21.03.2008 | 15:09

Sukantai - Sockday

Lanka / Yarn: Opal Hundertwasser, in Variation nach Hundertwassers Werk 1430, Die Straße zum Sozialismus (kuva / pic)
Langan menekki / Yardage: alle 100 g / less than 100 g
Puikot / Needles: 2,5 mm bambusukkikset / 2,5 mm bamboo dpns
Silmukoita / Stitches: 72
Koko / Size: miehelle, kengännumero 44 / for a man, shoe size 44
Malli / Pattern: perussukka / basic sock

Kommentit / Comments: Sukan voisi neuloa sivuittainkin, mutta ei se silti muuttaisi sitä, että lanka on kammottavan riemunkirjavaa. Sprayvärjätystä langasta tuli kuitenkin kivan haalistuneen näköinen pinta.
You could knit the sock sideways but it would not change the fact that the yarn is terribly motley. The spray painted yarn made a nice faded fabric, though.

Koska Kirsi kyseli sukista, voisin valmistuneiden Hundertwasser-sukkien kunniaksi vastatakin.

Ensimmäiset sukat taisin neuloa ala-asteen käsityötunneilla muiden luokkakavereiden muassa. Kokemus ei tainnut olla erityisen traumatisoiva, mutta ei myöskään erityisen mieleen jäävä. Sen jälkeen äiti piti varpaat lämpiminä ja neuloi sukkia enemmän kuin riittävästi ja itse neuloin lähinnä villapaitoja, kun keksin, että neulominen onkin kivaa. Villapaidoista kuitenkin jäi lankaa yli ja niinpä vuonna 2004 päätin neuloa Jussille sukat, ensimmäiset sukat sitten ala-asteen.

Kirsi of Neulontai asked about socks, so to celebrate the Hundertwasser socks, here are my two cents.

I knitted my first socks in school, that's what we all had to do. It was not a traumatising experience nor an experience I remember that well. After that my mom kept my ties warm and knitted more than enough socks and I knitted mostly sweaters after I realised that knitting is fun. After some sweaters I had left-over yarns and that's why I decided to knit socks for Jussi in 2004, my first socks after school.

Alku ei ollut lupaava. Jouduin heti aluksi huutamaan äitiä apuun - ja koska äiti on ihana, äiti auttoi. Sen jälkeen sukkien neulominen alkoi sujua ja lähes alkumetreillä löysin myös itseraidoittuvat sukkalangat (köh ja ysk).

The start was not promising. I had to call my mom and cry for help - and she did come to the rescue. After that sock knitting was easy and I did find also the self-striping sock yarns quite early. (Ahem.)

Sukat ovat mukava välityö, kun en muutakaan keksi tai kun inspiraatio kiertää kaukaa tai pursuu yli laitojen niin, että en tiedä, mitä aloittaisin, mutta jotain pitäisi saada puikoille kuitenkin. Joskus sukat tulevat ihan konkreettiseen tarpeeseen, joskus taas kasvattamaan sukkavarastoa. Kaikille sukille on löytynyt käyttöä, yksikään pari ei ole jäänyt ajelehtimaan turhana. Neulon melko usein Jussille sukkia (ja joskus vaivannäköä arvostetaankin), miehelle on kuitenkin helpompi ja nopeampi neuloa villasukkia kuin villapaitoja.

Socks are a nice project when I don't know what else to start but want to have something on the needles anyway. Sometimes I knit for actual needs, sometimes just for fun, but all the socks are in use. I knit quite often socks for Jussi because it's much easier and faster to knit a pair of socks than a sweater for a man .

Neulo(isi)n ihan kaikenlaisia sukkia, tosin tunnun sortuvan palmikoihin tai tavissukkiin. Kuten olen monta kertaa todennut, äitini tekee Ne Ainoat Oikeanlaiset sukat ja seuraan äidin jalanjälkiä tavissukkarintamalla. Ihan täysin pitsisiä sukkia en ole tainnut neuloa, useita palmikkosukkia kyllä. Sukat syntyvät perinteisellä Stetson-Harrison -metodilla, tosin tavissukkaan ei kovin isoa stetsonia tarvita ja Harrisonkin kyllästynee työn puutteessa. Myös kaikki langat käyvät, ohuet ja paksut ja kun asiaa tarkemmin ajattelee, riemunkirjavat itseraidoittuvat sukkalangat tuntuvat palaavan puikoille pelottavan usein.

I have no preference when it comes to sock patterns. I knit all kinds of socks, though I do tend to fall for cables or the basic sock pattern with no frills. As I have said many times, my mom knits The Only Right Kind of Socks and on the basic sock front I follow in my mom's footsteps. I think I have not knitted lace socks yet but I have knitted different cables. I use the traditional Stetson-Harrison method for the sock patterns, though you sure don't need a big stetson for basic socks and Harrison might also feel a bit bored due to the lack of work. All yarns will do, thick and thin, and now that I think of it, scarily often the self-striping yarns seem to return to my needles.

Toisen sukan syndrooma iskee harvemmin. Kun sukka on välityö ja inspiraatio on hukassa, yksi sukka ei vielä auta - sama pätee myös inspiraation yliannostukseen. Jos en pahemmin valehtele, vain yksi sukka on jäänyt kesken ja sekin saattaisi valmistua, jos palkkasin manaajan sijaan henkilökohtaisen sukkatrainerin kannustamaan ja tsemppaamaan. Ja köh, parittomia sukkia on kaksi, perinneneulekurssin etnohenkinen sukka on myös yksinäinen ja pariton.

I hardly ever suffer from the second sock syndrome. When the sock is a quick between-real-knits project I hardly ever find inspiration during one sock - and if I suffer from inspiration overdose, one sock does not help yet either. If I don't lie very seriously, I think I have only one sock without a pair. Maybe I should hire a personal sock trainer to motivate me instead of an excorcist? And ahem, actually, there are two pairless socks, the ethnic sock is also missing a companion.

Hyvä on, huijasin aiemmin. Teen myös muunlaisia sukkia kuin äitini. Kantapäähän en ota sen kummemmin kantaa (eh-heh, keksinpäs hienon sanaleikin), kaikki käyvät: perinteinen, tiimalasi, kiilakantapää... Jussille neulon useimmiten tavallisen vahvistetun kantapään. Sukan kärjessä taas äidin verenperintö vaikuttaa enemmän kuin kannassa ja neulon useimmiten nauhakavennuksen, en sädekavennusta. Tosin joskus saatan hurvitella ja aloittaa sukan kärjestäkin! Silloin teen yleensä tiimalasikantapään, koska se on symmetrinen.

Ok, I cheated earlier. I do knit different kinds of socks and do not follow my mom's example all the time. With heels everything goes: German, Dutch, French, short-row... Jussi's socks most often have the traditional reinforced heel. However, I may go wild at times and knit the socks toe-up! Then I usually resort to the short-row heel because it is symmetric.

« Hyvää pääsiäistä - Happy Easter | Blog | Lankalauantain kevennykseksi - Saturday fun »