05.09.2005 | 20:10
Kädentaito 2005
Viime viikonloppuna kävin Kädentaito 2005 -messuilla sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina raahasin Jussi-paran mukaani, koska halusin hänen tapaavan Annen ennen Belgian-matkaamme. (Lähdemme Brysseliin myöhemmin syyskuussa.)
Anne oli saapunut Belgiasta, ja kyllä ne ulkomailla keksivät kaikenlaista ihmisten pään menoksi. "Psst, haluatko ostaa kirjan?" hän kysyi. "Ensimmäinen sivu on ilmainen. Älä usko vanhempiasi, lukeminen ei ole vaarallista eikä kirjoihin jää koukkuun, vaikka isä ja äiti muuta väittävätkin. Kyllä sä pystyt hallitsemaan sen". Tietenkin halusin ostaa kirjan.
Kirjassa esitellään liettualaisia käsineitä ja siinä on monia sivuja upeita kirjoneulekuvioita.
Jos nyt ollaan rehellisiä, Anne ei sanonut "Psst, haluatko ostaa kirjan jne jne", kunhan tässä ajankulukseni keksin hieman värikkäämpää tarinaa. Kirja-addiktio on kyllä totta ja ehkäpä siirryn seuraavaksi pokkareista - ääks! - kovakantisiin kirjoihin...
Jussin kanssa en kierrellyt messuilla sen kummemmin, vaan suuntasimme suoraan messutilan perällä olevaa kahvilaa kohden, koska Anne odotti siellä. Annen seuraan kertyikin paljon ihmisiä (pyydän anteeksi, jos unohdin jonkun: Anne (toinen Anne), Minna, Sirpa, Terde, Novita-klubista tuttu Sibylla...
(Ninni, sinut jätin pois listasta ihan tarkoituksella, palaan asiaan seuraavaksi.)
Kahvilassa tapasimme (onneksi) myös Susannan ja Jennin, jotka kertoivat meille... minulle, että Pemmikaanin standilla on myynnissä Colinetten lankoja. Sinne siis heti seuraavaksi! Se oli viisas siirto, koska sunnuntaina nami-pinkki ja osa muista herkullisista väreistä olivat jo loppuneet... Ostin itselleni Point 5:ä.
Jussia eivät langat ja käsityöt kiinnostaneet Colinetten jälkeenkään, joten veimme Point 5:n pizzalle.
Sunnuntaina Point 5 sai seuraa, kun pääsin temmeltämään messuille ihan itsekseni. Alunperin suunnitelmissa oli messupäivä Niinan kanssa, mutta valitettavasti hän sairastui. Siispä mailasin Kristelille ja hän pelasti seuranpuutepulasta.
Messuilta odotin eniten Ninnin puhetta aiheesta "Kun perheenjäsen hurahtaa neulomiseen". Puhe oli hauska ja oi, niin totta! Puheen jälkeen kiertelin Ninnin ja Kristelin kanssa messuilla ja kuten ylläoleva kuva paljastaa, ostin lisää lankaa.
Vasemmalla on Wetterhoffin Silviaa, jota olette nähneet muissakin blogeissa. Sen poistuvat värit olivat alennuksessa. Oikealla taas on Silkkituonti Sorrin 100% silkkilankaa, jota Kristel pystyi vastustamaan, mutta minä en. Uskoisitteko, että tuolla pienellä kartiolla on 1300 m silkkilankaa?
Kotona kävin seuraavan keskustelun:
Jussi: Mitä, loppuiko sieltä lanka?
Minä: Ei, kuinka niin?
Jussi: Sä et tullut kotiin neljän kassin kanssa.
Minä: Ha ha.
Jussi: Sulta loppuivat rahat?
Minä: Joo.
Jussi on ihan liian fiksu - mutta ei näköjään tarpeeksi fiksu antaakseen mulle lisää rahaa...
« The handicraft fair Kädentaito 2005 | Blog | Boys who crochet »
Kommentit - Comments
Villapallo, mä en vielä tiedä. Toistaiseksi mä vain paijailen mun Point 5:ä, koska se on niin ihqua!
Mitä Point 5:sta on tulossa? Mulla odottaa Point 5 kaapissa enkä millään keksi mitä ihanaa siitä keksisi neuloa...
Vitsit tuollainen viikonloppu olis kelvannut mullekin, mutta la oli kaverin polttarit... :)
Katja: en mä tiedä, koska mä ehdin tehdä langasta jotain...
Nanna: Pemmikaani (http://www.pemmikaani.fi/) oli pikkukabineteissa melko loppupäässä, siinä, missä seinällä luki "Nurja". Tarjolla oli Colinetteja ja Aracaunia Nature Cottonia. Aika hyvin ne hupenivat, osa väreistä loppui kuulemma jo lauantaina tai sunnuntaiaamuna. Panttivangit taas haluavat lähetttää viestin: "Me voimme hyvin ihan aikuisten oikeesti. Lähetä Annelle rahaa tai meitä ei vapauteta ja kissat istuvat päällämme."
Mitvit! Mikä ihmeen Pemmikaani??? Mitkä Colinettet??? Vai olitteko te jo ehtineet ostaa kaiken tyhjäksi ennen kuin minä ehdin sinne sunnuntai-iltapäivällä?
Jussi ei ollut muuten ainoa mies messuilla - mun isä pääsi sinne ilmaiseksi hakemaan autonavaimia. Ilmeisesti oli onnistunut vakuuttamaan lipunmyyjän siitä, että aihepiiri ei ole kiinnostava. Totesi sitten jälkeenpäin, että "ei siellä paljon miehiä ollut".
Miten muuten panttivangit jaksaa? ;-)
Pitääpä vakoilla minkälaista jälkeä tuosta langasta tulee, itsellä nimittäin samansuuntaisia ajatuksia... Mallitilkku oli kuitenkin kovin liukasta neulottavaa...
Kristel: kivaa! Saako mun Silkroad Aranit tulla leikkimään sun Silkroad Aranien kanssa?
Niina ja Katja: silkkilanka haluaa ehdottomasti pitsihuiviksi. (Nyt pitäisi vain löytää sopiva malli.)
Hmm... tuo silkkilanka hyppäsi myös mun kassiin... Mitä ajattelit siitä tehdä?
Toi silkkilanka (ja Colinetet myös) on tosi ihanan väristä. Mitä meinaat tehdä, pitsihuivinko kenties?
Mun itsehillintäni oli huimaava ja tyrmistytti varmaan kaikkia. (Psst, mun Silkroad Aranit tuli tänään.)