Marjut Katajala

Neuleopetusta

Työkaverini Hema oppii uskomatonta vauhtia. Tänään hän näytti, mitä oli jo ehtinyt neuloa (vau!) ja opetteli nurjan silmukan sekä lisäyksen ja kavennuksen. Täytyy myöntää, että minä en ole mitenkään hyvä opettaja, vaan hän on loistava oppilas.

Kummityttö

Olen huono kummitäti, saisin hävetä! Kummityttömme Aino Elina kastettiin eilen enkä neulonut hänelle mitään. Eiih! Korvaan tämän hänelle neulomalla jatkossa kaikkea ihqua. Aino on niiiiin suloinen lapsi... (Mutta ei, älkää odottako vielä vauvauutisia tältä suunnalta.)

Cora-villatakki

Cora valmistui eilen. Melkein. Toinen hiha pitää vielä kiinnittää uudelleen, koska sen pitsiraita ei osunut ihan kohdalleen. Muuten Cora on valmis!

Mitä minulla on päälläni?

Mermaid haastoi minut tähän meemiin: Kerron mitä mulla on päälläni kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä haasteesta ja tästä merkinnästä..

Frankin käytännön merkkauspilan jälkeen (yhden niistä, äidin aikanaan virkkaaman) minulla on päälläni rentoja kotivaatteita. Valkoisessa t-paidassa lukee "Federal Law Enforcement Training Center", ja sain sen lahjaksi amerikkalaiselta kirjekaveriltani, kun hän oli koulutuksessa. Kaikesta huolimatta se on erinomainen kotipaita.

Sen lisäksi olen pukeutunut mustiin Adidaksen verkkareihin, mustiin villasekoitesukkiin ja naukuviin kissatossuihin (samanlaisiin kuin kodinhengetär Nannallammekin nykyisin on). Kaiken alta löytyvät Gossardin pinkit alusvaatteet.

Olen tapani mukaan tylsä kiertokirjeentappaja enkä jatka tätä eteenpäin kenellekään erityisesti, mutta jos haluat jakaa tämän, niin ole hyvä!

Kuvatekstikilpailu!

Sitten päivän jännittävimpään paljastukseen, sillä kuvatekstikilpailu ratkeaa tässä ja nyt. Raati on pohtinut ankarasti, sillä kaikki ehdotukset olivat loistavia ja parasta oli vaikeaa valita. Kuvatekstikilpailun voittajaa etsittiin mm. mittaamalla spontaanit naurunpyrskähdykset ja hihityksen voimakkuudet.

Nyt meillä ylidiktaattoreilla on ilo ja kunnia julistaa voittaja... Fanfaareja! Hurraahuutoja! Shampanjapullojen korkkien poksahduksia! Ilmapalloja! Konfetteja! Onnitteluja!

Krhm krhm. Huomio! Täten pyydämme (tadaa!), että voittaja astuu ulos Lankakomerostaan! Voittanut ehdotus oli: "Kappas, isäntäväki on ostanut uutta kissanhiekkaa... Tuntuupas pehmeältä, vaikka onkin vähän isorakeista."

Perustelut: ajankohtainen, osuva.

Onnittelumme! Laita yhteystietosi osoitteeseen marjut [at] katajala . net, niin palkinto lähtee jossain vaiheessa.

Lisäksi raati on päättänyt myöntää kunniamaininnat seuraaville ehdotuksille. Näistä saa tuuletuksia, mainetta, kunniaa, glooriaa, ylistystä, hurrauksia ja suunnattoman määrän kehuja sekä oikeuden rapsuttaa Maxia masusta, jos nyt sattuu olemaan täällä Leppävaaran suunnalla.

Yksinkertaita, rakas Watson -kunniamaininnan myönnämme Ainaoikealle.

"Etsi kuvasta yksi poikkeavuus".

Perustelut: pidämme arvoituksista.

Tule apuun Anja -kunniamaininnat myönnämme

Nannalle: "Ai, kato, mulla oli vielä yksi tuollainen mustavalkoinen kissa lisää. Eipä ihme, ettei ennen löytynyt, koska se oli pakattu ruskeiden laatikkoon."

AnneV:lle: "Ensin tästä huushollista hävisi Kyösti, sitten se Taisto. Mitähän pahaa minä olen tehnyt? Eihän minua vaan lähetetä sinne Pelkiaan? Kuiskivat jostain paketin lähettämisestä etelään; puhuisivat vaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ei Pelkiaan, lupaan olla ihan kiltisti!"

ja Johannalle: "Nyt olis aika hyvät mahdollisuudet päästä sellaiseen kotiin, jossa kissoista välitetään enemmän kuin langoista" (ei kissaparka taida vielä tajuta, että lähetettävien lankojen laatikossa lymyily tarkoittaa sitä, että joku muukin diggaa enemmän langasta kuin kissasta ;)

Perustelut: Ollaan ihan hiljaa näistä, jookosta joo, ei kerrota kenellekään, eihän?

Karvapallero-kunniamaininta myönnetään seuraaville raja-aitoja riikovista ehdotuksista:

KirsiJ: "Olenko minä synnyttänyt?"

KristiinaS: "Minun pentuihin ei kosketa" sanoo tuima kisuemo.

Perustelut: vaikka jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, Maxi on hellä ja äidillinen kolli.

Maxi haluaa vielä mainita erikseen kaksi häntä lämmittänyttä ehdotusta, joissa hänen persoonansa pääsi parhaiten esille:

Memmu: "Olkoon vaikka Kitteniä, ei ole Minut voittanutta."

Mirja: "Nää on mun pileet ja mä kieriskelen mohairissa, jos mua huvittaa!"

20:35 | (4) kommenttia - comments

Knitting lessons

My colleague Hema is learning at an amazing speed. Today she showed me what she has knitted (wow!) and learned the purl stitch and how to increase and decrease. I'm not that good a teacher, she's a fast learner!

Goddaughter

I'm a such a bad godmother. Our goddaughter was christened yesterday and named Aino Elina. I did not knit anything for her! Shame on me! I will make this up to her. She's such a sweet child... (But no, do not expect baby news from us.)

Cora the Cardigan

I finished Cora yesterday. Almost. I still need to re-attach one sleeve because it does not look nice but otherwise I would consider this cardigan done.

What am I wearing?

Mermaid tagged me with a meme. I will tell you what I am wearing when I get this meme and pass it on to five people.

Well, I am wearing a white t-shirt that says "Federal Law Enforcement Training Center", I got it as a present from my American pen friend when she trained there. I like to wear it at home.

I am also wearing black Adidas jogging pants, black socks and the meowing cat slippers (just like the ones Nanna the Domestic Goddess also bought) and pink underwear by Gossard.

Once again, I'm boring and never manage to pass these on, so if you want to answer, consider yourself tagged!

20:07 | (0) kommenttia - comments

Sain Kultainen kudinpuikko -äänestyksessä kunniamaininnan. Kiitos kaikille minua äänestäneille! Iso halaus ja shamppanjaa kaikille!

Käsittääkseni neuleblogini on todellakin Suomen ensimmäinen. Aloitin sen maaliskuun lopussa vuonna 2003, joten kohta pääsemme juhlimaan kolmivuotissynttäreitä! Vuoden 2005 alussa taas siirryin nykyaikaan ja asensin palvelimellemme bloggaussoftan, Movable Typen ja Blogilistalle liityin 2.2.2005 muiden neulebloggaajien esimerkin rohkaisemana.

Aluksi pidin blogia ihan omaksi ilokseni, jotta muistaisin, koska neuloin mitäkin ja kuinka kauan neuleiden tekemiseen meni aikaa, mutta pian huomasin saaneeni yhä enemmän ja enemmän lukijoita. Lukijoiden lisäksi olen myös saanut kavereita ja ystäviä, joista olen enemmän kuin kiitollinen.

Jos muistelen suomalaisten neuleblogien alkutaivalta, niin parin kuukauden päästä omasta blogistani aloittivat sittemmin Bloggeriin muuttanut Pieni neuleblogi, yhä aktiivinen Terde ja jo hiljentyneet Pia ja Jenni. Alku oli hitaahkoa, mutta vähitellen neuleblogien määrä on lisääntynyt sellaista vauhtia, että en uskalla enää sanoa, kuinka monta neuleblogia Suomessa on, etten valehtelisi. Syynä tähän lienee se, että neulojat löysivät mm. Bloggerin ja Vuodatuksen blogipalvelut ja huomasivat, että ei bloggaaminen olekaan vaikeaa.

Osa on ehtinyt jo lopettaakin, jotkut bloggaajat pariinkin kertaan. Pian blogia jäin erityisesti kaipaamaan - olihan hän yksi pioneereista ja neuloi upeita kirjoneuleita ja sen lisäksi hän on ollut mukana tekemässä Ullaa ihan alusta alkaen.

Mitä neuleblogeille kuuluu nyt? Oikein hyvää. Blogistaniassa aiheuttamme kohina lienee laantunut ja neuleblogit ovat blogeja siinä missä muutkin, eivät mitään kummajaisia. Jonkun on näytettävä tietä! Neuleblogien myötä myös muita käsityöblogeja on syntynyt: ristipistot, helmityöt, askartelu ja nukkekodit ainakin näyttävät olevan edustettuina.

Myös kommentointikulttuuri on muuttunut ja vuorovaikutuksen määrä lisääntynyt, kun blogipalveluiden tarjoamat kommentointimahdollisuudet antavat kenelle tahansa mahdollisuuden jättää oman viestinsä blogimerkinnän yhteyteen. Kommentointikulttuuri on ollut mukavaa ja kannustavaa ja marinat ovat olleet satunnaisia, mitään ulkomaisista neuleblogeissa leimahtaneita kommenttisotia ja eri puolille ryhmittäytymistä meillä ei ole ollut.

Jos epäröit vielä, perustaisitko oman neuleblogisi vai et, älä enää mieti, vaan toimi! Tämä on hauskaa!

19:09 | (14) kommenttia - comments

Viralliset hihan tarkastajat tutkivat Cora-villatakin ensimmäisen hihan alkua. Luulisin, että he hyväksyvät sen.

Ensin yritin aloittaa hihan takin helman pitsineuleella, mutta se osoittautui liian vaikeaksi pyöröneuleena tehtäväksi. En millään löytänyt paikkaa, josta olisin aloittanut mallineuleen sujuvasti. Hiha alkoi edetä heti, kun päätin neuloa siihen vain kolme reikäraitaa.

19:07 | (0) kommenttia - comments

The official sleeve inspectors take a look at the start of the first sleeve for the Cora cardigan. I believe the sleeve has been approved.

First I tried to knit the lace pattern with twisted stitches but then I decided it was a bit too difficult as I knitted in the round and I was not able to find a good place for starting the pattern. I ripped the sleeve and decided to do only three eyelet rows.

18:55 | (0) kommenttia - comments

Halusin vain tulla sanomaan, että mitään ei ole tapahtunut. Ihan oikeasti, ei mitään. Aloitin hihaa, tein virheen, purin hihan. Ei mitään siis.

Siksipä tässä hihan sijaan kuva Maxista.

Oikeasti mä menen nurkkaan mököttämään, koska telkasta ei tule CSI:tä, Kirsi sai Kultaisen kudinpuikon palkintona Alpaca Silkiä ja että Nannallakin on kyseistä ihanuutta, mutta mulla ei ja että kukaan ei neulo mulle mukavia ylläreitä Grignascon Merinosilkistä. Niih. Täällä ei olla hauskoja, täällä milpetetään niinkuin joensuulainen kaverimme sanoisi. Milpeti milpeti, tuska ja kurjuus, angsti ja ahdistus. Ei hyvin mee. Kissakin vain jäystää lankaa ja nenä on jäässä ja selkää kutittaa enkä mä ylety raapimaan.

No okei, itse asiassa ostin Verjnuarmun levyn ja piti testata, saisiko samanlaista savolaista ahdistusta aikaiseksi (savolaista ahdistusta!!!???) tyyliin "tukkakin lähtee piästä". Taidan jättää sen tyylilajin vastaisuudessa niille, jotka sen osaavat. Eihän Joensuukaan ole Savossa ja mä sorruin käyttämään joensuulaista sanaa... Krhm. Joo.

Sitten asiaan, kyllä mulla on asiaakin. Vaikka kuvallinen todistusaineisto puuttuu, aloitin tänään opettamaan intialaiselle työkaverilleni Hemalle neulomista ja hän pärjää oikein hyvin. Kymmenessä minuutissa hän oppi sekä luomaan silmukoita että neulomaan oikeita silmukoita! Upeaa! Woohoo!

21:28 | (11) kommenttia - comments

I just wanted to let you know that nothing has happened. I started a sleeve, realised that I have made a mistake and ripped it. So, nothing.

That's why I leave you with a picture of Maxi and and hope that there is something more interesting to tell the next time.

PS. Hema, if you read this I just want to tell everyone that you're doing great and learning fast! I started to teach my Indian colleague to knit and in 10 minutes she had learned to cast on and make the knit stitch. Isn't that amazing?

21:19 | (1) kommenttia - comments

Lanka-inventaario ja omituiset tavat -meemi ovat näköjään saaneet minut unohtamaan täysin neulomisuutiset! Olen neulonut. Päätin, että tarvitsen pitkän villatakin, jossa on pitsiä helmassa. Ensimmäisen pitsimallin löysin Bäuerliches Stricken -kirjasta ja loput keksin sitä mukaa, kun neuloin.

Lanka on ONlinen Cora, villan ja akryylin sekoitus, jonka ostin jo hyvän aikaa sitten Tallinnasta. Se on marinoitunut varastossa ja ilmoitti nyt sopivansa tähän projektiin enemmän kuin hyvin. Lanka on mukavaa, vaikka halkeileekin helposti. Työ etenee nopeasti!

Koska lankavarastoja siivotessa näkee näköjään kaikenlaista, voisin julistaa kilpailun: allaolevaan kuvaan parhaan kuvatekstin keksinyt saa pienen palkinnon (ja ei, en aio lähettää myymättä jäänyttä lankaa, ellei sitä välttämättä vaadita).

Kuvatekstikilpailun säännöt: su 29.1.2006 mennessä tämän merkinnän kommentteihin jätetyt ehdotukset osallistuvat kilpailuun, jonka ylidiktaattoreina toimimme Jussi, kissat ja varsinkin minä. Voittaja ilmoitetaan maanantaina 30.1.2006.

20:04 | (36) kommenttia - comments

The yarn inventory and the strange habits meme have made me forget all about my knitting! I have knitted. I decided that I need a long cardigan with some lace. I found the first lace pattern from Bäuerliches Stricken and the rest I made up as I went.

The yarn is ONline Cora, a wool and acrylic blend I bought from Tallinn quite a while ago. It's been in my stash and now it seemed fit for this project. The yarn is nice, though it splits quite easily. It's fast to knit anyway!

Also, what happened while I tried to sort out my stash? This:

19:47 | (0) kommenttia - comments

Osuipa tämä viimein tännekin. Melkein jo luulin jääneeni paitsioon! Siispä:

Kirjoitan Helin haastamana merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään blogissaan saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Osa oudoista tavoista on jo mainittu muissa blogeissa, joten ne eivät taidakaan olla niin omituisia. Minäkään en pysty erilaisten omituisten nukkumaanmenorituaalieni jälkeen nukkumaan, ellei pussilakanan aukko ole jalkopäässä, peitto aivan pussilakanan reunassa kiinni ja nukun peitto suun päällä. Minäkin jätän esim. hillosilmän tai munkin täytteen viimeiseksi tai syön Domino-kekseistä ensin toisen puoliskon ja sitten toisen puoliskon ja täytteen. Lasken ja näprään neuroottisesti kaikenlaista ja nypin karvoja (varsinkin muiden ja varsinkin luomissa kasvavia karvoja), puristelen finnejä (varsinkin muiden), marmatan eriparisista ruokailuvälineistä ja astioista ja vessapaperirullasta, tarkistan eri laitteiden virrat ennen kotoa lähtöä, haistelen tavaroita, lehtiä, lankoja, kissoja...

Yritin keksiä jotain uutta, mutta se oli vaikeaa. Konsultoin miestäni ja kysyin, onko mulla outoja tapoja. Hän vastasi näin: "Ei tule ainakaan mieleen". Hmm? Katsotaan, jos jotain löytyisi.

1. Sähköposti: kun töissä käynnistän tietokoneen, avaan ohjelmista aina ensimmäisenä Outlookin, jotta sen ikoninappulamikälie on Windowsin alapalkissa vasemmanpuoleisin. Jos kone joskus sekoilee ja alapalkin nappulat vaihtavat sen seurauksena paikkaa, suljen kaikki ohjelmat (vaikka se tarkoittaisi uudelleenkirjautumista eri webbipalveluihin tms.), jotta saan Outlookin vasemmanpuoleisimmaksi. Kotona webmailin on oltava mieluiten vasemmalla, mutta se ei ole niin tarkkaa.

2. Kielioppivirheet: jos mainoksessa, julisteessa, lehdessä tms. on kielioppivirhe, minun on pakko lukea lause ääneen ja kertoa, kuinka lause oikeasti kuuluisi ja kuinka virhe riipii ja viiltää syvälle pilkkuja rakastavaan sieluuni. Tämä toistuu, vaikka virhe olisi käsitelty jo noin sata kertaa aiemmin.

3. Pakolliset kuviot ja kuluneempaakin kuluneet vitsit: joidenkin biisien tai elokuvien kohdalla on pakko aina mainita sama asia tai tehdä jotain, esim. Aerosmithin Dream On -biisin aikana on pakko hyräillä "däng däng". (Se johtuu siitä, että ystäväni nimesi tuon maailman parhaaksi däng däng -biisiksi kitarariffin takia.) Laivalla ollessa pitää ainakin ehdottaa, että seuraavaksi mennään keulaan huutamaan "I am the king of the world!" (Jussi ei ymmärtänyt ensin tuota, koska ei ollut nähnyt Titanicia.) Ai niin, ja sitten ovat ne pakolliset insinöörivitsit...

4. Maxin masu: kun Maxi makaa tapansa mukaan selällään sohvalla tai sängyllä, sanon aivan joka kerta "oiii, kun se on söpö", otan Maxista kuvan (kiitos digikameroista, sillä kuvia on jostain kumman syystä kertynyt paljon!) ja rapsutan lopuksi Maxin masua. Tämä pätee myös Minin ja Frankin kohdalla, jos ne joskus sattuvat makaamaan selällään.

5. Frank-pupuli: Jussi käski ankaran patistelun jälkeen sanoa, että kutsun Frank-kollia Pupuliksi. (Se tarttui jostakin kissa-aiheisia pilakuvia sisältäneestä kirjasta, jossa yhdessä kuvassa nainen leperteli kissalle ja kutsui tätä söpölihöpölipupulimussukaksi tai vastaavaksi.)

Kaikki on varmaankin jo haastettu...? Jätän viiden ihmisen haastamisen väliin (en myöskään koskaan saa jatkettua ketjukirjeitä). Jos joku nyt tuntee suunnatonta halua paljastaa omituisuuksiaan, kuvio lienee selvä.

Muoks: keksin vielä yhden! En syö kampelaa, koska se on niin litteä kala ja siksi hieman epäilyttävä.

22:04 | (5) kommenttia - comments

There's a meme on the move and Heli passed it to me. The idea is to list five of your strange habits and then pass the meme on to five people. I'll skip that, though, but if you want to do this, go ahead!

Many of my strange habits I share with other people so they aren't that strange after all. I even asked Jussi but it was a bit hard to come up with five new things - I wanted to tell something new instead of just going "me too, me too". So, here they come:

1. E-mail: when I turn on the computer at work, I always have to start Outlook first so its button-icon-whatever is the leftmost one in the Windows task bar.

2. Grammar errors: whenever I see one in magazines, ads, books etc., I have to comment on it, correct it and complain. This happens even if I have already commented on the very same mistake a hundred times before.

3. Compulsive actions: some situations make me do the same thing over and over again. For example, whenever I hear the song Dream On by Aerosmith I have to go "dang dang" because a friend once called the song the best dang dang song ever because of the guitars. If I travel by boat I have at least to suggest that we go and shout "I am the king of the world!" (You have seen Titanic, haven't you?) Also, I keep on telling engineer jokes...

4. Maxi's tummy: whenever Maxi lays in this typical way on his back on the sofa, on the bed or in some other place, I have to say "oh, he's so cute", take a photo (thanks for digital cameras as I do have a lot of photos of Maxi now!) and scratch his tummy. This also applies to Mini and Frank if they happen to lay on their back.

5. Frank the Bunny: I call Frank with the nickname Pupuli which means Bunny. This I got from a cat cartoon book, in one cartoon a lady sweet talked to her cat.

(PS. I thought of one more strange habit: I do not want to eat flounder / flat-fish because it is so... ahem... flat. It makes the fish... ahem... fishy and dubious.)

19:15 | (0) kommenttia - comments

Tässä ne nyt ovat.

Vein tänään postiin 14 kirjettä ja pakettia. Yhdessä paketissa tosin olivat Din Skon alennusmyynnistä siskolle ostetut naukuvat kissatossut, mutta 13 oli lankaa.

Toivottavasti langat saapuvat pian perille vastaanottajilleen. Niiden pitäisi lähteä huomenna tiistaina, koska olin tänään niin myöhään liikkeellä, etteivät ne ennättäneet enää tänään matkaan. Toivtaan myös, että oikeat langat saapuvat vastaanottajilleen...

Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet tyhjentämään lankavarastojani! Haluan toivottaa kaikille hyviä neulomishetkiä.

Muoks: lankaa on vielä vähän jäljellä ja jos saan sukellettua syvemmälle varastoihini, voisin löytää lähipäivinä lisää ylimääräistä...

22:35 | (1) kommenttia - comments

I sent 14 letters and parcels today! Well, one did include cat slippers I bought for my sister, but 13 included yarn. Phew!

22:32 | (0) kommenttia - comments

Enemmän tai vähemmän marinoituneita lankoja myynnissä! Sivu on vielä kesken, kuvia puuttuu jne jne, mutta katsokaa nyt alustavasti, löytyykö mitään kivaa. Nopeimmat elävät, pääkaupunkiseudulla langat voi hakea ja muuten lisätään postikulut.

Lankaa!

Päivitys 15.1.: lankoja on mennyt hyvin kaupaksi ja päivitin sivuille tilanteen, lisäsin myös uusia lankoja. Käykäähän katsomassa!

17:53 | (6) kommenttia - comments

I decided to sell some of my yarns as I have a lot of them and some of them have marinated in my closet for quite some time. I listed the yarns on a separate page (in Finnish). If you really, really, really, really want something, leave a message, even though I do think that most of you reading this are located in another country and sending yarn would not be that feasible...

Yarns for sale

17:49 | (0) kommenttia - comments

Neulonta-listalta saa kaiken maailman ajatuksia...

Studio Himalayan nimen taisin kuulla ensimmäisen kerran jossain toisessa Neulonta-listan viestissä ja taisin päätyä heidän webbisivuilleen joskus, kun etsin tietoa pashminahuiveista. Silloin heidän liikkeensä oli vielä Katajanokalla.

Nyt Studio Himalaya on Töölössä stadionin lähellä eli käytännössä matkan varrella, kun hilpaisen Espoosta Helsinkiin bussilla. Siksi päätinkin käydä tsekkaamassa skenen (krhm), kun sairaslomalla siihen oli aikaa ja minulla oli muutenkin asiaa Helsinkiin.

Ensimmäisenä huomasin oven pielessä olevan nappihyllyn. Ihania nappeja, sarvesta ja ehkä myös puusta tehtyjä nappeja oli vaikka kuinka paljon. Sitten huomasin kortit, huivit, muut esineet, käsintehdyt paperit...

Hetken aikaa pällisteltyäni siirryin alakertaan ja siellä minua kohtasi tämä näky:

Vasemmalla paksua käsin kehrättyä tiibetiläistä villalankaa, joka kutsui minua ja huokaili: "Maksan 53 euroa/kg... Normaalihintainen Ainokin on Anttilassa kalliimpaa..." Vasemmalla silkkilankaa, jonka huutelua oli parempi olla kuuntelematta.

Villan värit olivat upeita, mutta villaa saa myös valkoisena hieman edullisemmin (unohdin tarkan hinnan), jos sitä haluaa värjätä itse. Lanka sopii myös huovuttamiseen. Silkkilankaa sai vain valkoisena ja senkin voisi värjätä itse. Alahyllyllä oli jokunen kartio alpakkalankaa muutamissa ruskean sävyissä ja se maksoi 80 euroa/1 kg kartio. Lompakkoni totesi, että 80 euroa on ihan liikaa, unohdetaanpas alpakka samantien.

Myyjä oli oikein ystävällinen ja mukava, mä tykkäsin. En voinut muutakaan kuin lähteä kotiin oranssin ja punaisen langan kanssa, kun kerät hyppäävät syliin kuin itsestään ja myyjän kommentti on: "Nuo on ihan sun värisiä lankoja!"

Minulle esiteltiin myös värimallit, tosin yhtä väriä pitää tilata vähintään 5 kg, mutta eikö se olisi sen arvoista? (Kun mieskään ei anna ostaa lankaa paaleittain, niin ruvetaan sitten tilaamaan kiloittain, niih. Hmph.)

19:49 | (13) kommenttia - comments

You get all kinds of ideas from the Finnish knitting mailing list...

I had first came across Studio Himalaya via another message from the mailing list and I think I probably visited their web site when I looked for information on pashmina scarves. They were located in another part of Helsinki then.

Now you can find Studio Himalaya in Töölö, near the Stadion. I went there before Christmas because I had the time as I was on sick leave. First I noticed the buttons, lovely buttons made of horn and I think there were also wooden buttons. There were scarves, post cards, handmade paper...

Then I went downstairs and this waited for me:

On the left thick handspun wool yarn from Tibet that called to me (53 euroa a kilogram). On the right silk yarn... The wool yarn comes in lovely colours and also in white (that's cheaper than the coloured yarn but I forgot the exact price). The yarn is suitable for dyeing and felting. The silk yarn only comes in white in case you want to dye it yourself.

There was also alpaca in a few shades of brown on 1 kg cones (80 euros/kg). 80 euros for a cone was a a tiny wee bit over my budget so I decided to skip that.

The lady was very nice and friendly. I left home with some orange and red yarn - but what else can you do after the balls just jump on your lap and the lady says that "those are just your colours!"?

She also showed me the colour samples. If you order 5 kgs of yarn, you can get it in, for example, one of these colours.

19:30 | (0) kommenttia - comments

Sauli ja Pauli kävivät meillä eilen aamulla - ilmeisesti toinen heistä katsoi parhaaksi lurkkia komerossamme, koska vain yksi mies asensi modeemin. Nyt olen taas verkossa ja ajattelin tehdä katsauksen kaikkiin mahdollisesti jo pitkänkin aikaa sitten menneisiin asioihin... Muistini on hyvä, mutta ah, niin lyhyt.

Kiitos kaikille tervehdyksistä, niitä oli mukava lukea!

Hyrna Herborgar

Hyrna Herborgar -huivi on valmis. Se ei itse asiassa ole kovin vanha juttu, huivi valmistui maanantai-iltana. Lana Grossan Tusshena-lankaa kului siihen noin 275 g ja huivin lopullinen koko on ehkä noin kolmanneksen ohjeen huivia isompi.

Huivin ohje on peräisin Þrihyrnur og langsjöl -kirjasta, jonka tilasin suoraan islantilaisesta Skólavörubúðin-kaupasta. Kirja on saatavilla myös englanninkielisen käännösliitteen kera Schoolhouse Pressistä. Sitä en muista, mistä alunperin keksin huivin (nettisurffaillessani sen näin ensimmäisen kerran), mutta nyt islannin opinnot innostivat tilaamaan koko kirjan.

Tässä huivi ennen pingottamista eri kissojen kanssa.

Neulekeräys

Välitän tässä kiitokset kaikille neuleita lähettäneille! Vein ennen joulua puolet neuleista Heikki Hurstille ja puolet Nuorkauppakamarin, Helsingin kaupungin ja Forumin yhteistyössä järjestämään Joulupuu-keräykseen.

Lankahamsterit alkavat taas!

Viime viikonloppuna kaivoin esiin varmaankin kaikki pussit, kassit ja laatikot, joihin olen jemmannut lankaa. Merkitsin ne kaikki Excel-taulukkoon ja lankaa oli... no... paljon. Onneksi Kristel aloittaa taas lankahamsterikuukauden (ja onneksi helmikuu on vuoden lyhyin kuukausi).

Sen kunniaksi tässä kuvia valmiista Hyrna Herborgar -huivista.

Frank

Frank on edelleen antibioottikuurilla, mutta paranemaan päin. Olemme aina vain saaneet nautiskella mouruamisesta ja merkkailusta ja esittää vieraille performansseja "anna kissalle pilleri" ja "ota kissa kiinni ja kanna se hiekkalaatikolle", mutta tuntuu siltä, että merkkailu on hieman vähentynyt.

Minä

Kuinkas minä sitten voin? Töihin palasin maanantaina. Toistaiseksi olen saanut ottaa rauhallisesti, joten katsotaan, kuinka käy.

Tulossa

Raportti Studio Himalayasta.

17:50 | (22) kommenttia - comments

We got the Internet connection yesterday morning, so I am back! Here's a recap to what has happened meanwhile.

Hyrna Herborgar

The Hyrna Herborgar scarf is ready. This is not old news, I finished it on Monday. I used about 275 grams of Lana Grossa Tusshena and the finished scarf is probably one third larger than the scarf in the pattern.

The pattern is from the book Þrihyrnur og langsjöl -which I ordered from the Icelandic Skólavörubúðin book store. There's also a version with an English translation in a separate booklet available from Schoolhouse Pressistä. I cannot remember where I saw the scarf first (somewhere when I was surfing the net) but now the lessons in Icelandic gave me the inspiration to order the book.

Here's the scarf before blocking with assorted felines.

The Lankahamsterit project begins again!

Last weekend I dug out all the bags and boxes that contained yarn and entered each ball and skein to an Excel file. The result... Well, I have enough yarn. Luckily Kristel has organised the Lankahamsterit month again, during which we are not allowed to buy any yarn but to knit from stash yarns and the one who uses the most yarn from her stash is rewarded - with yarn. Luckily February is also the shortest month of the year.

To celebrate that, here are pictures of the finished Hyrna Herborgar scarf.

Frank

Frank is still beigh force-fed antibiotics but he is getting better. Frank still yells and sprays and our guests have enjoyed the "give the cat a pill" and "catch the cat and take him to the litter box" performances, but I think he's not doing that as much as he used to.

I

How am I then? I returned to work on Monday and so far I have had the chance to take it easy, so we'll see how this goes.

Coming up

A report from Studio Himalaya.

17:34 | (3) kommenttia - comments

Nettipimennon aikana on hyvä laajentaa tajuntaa ja tutustua uusiin medioihin. Olen löytänyt mm. sellaiset viestintävälineet kuin "radio", "televisio" ja "kirja". Hämmästyttävää!

Esimerkiksi "televisio" on vähän niinkuin netti, sitäkin katsellaan ruudulta, mutta näppiksen ja hiiren sijaan televisiossa surffataan "kaukosäätimellä". Kaukosäätimessä eli tuttavallisemmin kakessa on vähemmän nappuloita (ainakin yleensä, joskus kakeja voi myös olla monta) ja siksi televisiossakin on vähemmän "sivuja" kuin netissä ja niistä ensimmäiset on nimetty melkein loogisesti "TV1", "TV2" "MTV3" ja "Nelonen". Viides on "SubTV" ja sitten löytyy sivuja nimeltään "MTV", "The Voice" ja "Urheilukanava". Televisiossa on se mielenkiintoinen piirre, että kun surffaa takaisin jollekin sivulle, sen sisältö onkin saattanut vaihtua ja ruudussa näkyykin ihan muuta (eikä vain pientä päivitystä).

"Radio" taas on ihan toisenlainen kuin netti, siinä ei ole kuvaa ollenkaan, mutta siinä voi kuunnella ääntä. Se on hieman niinkuin mp3-soitin, mutta toisaalta biisejä ei tarvitse siirtää minnekään, mutta toisaalta niitä ei voi myöskään valita itse. Lisäksi joskus joku höpöttää väliin.

"Kirja" on mullistava keksintö! Siinäkin on sivuja niinkuin netissä, mutta ne latautuvat heti. Kirjan sivut pitää päivittää omin pikku kätösin eikä klikkaamalla, ts. silloin "käännetään sivua", mutta kirjan nopeus, jopa runsaasti kuvitettujen kuvakirjojen sivujen latautumisnopeus on ihan omaa luokkaansa. Kirjat ovat myös siitä mielenkiintoisia, että niiden tarina etenee ihan eri tavalla kuin blogeissa: blogeissa uusin asia on alussa, kirjassa kaikki paljastuu vasta lopuksi.

Hämmentävää. Sangen hämmentävää.

16:04 | (10) kommenttia - comments

During the blogging break I have been expanding my horizon and familiarised myself with some new medias. I have found such inventions as "radio", "television" and "book". Amazing!

For example, "television" is a lot like the Net because you see it from the screen. However, instead of a keyboard and a mouse a television is operated by a thingy called "the remote control". It has less buttons than a keyboard because a television has less pages than the Net. The first pages are almost logically called "TV1", "TV2", "MTV3" and "Television Four". By the way, the pages in television are called "channels" and there are more of them, for example "MTV" and "Sports Channel". Television also has the interesting feature that when you surf back to a page... channel, its contents may have changed completely (instead of just being a little updated) and you see something completely different on the screen.

"Radio" is completely different from the Net, it has no picture and you can only listen to the sound. In that matter it's much like a mp3 player. You do not need to transfer files to a radio, though, but you cannot choose the music you want to listen to and sometimes some people start babbling about something.

"A book" is a wonderful invention! It also has pages like the Net but they load immediately. You have to update the pages with your hands, that is, "turn the page", but the speed is in a league of its own. Even books with a lot of images load fast and the content is visible right away. Books are also interesting because their content is presented in a completely different order than in blogs: you get to the newest thing gradually because it's at the end and not on the top as in blogs.

Confusing. How very confusing.

16:00 | (0) kommenttia - comments