29.11.2005 | 21:20

Neulomisen tarkoitus

Neulominen tuo iloa

Katsokaa vaikka näitä Ninan lahjoittamia neuleita! Ne ovat hurmaavia. Pipot ovat trendikkäitä ja villatakki on suloinen ja sukat näyttävät lämpöisiltä. Lämpimät kiitokset! Näistä on taatusti lapsille paljon iloa.

Puhutaanko sitten minusta?

Ninni kyseli blogissaan jokunen aika sitten, mitä neulominen merkitsee itse kullekin. Olen yrittänyt vastata siihen, mutta koska neulelahjoituksista kertominen ovat menneet tärkeysjärjestyksessä sen ohi, päätin esitellä neuleita ensin ja vastata, kun sopiva väli tulee vastaan.

Mitä neulominen minulle merkitsee? Se on tapa olla onnellinen. Minulla on siihen sekä itsekkäitä että epäitsekkäitä motiiveja.

Jos aloitetaan itsekkäistä motiiveista, niin neulomisesta saa kovasti kaipaamaani positiivista palautetta. Kun kaikki mättää, työt ottavat päähän yhä enemmän ja enemmän, ihmiset pännivät, sää on surkea, bussi on myöhässä, kissat tappelevat ja möykkäävät, takana on taas yksi uneton yö, päätä särkee, mikään ei onnistu eikä mitään saa aikaan ja ajatteleminen on ylivoimaista, vilkaisen blogiani ja luen piristäviä kommenttejanne (jättäkää niitä edelleen) ja itsetuntoni kohenee hetkessä.

Joskus tuntuu siltä, että neulominen onkin ainoa tapa saada positiivista palautetta, joten usein iltaisin jätän kaiken muun tekemättä ja neulon, jotta minulla olisi jotain blogattavaa ja että saisin kehuja kommenteissa - tai että voisin laittaa töihin jotain uutta päälle ja kalastella kehuja sielläkin. Neulominen ja blogin kommentit ovat välillä hukkuvan viimeiseen oljenkorteen tarttumista tai lasi vettä, kun janoon kuoleminen uhkaa. Neulominen saa minut jaksamaan. Se saa minut hehkumaan. Se antaa minulle aihetta olla ylpeä jostakin. (Tietenkin minulla on myös Jussi, paras kaikista miehistä ja Jussi kuuleekin kaikki ne asiat, joista en blogissani kerro.)

Neulominen on myös tapa olla luova. Ajattelin ala- ja yläasteella olevani edes jonkin verran taiteellisempi, mutta lukio tappoi luovuuden ja luulin, että en osaa piirtää enkä maalata. Vesivärejä olen kyllä aina inhonnut, niillä sain aikaan vain sotkua (liikaa vettä ja liian vähän pinnaa, luulisin). Olen kuitenkin aina ihaillut muiden töitä ja halunnut luoda jotain yhtä kaunista.

Neulomalla se onnistuu. Voin käyttää mallikuvioita, muotoja ja materiaaleja ja luoda jotain, joka on samaan aikaan sekä kaunista että hyödyllistä! Hyödyllisten asioiden tekeminen on pelkkää plussaa - on hienoa saada aikaan jotain, joka lämmittää tai jossa tuntee olonsa muodikkaaksi tai kauniiksi. Kauneus ja käytännöllisyys - mikä voisikaan olla parempi yhdistelmä?

Tässä pinkki färsaarelainen huivi, jonka aloitin viikonloppuna. Se on menossa lahjaksi.

Neulominen on myös tapa osoittaa, että minä osaan! Aikanaan minusta tuntui siltä, että käsityöt eivät ole minua varten, olin kömpelö ja huono enkä saanut kovinkaan siistiä jälkeä aikaan. Olin myös hidas ja neulominen tuntui tuskaiselta puurtamiselta. Asiat kuitenkin muuttuivat lukion lukulomalla ja sen jälkeen neuloin kausittain. Viimeinen kausi alkoi noin neljä vuotta sitten ja pian sen jälkeen tein neulomiselle omistetut webbisivut.

Nyt osaan neuloa, jälki on suhteellisen hyvää ja saan seurata äitini (joka neuloo) ja isoäitini (joka osaa aivan kaikkea) jalanjäljissä.

Minusta on myös mukavaa ilahduttaa ihmisiä. Lahjojen antaminen on... hmmm...antoisaa. En stressaa sillä, että tekisin joulu- ja synttärilahjat itse, vaan ennemmin annan pieniä lahjoja silloin tällöin aivan yllättäen. Minusta on valtavan hienoa nähdä ihmisten ilahtuvan ja hymyilevän. Tämä on ihan oikeasti epäitsekäs motiivi - toki haluan olla iloinen ja ihmisten onnistunut ilahduttaminen tekee minusta iloisen. Haluan kuitenkin antaa aina ihmisille mahdollisimman onnistuneita, juuri heitä varten valittuja lahjoja, koska sillä saa piristettyä toisen päivää.

Mitä olen neulomiselta saanut? Olen päässyt piireihin! Olen tavannut muita neulojia ja tutustunut moniin uusiin ihaniin ihmisiin. Myöskin Ullan myötä maine on kasvanut ja sekös vasta hivelee itsetuntoa... Muiden joukossa olen oppinut uusia asioita. Jotkut neulovat mahtavia palmikkoneuleita, jotkut upeita kirjoneuleita, joillakin on rohkeita ja erilaisia ideoita, toiset toteuttavat valmiiden ohjeiden pohjalta upeita neuleita. Sinne joukkoon minäkin sovin mukaan ja ilokseni olen saanut huomata, että osaan neuvoa ja auttaa muita. Samalla opin itsekin koko ajan uutta.

Entäs pakkomielteet? Niistä tarkemmin ensi kerralla.

« The meaning of... knitting | Blog | Mysteries and obsessions »

Kommentit - Comments

Ciao!
Ihana blogi sinulla! Ja anna mennä vaan - meinaan puikkojen kanssa. Niin minäkin aina teen. Nytkin jumitin tänne kirjastoon...pitäisi kai jo lähteä pian...ensin päikkäreille ja sitten Haapajärveä kohti.

Maria: Jo, jag verkligen hoppas att hon tycker om den, hon behöver någonting som gör henne glad

Lyckans ost som får den pinka färösjalen!
Maria (marie_doggy)

Marjut, luulen ettei SUN tarvi myöntää itsellesi mitään, kaikkien neuleblogien äiti näyttää olevan kestosuosiossa:)

Ullalle on postia.

Ziina: tottakai! Saanko mä myöntää itselleni erikoispalkinnon? :)

Terhi: kiitos! On mukavaa, että neulebloggaajia on enemmän ja enemmän. Myös sun blogiasi on mukava lukea, neuleet ovat hienoja ja kuvat kauniita.

Hyvä kirjoitus! Sinun neulesivusi ovat varmasti olleet innoittajana monelle suomalaiselle neulebloggaajalle, minullekin. Kirjoitat hyvin ja juttujasi on aina ilo lukea, ja sen lisäksi minusta on kadehdittavaa ja ihailtavaa, että suunnittelet melkein kaikki neuleesi itse. Kiitos kun jaksat ilahduttaa meitä blogillasi! :-)

totta töriset! tuletkos kultaisen kudinpuikon raatiin?

Liinu, olet oikeassa, itsekkäitä motiiveja riittää kyllä (jopa niitä epäitsekkäiksi naamioituja) ja kaikki kehut ovat erittäin tervetulleita. Luulisin kyllä, että haluan aidosti ilahduttaa niitä harvoja ja valittuja ihmisiä, jotka neuleitani saavat, heitä ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon ja haluan joskus antaa jotain takaisin, koska saan heiltäkin paljon. Tätä voisi kyllä analysoida edelleen - ovatko nuokin motiivit sittenkin itsekkäitä, vaikka en halua huomatakaan sitä... Mielenkiintoista todellakin.

Olet ilahduttavan avoin kertoessasi positiivisen palautteen saamisen halusta. Kehujen saamisen tarve on pohjaton. - Ja onko ihmisellä lopulta muita kuin itsekkäitä motiiveja? Epäitsekkyys, niin jalolta kuin se tuntuukin, on lopulta myös väline saada kehuja...