Maaliskuussa tuntui, että joulukuu ei tule koskaan. Nyt tuntuu siltä, että aika kuluu todella nopeasti. Joulun jälkeen lähdimme viimein Wieniin puhumaan huonoa saksaa ja juomaan edullista paikallista viiniä... tarkoitan, filharmonikkojen konserttiin ja tutustumaan nähtävyyksiin. Lankakaupoista tullee juttu seuraavaan Ullaan. Pienet lankaostokset esiteltäneen myös myöhemmin.
In March it felt like that December never comes. Now it feels like time flies. After Christmas we traveled to Vienna to speak lousy German and to drink cheap local wine... I mean, to the Philharmonics concert and to see the sights. I'll probably write an article on yarn shopping for the next issue of Ulla and I'll probably show my small yarn acquisitions later.
Tonava kaunoinen - The Blue Danube
Tonava kaunoinen oli lähinnä Tonava vilpoinen... tai Tonava onpas-täällä-hyytävä-tuuli-korvat-putoaa-kohta-nen. Hieno se oli silti.
The Blue Danube was more or less the Cold Danube... or the What-a-freezing-wind-my-ears-will-soon-fall-off Danube. However, it was still an amazing sight.
Riesenrad
Riesenrad, Prater-huvipuiston maailmanpyörä on auki talvellakin - sinne siis! Voi neulojan miesparkaa, joka ei arvosta korkeita paikkoja.
Riesenrad, the Giant Ferris Wheel in the Prater amusement park is open all through the year - so there we go! Oh, poor knitter's man who does not like heights that much.
Hundertwasserhaus
Hundertwasserhaus oli hauska ja kirjava ja sen mosaiikeista tuli heti mieleen Barcelonan Park Güell. Talo on ihan oikea asuintalo (eikä edes kallis!), joten sen sisälle ei päässyt tutustumaan, mutta vastapäisessä Hundertwasser Villagessa sai halutessaan tuhlata rahojaan turistikrääsään.
Ja voi neulojan miesparkaa! Se joutuu raahaamaan teemaan sopivat sukat mukaansa ja uhkauksien mukaisesti esittelemään niitä talolla, tosin häveliäästi sisäpihalla.
Hundertwasserhaus was funny and colourful and the mosaics reminded me of Park Güell in Barcelona. People actually live in the house (and it's not expensive either!), so you were not allowed to go indoors but you could spend all of your money in souvenirs in the Hundertwasser Village on the opposite side of the street.
And oh, poor knitter's husband! He has to carry a pair of matching socks to the house and pose with them at the house, just as planned, but quietly on the inner yard, though.
Suuri Sacherkakkukokemusvertailu - The Great Sacher Cake Experience Review
Kuka tekee Sen Oikean Sacherkakun? Entäpä parhaan? Wikipedia kertoo taustat. Marjut testaa kakut.
Who makes The Original Sacher Cake? What about the best? Wikipedia tells the background. Marjut tests the cakes.
Esittelemme kilpailijat: vasemmalla Hotelli Sacherin edustaja kermavaahdon kera, 4,90 euroa ja oikealla kahvila Demelin haastaja ilman kermavaahtoa, 3,70 euroa.
- Sijainti: hotelli Sacher sijaitsee Kärntner Strassen päässä Karlsplatzin metroaseman vieressä sopivasti hotellimme ja Stephansplatzin puolessavälissä. Demel sijaitsee Kohlmarkt-kadulla Hofburgin vieressä kalliiden kauppojen lähellä. Molempiin on ruuhkaa ja pöytää on jonotettava pitkään ja hartaasti. Tasapeli.
- Henkilökunta: molemmissa paikoissa on pöytiinohjaus. Hotelli Sacherin henkilökunta on tehokasta ja ystävällistä ja palvelu on ripeää. Jonotuksen jälkeen takit saa nopeasti narikkaan ja puhtaaseen pöytään ohjataan heti. Myös kakkupalan saa pian ja odottaessa voi ihastella salin keskellä olevaa kakkupöytää. Demelissä henkilökunta vaikuttaa kiireisemmältä eikä aivan yhtä ylenpalttisen ystävälliseltä ja pöytä siivotaan, kun seisomme sen vieressä. Lisäksi meille vapautunut pöytä sattuu sijaitsemaan huoneen nurkassa oven takana. Kakut ovat matkan varrella vitriinissä eikä niitä ennätä heti katsella, mutta tilauksen saa nopeasti. Piste Sacherille sulavammasta toiminnasta.
- Hinta: hotelli Sacherin kakku on 1,20 euroa kalliimpi, mutta annos sisältää (ei kuitenkaan välttämätöntä) kermavaahtoa. Myös kahvi on Demelissä 0,20 euroa edullisempaa, lisäksi Sacherissa joutuu maksamaan narikkamaksun. Lompakko antaa pisteen Demelille.
- Maku: hotelli Sacherin kakussa aprikoosihillo on kakun välissä, Demelin kakussa suoraan suklaakuorrutuksen alla. Sacherin kakku on mehukkaampi ja kosteampi, Demelin kuivempi ja maistuu enemmän kaakaolle kuin suklaalle. Molemmat ovat kuitenkin parempia kuin esim. Café Aidan sacherkakku. Piste Sacherille maukkaudesta.
Kisassa myös mukana: Café Rathausin omenastruudeli. Jättikokoinen pala vain 2,80 euroa!
Ai niin... Café Demelin omistaa nykyisin sama firma, joka huolehtii Austrian-lentoyhtiön ruoasta. Miksei koneessa saanut sacherkakkua, mitähäh? (Vai oliko se varattu vain business-luokassa lentäville?)
Introducing the competitors: on the left the representative of Hotel Sacher with whipped cream, 4,90 euros and on the left the contender from Café Demel without whipped cream, 3,70 euros.
- Location: hotel Sacher is located at the end of Kärntner Strasse next to the Karlsplatz underground station which was also very conveniently halfway between our hotel and Stephansplatz. Café Demel is located on Kohlmarkt next to the Hofburg palace and some very expendive boutiques. Both places are crowded and you have to queue for the table. I'd call this one a tie.
- Staff: in both places the staff shows you to your table. In hotel Sacher the staff is friendly and effective and the service is quick. You can leave your coat right after you get in and you're immediately shown to a clean table. Also the cakes are served quickly. Meanwhile you can admire the selection of cakes in the middle of the room. In Demel the staff seems more busy and less interested and they cleaned the table as we stood there waiting next to it. The table unfortunately also happened to be in a corner behind a door. The cakes were in a glass cabinet on the way and I did not notice them immediately. However, you got the cake quickly. I'd give a point to hotel Sacher for a smoother service.
- Price: the hotel Sacher cake costs 1,20 euros more but it also includes some (not that necessary) whipped cream. Also the coffee is 0,20 euros cheaper at Demel and you have to pay the cloakroom fee at Sacher. My wallet gives a point to Demel.
- Taste: the hotel Sacher version of the cake has the apricot jam in the middle and the Demel version of the cake has it right under the chocolate icing. The Sacher version is juicier and tastier, the Demel version is drier and tastes more of cocoa than of chocolate. However, both are better than, for example, Café Aida's sacher cake. My taste buds give a point to hotel Sacher.
Bubbling under: apple strudel at Café Rathaus. It was huge and cost only 2,80 euros!
PS. Café Demel is now owned by the same company that takes care of the catering of the Austrian airlines. Why was there no sacher cake on the airplane then? (Or was it reserved for the people flying in first class only?)
Konsertti - The Concert
Filharmonikot esittävät saman konsertin kolmeen kertaan: aatonaattona, aattona ja uuden vuoden päivänä. Meidän lippumme olivat aattoillan konserttiin. Liput saa ostaa, jos onni suosii arvonnassa - ja ilmoittautuminen on menossa nyt!
Seisomapaikat ovat salin takaosassa (joka ei nimestään huolimatta ole kovin iso) ja siellä on melkoisen ahdasta ja kuumaa eikä ihmisten takaa näe paljoakaan. Ensin iski hiki ja väliajan jälkeen tuskanhiki, kun happi alkoi loppua ja pyörryttää, mutta sivummalla oli onneksi helpompi hengittää.
Asuvalinnaksi olisi käynyt melkein mikä tahansa: toisilla oli upeita iltapukuja, toiset olivat farkuissa ja villapaidassa. Pari neulottua pitsihuiviakin bongasin, yhden valkoisen ja yhden violetin ja niiden lisäksi yhden salomoninsolmuilla tehdyn huivin. Yritin myös ehdottaa Susannalle, että mekon helmaan sisäpuolelle integroitu pilkkijakkara olisi ollut aika rock ja sopinut hyvin jalkojen lepuuttamiseen, mutta ainakaan vielä minulle ei luvattu sellaista...
The Philharmonics play the same music three times: on 30th, 31st and on New Year's Day. We had the tickets to the New Year's Eve concert. You may buy the tickets if you get lucky in the drawing - and the registration is open now!
The standing places are at the back of the hall (which is not very big despite of its name) and it's quite crowded, hot and you cannot see much from behind all the people. First I got sweaty and after the pause I started feeling dizzy because the air was so bad. Luckily it was much easier to breathe on closer to the doors.
You could have worn almost anything, by the way. Some wore lovely evening gowns, some wore jeans and sweaters. I did see two knitted lace scarves and one scarf crocheted with Salomon's knots. I also tried to suggest to Susanna that a stool integrated inside the dress would have been a useful thing but she did not promise to make me one... Yet.
Silvesterpfad
Silvesterpfad jatkui muutaman kilometrin pituisena Kärtner Strassea pitkin Karlsplatzin metroasemalta Stephansplatzin ja Stephansdomin ohi aina Prater-huvipuistolle saakka. Polulla myytiin snapseja, kuohuviiniä, punssia ja hehkuviiniä (mutta ei juopuneille tai alle 16-vuotiaille!) ja ruokaa. Pääsimme Karlsplatzilta lähes Stephansplatzille saakka, sitten ihmismäärä ja rakettien ampujat pysäyttivät matkan. Varsinainen ilotulitus olisi ollut Praterilla.
Puolenyön aikaan liikkuminen onnistui vain massan mukana vellomalla, eteen- tai taaksepäin ei päässyt (ja siitä huolimatta jotkut temperamenttiset eteläisempien maiden asukkaat yrittivät rynniä kyynärpäätaktiikalla), mutta kun pääsi ajautumaan hieman kauemmas, helpotti taas. DJ:t soittivat musiikkia kojuissaan - kun yhden musiikki vaimeni, toinen kuului jo. Kaikenkaikkiaan polkua kulki klo 14 ja 02 välillä noin 650 000 ihmistä ja vuoden vaihtuessa sen kyllä huomasi. Stephansdomin Pummerin-kirkonkellon soittoa puoliltaöin ei kuulunut muulta meteliltä ja raketeilta laisinkaan.
Uskallanko edes ajatella, kuinka vastaava olisi toiminut Suomessa? En. Vielä on pitkä matka kuljettavana ennenkuin täällä paikallisessa Sparissa esitellään kuukauden viini - tosin en tiedä, haluaisinko edes ostaa eurolla litran tonkan pöytäviiniä.
Silvesterpfad continued from the Karlsplatz underground station along the Kärtner Strasse past Stephansplatz and Stephansdom all the way to Prater amusement park. There were booths that sold schnapps, sparkling wine, punsch and glühwein (but not for intoxicated people or people under 16 years of age) and food. We got from Karlsplatz almost to Stephansplatz but then the huge crowds and people firing fireworks stopped us. The actual fireworks would have been at Prater.
Around midnight you could only move where the crowd took you, you were not able to go back or forth all by yourself (and despite that some of the people from the southern countries tried to use their elbows and push on). After moving along and getting a bit further away it was easier to decide youself where you wanted to go. The DJs played music in the booths so you could have danced all the way, had there been space. Altogether 650 000 people visited the Silvesterpfad between 2 PM and 2 AM and around midnight you could really notice that. For example, you could not hear the sound of Stephansdom Pummerin bell at all at midnight because of the noise and the fireworks.
Do I even dare to think how a similar concept might have worked in Finland? No. We still have a long way to go before the local supermarkets can introduce the wine of the month - but I'm quite sure that I do not want to buy one litre of table wine with one euro, though.
Saksan pikakurssi - Crash Course in German
- Achtung, baby! U-bahn!
The End.
PS. Facebookissa samoja ja eri kuvia (ei vaadi tunnareita) - ja Jussikin bloggasi.
PS. Some old and some new pictures in Facebook (does not require authentication).
19:06
| (1) kommenttia - comments
