Tietokoneella on 364 kuvaa Belgiasta. Kun olen nyt nukkunut kaksi iltaa, voisin jopa järjestellä niitä hieman...
Anne, kuinkas me nyt synkronoitaisiin blogit?
Jussi ja minä olimme pitkän viikonlopun Annen vieraana Brysselissä. Siispä seuraa tämän blogin ensimmäinen ja luultavasti ainoa melkein poliittinen osuus: kävimme Euroopan parlamentissa kierroksella. (Anne, pitäisikö tähän lykätä myös se "ei meillä Suomessa vaan juoda ainakaan näin edullista olutta lounaalla" -kuva Jussista?)
Kiersimme toki lankakauppoja, mutta tulos oli laihahko: yksi niistä oli lopettanut, kaksi oli jo sulkenut ovensa siltä päivältä ja neljännessä koimme hintashokkeja, kun Noro Iro maksoi 17 euroa vyyhdiltä...
Keskityimmekin lähinnä nähtävyyksien (ja oluen ja suklaan) bongailuun. Lankakauppareissumme lomassa kävimme pubissa lohduttamassa Jussi-poloa paikallisella oluella ja kävin baarimikottaren kanssa mielenkiintoisen keskustelun. Seuraa belgialaisia kummallisuuksia osa I:
- Onko teillä lambic-oluita?
- Lambic? En ole koskaan kuullutkaan.
- Ömm, siis belgialaisia oluita?
- Juu, on meillä belgialaisia oluita (näyttää listaa): gueuze, kriek, framboise...
- Mä ottaisin yhden framboisen, silvuplee vaan.
Jep. "Never heard." Kyllä se silti maistui... Seuraa myös pakollinen juopottelukuva. Saatteko kaikki varmasti selvää siitä, mitä lasissa lukee?
Nähtävyyksiäkin tuli nähtyä. Tämän kuvan laitan ihan vain sen takia, että tästä näkyy loistavasti mun hiusteni uusi taattua Ninni-laatua oleva väri... Tämän patsaan hiplaamisen pitäisi tuoda hyvää onnea.
Lauantaina kävimme Bruggessa pällistelemässä wanhoja taloja. Kaupunki oli niiiiin kaunis! Seuraa myös perinteinen torneihinkiipeilyosuus: kirkon torni, 366 rappusta.
Tässä kuvassa on muuten Anne. Voitte päätellä, että hän ei kiivennyt kanssamme torniin.
Tässä belgialaisia kummallisuuksia osa II: Bruggen raatihuoneella on kosketusnäyttö, jota ei voi koskettaa.
Jussi ei saanut nauttia olutta koko ajan, koska päästimme hänet irti belgialaiselle moottoritielle...
....vaikka liikennemerkit olivat myös kummallisia. Mitä tässäkin sanotaan - varokaa miimikkoja?
Autoilun jälkeen päädyimme katsomaan Manneken Pisiä.
Muuten, onkos kukaan menossa? Tätä mainostetaan Brysselissä melkein jokaisella pysäkillä.