27.03.2009 | 09:45

6-vuotisjuhlavalitus - 6th blogiversary complaints

This time only in Finnish. A brief summary: its my 6th blogiversary today. Hip hip hooray! A lot has happened, many many good things, but at the same time I have developed an identity crisis and wonder what to do.

Blogini täyttää kuusi vuotta ja kärsii identiteettikriisistä. On itsetutkiskelun aika. Tämä on samalla tuhannes Movable Type -alustaan siirtymisen eli vuoden 2005 alun jälkeen tehty postaus. Hip hip hurraa!

Kuudessa vuodessa tapahtuu paljon. Uusia neuleblogeja ei ehkä synny yhtä hirmuiseen tahtiin kuin aiemmin, mutta usein kuitenkin ja vanhat tutut porskuttavat edelleen. Kovinkaan moni neuleblogi ei ole lopettanut - ensimmäiset kuukaudet lienevät kriittisin aika ja jo vuoden ikään selvinneet blogit jatkavat todennäköisesti seuraavankin vuoden.

Entäs minä, mitä kuusivuotiaalle kuuluu?

Tämä blogi on vanhin. Se ei ole Blogilistan tilatuin, ei luetuin. Ei suosituin, mittasi suosiota millä tavalla tahansa, Blogilistan mittareilla tai palvelimen antamalla statistiikalla. Vierailijoita on keskimäärin 200 päivässä. Menneissä äänestyksissä blogi pärjäsi olemalla dinosaurus, ei olemalla viihdyttävin, opastavin, hauskin, näyttävin tai taitavin. Toiset suunnittelevat upeampia neuleita ja julkaisevat niitä mitä hienoimmissa paikoissa, kirjoittavat viihdyttävämpiä merkintöjä tai parempia tekniikkaneuvoja, antavat parempia vinkkejä, tekevät parempia linkkilistoja, kattavampia sanastoja, ottavat parempia kuvia, omistavat suloisempia blogikissoja, saavat enemmän kommentteja, mainetta ja kunniaa, pääsevät esille, ehkä kaupallistuvatkin... Oliko tuo kaikki arvattavissa? Kyllä ja ei. Neuleblogibuumia en osannut arvata, mutta kun se alkoi, blogien ja bloggaajien menestys oli vain ajan kysymys. Olihan ulkomaillakin käynyt niin, miksei sitten Suomessakin?

On helppoa olla paras, kun on ainoa. On suhteellisen helppoa olla hyvä, kun samaa asiaa tekee vain muutama. Uusia tekijöitä tulee kuitenkin koko ajan lisää, toinen toistaan parempia ja lahjakkaampia. Niin näidenkin kuuden vuoden aikana on tapahtunut.

Osaanko olla iloinen heidän puolestaan? Yritän ainakin. Olenko kateellinen? Kyllä. En. En tiedä. Muiden menestys ei ole minulta pois. Oikeastaan se on juuri sitä, mitä alunperin kaipasin: suomenkielistä neuleaiheista sisältöä nettiin, neuvoja niitä tarvitseville, inspiraatiota, vuorovaikutusta. Siitä huolimatta tunteeni ovat ristiriitaiset. Olen myös surullinen ja tunnen oloni tarpeettomaksi. Tuntuu siltä, että jäin jalkoihin, kun muut rynnivät takaa ja tekivät sen, mitä minä yritin tehdä, mutta paremmin ja sen lisäksi saivat aikaan vielä paljon muutakin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että aika on ajanut tämän blogin ohitse ja että olen vain tragikoominen kehäraakki, joka yrittää takertua menneisiin kunnian päiviin (jos niitä edes oli).

Ajattelin joskus kirjoittaa suuren kateellisuusmerkinnän, jossa kadehtisin kaikkia jotain merkittävää aikaansaaneita, mutta en saanut sitä aikaiseksi. Se lienee tyypillistä minulle. Lisäksi totesin, että en oikeastaan kadehdi ketään tai mitään saavutusta erityisesti ja tasapuolisesti kadehtiminen ei olisi onnistunut, koska olisin kuitenkin unohtanut jotakin oleellista. Keksin kyllä, mitä nimenomaan kadehdin: sitä, että muut saavat aikaan. Minä en saa aikaan. Yritystä on joskus, mutta sekin jää.

Yksi lempifraaseistani on "ei kukaan tule sua kotoa hakemaan". En vain opi tuota itse. Ei, kukaan ei tule hakemaan kotoa ja sano, että "tuossa, ole hyvä, tulisitko meille tekemään asiaa x tai y". Jos haluan saada jotain aikaiseksi, minun olisi tehtävä töitä sen eteen. Se on vaikeaa. Olisi paljon helpompaa, jos se legendaarinen Joku Muu löytäisi minut ja potkisi vauhtiin. Koska niin ei kuitenkaan käy, on kai parempi olla mussuttamatta. Koska en itse saa mitään aikaan, on turhaa ryhtyä väärinymmärretyksi neroksi ja mumista, että on se niin väärin, kyllä menee meikäläisenkin suuri lahjakkuus ihan hukkaan täällä kotona.

(Toim. huom: Kotoakin voidaan hakea. Sanoin eräälle miespuoliselle tutulleni vuosia sitten: "Ei, sun elämäsi nainen ei tule soittamaan sun ovikelloa. Kyllä sun pitää lähteä ulos sitä etsimään." Olin väärässä. Ko. mies toimi mm. kotikerrostalonsa isännöitsijänä ja tapasi sitä kautta uusia asukkaita. Myöhemmin kuulin, että hän oli hankkinut yhteisen kämpän samaan taloon muuttaneen naisen kanssa.)

Kysyn itseltäni, alisuoritanko tuttuun tapaani. Voisinko tehdä jotain toisin? Miksen jaksa suunnitella upeita palmikko-, kirjo- ja pitsineuleita, joita kaikki kehuisivat ja ihailisivat? Missä on minun hittineuleeni, jota kaikki tekisivät? Vakuutan itselleni, että eihän suunnitteluun tarvita kuin hieman perslihaksia ja kasa japanilaisia mallineulekirjoja. Uskottelen, että pystyisin siihen, mutta en vain saa aikaiseksi ja siksi neulon vain tylsiä perusneuleita. Sitten kysyn itseltäni, vaikuttaisiko se mitään. Lukijat ovat päättäneet jo suosikkinsa enkä pysty uskomaan, että järjestys yhtäkkiä muuttuisi mihinkään. Sitten kysyn, onko sillä merkitystä. En osaa vastata. Ehkä. Ehkä ei. Ehkä en vain halua myöntää itselleni, että on.

Olin mukana perustamassa Ullaa. Se on varmaankin suurin saavutukseni, mutta nyt Ullassakin puhaltavat uudet tuulet ja uudet tekijät. Hassua. Samaan aikaan olen helpottunut siitä, että kaikki ei ole enää kiinni minusta, mutta tunnen myös mustasukkaisuutta enkä haluaisi päästää irti. Uudet tekijät ovat omaksuneet hyvin Ulla-filosofian: harrastajalta harrastajalle, vapaaehtoisesti tekemisen ilosta. Sekään ei silti riitä. Kun Ulla on vakiintunut, vaatimukset ovat kasvaneet. Taustalta kuuluu soraääniä. Vihjaillaan, että jossain on joukko tyytymättömiä, jotka haluaisivat Ullasta jotain muuta, mutta eivät kerro, mitä. Tilaa ja tilausta uusille ja erilaisille neuleaiheisille verkkojulkaisuille kyllä on ja ne olisivat takuulla tervetulleita, kun Ulla jatkaa oman konseptinsa mukaan eikä ainakaan ihan näillä näkymin tee radikaaleja käännöksiä aivan eri suuntaan.

Mitä nyt? Mitä tästä eteenpäin? Jatkanko samaan malliin ja yritän olla marisematta muuten kuin kerran vuodessa synttärien kunniaksi? Deletoinko kaiken ja keksin jotain ihan muuta tilalle? Olisiko vaikkapa banjonsoittoblogi jotain, jossa voisin olla paras ja hienoin ja luetuin ainakin sen aikaa, kun olisin ainoa? (En osaa soittaa banjoa, mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin.) Kyllähän minä tiedän, että en ole luokattoman huono. Tiedän, että minulla on lukijoita. Tiedän. Siltikään en pääse eroon tarpeettomuuden tunteesta. Silti haluaisin olla parempi, suositumpi, menestyneempi, monipuolisempi. Neulebloggaajan elämä voi joskus olla kovin vaikeaa ainakin, jos siitä tekee itse sellaista miettimällä ihan liikaa.

Eikä elämä ole blogi. Blogi ei ole elämä. Elämä on tuolla ulkona. Menkää sinne.

« Tylsää? - Boring? | Blog | Aprillia - April Fools »

Kommentit - Comments

Hei ja onnea blogisynttäreistä!

Muutama vuosi sitten vierailin blogissasi paljon, mutta nyt harvakseltaan. Syy on siinä, että odotan neuleblogilta neuleita, en kissojen kuvia tai muuta höpinää. Oletko ehkä kyllästynyt neulomiseen?

Usein googletan tyyliin "kirjoneulelapaset" tai "neuletakki bambusta" ja löydän erilaisia blogeja, joihin tuskin muuten päätyisinkään. Suosikeiksi nousevat muutamat nimeltä mainitsemattomat hyvin kirjoitetut, esteettiset ja taidokkaita neuleita esittelevät blogit. Yllättävän harvoin haku löytää Marjutin neuleisiin, koska täällä ei neulota!

Toki mukana voi olla muutakin kuin neuleita, mutta pääasiassa toivoisin olevan neuleet, jos neuleblogi ollaan. Ai niin, taisin unohtaa, Marjuthan kertoo suhteestaan lankaan ja niiden hamstraamiseen...ehkä tämä onkin lankablogi?

Hei ja onnea blogisynttäreistä!

Olet listannut kunnioitettavasti linkkejä raitageneraattorista vieraskielisiin neulesanastoihin ja vierailen satunnaisesti niissä, mutta valitettavasti odotan neuleblogilta muutakin kuin kissoja edestä ja sivulta tai yleistä höpinää. Haluaisin nähdä neuleita! Oletko ehkä väsähtänyt neulomiseen?

Mulla ei ole suosikkiblogia, koska googlaan tarvitsemaani tyyliin "neuletakki tennesseestä" ja sitä kautta löydän uusia kiinnostavia tai vähemmän kiinnostavia blogeja. Haen siis tukea omille ajatuksille neuleiden suhteen, joten en ole siksi turhan kranttu onko blogi hyvin kirjoitettu tms. - toki hyvin kirjoitettuja esteettisiä blogeja on nautinto lukea. Mutta liian harvoin haku tuo Marjutin sivuille ja se johtunee siitä, että siellä ei neulota.

Olipa tutun tuntuisia ajatuksia! :)
Jatka reilusti omaan tyyliisi, niin en katoa minnekään!

Blogisynttäreitäsi ei unohdettu tänäkään vuonna, olin vain lukutauolla, kun alkoi blogimaailma ahdistaa (minuakin)

Hee, myöhästyneet synttärionnittelut!

Sä oot ollut kasvualusta/ponnahduslauta monelle jutulle, ajattele vain suomalaista neuleblogimaailmaa, Ullaa, neulontatapaamisia... Ponnahduslaudan rooli ei aina ole niin kiitollinen, mutta anna itsellesi se arvostus, jonka todellakin ansaitset!

Hyvää jatkoa blogillesi (ja sulle tietysti myös)!

Arvoisa suomalaisten neuleblogien Äiti, Marjut! (jos ei suorastaan IsoÄiti)
Kiitos, että juuri sinä olet viisaudessasi perustanut tämän blogin ja avannut tietä meille muille.
-

Mitenkäs se meneekään se teoria (?) 7 vuoden kriisijaksoista. Onko täällä kenties kasvupyrähdyksen ja kasvukriisien aika. Pitää miettiä kuin elämässä ikään, mitä on tullut tehdyksi ja mitä seuraavaksi. Harvoin se miettiminen haitaksi onkaan, vaikka saattaa tehdä joskus kipeää.
--

Mulla oli myöskin mielessäni hieno vertaus Ullasta ja lasten kasvatuksesta, mutta se jotenkin katosi omaan nokkeluuteensa. Jotenkin se ajatus meni niin, että joskus pitää omat lapsetkin (Ulla?) päästää maailmaan kasvamaan omia teitään ja itse voi vain ikkunasta seurata, miten ne pärjää.... Ja samalla tietää, että se tärkein, alku, on minun omaani ja yhteisiä muistoja ei voi kukaan viedä pois, vaikka maailma joskus erottaakin..
--

Joka tapauksessa.
Tää on Perusblogi, kiitos siitä! Suosiot tulee ja menee, mutta Marjutin neuleiden asema suomalaisten neuleblogien peruskalliona on ja pysyy.
Onnea!
Kiitos!

Kunnioitettava saavutus, 6 vuotta! Hatun nosto ja onnittelut! Eipä ole turha reissu ollenkaan, kuten kommenteistakin voit lukea. Siis jäämme odottelemaan lisää :)

Koskettavaa ja rehellistä kerrontaa tuo kirjoituksesi. Varmaan moni muukin näitä miettii, myös minä. Mutta näinhän se elämä menee, ei aina niin helppoa. Tsemppiä kovasti paljon ja kaikkea kaunista ja hyvää :)

Hip hip huraa!
Pieni puhe synttärisankarille. Marjutin blogi oli ensimmäisten löytämieni neuleblogien joukossa. Minusta se oli erityisen hyvä ja on vieläkin, vaikka en laisinkaan kissakuvien ystävä.

Tässä blogauksessa ei ollut lainkaan kuvia ja luin silti aivan alusta loppuun. Minusta se osoittaa blogin olevan hyvän kun pelkkä teksti toimii. Tarvitsematta arpajaisia ja välkkyviä tähtiä enkeleitä ja kaikkea tilpehööriä.

Tuttuja tunteita kirjoitat, minulla nuo ovat vain toisesta ympäristöstä.

Suosittu blogi, kai on jotenkin alitajuisesti kaikkien toive. Silti pärjää vaikka ei listan kunkkuna, kun varmasti joskus sieltä putoaa.

Tärkeintä on olla joidenkin kiinnostuksen kohde.
Joskus tulee ehkä inspis mitä ehkä uudistat jos siihen on tarvetta. Minulla vaihtuu vain pohja ;)

Jatka vain kyllä me täällä luetaan taas kiinnostuksella.

Lukuvinkki: Sanderson "Petite anglaise". Ei mitään neuleista, mutta jotain oleellista blogeista. Ja elämästä.

Elämä ei ole neulomista. Neulominen on osa elämää ja siitä bloggaaminen on osa neule-elämää. Seuraan useita blogeja ja vaikka en pidä kissoista (allergia), niin palaan uskollisesti sivuillesi aina uudestaan. Olen palannut jo kuuden vuoden ajan. Me ollaan samaa kasari-ikää. En tunne sinua, mutta blogissasi viihdyn.

Jatka vielä, jos tunnet saavasi siitä iloa. Minä saan sitä lukemisesta.

Lukuvinkki: Sanderson "Petite anglaise". Ei mitään neuleista, mutta jotain oleellista blogeista. Ja elämästä.

Elämä ei ole neulomista. Neulominen on osa elämää ja siitä bloggaaminen on osa neule-elämää. Seuraan useita blogeja ja vaikka en pidä kissoista (allergia), niin palaan uskollisesti sivuillesi aina uudestaan. Olen palannut jo kuuden vuoden ajan. Me ollaan samaa kasari-ikää. En tunne sinua, mutta blogissasi viihdyn.

Jatka vielä, jos tunnet saavasi siitä iloa. Minä saan sitä lukemisesta.

Ensinnä onnea 6-vuotiaalle! :)

Olet mun guru! :) Kirjoitat hauskasti ja mukaansa tempaavasti! Kissa jutut ovat ihania!

Olen lukenut kaikki postauksesi. Alkupuoliskon jopa kahteen kertaan.

Olet tehnyt historiaa neulemaailmassa. Sinulla on se Ensimmäinen Neuleblogi. Ja sinulla on ollut suuri myötävaikutus siihen, että nettilehti Ulla on nähnyt päivänvalon. Siinä on jo kaksi isoa asiaa!

Sinulla on ollut masis fiiliksiä, niitä aina tulee ja toivottavasti myös menee. En tiedä, mikä oisi sinulle sopiva lääke, jotta pääsisit taas iloisempiin fiiliksiin.?

Mutta toivon että minulla (ja monella muulla) olisi vielä monta hetkeä vietettävänä blogisi parissa...

Löysin blogisi jo vuosia sitten, varmaan 5 vuotta sitten kesällä. Sitä ensimmäistä kertaa ja tätä päivää yhdistää sama tunne, joku kirjoittaa sitä mitä minäkin ajattelen. En ole saanut perustettua omaa blogia, elän elämäni ruuhkavuosia, ja neulonta tuo siihen vaihtelua, ja onhan kiva tietysti neuloa kaikkea kivaa läheisillekin. Ilman blogiasi en olisi koskaan tilannut lankoja mistään ( ulkomailta tai netistä ylipäänsä) enkä tarttunut vieraskielisiin ohjeisiin vaikka enkku ja ruotsi sujuukin. En ole kissaihminen, mutta luen juttusi sujuvasti ja myös kadehdin matkojasi. Olet sellaisen peruskallion asemassa, sinuun tukeudutaan, nauti siitä. Mikä tahansa joka jatkuu pidempään muuttuu tavalla tai toisella rutiinin omaiseksi. Sekin on taitoa, että ei lopeta tai vaihda vaikka banjon soittoon. Raikasta neulonta musiikkia, Scandinavian music groupin`Vieläkö soitat banjoa?´löysin yhdestä blogista. Auttaisiko sinua?

Onnea ja onneksi on sun blogi. Tulin just Barcelonasta ja löysin sekä nähtävyyksiä että lankakaupan blogisi ansiosta - siis onneksi kirjoitat tätä blogia.

Onnea 6-vuotiaalle ja hyvää tulevaa/tulevia vuosia!:)

Blogisi on ainoa neuleblogi, jota luen. Siinä on kaikki mitä neuleblogilta toivon - linkkejä, kissoja, uusia neuleita, laamoja.

Niinkuin monet ovat jo sanoneet, kirjoitustyylisi on vallan vailla vertaa! Tuleva kääntäjä nauttii, kun voi lukea näin virheetöntä ja samalla nautinnollista kieltä. :)

Sain myös poikaystäväni vakuuttuneeksi siitä, että meidänkin tulisi hankkia kissa, kun säännöllisin väliajoin raahasin hänet koneen ääreen näille sivuille ja näytin toinen toistaan suloisempia kissakuvia kommenttien "Aww!", "Katso nyt tätäkin!" ja "Aattele nyt kun meilläkin ois tämmönen langoilla leikkivä kissimirri!" ryydittämänä.

(Ja niin, minunkin veljeäni tultiin kotoa hakemaan. Äidin uuden miehen sukulaistyttö tuli Saksasta tänne kylään kahdeksi viikoksi ja lähes jäi sinne tielle samantien, ja nyt nuo kyyhkyläiset on jo naimisissa.)

Terveisin ekaa kertaa kommentoiva, säännöllisesti kyläilevä stalkkeri :D

Ensinnäkin, onnea ja menestystä jatkossakin 6-vuotiaalle!

Toiseksi, en itse ainakaan osaa tuosta valtavasta neuleblogien määrästä laittaa lukulistallani olevia mihinkään paremmuusjärjestykseen. Jokainen blogi on yksilö ja omalla tavallaan mielenkiintoinen. Toki jotkin blogit saattavat alkaa toistaa itseään tai menettää kiinnostavuuttaa ajan saatossa. Toisaalta kausittaiset vaihtelut omassa blogausinnostuksessakin ovat ihan luonnollisia. Jos ei inspiraatiota jonakin hetkenä tunnu tulevan, voi hidastaa tahtia.

Sinä Marjut, kirjoitat hauskasti ja kiinnostavasti. Meriitti on toki pitkä neuleblogiurasikin, mutta en minä tätä siksi lue. Vaikka dinosaurukset ja veteraanit onkin kivoja, on tärkeämpää oma tyylisi ja se paketti, jonka neuleesi, tekstisi, kissasi ja se kaikki muu blogissasi muodostavat.

Kolmanneksi, kiitos. Kiitos blogistasi ja niistä lukuhetkistä joita meille muille tarjoat :)

Höh.
Love (1000), agree (1)

Oot sä ainakin mun Guru ja mä fanitan kympillä! Kyllä niitä kriisejä tulee...ja menee... onneks. Ei tää touhu olis mitään ilman sua. Onnea ja uutta tuulta!

Onnea parhaalle Marjutin 6-vuotiaalle blogille!

Luen aina päivityksesi. Olit ensimmäisiä bloggaajia/blogeja jotka löysin ja hurahdin jälleen neulomiseen. Olet suomalaisenneuleblogimaailman alku... jos olet monta ihmistä saanut bloggaamaan ja neulomaan niin olet saanut paljon aikaan. Et vain tiedä sitä ihan vielä... :)

Onnea blogille ja tsemppiä! Tämä oli minullekin ensimmäinen neuleblogi, johon törmäsin aikoinaan.

Onnea kuudesta vuodesta, ja seuraavistakin! :)

Miksi pitäisi olla paras? Liiallinen kilpailu ja kilpailuhenkisyys ei tee hyvää, mielestäni. Vedä omaa linjaasi, kehitä blogiasi omilla ehdoillasi, pidä sitä itsellesi!
Aikanaan tuskailin blogini kanssa, kun minulla ei ollut postattavaa joka päiväksi (eikä joka viikoksikaan), ei valmiita töitä kuvien kanssa. Sinulta sain silloin kommenteissa järjen ääntä, ja kiitän siitä edelleen. Neulominen on kunkin oma harrastus, samoin siitä bloggaaminen, ja olkoon ulkopuoliset paineet mitä vain, itse siitä päättää, mitä tekee (bloggaamisessa, neulomisessa, suunnittelussa jne.) Luen juuri Harry Potteria ja liekehtivää pikaria (taas) ja siinä rehtori sanoo viisaasti jotenkin näin: jos odotat yksimielistä suosiota, sitä saat odottaa. Enemmän kuin blogiasi, tämä varmaan koskee Ullaa. Soraäänistä, jos niitä rakentavasti lausutaan, voi ottaa kritiikin Ullan kehittämiseksi, muu jääköön huomiotta. Jos elämä on vähemmän Ullaa, se on enemmän jotain muuta!
Tämä taitaa kuulostaa aika imelältä kliseekiisseliltä, mutta haluan sanoa jotain ennemmin kuin en mitään. Lyhyesti, hännät pystyyn kaikilta!
Tällaiset (kirjoittamasi) ajatukset ovat toisaalta hyviäkin, tärkeitä, jos ne eivät lamauta alleen. Kiitos, että sanoit näin, ja hyvää seitsemättä vuotta blogillesi!

Minäkin komppaan muita. Älä lopeta, tämä blogistania ei olisi sama ilman sinun kirjoituksiasi. Tänne tulee kuin kotiinsa =) Onnea 6-vuotiaalle!!

Onnea kuusivuotiaalle, enää 12 vuotta niin saat tehdä Lottoa :)

Minäkin löysin ekana juuri sinun blogisi, aikana jolloin en edes tiennyt sanaa blogi. Enkä näköjään ole ainoa jolle on käynyt näin.

Tuli ihan paha mieli kun luin tuota postaustasi, kuinka väärässä oletkaan ! Et todellakaan ole tarpeeton ! Sinulla on kiva tyyli kirjoittaa, osuva huumori ja tekstin sisältö on monipuolista ja hyvin kuvailevaa. Ihania kissajuttuja on aivan älyttömän kiva lukea kuvineen kaikkineen. Tykkään kun postaat muistakin kuin langoista tai neuleista, varsinkin kertomukset reissuilta on ollut hauskaa luettavaa. Vaikutat hyvin lämpimältä ja mukavalta, helposti lähestyttävältä ihmiseltä ainakin blogisi perusteella.

Kateudesta sen verran että on varmaan hyvin vaikea sanoa kuka on se osaavin tai taitavin tai lahjakkain, kuka mitäkin itse arvostaa ja millä mittarilla. Minusta sinulla on kauniita neuleita ja lankaostoksesi ovat kadehdittavia, en ymmärrä alkuunkaan miksi sinun pitäisi kadehtia ketään yhtään ! Maailmassa on satoja neulesuunnittelijoita, ja uskon että hittineuleet syntyvät puolittain vahingossa, koskaan ei tiedä mikä kansaan uppoaa ja mikä ei. Sunkin seuraavasta neuleesta voi tulla hitti vaikka siinä ei mitään piperrystä olisikaan tai et sitä mitenkään kaupittelisi. Kun miettii esimerkiksi Fifiä, niin melko simppeli pitsihän siinä valloitti koko Blogistanian. Ei tarvitse arse puuduksissa hikoilla japsikirjojen kanssa :)

Ei tarvitse olla täydellinen ollakseen tarpeeksi hyvä :) Ja täydellistä neulojaa tai blogia tuskin on olemassakaan.

Häntä pystyyn Marjut ja iloista viikonloppua!

Ompa virkistävää, että joku oikeesti mariseekin. Ja nurisee. Ja aika tutunoloisista asioista.
Mikä tekee minun blogistani kellekkään tärkeän? Tai sinun?
Aika harvalla on kuitenkaan niitä hittiohjeita tms, ihan tavallista elämää aika monella. Ja se kiinnostaa, luulen. Erilaiset elämät joita yhdistää neulominen.

Tottakai asioita pitää silloin tällöin ravistella ihan kunnolla, hyvä Marjut, ja onnea 6-vuotiaalle! Voin valehtelematta sanoa että olen jokaisen kirjoituksesi - en näinä vuosina vaan nukkumattomina kesäöinä. Käy se niinkin.

Onnea 6 -vuotiaalle!
Seuraavaa vuotta odotellessa. Eihän siit mitään tuu jossei blogia edes voi lueskella kun niin ihana apu irkistä katos :o) Aina osannut neuvoa niin että mäkin tajuan ja siihen kun tarvitaan useammin monta metriä rautalankaa.

Onnea kuudesta hienosta vuodesta!

Marjut,
tunnistin itseni kirjoituksestasi. Muissa jutuissa olen painiskellut ja painiskelen yhä edelleen samanlaisten tuntemusten parissa. Se nyt vaan on niin että kaikki eivät voi olla kaikkein parhaita kaikessa vaikka itse kuinka sitä toivoisi. Kateellinen on jokseenkin turha olla. Ne suositummat bloggaajat ja iskevämmät neulesuunnittelijat ovat sinulle ihan varmaan kateellisia jostakin - mietippä mistä. Ei mikään tilasto eikä tutkimus anna todellista kuvaa tilanteesta.

Miten minun, ahkeran blogeissa kävijän, mutta varovaisen kommentoijan ja kirjoittajan, mieltymykset peilautuvat noihin erilaisiin tilastoihin joiden pohjalta tehdään päätelmiä suosituimmuudesta ja mistä milloinkin.

Miten mitataan se mielihyvän määrä mitä blogissa kävijä vierailustaan saa? Vilkaiseehan sitä ohimennen kaikenlaista, mutta aika harvat ovat ne kaltaisesi bloggaajat, joiden seuraavaa blogipäivitystä odottaa kuin kuuta nousevaa? Miten se mitataan ja tilastoidaan?

Oletkos muuten huomannut että ei niitä itseensä, tekemisiinsä ja olemiseensa tyytyväisiä juurikaan missään tapaa? Aina meillä kaikilla on jotakin nurinaa. Vaikka asiat vaikuttaisivat olevan kuinka hyvin, jostain putkahtaa sitä aihetta tyytymättömyyteen.

Ole vain sitkeästi oma itsesi ja kirjoita näköistäsi ja oloistasi blogia. Varmasti on muitakin kuin minä sitkeästi odottamassa uusia kirjoituksia,niin iloisia kuin välillä pärinöitäkin. Käännä mielialasi kehittävään suuntaan ja mieti miten voit tehdä asioita eri tavalla ja viedä taas kotimaista neulemaailmaa uuteen suuntaan!

Kuule Marjut. Mun blogilistani ei olisi sama ilman sua.

Siitä lähtien, kun löysin tämän blogin, olen aina lukenut innolla uudet päivitykset. Siksi, että kirjoitat hauskasti, monipuolisesti ja kiinnostavista aiheista, laitat kissakuvia sekä tunnut sellaiselta ihmiseltä, jonka tekemiset ja ajatukset kiinnostavat ja jonka kanssa varmasti kahvikupin ääressä ei tulisi vaivautunutta hetkeä. Vaikutat mun ihmiseltä, jos niin voi sanoa. Niistä ja käsityöansiollisista sekä ullaneuleisista syistä sä olet mun sankari.

Onnea 6-vuotiaalle!
Minullekin blogisi on tärkeä. Ensimmäisen kerran törmäsin siihen etsiessäni neulesanaston suomennosta englannista suomeksi ja sen jälkeen oletkin ollut pysyvin neuleblogilistallani. Sinulla on paljon hyviä neuvoja meille taviksille ihan suunnittelusta lähtien. Olet kuin äiti joka neuvoo ja opettaa.
Kiitos mukavasta jutustelustasi ja ihanista kissakuvista.

Onnea 6-vuotiaalle.

Älä vähättele aikaansaannoksiasi. Uskon, että meitä on monta suomalaista neulojaa, jotka eivät koskaan olisi löytäneet englanninkielisiä neuleohjeita ilman sinun koostamaasi maanmainiota sanastoa. Ja vielä useampia neulojia, jotka ovat päässeet nauttimaan Ullan antimista.

Onnea vaan!
Toivottavasti jatkat kun saat purettua itseäsi tarpeeksi.
Sinun tapasi kirjoittaa on positiinen ja minulla on sinusta hyvä mielikuva, blogistasi saa hyvän ja lämpimän mielen ja olon. Mies ja kissat kuuluvat myös blogiin itsestäänselvästi.
Jostakin muusta lukemastani blogista/kirjoittajasta saa negatiivisen,vihaisen,töykeän,epämiellyttävän tunteen. Olen tätä itsekin ihmetellyt, miten kirjoitetusta tekstistä tai kuvien väreistä voi tällaisia johtopäätöksiä tehdä.
Sinua tarvitaan ja sinun päivityksiä!
Sirpa

Onnea 6-vuotiaalle!
Bloggauksen ei pitäisi olla kilpailu, sen pitäisi olla kivaa ajanvietettä, ilman huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita. Niitä tunteita saa ihan tavallisessa arkielämässäkin tuntea ihan tarpeeksi. Blogit ovat erilaisia, mutta minä en ainakaan valitse luettavaa pelkkien kuvien, tekstin tai ulkoasun tms. perusteella, kyllä se on se kokonaisuus joka joko koukuttaa tai sitten ei.
Eikä suunnitteleminen kenestäkään superneulojaa tai -bloggaajaa tee, jotkut vain tykkää siitä ja ihmisellä nyt on tapana tehdä sitä mistä tykkää.
Tsemptsemp, jatka ihmeessä, tämä on hyvä blogi! Ja sulla on hienot kissat.

Minäpäs olen lukenut blogiasi jo viitisen vuotta tai yli! Älä vain ikinä lopeta, tätä parempaa ei ole.

Gurulle,

Ilman sua meit' ei lainkaan ois,
neulottais vaan pimeis komerois.
Blogi ois uppo-outo käsite,
villasukat vain vanhan rasite.
Stitchit, garterit, yarnoverit, ahaa,
sanastos aukoo mystiikkaa!
Esimerkin hienon meille annoit,
kortes ahkerasti Ullaan kannoit.
Loistavan huumorin taitaja hieno,
mahtava neuloja mycket bueno.
Älä vaan katoa mihkään blogistas,
kaipaus ois meillä kovin raskas!
Tarvitaan me sua täällä yhä -
Kissanelikko on pyhä!


Onnea eskari-ikäiselle... nythän se vasta alkaa.

Mut tuohon kehäraakkiuteen ja jalkoihin jäämiseen.. toivottavasti tajuat ja näät sen, et mikä järjetön vaikutus sulla on ollu ja on yhä edelleen suomalaisessa neuleblogiskenessä ja nettineulonnassa. Jos vaikutuksia heijastelee omalla kohdalla niin... eipä meikäläinenKÄÄN bloggais ilman sun vaikutusta, tänne eksyin aikoinaan ekana ja tutkailin et mitä helvattua, neuleita netissä.. ja siitä se sitten lähti.

Toki mennyttä voi kattella ja ihailla, pitää mukana, aarrearkussa, mut uusia tuulia kohti? Ei jäädä tuleen makaamaan ja vierivä kivi ei sammaloidu vai miten ne kuuluisat lausahdukset menikään.
Tsemppiä, ja kuten sanoit.. elämä ei ole blogi, eikä blogi elämää, mutta hassun tärkeetä se kuitenkin on.

Jaa-a, tulin sitten lukemaan uusia kommentteja ja huomasin karmean kirjoitusvirrheen omassa kommentissani. Eli yhden kappaleen olisi pitänyt olla seuraavasti:

"Pidän bloggaustyylistäsi, oleT maanläheinen ja käytännöllinen kertoja ja usein humoristis-ironinen kirjoitustyylisi puree ainakin minuun."

Muita kirjoitusvirheitä en jaksa edes huomioida.

Mutta tosiaan, pakinatyylisiä kirjoituksiasi lukisi mielellään enemmänkin. Eikä kaiken todellankaan tarvitse käsitellä neuleita, neulomista tai kissoja.:)

Kyllä mulle ainakin iskee kausittain niitä kateuden-, voimattomuuden- ja aikaansaamattomuudentunnepuuskia. Silloin koitan muistuttaa iteselleni että tää on mun harrastus ja teen sitä ennekaikkea itselleni. Jos voin tuottaa iloa muille se on tietysti plussaa. Tää on toki välillä hankalaa kun on paiskattu kovin kilpailuhenkisellä luonteella.

Tarkemmin katsottuna "kaikki muut saa aikaan niin paljon" on silmänlumetta. Tottakai "kaikki muut" yhdessä on paljon tuotteliaampia kuin minä yksin. :) Lisäksi jokaisella meistä on niitä puuskia jolloin saa aikaan paljon valmista (ja on aikaa ja energiaa blogata niistä) ja sitten on niitä aikoja kun oikeassa elämässä on enemmän tekemistä ja harrastukset ja blogi jää vähemmälle huomiolle. Mun blogista näkee ainakin päivitystahdista heti milloin olen ollut lomalla.

Vierailen blogissasi lähes joka päivä. Älä vaan lopeta bloggaamista ! Kirjoituksesi ovat älykkäitä kannanottoja ja osin siksi hyvin mielenkiintoisia. Onnittelut 6-vuotiaalle !

Minä olen kateellinen sinulle.

Kiitos blogistasi. Onnea jatkoonkin. Minullekin blogisi on ensimmäisiä, joita aloin seurata, joskus 4 vuotta sitten. Ja kissat on ihania.

Onnea Seniori-blogille!

Olen tainnut joskus ennenkin täällä kirjoittaa, että löysin blogisi joskus talvella 03-04 (googletin kai jotain) ja siitä lähtien olen tasaisesti seurannut sinun, kissien ja Jussin edesottamuksia. Kommentoitua tulee aivan liian harvoin, vaikka joku postaus herättäisikin ajatuksia.

Pidän bloggaustyylistäsi, olen maanläheinen ja käytännöllinen kertoja ja usein humoristis-ironinen kirjoitustyylisi puree ainakin minuun.

Ja kannattaa muuten muistaa, että huolimatta kaikesta positiivisuus-hömpästä, että kateus saattaa usein toimia hyvänäkin motivaattorina, kunhan ei näivetä ihmistä. Minä ainakin olen kateellinen sinulle sosiaalisuudestasi.

Onnea 6-vuotiaalle!:)
blogisi oli ensinmäisten joukossa mihin tutustuin reilu kolme vuotta sitten,kun löysin blogit.
Jatka vaan omalla linjallasi....

Minä olen hirvittävän laiska kommentoimaan kenenkään blogeissa, mutta nyt oli kyllä pakko tarttua näppikseen hiiren sijaan: Älä nyt h...tissä ainakaan lopeta tätä blogia! Muuttua toki saa jos itseä tylsistyttää, mutta mielestäni kuitenkin kaikesta dinosauruudesta huolimatta tämä blogi jättäisi dinosauruksen kokoisen aukon blogitaivaalle. Nih.

Ehkä n.5 vuotta sitten googletin "lasten neuleet" ja päädyin sinun sivuillesi. Siitä aukesi ihan uusi maailma vaikka en käsinneulontaa harrastakaan, koneneulontaa ja ompelua kylläkin. Ja tämä on ainoa blogi jota olen seurannut vuosia, aina tulee välillä jotain uusia seurattavia mutta tämä on ja pysyy! Ja ihanaa lukea sun ja Jussin matkoista kun itsekin rakastan matkailua, tosin tällä hetkellä 3 lapsen kanssa rantalomia. Jatka samaan malliin!!!!

Blogisi oli ensimmäinen kosketukseni neuleisiin monta vuotta sitten, taidan olla seurannut blogiasi aktiivisesti lähes sen syntyhetkistä asti, tosin tämä on ensimmäinen kerta kun rohkenen kommentoida...

Linkkilistasi kautta päädyin muinoin käspaikan sivulle, ostin elämäni ensimmäiset neulelangat ja sukkapuikot ja siitä lähti harrastus, jolle ei ole vielä kilpailijaa löytynyt. Eli blogisi on innoittanut ainakin yhden käsityön harrastajaksi.

Jatka samaa rataa. Ei käsitöissä voida kilpailla paremmuudesta ja hyvän blogin kirjoittamiseen tarvitaan muutakin kun hieno kamera ja uusia neuleohjeita. Olen tiputtanut monta pois lukulistoiltani, useampiakin, jotka ovat suositumpia blogilistoilla ja joiden ohjeita on julkaistu ihan ulkomaita myöden... Kaikissa ei vaan ole sitä jotain. ;)

Äh. En tiedä mitä sanoa tai millä lohduttaa kun en itse samassa tilanteessa oikein ole osannut ottaa vastaan tukea tai osannut hakea sitä oikein. Vain sinä tiedät - jos sinäkään - mitä sulle pitäisi sanoa, mutta yritän silti.

Valittajia maailmaan mahtuu, vaatijia, osoittelijoita, arvostelijoita. Kun heidän kohteekseen joutuu liikaa syystä tai toisesta - ja varsinkin vapaaehtoishommissa - käy usein niin että alkaa itse arvoittaa itseään ilkeimpien kriitikoiden ja pahimman kautta, siitä huolimatta että tietää mitä on tekemässä, miksi ja mitä siltä haluaa. Se tapahtuu hiljalleen, salakavalasti, ja se alkaa syödä motivaatiota vaikka aluksi siihen suhtautuu lähinnä ärtyneenä ja etäisesti. Sitten se alkaa pureutua nahkojen läpi ja jossain vaiheessa ennenpitkää se osuu ja sattuu.

Keskivertoneuloja tuskin on nähnyt sitä määrää roskaa mitä ullan ja neulebuumin nostoon olet joutunut myös sivussa nielemään: niitä kiukkuisia, vaativia, ahdistavia, valittavia, marisevia ja maukuvia viestejä joita tulee kaikille niille, jotka koskaan mitään muiden eteen tekevät. Kateellisia riittää, ja erityisen kateellisia löytyy niiden joukosta jotka olisivat halunneet olla sinä, tehdä kaiken sen mitä sinä olet tehnyt. Tehdä paremmin, toisin, tai joiden hyvää tarkoittavat neuvot on annettu muodossa joka tuntuu hyökkäykseltä silloinkin kun sitä sellaiseksi ei ole tarkoitettu.

Suosion mukana kasvaa aina kateellisten määrä. Ja jostain syystä se menee myös niin, että kehujien lauma liikkuu nopeammin kuin arvostelijoiden.

Minä en usko siihen ettet saa aikaan. Olet saanut ja saat aikaan jatkuvasti vaikka mitä. Infoähky, (ravelry, blogit, lehdet ja foorumit) saavat toki ihan kenessä tahansa aikaan voimattomuutta ja saamattomuuden kokemista - ajoittain myös lannistusta. Erityisesti kun parhaansa tekee, tosissaan, voi tuntua ettei näkyvää jää käteen riittävästi. Että positiivinen palaute mitä saa on tasoa "ihan kiva" ja negatiivinen se ainoa tarkka, mietitty ja keskittynyt...

Mikä tähän auttaa sitten? En tiedä. Ajoittain olen huomannut että noihin tunteisiin helpottaa se, että keskityn viihdyttämään vain itseäni enkä ketään muuta, välittämättä muiden ihmisten arvioista ja odotuksista. Että en yritäkään saada kuuta taivaalta, kurkotan vain omaan kuuseni. Ja hassua kyllä se on myös monesti sen menestyksen tai suosion resepti: että tykkää ja tekee just sitä mitä haluaakin, 100%:n itsekkäistä syistä.

Jotenkin mulle tulee tästä kirjoittamastasi myös se mieleen, että vaikka sulla on tietoa, taitoa ja ideoita vaikka muille jakaa tarvitset vuorovaikutusta enemmän ollaksesi luova. Tää on yks niitä ikuisuuskysymyksiä mitä olen miettinyt, että työpari tai tsemppipari voisi aika monellekin luovalle ihmiselle olla se juttu. Että ihmiset tarvitsisivat jonkinlaisen verkoston joka motivoisi ja potkisi eteenpäin.

Tää meni nyt pitkäksi mutta en ehdi lyhentääkään tätä oikeakieliseksi. Sovitaanko että et ihan hirveästi keskity mun pilkku + kirjoitusvirheisiin ja uskot, että täydestä sydämestäni yritän sanoa, että tiedän mistä puhut enkä paremmin osaa neuvoa kuin siten, että ole itsekäs ja keskity itseesi. Jos se tarkoittaa blogaamattomuutta tai irkittömyyttä niin sitten se tarkoittaa sitä. Tiedät missä olemme kun jaksat taas meitä. Olet meille tärkeä ja me kaipaamme sinua!

Pörrö

Aloin joskus lukea blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti. Itse blogittomana en ole ottanut selvää mistään seurannasta tai muista vastaavista hienouksista. Käyn vain silloin tällöin kurkkimassa, onko tullut uusia merkintöjä.

Luen muitakin blogeja. Välillä löytyy joku uusi mielenkiintoinen, valillä tippuu joku itseensä ihastunut pois, kun en jaksa omakehua lukea. Tai en muuten vain jaksa lukea. Mutta tänne palaan aina. Kirjoitat rehellisesti, elämänmakuisesti ja niin kattavasti eri asioista (siis kattavalla tarkoitan laaja-alaisuutta), että mielenkiinto säilyy. Ja olkoon miten dinosaurus tahansa, aina jotain uuttakin ilmenee.

Onnittelut kuusivuotiaalle! Toivottavasti jaksat jatkaa edelleen...

Rakas Marjut,

Täällä mä luen sinun blogikirjoitusta tippa linssissä autossa istuen, matkalla kohti Helsinkiä ja kohti Päijenneajojen starttia. Sun blogia on tullut kyllä luettua mitä ihmellisimmissä paikoissa:-) Se on tärkeä mulle ja olen varmaan lukenut sitä... en edes muista kuinka kauan, mutta useampia vuosia kuitenkin. Ja mä pidän sun blogista. Miksi mä pidän? Minä pidän tavastasi järkeillä asioita ja sen tuomasta realismista. Kukaan ei kirjoita tämän harrastuksen aiheuttamista tunteista ja ajatuksista niin suoraan ja rehellisesti kuin sinä ja uskalla vielä kirjoittaa niistä julkisestikkin. Hatunnoston paikka!!! Maailma olisi paljon parempi paikka, jos uskalletaisiin enemmän...

Jatka samaan malliin! Ja paljon onnea 6-vuotialle!!!

T:Katja

Tämä oli ensimmäinen neuleblogi jonka löysin. En millään muista enää mitä kautta - mutta ei sillä kait väliäkään. Fanitan yhä tätä, ja sulla on maailman parhaat kisumasut! Vaikka postaisit vain kisumasukuvia ilman tekstejä, fanittaisin silti.

Ja Ulla on suurin ja kaunein, ja Sinun Lapsesi - muksut kasvaa ja aikuistuu ja lähtee pois kotoa, mutta kyllä se äitee aina siellä taustalla säilyy.

Jatketaan vielä hetki, jookos :)

Elä helkkarissa perusta banjonsoittoblogia (vaikka voishan sekin hauska olla, ja luoda taas uusia blogitrendejä ;)). Ainakin tää viihtyy täällä (vaikka harvoin kommentoikaan). Miekin oon kateellinen niille, jotka osaa tehdä hienoja ohjeita (joita ittekin ehkä sitten joskus tikutan) ja harmittelen kun musta ei oo ku neulomaan Novitasta (ei oo varaa Noroihin) muiden keksimiä ihanuuksia. Bloginpitäjänä oon ihan keltanokka, enkä edes kässää kunnolla mikä on blogilista! Enkä taida jaksaa ottaa selvääkään... Mulla ei oo faneja eikä kymmeniä kommentoijia, mutta uteliaisuuttani pistin blogin pystyyn - vähän niinku itelleni päiväkirjaksi. Jos sinne joku eksyy, niin ainahan se on kiva jos saa kivoja kommentteja :)

Jatka ihmeessä samaan tahtiin äläkä paina delete-nappia! (Ja Ullaan terkut että nykylinja on hyvä, mitä sitä muuttamaan).

Taisipa olla aikoinaan juuri tämä blogi, johon ensimmäisenä törmäsin, ja joka koukutti minut neuleblogeihin. Hyvää työtä siis, jo vuodesta 200-jotain. Senkin jälkeen juuri Marjutin neuleet -blogi on ollut se, johon palaan yhä uudelleen ja uudelleen... johtuisiko se sitten blogaajasta itsestään ja ylen hilpeästä kollilaumasta vai mistä :-)

Onneksi olet olemassa, ja onneksi kirjoitat blogiasi myös.

Hyvää blogisynttäriä toivoo Satu ja puudelilauma

Kyllä suomen neuleblogimaailma olisi paljon köyhempi ilman sinua ja blogikissoja. :)

Psst, http://www.best2music.fi/shop/banjo-method-book-698p.html ;)

Tää on paras neljän kissan neuleblogi! Tää on ainoa Frank-blogi! Tää on oikein hyvä insinöörifanitusblogi! Jatka omana itsenäsi, sillä kukaan muu ei blogaa paremmin marjuttiudesta kuin sinä!

Onnea kuusivuotiaalle - eskari-ikäinen. Siitähän se koulunkäynti alkaa...

Ehkä blogisi on dinosaurus blogimaailman mittakaavassa, mutta ainakin se on vielä hengissä. Ehkä kirjoittamisessasi viehättää paljon se, että tämä on sinua itseäsi varten, kissankuvia lukuunottamatta. kissat ovat aina ihkuja, niistä ei pääse mihinkään.

Mitä olisi elämä ilman blogiasi? En esimerkiksi tietäisi, että rakennekynsillä voi kutoa. En tietäisi, että Wienin uudenvuodenkonsertteihin lippuja saa arvonnoista. Elämä olisi hieman tylsempää ja yleissivistyksessäni olisi aukkoja.

Minä menen. kauppaan (synttärijuhlat nro 3 tälle vuodelle) hakemaan vanhinta kavereineen koulusta, siivoamaan, tekemään ruokaa. Ja sinun blogiisi tulen lomalle huilimaan. Nih.

Ymmärrän tuntosi oikein hyvin. Tunnen samalla tavoin omilla rintamillani.

Mutta. Blogisi on paras. Kirjoitat aina hyvin, poikkeuksellisen taitavasti ja melkein aina terävästi sekä hauskasti. Et ole ikävällä tavalla itsetyytyväinen, minkä tästäkin postauksesta saattoi nähdä.

Ei hyvässä blogissa tarvitse olla kuvitusta sateenkaaren väreissä, ei yhä mullistuksellisempia neulemalleja ja ulkomaiden valloitusta. Hyvässä blogissa pitää olla oma, tunnistettava ääni, ilmaisukykyä (ja mielellään kissoja).

En osaisi aloittaa päivää niin, etten ensin kävisi vilkaisemassa blogiasi.

Olen itsekin mietiskellyt samoja asioita. En tosin siksi että blogini olisi vielä kuutta vuotta vanha, vaan ehkä siksi että kirjoitin käsityöblogeista kandidaatintutkielmani. Mietin monesti miksi toiset blogit ovat suositumpia kuin toiset ja kuinka helposti "sortuu" siihen että ryhtyy valitsemaan malleja niin että sillä saisi enemmän suosiota. Mutta eihän harrastus saisi mennä siihen että pääsääntöisesti miellytetään vain muita, harrastuksenhan pitää tuottaa mielihyvää itselle. Kandiin tehdyssä tutkimuksessa blogi tuotti joillekin negatiivisia tunteita, johtuisiko se juuri tästä että tuntee itsensä riittämättömäksi ja vertaa itseään muihin. Mitähän kummaa sitä keksisi että saisi lukijoita ja huomioita...

Toivottavasti saat ajatuksesi selviksi, miten blogi jatkuu. Itse ainakin lueskelen ja ihailen kissojasi - voi kun itselläkin olisi! Ja onnittelut 6-vuotiaalle!

I like you just the way you are - Marjutin blogi on Marjutin näköinen ja sellaisena ansainnut paikkansa blogisfääreissä. Aina on olemassa joku, joka on jossain asiassa parempi. So what? Et ehkä ole paras kaikessa, mutta tarvitseeko ollakaan? Relaa vähän ja rapsuta katteja. Suloisuuteen en ota kantaa, mutta on sulla varmaan persoonallisimmat kissat. Ullan perustaminen on sitä paitsi hieno saavutus, eikä se miksikään muutu vaikka tekijäporukka vaihtuisikin.

Sä oot kyllä ihana, usko pois vaan.
Me sun uskollinen lukijakuntasi oltais hukassa jos rupeisit kirjottamaan siitä banjonsoitosta.. vai ruvetaanko oikee porukalla perustamaan soittoblogeja??
Ei vaineskaan, mihin me jouduttais ilman sua? Hunnigolle.. sanois Mutsikin.
Täytyyhän meillä sentään jotain pysyvää olla, ja mikä olis sen pysyvämpää ku Marjut ja Marjutin blogi??
Että onnea vaan "synttärisankarille", potku persuksille, häntä pystyyn ja valitellaan taas vuoden päästä :)

Rehellinen kirjoitus. Olen joskus blogielämästä ajatellut, että paljon jää sanomatta: blogeissa annetaan sellainen kuva kuin halutaan antaa, ja se kuva voi olla paljon komeampi kuin koko totuus. Onko tämä suoritus tai kilpailu? Ei kai? Yritän pitää sen mielessä, jos kateus nostaa päätään. Joskus mietin sitäkin, minne tuotteiliaimmat blogineulojat pistävät kaiken neulomansa, jos olen kateellinen heidän aikaansaannoksistaan. Lopultakin haluan harrastukseni itselleni, en koko Suomelle, en hyväntekeväisyydelle, en kaikille läheisilleni, vaan minulle itselleni. Yritän tehdä asioita, joista minä tykkään, enkä niitä asioita, joista lukijat mahdollisesti tykkäävät. Lukijoita tulee ja menee, ja joskus on sellainen tunne, että pitäisi olla innovatiivinen, aikaansaava, luova ja ties mitä muuta pitääkseen lukijansa, mutta teen tätä lopultakin itselleni, en muille.

Uutta intoa seitsemänteen vuoteen, minä ainakin viihdyn blogisi sisällön parissa.