14.10.2008 | 12:52
Blogikissaesittely - Blog cat introductions
Viime aikoina kommentteihin on tullut paljon kysymyksiä siitä, kuinka monta kissaa meillä on. Niitä on kertynyt yhteensä neljä kollipoikaa. Koska neulerintamalta ei ole paljoakaan uutta, ajattelin esitellä kissat.
Lately I've gotten comments asking how many cats we have. The answer is four. I thought I'd introduce the cats now as there's nothing new from the knitting front. If you'd like to read this in English, leave me a comment and I'll translate.
Vasemmanpuoleinen kuva vasemmalta oikealle: taempana Maxi (valkoinen läntti nenällä) ja Mini, edempänä Takku ja Frank; oikeanpuoleinen kuva samoin vasemmalta oikealle: Maxi, Frank, Takku, Mini
The picture on the left, from left to right: at the back Maxi (with the white spot on the nose) and Mini, in the front Takku and Frank; the picture on the right also from left to right: Maxi, Frank, Takku, Mini
Frank
Sinitabby Frank on alunperin minun ja kissoistamme vanhin, syntynyt elokuussa 1994 Vaasassa. Syntymäpäiväksi päätettiin tutun tanskandogin kunniaksi 3.8., koska se on riittävän lähellä. Tarkka päivä ei ole tiedossa, sillä Frankin emo vain ilmaantui erään perheen rakennukselle ilmeisesti salamatkustajana auton kyydissä ja pyöräytti sinne yllätyksenä neljä pentua. (Valitettavasti Frank ei perinyt emonsa matkailugeenejä, vaan voi autossa hyvin, hyvin, hyvin huonosti.)
Ärmättävä vanha herramme tunnetaan myös nimillä Frankenstein, El Franco, Pupuli ja Il Pupulino. Ärmätyksestään huolimatta Frank suvaitsee kyllä muita kissoja, kunhan muut kissat jättävät hänet rauhaan. Reviiritietoinen Frank ei ole, sillä jo Vaasassa asuessaan Frank kutsui naapurin Oskari-pojan meille syömään ja leikkimään ja totesi vain, että kunhan Oskari tuosta pistelee vanhat sapuskat nassuunsa, hänelle tarjoillaan sitten uutta ja tuoretta mutusteltavaa. Frank on vain jäyhä - tosin tarina kertoo, että joinain harvoina hetkinä tuon äreän pohjalaiskollin on nähty nuolaisevan Miniä tai Maxia korvan takaa.
Frank on myös hellyydenkipeä ja herttainen. Jos ja kun Frank päättää jämähtää syliin, siitä ei nousta ainakaan tuntiin tai puoleentoista, ettei kissa pahastu.
Frankin vahvuuksiin kuuluu joskus jopa vainoharhaisuuteen menevä looginen päättelykyky. Frank osaa teleportata toiseen ulottuvuuteen varsinkin kantokopan ilmestyessä esille ja on tarpeen vaatiessa myös sinnikäs. Eräänä yönä yritin nukkua, mutta kissa päätti olla asiasta eri mieltä:
Frank (raapii ovea) Raap raap, raap raap.
Minä (kääntää kylkeä): Mmmmh.
Frank (raapii lujempaa): Raap RAAP, raap RAAP.
Minä (kääntää kylkeä protestinomaisesti ja toivoo, että kissa olisi hiljaa): Mmmmmh.
Frank (venyy pitkin pituuttaan ovea vasten ja raapii todella lujaa): RAAP RAAP, RAAP RAAP!!!
Minä: Ole nyt jo hiljaa!!!
Frank (hyppää sänkyyn): Hur hur, hur hur. Nyt, kun satut olemaan hereillä, rapsuta leuan alta!
Lisäksi Frank osaa antaa tassua pyydettäessä ja keksinyt, että se toimii, vaikka ei pyydettäisikään - kissa onkin opettanut minut antamaan namin aina, kun se pöydänkulmalla nököttäessään tarjoaa tassua.
Frank pitää perunalastuista ja Fazerin sinisestä, mutta ei saa enää herkutella niillä (ainakaan kovin usein), sillä Frank on ollut virtsakivien takia pari vuotta erikoisruokavaliolla. Paikallinen eläinlääkäriasema ei löytänyt toistuvista tutkimuksista huolimatta mitään, joten lopulta paikat menivät tukkeeseen ja kissa jouduttiin viemään päivystykseen ja yöksi teho-osastolle. Sen jälkeen kissaa on pikkuhiljaa hoidettu kuntoon, mutta ainakaan vielä Frank ei ole palannut aivan entiselleen ja vaikuttaa aremmalta kuin ennen.
Neulomisen saralla Frank pitää matalaa profiilia. Lanka kiinnostaa joskus, mutta yleensä Frank tyytyy tarkkailemaan. Frankin blogikissauran kohokohdat:
01.09.2007: Messuterveiset
02.08.2008: Lankapesä
Mini ja Maxi
Frakkipukuiset Mini ja Maxi ovat alunperin Jussin kissoja. Veljekset kuin pölvästit ovat syntyneet Karjaalla ystävänpäivänä vuonna 2000. Niiden emo on Cornish Rex ja isä mustavalkoinen maatiaiskissa nimeltä Maikki. Maikki otettiin emon seuraksi ja jonkin ajan kuluttua Maikki olikin seitsemän pennun ylpeä isä. Cornish Rex -perimästään huolimatta Minin ja Maxin viikset tai turkki eivät ole kiharia ja mustavalkoisesta turkista huolimatta Mini ja Maxi ovat kissamaailman blondeja, hyväntahtoisia ja seurallisia hömelöitä.
Mini oli pentueen pienin, mistä nimikin. Sittemmin kollinrohjake on ottanut vahingon takaisin ja painaa nyt 8-9 kg. Kissa tunnetaan myös nimillä Minimaalinen, Styranki ja Hellyys ja Rakkaus. Joskus kutsun Miniä myös Mihmiksi ääntelyn mukaan: koostaan huolimatta Mini naukuu sopraanoa ja sanoo kimeästi "mih, mih" ja "iu, iu".
Minin persoona on vaihteleva. Joskus kissa on itse hellyys ja rakkaus ja sylissä kehräävä onnellisuuteensa sulava karvapallero, joskus taas styranki, joka mätkii muita kissoja tassulla päähän ja lössähtelee päälle. Pesuhetket veljen kanssa tuppaavat usein päättymään siihen, että toinen puree toista kaulasta ja sitten juostaan, painitaan ja nyrkkeillään. Mini on usein tohkeissaan ja pitää aina hyvin paljon kaikesta. Eniten Mini rakastaa ehkä Jussia - tai tonnikalaa tai Jussia, joka tarjoilee tonnikalaa. Kotiin saapuvia ihmisiä tervehtii usein sohvapöydällä murmeloiva Mini, joka kurkottelee etutassuillaan: "Ota syliin!"
Syliin päästyään Mini harrastaa sylikiipimistä. Jos vieressä seisoo toinen ihminen, Mini kurkottaa, iukuu, ottaa tassuillaan kiinni ja kömpii sujuvasti seuraavaan syliin rapsutettavaksi.
Mini on herkkä ja mukavuudenhaluinen. Se kieriskelee tyytyväisenä pehmeällä sängyllä eikä tarkene mennä ulos parvekkeelle, jos lämpötila on alle +15 astetta. Kiipeilypuun päällä Mini loikoilee, jos se onnistuu hyppäämään sen päälle eikä rojahda vahingossa lattialle. Mini harrastaa myös chilien ja muiden kasvien hoitoa ja toivoo maailmaan enemmän rakkautta ja tonnikalaa. Rakkaus ilmenee erityisesti etäkehräämisenä: Mini saattaa istua metrin tai parin päässä ja kehrätä tyytyväisenä ihan vain sen takia, että olemme olemassa. Etäkehräämisen aikana on pidettävä etäisyys, sylikehrääminen on ihan eri asia.
Blogikissarintamalla Minin erikoisuus on langan ja neuleiden raahaaminen. Harva se päivä keskeneräinen työ on kannettu eteiseen, keittiön tai olohuoneen lattialle, joskus enemmän ja joskus vähemmän sotkussa. Minin uran kohokohtia:
04.03.2008: Tässä on raja
16.06.2008: Jälkipyykki
Maxi tunnetaan myös nimellä Maximus Kollimus. Maxi on laiskanpulskea, rento reggaekissa, joka ei pahemmin hätkähdä mistään, vaan lojuu selällään milloin missäkin, ellei ole syömässä tai kerjäämässä ruokaa. Maxin ja Minin erottaa siitä, että Maxin kirsussa on kolmionmuotoinen valkoinen läntti, Minillä on vain pieni kauneuspilkku. Maxin takatassujen polvisukatkin ovat lyhyemmät kuin Minin.
Maxi tekee mitä tahansa saadakseen herkkupalan, se on jopa oppinut "istumaan nätisti" (vain häntä värisee hieman) ja odottamaan nameja. Erityistä herkkua ovat kinkku, juusto, tonnikala, kissannamit ja melkein mikä tahansa, mitä toinen syö. Veljen lähestyessä Maxi ahmaisee äkkiä jopa tarjotut herneet ja paprikanpalat, ettei toinen vain saa niitä. Jos Maxille ei tarjota ruokaa, Maxi näykkäisee kyynärpäästä tai hyppää pöydälle ottamaan osansa.
Maxi on seurallinen ja tuttavallinen, jopa tunkeileva. Öisin Maxi nukkuu sängyllä tyynyn vieressä ja haluaa usein, hyvin, hyvin, hyvin usein pestä nukkuvan ihmisen naaman, kädet ja kainalot. Aamuisin Maxi osallistuu aamiaisen laittamiseen. Käymme joka aamu keskustelun aiheesta "ei, kissat eivät kuulu keittiön pöydälle". Aamiaisen aikana Maxi lojuu sanomalehden päällä ja vahtii, josko leivän päältä sattuisi löytymään pahaa-aavistamaton kinkunpala, jonka voisi napata.
Blogikissana Maxi on erikoistunut langan jäystämiseen (jopa poikki). Maxin uran kohokohtia:
09.08.2008: Blogikissojen kohtaaminen
06.08.2007: And I do my little turn on the catwalk
Takku
Havannan värinen Takku on alunperin anopin kissa ja kotoisin Anjalankoskelta. Se syntyi vuonna 2003 joskus maalis-huhtikuussa ja oli pentueen ainoa (puoli)pitkäkarvainen kissa. Anjalankoskella on sittemmin havaittu lukuisia Takku-klooneja, joten Takun isä on ehtinyt moneen paikkaan... Takku-klooneja on havaittu myös toisaalla Suomessa ja Saksassa, terveisiä vain! Takun varsinaista syntymäpäivää ei tiedetä, joten sitä vietetään aprillipäivänä 1.4.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten Takku tunnetaan myös nimillä Takkendaaleri, Touho, Touhotin, Pöyhö, Pöyhönen, Mörkö, Hinkuvinku ja "hei kissa, etkö sä kuule?", sillä Takku ei pahemmin jaksa reagoida yhteenkään nimeensä. Takku ei myöskään kiinnostu tonnikalapurkin ääntelystä tai kissannameista, mutta kinkkuviipaleet maistuvat kyllä. Ilmeisesti Takku haluaisi dreadlocksit, koska varsinkin kainaloiden harjaaminen on inhottavaa ja vihoviimeistä puuhaa.
Takku on ponteva ja touhukas ja pitää erityisesti parvekkeella istumisesta ja parvekkeen lattialla piehtaroimisesta jopa kylminä syyspäivinä. Jos ovea ei avaa tarpeeksi nopeasti, Takku komentaa. Takku ääntelee monipuolisesti, hinkuu ja vinkuu ja kuulostaa syliin nostettaessa vinkulelulta. Syynä tähän on se, että puolisen vuotta sitten Takulla todettiin astma, jonka kehittymistä on nyt seurattava.
Takku vieraili meillä aiemminkin ja pienen sekasorron jälkeen muut kissat sopeutuivat Takkuun, ensimmäisen yön jälkeen mitään dramatiikkaa ei ollut. Tämän vuoden tammikuussa Takku muutti luoksemme pysyvästi ja on oppinut (turhankin) nopeasti talon tavoille. Sanomalehden päällä makaaminen on joka-aamuinen huvi varsinkin, jos parvekkeen ovi ei aukene tai jos oven takana on tyhmä ja sateinen parveke eikä kaunis ja aurinkoinen parveke. Sänkyyn viereen Takku tulee harvoin, mutta sohvalle kyllä. Neulepuolella Takku harrastaa mm. langan ja puikkojen salakavalaa jäystämistä, varsinkin luxuslangat ja bambupuikot maistuvat.
Takun blogikissauran kohokohtia:
28.09.2008: Luxusta elämään
15.02.2008: Taas se postaa kissakuvia
« Muina kissoina - Minding my own feline business | Blog | Yläosa - The top »
Kommentit - Comments
Ihanainen postaus :) Tosin sitä on protestoitava, ettei kuvissa ole yhtään kunnollista kisumasua!
Tulipa itsellekin pieni kissakuume :) Ihania kissoja teillä :) Harmi kun on vaan niin allerginen ettei voi ottaa omaa :|
oi, näitä kissojen luonnekuvauksia jaksaisin lukea loputtomiin! Meidän Indy-pindi-paksukainen-isottelija muistuttaa paljon Frankia, mutta on siinä kyllä Takkumaisia piirteitäkin. Ja Piki-pikkuinen-pikku beibi-sylivauva taas on varmasti sukua Minille ja Maxille.
Voi, voi kissakuume vain pahenee... Ihana juttu ja sanomattakin lienee selvää, että aivan ihanan suloisia kissoja!
Voi ei! Mulla on akuutti kissakuume ja tää postaus ei yhtään auttanut asiaa :D
Kaikki kisut on niin suloisia. (Frank ihan erityisesti) Onko teillä muuten kissoille oma sänky vai nukutteko itse lattialla? ;)
Oiiiiiihhh!
Ei nyt irtoa oikein mitään järkevää kommenttia tästä hulvattomasta postauksesta.
Ja kissojen väitetään olevan tylsiä ja persoonattomia lemmikkejä. Pah!
ihana postaus!:)
Ihana postaus! Vaikka tiesinkin kuinka monta kisua on jne. niin silti oli kiva lukea, kiitos !
Aivan ihania kissasi ovat! Vaikka ei pitäisi koskaan "lapsia" laittaa järjestykseen, mutta tuo Takku kyllä vaikuttaa kaikkein ihanimmilta... :-)
Tuo kissojen syntymäaika on joskus melko arvoitus, mutta meillä Leonardon syntymäpäivä tiedetään tarkkaan: edellisenä iltana Helmi-äidillä oli iso maha ja seuraavana päivänä, kun tuli maitoa anomaan, oli pieni maha :-)
Kiitos sangen kattavasta kissakuvaelmasta, se oli oikein oiva ruokisviihdyke. Työkaveri sai taas aiheen pyöritellä silmiäni, kun hihittelin itsekseni. ;D Ihania kattimuksia.