Miksi neulon?

MinäSeitsemännen luokan käsityötunneilla piti neuloa villapaita. Kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt olla nopeaa ja vaivatonta, sillä silloin muodissa olivat paksuilla puikoilla neulottavat mohairlangat ja venepääntiet. Toisin kuitenkin kävi: jouluun mennessä takakappaleesta oli hädin tuskin puolet valmiina ja äitini neuloi viimein paidan loppuun. (Eihän sitä tietenkään olisi voinut huomata edes siitä, että kesken kaiken neulepinta muuttui tasaisemmaksi ja tiiviimmäksi, krhm.)

Totuuden nimissä pitää kuitenkin kertoa, että neuloin ala-asteella ne pakolliset lapaset ja villasukat ilman sen kummempia ongelmia. Lisäksi kahdeksannella luokalla neuloin lapselle raidallisen villapaidan suhteellisen kivuttomasti.

Enemmän tai vähemmän aktiivisesti olen neulonut vuodesta 1992 lähtien, sillä eihän lukion lukulomalla tie-ten-kään voinut lukea ylioppilaskirjoituksia varten. Kaivoin äidin jämälangat kaapista ja aloin neuloa villapaitaa mutu-menetelmällä: tässä raidat voisivat olla kivoja, sitten voisin tehdä vaikkapa palloja ja sitten ruutuja ja... Onneksi langat sentään sointuivat toisiinsa. Valitettavasti paita ei ole enää tallella eikä siitä ole kuvaa.

Välillä innostus hiipui monistakin syistä. Köyhän opiskelijan budjetti ei sallinut / en vain osannut päättää, mitä tehdä, koska ideoita oli niin paljon / en löytänyt ketään, joka olisi arvostanut neuleita...

Äkkiä mietittynä neulomisharrastuksen hyviä puolia on ainakin kaksi: saa olla luova (muu luovuuteni taisi hukkua kuvaamataidon tunneilla liian usein esiin otettujen vesivärien vesikuppiin) - ja myös aina silloin tällöin saa itselleen tai ystävilleen uutta päällepantavaa.

Entä ostanko neuleita? Toki, varsinkin alennusmyyntien aikaan.

Kenelle neulon?

Ennen kaikkea neulon tietenkin itselleni! Sen jälkeen neuleita saavat (tai ovat saaneet) aviomieheni Jussi, ystäväni ja kaverini sekä heidän lapsensa. Siskollenikin olen tehnyt yhden neuleen joskus vuosikausia sitten.

Neulon, koska haluan tai jos inspiraatio iskee ja joskus teen oravannahkakauppaa. Neulomalla ei (ainakaan kovin helposti) saa leipäänsä tienattua, en ainakaan minä, joten bisnestoiminta on tästä kaukana eikä neuleitani tule varmaankaan koskaan myyntiin minnekään. Minulle paras palkka on iloinen mieli, ei se, että joku ojentaa tukun sileitä seteleitä ja katoaa neuleensa kanssa horisonttiin. Ystäväni ilahduttavat minua monin tavoin ja minä ilahdutan heitä tai heidän lapsiaan neuleilla. Tutulle AD:lle tein raitapaidan Tahitista vastapalvelukseksi siitä, että hän kuvitti Jussin viikinkisaitin. Kuvat ovat kyllä paljon hienompia kuin paita... <g> En tietenkään pakota ketään ottamaan neuleita vastaan (paitsi Jussin), mutta ystävieni lapset ovat kyllä saaneet muutaman ylläripaidan tai -myssyn vaikkapa synttärilahjaksi tai muuten vain ja aina ne ovat päässeet käyttöön.

Miksi tein neuleille omistetut webbisivut?

Toinen intohimoni neulomisen lisäksi on netti. Ensimmäiset webbisivuni tein vuonna 1995. Vuosina 1997-2001 tein webbisivuja työkseni, ensin näpyttelin HTML:ää ja sitten toimin projektipäällikkönä uusmedia-alan yrityksessä. Uljaan uusmediauran jälkeen siirryin dokumentaation pariin, mutta jatkoin nettijuttuja harrastuspohjalta.

Näille sivuille olen yrittänyt koota kaikenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä neuleaiheista asiaa. Galleriassa on jo jokunen oma neuleohje (lisään niitä sitä mukaa kun saan aikaan jotain riittävän omaperäistä), koska mallit eivät ole omia luomuksiani, vaan olen yhdistellyt niissä palasia sieltä ja täältä. Olen kuitenkin yrittänyt joka neuleen kohdalla kertoa, mistä inspiraatio on peräisin.

Koottuja lausahduksia kavereiden suusta

Katso myös