18.01.2006 | 22:04
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa
Osuipa tämä viimein tännekin. Melkein jo luulin jääneeni paitsioon! Siispä:
Kirjoitan Helin haastamana merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään blogissaan saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
Osa oudoista tavoista on jo mainittu muissa blogeissa, joten ne eivät taidakaan olla niin omituisia. Minäkään en pysty erilaisten omituisten nukkumaanmenorituaalieni jälkeen nukkumaan, ellei pussilakanan aukko ole jalkopäässä, peitto aivan pussilakanan reunassa kiinni ja nukun peitto suun päällä. Minäkin jätän esim. hillosilmän tai munkin täytteen viimeiseksi tai syön Domino-kekseistä ensin toisen puoliskon ja sitten toisen puoliskon ja täytteen. Lasken ja näprään neuroottisesti kaikenlaista ja nypin karvoja (varsinkin muiden ja varsinkin luomissa kasvavia karvoja), puristelen finnejä (varsinkin muiden), marmatan eriparisista ruokailuvälineistä ja astioista ja vessapaperirullasta, tarkistan eri laitteiden virrat ennen kotoa lähtöä, haistelen tavaroita, lehtiä, lankoja, kissoja...
Yritin keksiä jotain uutta, mutta se oli vaikeaa. Konsultoin miestäni ja kysyin, onko mulla outoja tapoja. Hän vastasi näin: "Ei tule ainakaan mieleen". Hmm? Katsotaan, jos jotain löytyisi.
1. Sähköposti: kun töissä käynnistän tietokoneen, avaan ohjelmista aina ensimmäisenä Outlookin, jotta sen ikoninappulamikälie on Windowsin alapalkissa vasemmanpuoleisin. Jos kone joskus sekoilee ja alapalkin nappulat vaihtavat sen seurauksena paikkaa, suljen kaikki ohjelmat (vaikka se tarkoittaisi uudelleenkirjautumista eri webbipalveluihin tms.), jotta saan Outlookin vasemmanpuoleisimmaksi. Kotona webmailin on oltava mieluiten vasemmalla, mutta se ei ole niin tarkkaa.
2. Kielioppivirheet: jos mainoksessa, julisteessa, lehdessä tms. on kielioppivirhe, minun on pakko lukea lause ääneen ja kertoa, kuinka lause oikeasti kuuluisi ja kuinka virhe riipii ja viiltää syvälle pilkkuja rakastavaan sieluuni. Tämä toistuu, vaikka virhe olisi käsitelty jo noin sata kertaa aiemmin.
3. Pakolliset kuviot ja kuluneempaakin kuluneet vitsit: joidenkin biisien tai elokuvien kohdalla on pakko aina mainita sama asia tai tehdä jotain, esim. Aerosmithin Dream On -biisin aikana on pakko hyräillä "däng däng". (Se johtuu siitä, että ystäväni nimesi tuon maailman parhaaksi däng däng -biisiksi kitarariffin takia.) Laivalla ollessa pitää ainakin ehdottaa, että seuraavaksi mennään keulaan huutamaan "I am the king of the world!" (Jussi ei ymmärtänyt ensin tuota, koska ei ollut nähnyt Titanicia.) Ai niin, ja sitten ovat ne pakolliset insinöörivitsit...
4. Maxin masu: kun Maxi makaa tapansa mukaan selällään sohvalla tai sängyllä, sanon aivan joka kerta "oiii, kun se on söpö", otan Maxista kuvan (kiitos digikameroista, sillä kuvia on jostain kumman syystä kertynyt paljon!) ja rapsutan lopuksi Maxin masua. Tämä pätee myös Minin ja Frankin kohdalla, jos ne joskus sattuvat makaamaan selällään.
5. Frank-pupuli: Jussi käski ankaran patistelun jälkeen sanoa, että kutsun Frank-kollia Pupuliksi. (Se tarttui jostakin kissa-aiheisia pilakuvia sisältäneestä kirjasta, jossa yhdessä kuvassa nainen leperteli kissalle ja kutsui tätä söpölihöpölipupulimussukaksi tai vastaavaksi.)
Kaikki on varmaankin jo haastettu...? Jätän viiden ihmisen haastamisen väliin (en myöskään koskaan saa jatkettua ketjukirjeitä). Jos joku nyt tuntee suunnatonta halua paljastaa omituisuuksiaan, kuvio lienee selvä.
Muoks: keksin vielä yhden! En syö kampelaa, koska se on niin litteä kala ja siksi hieman epäilyttävä.
« Stranger than fiction | Blog | Have you been knitting lately? »
Kommentit - Comments
Minulle ei ole tullut mieleenikään ennen tätä meemiä, että joku yleensä käyttää pussilakanaa ylösalaisin eli aukko pääpuolessa, sillä se aukkopäähän on tarkoitettu jalkopäähän, muuta tapaa ei yksinkertaisesti ole...
Korjataan maailmasta kaikki kirjoitusvirheet ! Meitä on siis monta...
Mulla on ihan samanlainen juttu Outlookin kanssa. Päivät, jolloin outlook kaatuilee paljon on aika rasittavia :-)
Tuo kielioppivirhejuttu on NIIN tuttu juttu mullekin! Ja mikä on ärsyttävintä: joka päivä kuljen tällaisen liikennemerkin ohi: "Tämä paikoitusalue on varattu Pupuhuhdantie 12:sta asukkaille ja heidän vierailleen". Arvaa vaan ärsyttääkö tuo 12:sta joka ikinen päivä kun sen näen ohi kulkiessani!! Miten liikennemerkkeihinkin voidaan tehdä tuollaisia virheitä?!? Pitää varmaan muuttaa pois täältä, ei tuollaisia kestä katsella;-))))
Minä en ollut edes ajatellut tätä oikeinkirjoitusasiaa omituisuutena. Minä kutsun sitä "maailmassa on virhe" -syndroomaksi. Eikä tämä siis tietenkään tarkoita sitä, että olisin itse jotenkin virheetön, varsinkin nopeasti kirjoitettuihin sähköposteihin - ja valitettavasti myös blogijuttuihin - lipsahtaa usein virheitä. Mutta auta armias, jos huomaan kirjoitus- tai asiavirheen jossakin virallisessa tai puolivirallisessa paikassa (lehdessä, mainoksessa, televisiossa tms), palan halusta päästä raportoimaan asian jollekin :) Hyvä virhe menee ihan hukkaan, jos kukaan ei ole sitä kanssani todistamassa ja satun unohtamaan sen, ennen kuin pääsen siitä jollekin huomauttamaan ;)