23.07.2010 | 20:53

Saksa - Germany

Römerplatz

Saksa... Voi apua. Mistä kaiken nyt aloittaisi? Henkeni ei ole vieläkään palannut, vaan taitaa edelleen kiitää pitkin autobahnia 160 km/h nopeudella. Palasimme kymmenen päivää sitten ja vielä viime yönäkin heräsin siihen, että luulin nukahtaneeni germaanien mailla matkalla jossakin.

Germany... Help. Where should I start? My spirit has not returned yet but must be speeding on an autobahn at 160 kms per hour. We came back home ten days ago and still last I night I woke up again believing that I had fallen asleep somewhere in Germany.

View

Kaikki alkoi siitä... tai oikeastaan kaikki alkoi jo aiemmin, kun useana kesänä mietimme Jussin kanssa Saksan-matkaa, mutta lähdimme aina jonnekin muualle. Sitten Mari Frankfurt am Mainista mainitsi ostaneensa talon. Talon, jossa on vierashuone. Talon, josta on vain muutaman (köh) tunnin ajomatka Saksan ainoaan lankakauppaan. Silmänräpäyksessä huomasin kutsuneeni meidät sinne kylään.

It all started when... or, actually, it all started earlier as Jussi and I thought of travelling to Germany but always ended up elsewhere. Then Mari from Frankfurt am Main said she had bought a house. A house with a guest room. A house only a few hours drive (ahem) away from the only yarn shop in Germany. After a few seconds I realised I had invited us there.

Frankfurt am Main

Kiipeilimme (hissin avustuksella) korkealle, lilluimme Main-joella ja kiidimme pitkin ja poikin. Marin ja minun lisäksi Jussi-paralla oli seuranaan myös oikukas kolmas nainen, joka piti miehen (tarkoituksena oli kirjoittaa mielen, mutta käy tuokin) virkeänä ohjaamalla satunnaisesti vääriin risteyksiin. Perille pääsimme kuitenkin aina.

We climbed up (with the help of a lift), floated on the river Main and rushed back and forth. In addition to Mari and I, poor Jussi was accompanied by a capricious third woman who kept him on his toes by occasionally telling him to turn left or right when it was not yet the time.

Parasta kaikessa: ilmastoidun auton takapenkillä rötvääminen niin, että kukaan ei vaadi lukemaan karttaa tai osaamaan jonnekin.

The best part: laying around on the backseat of the air conditioned car without having to read the map or give directions.

Päästimme siis Jussin irti autobahnille ja hujauksessa pääsimme Wollmeiselle. Ja Hofbräuhausiin Müncheniin. Ja viinitilalle ja toisellekin. Ja suloisiin pikkukaupunkeihin. Ja avaruusrakettiin...

So, we let Jussi loose on the autobahn and in a whiz we arrived at Wollmeise. And at the Hofbräuhaus in Munich. And at a vineyard and another vineyard. And in lovely small towns. And in a space shuttle...

Buran

Kiitos, Saksa! Kiitos, perinneruoka! Kiitos, Audi! Ennen kaikkea kiitos, Mari, majapaikasta, grilliruoasta, pekonista ja opastuksesta!

Thank you, Germany! Thank you, traditional food! Thank you, Audi! But above all, thank you, Mari, for the roof over our heads, the grilled food and bacon and guidance!

Flickr
Facebook

« Jyväskylä | Blog | Wollmeise »

Kommentit - Comments

What a beautiful place, and all of that Wollmeise!! How did you restrain yourself? Sounds like a great trip.

Voihan K-A-T-E-U-S-!

Ei muuta.

Voi, voi ja oivoi. Voin vain kuvitella millainen reissu, onneksi kuvia voi aina kuolailla;D

Kiitos teille - meillä on edelleen ikävä teitä! Ja ensi kerralla se vierashuonekin on kyllä kunnossa... :D