Tässä on tylsä neule. Aloitin paidan Jo Sharpin Silkroad Ultrasta (85% villaa, 10% silkkiä, 5% kashmiria), joka oli elokuussa Get Knittedin poistomyynnissä. Paita on 4o,2n-joustinta - ja kyllä se tästä mielenkiintoisemmaksi muuttuu.

Varastin idean viimeisimmästä Novita-lehdestä. Muistatteko mustavalkoisen Woolista neulotun paidan? Neulon sitä mukaillen tämän paidan vartalo-osan pyörönä kädenteihin saakka ja sen jälkeen neulon hihat poikittain. Kai tämä on hieman Klaralund-tyyppinen ratkaisu? Hihat ovat kaksiväriset, minulla on Silkroad Ultraa vielä kellertävänä ja oranssihtavana. (Päätin unohtaa ensimmäisen ideani raitageneraattorin käytöstä. Se oli hauska, mutta raidat saavat päätyä toiseen paitaan.)
Tämä lanka sai minut myös ajattelemaan... lankaa. Kristel kirjoitti neulomisen hullusta maailmasta ja muun muassa niistä hämmästyttävistä, kummastuttavista asioista, jotka myös akryylilankoina tunnetaan.
Aloitin neulomisen äidin jämälangoilla, joide koostumuksesta ei ike tarkempaa tietoa. Todennäköisesti ne olivat villasekoitteita ja joissakin saattoi olla seassa myös mohairia. En todellakaan tiedä, mistä langat oli tehty, yhdenkään vyöte ei ollut enää tallella.
Kun aloin ostaa lankani itse reilut 10 vuotta sitten, suuntasin Paavolan Citymarketin (joka sijaitsee Lahdessa) akryylilankahyllylle, koska lanka oli halpaa. Värit olivat suhteellisen OK ja lanka maksoi alle 5 mk/kerä, joten hylly oli minulle todellinen aarrekammio; lukiolaisen budjetilla ei osteltu kalliimpia lankoja. Etsin lankoja myös alekoreista (teen sitä edelleen) ja hengailin paikallisessa lankakaupassa. Eihän se taannut huimia alennuksia, mutta rupattelu oli hauskaa ja aina välillä hyllystä löytyi jokin lanka riittävän edulliseen hintaan.
Akryylipaidat käyttäytyivät suhteellisen nätisti. Pesin ne ohjeiden mukaan koneessa ja ne kestivät hyvin. Jonkin verran ne nyppyyntyivät, mutta ajattelin, että sitä vaatteet tekevät, kun niitä käytetään paljon.
Sitten neuloin paidan, jonka todella halusin tehdä. Se oli haastava. Se oli hieman erilainen. Olen ennenkin kertonut tekemästäni paidasta, joka oli muuten punainen, mutta kaulus oli keltainen ja hihoissa oli mustia ja valkoisia raitoja. Mustia ja valkoisia pystyraitoja. Voi sitä lankojen selvittelyä, kun neuloin jokaisen raidan omalta kerältään!
Pidin paitaa kerran ja laitoin sen pesuun. En muista, olivatko langat samoja kuin esim. toisessa suosikkipaidassani, Disney Knits -kirjan ohjetta mukaillen neulotussa Mikki Hiiri Setä Samina -paidassa vai käytinkö jotain muuta lankaa. En todellakaan osannut aavistaa, mitä tapahtuisi: kun otin ihanan puna-kelta-musta-valkoisen paidan pesukoneesta, itku ei ollut kaukana. Sen hihat muistuttivat kalaverkkoa! Paita oli täysin pilalla.
Sen jälkeen päätin, että jos aion käyttää neuleen tekemiseen kaksi viikkoa tai enemmän, haluan käyttää useamman kuin yhden pesun kestäviä materiaaleja, vaikka ne sitten maksaisivat hieman enemmän. Kertakäyttöiset paidat tulisivat pidemmän päälle melko kalliiksi!
Täytyy myöntää, että pesukonetapauksen jälkeen olen suhtautunut 100% akryylilankoihin epäillen. Olen onnekas, koska allergiat eivät rajoita lankahankintojani, joten pyrin ostamaan lankoja, joissa on ainakin puolet luonnonkuitu(j)a. Niiden voisi olettaa kestävän ainakin kaksi pesukertaa. (Hehheh.)
Olen toki neulonut 100% akryylilangasta myöhemminkin (lanka tuntui muoviselta, mutta se on taas eri juttu), koska paidan saaja on allerginen villalle. Vaihtoehtoja ei ollut paljoakaan - puuvilla tietenkin, mutta pojan perhe toivoi akryylia. Luulisin, että epäluottamuslauseistani huolimatta paita kesti enemmän kuin yhden pesun. Olisin varmaan kuullut, jos sille olisi käynyt köpelösti.
Täytyy tunnustaa, että pidän ylellisistä langoista ja villasta. Havahdun heti, kun kuulen sanat "silkki" tai "kashmir" ja heti perään sanan "alennuksessa". Jos lanka on riittävän edullista, todennäköisesti en voi vastustaa sitä. Jos lanka maksaa mansikoita ja hunajaa (ja mitä vertauksia niitä onkaan), jätän sen väliin. Satunnaisesti surffailemalla ja lankakaupoissa kiertämällä löytää välillä mukavia yllätyksiä, jolla voi hemmotella itseään ja joiden jälkeen voi palata vanhaan kunnon Seiskaveljekseen. Kuten sanoin aiemmin, pidän alennuskorien penkomisesta (nettiaikana myös virtuaalisesti)! Niin päädyin ostamaan Silkroad Ultraakin - se oli poistomyynnissä, niinkuin taisin mainitakin.
Joskus rikon omia sääntöjäni, niinkuin silloin, kun sain ensin lahjaksi puuterinsävyistä Novita Hippyä ja ostin sitä lisää, jotta sain tehtyä kolmiohuivin... Mutta 99,9% ajasta jätän enimmäkseen akryylia sisältävät langat ostamatta. Se on oikeastaan sääli, koska juuri niissä langoissa ainakin Novitalla on upeita värejä, parempia kuin yksivärisissä langoissa. (Enkä nyt todellakaan puhu siitä violetin-pinkin-keltaisen-kukertavankirjavasta Hippystä.)
Ai niin, sorrun kyllä säännöllisesti hapsulankoihin ja muihin höpsötyksiin. Kaikkein hurjimmat viritykset olen vielä jättänyt väliin, mutta joskus hieman hapsulankaa siellä ja täällä piristää.
Jokaisella langalla on tarkoituksensa ja tärkeintä on löytää kulloiseenkin projektiin sopiva lanka. Loppujen lopuksi, neulomiseen menee aikaa ja jos lasken jokaiselle tunnille tuntipalkan, langan osuus valmiin neuleen hinnasta on marginaalisen pieni. Noin ei tietenkään saisi ajatella, koska neulominen on harrastus ja kivaa!
22:24
| (2) kommenttia - comments