23.04.2009 | 20:43
Terveisiä Tallinnastakin - Greetings from Tallinn, too
(First a long reply to comments. Scroll down to get to the pictures.)
Nimimerkit "minä vaan" ja "marsku" kommentoivat kuusivuotisvalituksessa ensin seuraavaa: "valitettavasti odotan neuleblogilta muutakin kuin kissoja edestä ja sivulta tai yleistä höpinää. Haluaisin nähdä neuleita! Oletko ehkä väsähtänyt neulomiseen?" ja sitten hieman jyrkemmin: "Muutama vuosi sitten vierailin blogissasi paljon, mutta nyt harvakseltaan. Syy on siinä, että odotan neuleblogilta neuleita, en kissojen kuvia tai muuta höpinää. Oletko ehkä kyllästynyt neulomiseen?"
En tiedä, lukeeko marsku tätä vastausta, mutta vastaan silti. Matka- ja kissakuvista kiinnostuneet voivat skrollata alemmas. (Sanoin vain "marsku", koska kommentit olivat lähes samansisältöisiä ja tulivat lyhyen ajan sisään samasta IP-osoitteesta, joten oletan, että ne lähetti sama henkilö.) Täytyy myöntää, että en tiedä, millä sävyllä kommentit pitäisi lukea: ollaanko minusta huolissaan vai halutaanko minun huolestuvan lukijoiden kadotessa?
Tässä pitkä vastaus kommentteihin: kyllä, olen väsähtänyt ja osittain kyllästynytkin. Siirryin talviunesta sujuvasti kevätväsymykseen ja neulebläähiin niinkuin hieman aiemmin totesin. Neuleennälkäisten ihmisten onneksi erilaisia neuleblogeja on useita satoja, joten jossain valmistuu aina neuleita ja Googlen kuvahaulla löytää paljon inspiroivaa kuvamateriaalia, joten aineistoa riittää.
Aktiivisempaa neuletulevaisuutta ajatellen voin kuitenkin vakuuttaa, että valmistui täällä neuleita tai ei, yleinen höpinä ja kissakuvat eivät katoa minnekään. Aion pohdiskella edelleen omaa elämääni neulonnan kautta - elämää, johon kuuluvat perusteellisesti valokuvatut kissat ja neulontaharrastuksen lieveilmiöiden kanssa toivon mukaan sopuisasti elävä mies. En halua vain esitellä neuleita, sillä se olisi kovin tylsää varsinkin tällä neuleiden valmistumistahdilla. Teen harvemmin nopeita pikkuneuleita (paitsi sukkia ja niidenkin kanssa saan junnattua nykyisin hyvän aikaa) ja neuletakit ja muut valmistuvat hitaasti. Tällä hetkellä ne valmistuvat hyvin, hyvin, hyvin hitaasti jopa hämäläiset geenini huomioon ottaen, mutta en vain malta pysyä hiljaa sillä välin.
(Kissoja ja kukkasia sekaisella pöydällä, olkaa hyvät.)
En myöskään halua kirjoittaa neuleblogia, jos neuleblogin pitää noudattaa tiettyä kaavaa. Töissä kirjoitan sääntöjen mukaan. Harrastuksekseni kirjoitan niinkuin haluan. Jos neuleblogissa on tarkoitus esitellä vain neuleita ja lankablogissa lankaa, niin tämä ei silloin ole neuleblogi eikä lankablogi, vaan erään neulonnan harrastajan varsin kissa- ja diplomi-insinööripitoinen yleishöpinäblogi, jossa saattaa olla myös neuleita tai lankaa, jos säkä käy tai jotain ihan muuta (paitsi ehkä veneenveistoa, mutta en mene lupaamaan mitään - banjonsoitostakin sain hyviä vinkkejä aiemmin).
Olisiko nyt kyselyn paikka? Edelliseen merkintään ei tullut kommentteja, joten kalastellaan niitä nyt. Tiedän, että sisällöstä keskusteltiin aiemmin ja että osa pitää kissoista, osa haluaa lukea minun elämästäni, osa arvostaa Jussin letkautuksia, osa haluaa lukea pohdiskeluja, osa matkakuvauksia, osa lanka-arvioita ja osa ei pidä mistään/jostakin edellämainitusta ja että kaikesta ei voi pitää eikä kaikkia miellyttää ja ne lukevat tätä, joita kiinnostaa ja jos ei kiinnosta, muita vaihtoehtoja on runsaasti (jne jne jne). Siksi en kysy sisällöstä, vaikka se houkuttelisi, vaan jos saan pyytää, arvoisat lukijat, vastatkaa seuraavaan kysymykseen:
"Marjutilla on nyt blääh eikä hän saa neulottua. Miten hän löytää neuleinspiraation uudelleen?"
Paras ja/tai toimivin ja/tai hauskin vastaus saatetaan ehkä mahdollisesti palkita.
Sitten loppuu jaarittelu ja siirrytään otsikon mukaiseen asiaan. ("Oli jo aikakin", toteaa suuri joukko kyllästyneitä lukijoita.) Kävimme Tallinnassa viime maanantaina talviloman viimeisen päivän kunniaksi. Jussi on nykyisin innostunut valokuvauksesta eikä minuakaan tarvitse käskeä kahta kertaa ulkoiluttamaan kameraa tai photoshoppaamaan, joten tässäpä päivän saldoa Lomo-kameratyyliin:
Last Monday Jussi and I visited Tallinn on the last day of the winter vacation. Jussi's become interested in photography lately and I dont have to be told twice to take out my camera or start photoshopping, so here are the results in Lomo camera style:
Linnahall sataman lähellä
Linnahall close to the harbour
Paitsi että kun sain kuvat liitettyä, selain kaatui ja kadotin kaiken enkä jaksa kirjoittaa nyt mitään uudelleen. Grr! Lankakauppakatsaus ja ihan tavallisia kuvia seuraavalla kerralla. Kuvat ovat kuitenkin Flickrissä, osa myös lomotettuina versioina.
Except that when I had added all the pictures, the browser crashed and I'm too mad to do that all over again. Grr! Yarn shop review and regular pictures coming up next time. You can find the pictures in Flickr, though, there are also some lomofied versions.
Ai niin, Flikka, en ole unohtanut chilikysymystä, en ole vain saanut luntattua lapuista, mitä uudet yksilöt ovat. Oma chilitietouteni on kovin heikkoa ja lähinnä luokkaa "eihän noi ole kovin tulisia, eihän?"
Nyt tarkistin: nuo vasta istutetut ovat Jussin Pulju.netistä tilaamia ja niiden lisäksi chiliviidakossa on itse siemenistä kasvatettuja urheita henkiinjääneitä sankarichilejä: kaksi Jussin työkaverin habaneron jälkeläistä, punaisen ja keltaisen Pirkka-chilin jälkeläisiä (jotain hybridejä siis), enää yksi pizzapippuri (tai mikälie jalapeno) ja mahdollisesti kaikki tai joitakin seuraavista: Barcelonasta ostettujen chilien jälkeläisiä (pussissa luki "escabeche", mutta Google ei paljastanut sen enempää, pitkiä oranssinpunaisia), Intiasta saatujen chilien jälkeläisiä (punaisia pyöreähköjä) ja Chicosin chiliviikoilta mukaan napatun chilin jälkeläisiä (pitkiä punaisia). Barcelonasta hankitun rawit-chilin siemenistä kasvaneet taimet joutuivat julman murhan uhreiksi viime keväänä, kun kissat söivät ne heti, kun ne uskalsivat pukata vähän vihreää lehteä emmekä ole enää yrittäneet kasvattaa niitä.
« Terveisiä Tukholmasta - Greetings from Stockholm | Blog | Tallinnan lankakauppoja - Yarn shops in Tallinn »
Kommentit - Comments
Bläähit tulee ja ne menee. Olen iloinen, jos itselläni vuoden aikana se ei ole tullut. Mutta jos se tulee, olen hetken ilman käsitöitä. Luen kirjoja. Ja kun tuntuu, että jotain pitäis tehdä, otan virkkukoukun ja touhuilen sen ja lankojen kanssa kunnes saan virkkausbläähin (huom. tulee nopeammin kuin neuleblääh) ja kuinka ollakaan neulominen maistuu taas.
Kuten moni jo on kommentoinutkin, anna sen olla. Se menee itsestään nopeammin pois kuin pakottamalla.
Unohda Marsku ja muut valittelijat, se on sinun blogisi ja kerrot mitä haluat. Terveisia kissoille, chilillesi ja nauti keväästä neulebläähin kanssa tai ilman. Hauskaa vappua.
Eikös se mene jotenkin niin, että kaikki mikä on kiellettyä kiehtoo. Eli neulomiskielto päälle vaikkapa kuukaudeksi ja ihan pahimman tuskan aikana saa sitten tarttua virkkuukoukkuun.
Ihanan lohduttavaa lukea, että joillain muullakin on plääh. Mulla on enimmäkseen työplääh, mutta ei ne neuleetkaan edisty. Aina tuntuu, että on jotain tärkeämpää tekemistä... Mä virtuaalineulon eli luen lehtiä ja nettiä ja vaan kuvittelen neulovani. Valitettavasti lankavarasto ei pienene sillä lailla :)) Kokeile sinäki virtuaalineulontaa... en tiedä auttaako se, mutta se on kivaa.
Heippa!
Kyllä se sieltä jostain löytyy..tai sitten on jonkinlainen muutoksen paikka: nelomiseen voi tulla vaikka uusi lempiväri!
Sanon silti;)
Juttele vain muustakin kuin langoista,ihanaa kun blogin takana on elävä ihminen/perhe.
Sirpa
Voi hyvänen aika. Joidenkin on vaan pakko saada määräillä ja ohjailla. Kyllä nyt kissa+kuulumiset on kivempaa luettavaa kun kuva hihasta ja että joo eteni viis senttiä eilen. Ei kukaan jaksa lukea pelkkää neuleblogia, hyvissä blogeissa on aina jotain muutakin. Ja ajoittain sitä jotain muuta on enemmän kuin neulomista. Onhan tossa tota arkistoa mitä voi kahlata jos tylsyys tulee...
Mä oon kans saanu meiliä että ketä kiinnostaa mun lapset tai miten vituttaa. Sori vaan, MUN blogi, eikä tarvi lukea jos ei jutut kiinnosta. Varsin outoa ottaen huomioon että molemmat aiheet ovat olleet alusta asti mukana :D.
Itse asiassa just tänään mietin, että onko mulla edes neuleblogi enää ku en ole vuoteen neulonut. Ajatuksissa puikot viuhuu kyllä..
Plääh menee kyllä ohi. Kokeile sitä, että päätät jatkossa neuloa VAIN itsellesi etkä enää IKINÄ kenellekään muulle. Alkaa kummasti kerät huutelemaan hyllystä, että minä tahdon olla Jussin sukka!!!! Ja kas, no more plääh.
Miten löytää neulomisinto ja säilyttää samalla suhde kissoihin (miehistä nyt ei olla tällä kertaa kiinnostuneita)??
Ala kammata kissoja, kerää karvat ja kehrää kissanvillasta lankaa. Itse odotan kieli pitkällä (eikun karsta valmiina) sitä, kun meidän Kisuli alkaa vaihtaa talvikarvaa kesävilloihin. Mitä? Ei tänäänkään mitään irtokarvoja!!! (Kissa on tuskastunut minuun, ryömii sängyn alle aina kun näkee harjauskarstan käpälässäni.) Kyllä se siitä...
Höh, minä ainakin käyn milloin mihinkin tahtiin blogissasi. Tahti riippuu ihan siitä miten aktiivisella tuulella satun olemaan, eikä siitä onko kissan vai neuleiden kuvia vai yleistä höpinää. Blogi on jokaisensa näköinen, eikä mikään tiukkaa kaavaa noudattava neuleiden tilastointipaikka ( ellei sitten itse halua niin blogiansa käyttää) Ihminenkin muuttuu iän myötä, miksi siis blogi ei saisi muuttua??? Hyvä blogi tämä on ja toivottavasti jatkoa tulee, kissoilla tai ilman ;-)
Joo, kyllä tää on ihan huonoksi mennyt. Enempi pitäisi olla juttuja huonoista scifi-leffoista ja 80-luvun rytmimusiikista. Lisäksi voisitte matkailla seuraavaksi Vantaalla ja Mäntsälässä. Kissatkin saisivat tehdä kuvissa jotain hyödyllistä ja Jussin neuletangoja ei ole vieläkään esitelty.
(Jos mä äsken lähetin tuplakommentin niin pahoittelut, poista vaan se toinen. Ajattelin että javascriptittömyys ehkä teki tepposen.)
Älä neulo! Opettele vaikka tekemään lautanauhaa (en ole suurmestari, mutta voin opettaa alkuun) tai kutomaan kangasta jos lankoja silti huvittaa hipelöidä. Nyt on ihanat valokuvauskelit, sen sijaan että istuisit kotona neuleen kanssa, kulje niitynpieltä jahtaamassa ekoja valkovuokkoja ja hiirenkorvia. Sit kun tulee syksy ja pimeää ja on vaikea saada hyviä kuvia, niin ehkä puikot alkaa taas houkuttaa. :)
Vielä sen verran, että itse asiassa en ole edes "huomannut" ettet ole neulonut viime aikoina tai siis ettet ehkä kirjoittanut neuleista. Olen vaan lukenut mielenkiinnolla blogiasi:-)
Neulepläähit tulee ja menee - minulla neuleplääh tuli kun olin raskaana (vaikken sitä viitsinyt blogissa kertoa silloin) ja meni ohi ajallaan ja vähitellen.
Minusta on kiva lukea kaikkea mitä kirjoitat, oli se sitten neuleasiaa tai kissa-asiaa tai mitä vaan! Jatka siis ihan niin kuin sinusta tuntuu, omituisista kommentoijista välittämättä!
Aurinkoista kevättä!:-)
Minusta on kyllä aika julkeaa moittia neuleblogia siitä, että siellä on kissankuvia. Neuleblogiin kuuluu kissa, tai sitten ei kuulu. Toisilla neuleblogissa on lapsia, toisilla mies, toisilla moottoripyörä. jollain ne kaikki.
Ihan pelkkä neuleblogi on pitkän päälle äärettömän tylsä.
Neuleblogi-genren Suomeen tuojana (osana ensimmäistä aaltoa) voisit rauhassa pyyhkäistä harteiltasi kertyneet mölötyskommentit ja todeta, että tää on tätä. Jos ei jollekulle kelpaa, niin kannattaa sitten luoda itse oma loistava blogi, jota kaikki haluaa seurata. Onko se sitten alkuperäisen idean mukainen neuleblogi, sitä saa miettiä jokainen issekseen.
Neulebläähit tulee ja menee. Paras keino on se, että antaa olla. Jos ei huvita tai huivituta, niin ei sitten. Silloin kiusataan chilejä, leikitään, että ymmärretään diplomi-insinöörin sielunelämää (joskin eriäviä mielipiteitä on joskus asiassa esitetty, onko heillä/meillä sielua, samaa keskusteluahan on käyty mm. naisten ja kissojen osalta), pohditaan, voiko lyhytkarvaisen maatiaskissan karvasta lehrätä lankaa ja jos voi, niin voiko sitä värjätä Koolaidilla.
Niin kauan kuin neulomista, banjonsoittoa, veneenveistoa tai mongolialaista moniäänistä kurkkulaulua pitää harrastuksena, se saa olla tärkeä osa elämää tai unohtua pölyttymään verkkovarastoon. Jos joku tienaa leipänsä sillä, että neuloo, niin silloin on pakko neuloa. Jos joku tienaa leipänsä ylläpitämällä neuleblogia, niin silloin on pakko ylläpitää sellaista blogia, josta maksetaan.
Usein neuleblääh on kuitenkin merkki siitä, että jokin muu asia vaivaa/on muuttunut merkitykselliseksi. Se voi koostua monesta pienestä osasesta, ja on hyvin todennäköistä, että niitä kaikkia osasia ei voi tai ei tahdo tuoda julki blogissaan.
Et ole omassa blogissasi tilivelvollinen kenellekään. Voit aivan hyvin vaikka poistaa koko blogin, eikä meillä kenelläkään olisi juridisia saamisia sinulta. (tulisi kyllä kamala ikävä)
Marjut ottaa nyt ihan rauhallisesti ja pakkaa kaikki tylsät keskeneräiset neuleet jonnekin, vaikka sinne sohvan alle. Seuraavaksi Marjut sanoo itselleen "minun ei ole pakko neuloa, jos ei siltä tunnu". Seuraavaksi Marjut ottaa kameran ja kuvaa noin sata kuvaa kissoistaan ja julkaisee ne täällä kaikkien kauhuksi. Sen jälkeen Marjut lähtee vertauskuvalliselle neulomattomuuslomalle. Loman kesto olkoot toistaiseksi. Sitten kun siltä tuntuu, niin Marjut on hyvä vaan ja rupeaa uudelleen neulomaan. Jos siltä ei tunnu, niin loma jatkukoon. Neulomisen pitäisi tuntua hauskalta harrastukselta eikä pakkopullamaiselta työltä.
=)
No on joillain huvit! Niitä blääh-jaksoja tulee mullekkin vähän jutusta kun jutusta ja ne tulee ja menee epäsäännöllisen säännöllisesti. Bloggausblääh mullakin on tuntunut olevan jo pitempään, kun ei oo ollu mitään muuta kuin sairastusrutinoita kerrottavana.
Auttaiskohan sun neulejumitukseen muutama mukava neuletapaaminen mukavassa ja virkistävässä seurassa, ilman nurisijoita ja kriitikkoja? Bloggaa ihan mitä tykkäät, matkakertomukset on varsinkin tosi kivoja, kun ei oo itte tullu käytyä ikiaikoihin yhtään missään, mutta kuitenkin välillä sun kuvista löytyy tuttuja maisemia.
En ole aikaisemmin kommentoinnut täällä vaikka uskollinen blogisi lukija olenkin. Vaan nyt on pakko!
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee! Pää pystyyn ja jatka omaa elämääsi niin kuin itse sitä haluat elää. Jos neuleiden aika on ohi (tai siis hetken taka-alalla), niin sitten on. Jos jotkut eivät halua blogiasi lukea, niin jättäköön lukematta. Jokaisella meillä on oikeus (tiettyjen normien puitteissa, joita laeiksi joskus kutsutaan) elää omaa elämää, eikä mun mielestä kenelläkään ole oikeutta arvostella negatiivisesti toisen elämäntyyliä /bloggaustyyliä.
Minä jatkan onnellisena ja tyytyväisenä blogisi lukemista, sillä matkakertomuksesi, kissojen sattumukset ja omat huomiosi elämästä ovat todella mielenkiintoisia.
Silityksiä ja rupsutuksia kissoille!
Uskon, että neuleblääh menee sinultakin ohi aikanaan. Luullakseni sinun ei ole PAKKO neuloa, joten tee jotain muuta, mikä on mukavaa. Hiplaa vaikka lankoja ja kuvaa kissoja. ;) Lyhyemmän tai pidemmän tauon jälkeen, neulominen taas maistuu.
Ja muutoin olen sitä mieltä, että jokainen saa kirjoittaa blogiinsa juuri sitä, mitä sillä hetkellä haluaa.
Voihan neuleblääh! Itselläkin on siitä aina ajoittaisia kokemuksia. Ja ohi se on mennyt, kun on tehnyt jotakin pientä ja nopeasti valmistuvaa. Ja sellaista, minkä neulominen on ollut kivaa.
Kannattaa kokeilla vaikka tiskirättiä, jos ei muuta keksi. =)
ps. Minä(kin) pidän blogistani ihan sellaisen kuin se on. Siis sinun näköisenäsi. =)
Minähän pahan neulepläähin kourissa neuloin kuukausikaupalla pelkkiä peittotilkkuja, niitä pikkuruisia joita tarvitaan monta sataa. Eli siis sai puljata puikkojen ja mukavien lankojen kanssa vaikka päässä liikkui ei mitään... Miten olisi vaikka reipas villasukkaputki varaston ihquimmista sukkalangoista?
Mulla ainakin toimi se, että unohdin neulomisen kokonaan ja kuskasin lankalaatikot kellarin hämärään. Johan alkoi kiinnostaa taas, mitä laatikoista löytyy, kun niitä täytyy käydä kellarissa penkomassa.
Toinen idea on, että myyt kaikki lankasi ja aloitat ostoruljanssin uudestaan :D
"Marsku" voi käydä katselamassa neulekuvia, vaikka Ravelryssä. Siellä riittää neulekuvia, jos niitä on vailla.
Minä voin lainata tuon New Pathways-kirjan hoitotarkoituksiin, jos se kiinnostaa. Minä olen viime aikoina päivittänyt blogia luvattoman harvoin, mutta eipä noita neulomuksiakaan ole valmistunut. Kehräämistä kannattaa todellakin kokeilla, siinä on sitä jotain. Toistaiseksi en ole juurikaan neulonut itsekehrätyistä, mutta voihan sitä vaan kehrätäkin, kissojen kaverina.
Aika auttaa :-)
jokaisen blogi on kirjottaansa näkönen ja jokainen saa blogata mistä haluaa. jos jotakuta ei kiinnosta lukee niin kuka pakottaa, ei kukaan!
neuleblaahia on mullakin, ei vaan neulotuta..ai se siitä joskus taas, välillä on ihan hyvä pitää taukoakin.
Ei ole neuloja eikä mikään, jos neuleblääh ei vaivaa aina aikaajoin;-) Lohduttavaa? Mutta niin totta.
Vaikea antaa neuvoja toiselle, mutta omakohtaisesta kokemuksestani ja ajatuksistani neuleblääh-oireyhtymän parantelussa voin kertoa ja toivoa niistä olevan sinulle ja miksei muillekin apua. Mulla on parhaillaan armoton neuleplääh.
Päätin tehdä jotain muuta kuin neuloa. Teen tällähetkellä tilkkutöitä. Seuraavaksi haluaisin ommella jotain vaatteita itselleni kesäksi.
Joka neulojalla löytyy neulekätköistä niitä ufoituneita neuleita. Liityin fufoilutempaukseen.
Päätin, että ufoituneista neuleista tehdään vaikka huovuttamalla kesäksi uimaräpylöitä. Annan itselleni luvan ottaa fufoilusta ilon irti ja puhdistaa samalla neulojan omantuntoni niistä sitä rasittavista ufoituneista neuleista.
Näin keväiseen aikaan tuntuu elämään ilmaantuvan lisää myös muita aktivitteetteja, jotka syövät aikaa neulontaharrastukselta ulkoilu, puutarhatyöt, golf jne.. Näistä täytyy myös päästä nauttimaan hyvällä omallatunnolla. Päivitän todennäköisesti kesäaikaan myös blogiani harvemmin ja pidän ehkä lomaa blogauksesta ja neulonnasta/käsitöistä jossain vaiheessa ja silloin laitan lankakerään puikot ristiin, puikkoon kiinnitän lapun, jossa lukee neuloja lomalla.
Pidän blogistasi ja kirjoitustyylistäsi. Sinulla on lahjoja, vaikka kirjailijaksi. Kirjoitat niin hauskasti, että lukisin blogiasi siitäkin huolimatta vaikka kirjoittaisit banjonsoitosta tai veneenveistosta. Kummastakaan en ymmärrä yhtään mitään. Voisi hetken kuluttua vaan meitä banjonsoittajia ja veneenveistelijöitä olla enemmänkin. Sinulla on taipumusta myös saada ihmiset innostumaan ja mukaan kaikkeen uuteen esim. Ulla. Joten pyydän pientä harkintaa, jos harkitset jotain uutta harrastusta;-)
Kuuntele sisintäsi ja tee sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta!
Hei hämy-savolainen,
Outko jo kokkeellunna kaeken, liikoo, jottei ennee mikkään sua innostummaan asijoesta lapsen laella? Eekö ou ennee tarvetta millekään tai tehä kellekään mittään? (Vastaisku hämäläisyydelle.) Jos on koettu liikaa, niin perusjuttujen tuottama ilo (ja sen ilon etsiminen ja löytäminen uudestaan) voi auttaa paljon, lisäksi aika. Ja muu tekeminen (vaikka se Pilvin ehdottama kuviokellunta tai tulennielentä Latvian toreilla).
Yksi vaihtoehto vois olla se, että etsitään jostain käsiimme vanha XJ Jaguar ja tarjoudutaan uusimaan siitä lämmityslaitteen kenno. Voi olla että palajat (ja minä myös) innolla neulomisen pariin sen koettelemuksen jälkeen (se Jakulaari kai on rakennettu aika pitkälti sen kennon ympärille).
Jokainen blogi on kirjoittajan oma, ja kirjoittajalla on päätösvalta siitä kirjoittaako blogiaan itselleen vai lukijoilleen. Niin kiva kuin minustakin olisi neuleita esitellä ihan jatkuvasti, mutta aina ei vaan mitenkään ehdi istumaan puikot kourassa. Ja minusta se on ihan tervettä.
Yst. terv. nimim. "Haluan kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta toisten kierojen savolaisten kanssa"
En oikeestaan osaa neuvoo mikä auttais pläähiin, mutta ainakaan en suosittele suorittamista ja väkisinvääntämistä. Itelläni tulee yleensä neuleplääh näin keväisin, kun ilmat alkaa lämmetä - monesti neulominen muuttuu virkkaukseksi, ja syksyllä sekin virkkauspläähiksi ;)
Ota lomaa, tee jotain kivaa muuta ja palaa neuleiden pariin kun ne langat sieltä alkaa taas vastustamattomasti huutelemaan!
Ja jokaisen oma blogihan on jokaisen oma ja oman näkönen, anna tämänkin siis olla kaikessa rauhassa. Turhanrutisijat voi skrollata yli sen mitä eivät kestä ;)
Marjutin pitää alkaa kehrään ;D Paitsi sitten ei ehkä tule neulottua, kun villat vie kaiken tarmon...
Jaa-a. Kaipa se tauko, muiden asioiden ajattelu ja rennosti ottaminen auttaa neulebläähiinkin. Ja sitä näytät jo tehneet reissaamalla naapuripitäjissä. Kyllä se siitä! Ei neulomisesta tai neulebloggaamisesta pitäisi minusta ottaa näin suurta stressiä. Tai siitä, mitä mieltä lukijat ovat. Sun blogi, sun teksti. Ole oma itsesi, sitä mä ainakin lukijana odottaisin. (Mutta toki, koska kyseessä on sun blogi, saat päättää siitäkin asiasta ;)
Sun blogi on yhtä ihana kun sää itte! Jos haluat tehdä marskut onnellisiksi, kuvaa vaatekaapista kaikki neuleesi ja laita ne neulesivuillesi erikseen neulekirjastoksi. Hih!
Neulepläähiin auttoi mulla se, että otin ekaa kertaa vuosiin asiakseni tehdä sukat. (Rakas tarvitsi välttämättä.) Oli jotenkin kivaa tehdä jotain pientä, joka valmistuu. Entä jos sinä kokeilisit jotain Alan Dartin mallia? Tai kokeile välillä ompelemista tai ryijyntekoa. Sen jälkeen neulominen on taas hauskempaa...
Mua vaivaa puolestaan blogiplääh, eikä siihen taida löytyä parannusta,
Yleensä blääh-tunnelmiin auttaa tauko tai kunnon loma eli siis samaa kuin edellä oli. tee ihan jotain muuta ja jossain vaiheessa se neulominen alkaa tuntua mukavalta. Lähde lomamatkalle ilman lankaa ja puikkoa ja jossain vaiheessa lomaa joutuu ostamaan lankaa ja puikot. Näin on vuosikymmenten aikana tullut kerättyä mukava määrä puikkoja ja lankaa. nyt tällä hetkellä lomalla on varmuuden vuoksi ihan liikaakin lankaa mukana.
Jatka Marjut samaan malliin!
Voisko joku uusi hauska lanka innostaa uusiin projekteihin? Tai taidat olla sen luokan konkari, että olet jo kokeillut melkein kaikkea... :)
Omaa neulebläähiäni parantelin kohtalaisen onnistuneesti lämpimän ilmanalan leirillä Italiassa. Kannattaa kokeilla!
Aika parantaa. Pienimuotoinen blääh on läsnä täälläkin, mutta toivon kehräämisen (ei kissojen vaan langan) ja hämäränä häämöttävän kesäloman parantavan taudin.
Höh... on ihmisillä pienet huolet, jos pitää nillittää toisen blogin sisällöstä. Mut blogihan on kirjoittajansa tajunnanvirtaa ja jos neuleinspiraatiota ei ole, niin ei niitä silmukoita väkisin tarvitse vääntää. Kirjotat just mitä haluat, kuvaat just niin paljon kissoja/Jussia/reissuja yms kun vain haluat ja kuviokellunta ja veneenveisto vois tuoda pikantin lisän:) Mites se olikaan.. karavaani kulkee ja kissat kehräävät?? Tsemppiä!
"...Miten hän löytää neuleinspiraation uudelleen?"
En tiedä toimiiko se, mutta jos vaan jättäisit vähäksi aikaa neulomisen ja katsoisit mitä tapahtuu. Tarkoitan, että väkisin ei kannata yrittää. Tee jotain muuta. Mun vastaus tähän ei ole eikä yritä olla hauska, koska en ole hauska enkä keksi hauskoja juttuja. Mutta sitä mä en ymmärrä, miten jotkut voivat lähettää tuollaisia kommentteja kuin marsku. Olen tämän jossakin muuallakin kirjoittanut, että blogi on juuri sellainen kuin blogin pitäjä siitä tekee.
Meinasin laittaa kommentin siihen edelliseen kirjoitukseen, mutta se jäi sitten laittamatta. Jos olisin sen kirjoittanut, se olisi ollut jotain tähän tapaan: kun katsoo blogilistalta sun blogin statistiikkaa, niin siellä lukee seuraavasti: tilaajia 368, lukijoita viikossa 274. Aika moni tätä tilaa. Mulla näkyy olevan 57 tilaajaa...
Neulebläähistä parannutaan harrastamalla välillä vaikka kuviokelluntaa, veneenveistoa ja mitä ikinä mieleen tulee. Ja sillä välin voi kirjoitella hauskoja kissa- ja diplomi-insinööripitoisia postauksia blogiin. Me tykätään!
Marjutin neulebläähiin voisi tehota vaikkapa jonkun uuden jutun oppiminen. Suositeltavaa lukemista olisi esimerkiksi Cat Bordhin New pathways for sock knitters, jossa on yhden sukkaparin suomalla kokemuksella erinomaisia tekniikkaohjeita. Ne ovat kylläkin kirjassa hajallaan ja niitä saa metsästellä sieltä täältä.
Täällä vaivaa samantapainen blääh, vain sukat kiinnostavat, ja yksi keskeneräinen neule on mallia TäytyyTehdäAjallaan, koska se ei ole minun, vaan se on luotettu minun tehtäväkseni.