kaulaliinat ja monimutkaiset kirjo-, pitsi- ja palmikkoneuleet kiinnostavat, jos niistä kirjoitetaan mielenkiintoisella tavalla.
Mitä saan bloggaamiselta?
Saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Ihan oikeasti. Olen löytänyt uusia ystäviä, meidän kaikkien neuleharrastajien yhteinen projekti Ulla on ollut menestys ja vaikutusvaltaa taas... hmm... lasketaanko se, että olen houkutellut ihmisiä neulomaan ja ostamaan lankaa? Tai se, että Päivi pyysi minut perustamansa Neulonta-sähköpostilistan moderaattoriksi kanssaan?
Kommentit ilahduttavat aina. On mukavaa, kun sivuni löydetään ja kun niistä on hyötyä. Siihen pyrin ja on palkitsevaa, että olen saavuttanut tavoitteeni. Valtavan hienoa on huomata, että jotkut ovat seuranneet blogiani (lähes) alusta alkaen. Aina en saa vastattua ja kiitettyä (unohdan usein myös vastata maileihini, sama pää kesät talvet jne jne.), joten haluan kiittää tässä jokaista kommentoijaa yhdessä ja erikseen. Kiitos kauniista sanoistanne! Olen aivan häkeltynyt kaikesta positiivisesta palautteesta.
Lisäksi minusta on mukavaa tavata uusia ihmisiä, tutustua muihin neulojiin, neulebloggaajiin ja blogini lukijoihin - ja täytyy myöntää, että jokainen "hei, se-ja-se lukee sun blogiasi" -kommentti saa minussa vieläkin aikaan "ihanko tosi?" -reaktion. Ilman nettisivujani ja blogiani en olisi kohdannut teitä - lukijoita, muita neulebloggaajia, neuletapaamisissa kävijöitä jne - virtuaalisesti tai oikeasti ja elämäni olisi paljon tylsempää.
Neuleblogeissa on myös se hieno puoli, että niiden kommenttiosastoilla ei pahemmin näy anonyymejä nillittäjiä ja riidanhaastajia. Itse olen saanut tähän mennessä vain muutaman ikävähkön kommentin ja yli 2400 mukavaa kommenttia (en tiedä, kuinka moni kommenteista on omani). Mielenkiintoista on se, että ne pari hassua ikävää eri nimimerkeillä tai anonyymina jätettyä kommenttia ovat tulleet samasta IP-osoitteesta, josta kommentoi sen lisäksi vain ja ainoastaan eräs neulebloggaaja... (Ei, en aio kertoa, kuka tai mikä IP on kyseessä, koska kyseessä voi myös olla sattuma.)
Mitä seuraavaksi?
Seuraavaksi luen tämän ja huomaan, että vaikka jutulla on pituutta vaikka kuinka, en saanut sanottua puoliakaan siitä, mitä halusin.
Odotan myös, että joku tunnistaa minut viimein kaupungilla ja tulee juttelemaan! Jussi on huomattu usein, mutta minua ei vielä kertaakaan.
Huomio! Huomio! Kilpailu! Palkintoja!
Koska tämä merkintä on pitkä, syntymäpäiväkilpailu ja arvonta tulee erikseen: se alkaa huomenna noin puolenpäivän aikaan. Vastaajista nopein ja ainakin yksi satunnaisesti arvottu onnekas palkitaan. Kilpailuun voit valmistautua tutkimalla vanhoja merkintöjä.
09:42
| (42) kommenttia - comments