25.07.2009 | 19:12
Koko totuus pitsineuleista - The whole truth about lace knitting
Taija, tämä on sinulle.
Taija, this is for you. In Finnish only, I'm too lazy and tired to translate this lace knitting rant.
Pitsineuleet ovat saata... Niin. Kyllä. Uskokaa pois.
Ajatelkaa nyt pitsihuiveja ja -liinoja, kuka tekee niillä yhtään mitään? Ne ovat jotain, mitä mummot laittavat sohvapöydälle tai nojatuolin selkänojalle suojaamaan sitä kulumiselta, onhan tuoli palvellut uskollisesti jo siitä saakka, kun se tuotiin lapsuudenkodista mukana 50 vuotta sitten eikä sitä voi heittää pois, kun se on niin mukava ja vielä ihan hyvässä kunnossa. Television päällekin voisi laittaa neulotun pitsiliinan siihen kukkaruukun alle, jolleivät nuo nykyajan insinöörinplantut olisi menneet keksimään littu-tv:tä, jonka päällä ei pysy liina eikä ainakaan kukkaruukku.
Jos nyt sattuisi vahingossa keksimään pitsihuiville jotain käyttöä, niin kuka sellaista jaksaa nysvätä? 1,5 mm puikoilla näpertäminen ompelulangan paksuisesta rihmasta vie aikaa ja kärsivällisyys loppuu kesken. Paksua lankaa sen olla pitää ja heti valmista - tai ehkä hapsulankaa, koska siitä voi neuloa aina oikeaa ja saada tosi kivoja asusteita talvea ja syksyä varten.
Pitsilangan ostaminen on tässä kaikkein helpointa, jos nyt ensin osaa päättää, haluaako huivinsa sinisenä, punaisena, keltaisena ja minkä sävyisenä sinisenä, punaisena tai keltaisena ja haluaako merinoa, silkkiä, kashmiria, merilevää, sokeriruokoa vai maitoa. Langat ovat ihania ja sateenkaaren värit hehkuvat toinen toistaan kauniimpina, joskus jopa samassa langassa. Karkkia silmille ja ah, niin houkuttelevaa, koska pitsilankaa menee sangen vähän eikä rahaa tarvitse siis tuhlata paljon kerralla - onhan 20 tai 30 euroa yhdestä 100 g vyyhdistä paljon vähemmän kuin vaikkapa 50 euroa villapaitalangoista. Tietenkin lankaa pitää ostaa tarpeeksi, ehkä kaksi vyyhtiä, ettei se pääse loppumaan kolme kerrosta liian aikaisin tai kesken päättelyn.
Pitsilanka tulee sitäpaitsi yleensä vyyhdillä, mikä aiheuttaa ongelmia. Jos lankaan ei sotkeudu heti vyötteen pois ottamisen jälkeen, viimeistään keriessä tapahtuu jotain traagista. Mistä sitä edes tietää, saako vyyhdillä ilmoitetun määrän lankaa ja riittääkö se vai huijaavatko toleranssit, sallitut mittausvirheet ja olosuhteet? Jos ohjeessa lukee "langan menekki 1200 m", niin kuka mittaa, onko lankaa vyyhdillä tarpeeksi vai jääkö sitä puuttumaan pari metriä? Pitääkö sanoa miehelle, että "pidä tuosta päästä kiinni, mä lähden tästä Lepuskin aseman suuntaan ja soittelen sitten matkan varrelta, jos lanka loppuu ennen aikojaan tai sitten lähikebabbilasta, langan pitäisi riittää just sinne. Riisillä vai ranskalaisilla?"
Keriminen on muutenkin hermoja riipivää. Eihän ohutta pitsilankaa uskalla antaa miehen känsäisiin kouriin pideltäväksi tai jos uskaltaa, niin huonosti käy. "Pidätkö hetken tätä vyyhtiä, rakas, niin mä kerin sen?" Kolme tuntia, 20 000 kissan pois hätistelyä ja 1 000 m toivottavasti-ei-kertaakaan-katkennutta lankaa myöhemmin mies singahtaa samantien tietokoneelle eikä Googleen taatusti näpytellä hakusanaksi "vyyhdinpuut kauppa", vaan "avioerojuristi", jos kädet vielä jaksavat toimia.
Neulominen on kovin hidasta. Jos puolessa tunnissa saa neulottua 2,5 g lankaa ja puoli kerrosta pitsihuivia, niin ajattele, kuinka paljon lankaa saa ostettua samassa ajassa? 2,5 kg? Enemmän! Paljon enemmän! 2,5 kg pitsilankaa olisi muuten noin 25 pitsihuivia, jos yhteen huiviin riittää 100 g lankaa ja jos yhtä huivia neuloo 2 kk, riittää 2,5 kg lankaa reiluksi neljäksi vuodeksi. Kuinka paljon lankaa saa ostettua neljässä vuodessa? Aika hirmuisesti. Lopulta lankaa riittää perinnöksi lapsille, lapsenlapsille, lapsenlapsenlapsille, lapsenlapsenlapsenlapsille, naapurille, naapurin kummin kaimalle ja lähikirpputorin pitäjä toteaa, että ei tartte enää tänne noita perintökeriä raahata myyntiin tai pitää laajentaa tiloja naapurihuoneiston puolelle - puhumattakaan niistä miljaardista aloitetusta pitsihuivista, joita ei ole jaksanut neuloa loppuun ja jotka ovat varastoituna mökille rakennetussa hehtaarihallissa, kun ne eivät muuallekaan mahdu.
Mutta eipä mennä asioiden edelle ja ajatella keskeneräisiä huiveja, sillä ensin pitää mainita, että pitsihuivien aloitus on tuskaa. Mikä ihmeen virkkausaloitus? Pitsiä tässä pitäisi neuloa eikä näprätä virkkuukoukulla jostain jämälangasta ketjua ja sen jälkeen kummaa suikaletta, josta pitäisi saada poimittua silmukoita sieltä ja täältä ja purettua silmukoita niin, ettei koko komeus purkaannu samantien käsiin. Kärjestä aloittaminen menettelee, mutta kun huivi levenee, niin ikä ja terveyshän siinä menee yhtä kerrosta lopetellessa. Jos taas luo reunan silmukat ja kaventaa, niin ei siitäkään mitään tule, joko luontilanka loppuu kesken noin 20 silmukkaa ennen ja joka tapauksessa silmukoita on ihan väärä määrä.
Entäs mallineuleet sitten? Kummaa pikkutarkkaa säätöä. Yhden silmukan ei pitäisi vaikuttaa mihinkään, sehän on ihan vähäpätöinen asia näin universaalissa mittakaavassa, mutta kyllä vain, jos jonnekin tupsahtaa ylimääräinen silmukka tai jostain puuttuu silmukka (todennäköisesti ainakin kahta kerrosta alempaa ja melkein kerroksen alusta, jotta purettavan neuleen määrä olisi mahdollisimman suuri), niin mallineule ei täsmää ja tietenkin sen huomaa sitten, kun on neulonut monimutkaisia kavennuksia kahdella voltilla taittaen eikä varmastikaan saa juuri sitä kohtaa purettua ja virhettä korjattua - ja jos saa, niin kohta jää kuitenkin rumaksi löpsöttämään. Mallineuleiden vaihtuminenkin on ihan kummaa huuhaata. Jos nyt jollain aloittaa, niin miksei sillä voi jatkaa loppuun saakka?
Ai mikä elämänlanka? Jos silmukka putoaa, se on vähintään maailmanluokan katastrofi ja vaatii valmiustilan nostamisen punaiseen, koska neuloja istuu sen jälkeen hievahtamatta ja yrittää pyydystää hurjasti alaspäin vilistävää silmukkaa, joka nappaa mennessään mukaansa muutamia kavereitaan ja kohta neuleessa on ammottava kolo, joka voittaa koollaan Grand Canyoninkin. Jos tutkijat suhtautuisivat työhönsä edes puolella siitä hartaudesta millä neuloja korjaa pitsineulettaan, maailmasta olisi parannettu jo kaikki taudit ja neulojan silmukoita valaisevassa lampussa virtaisi kylmäfuusiolla tuotettu energia.
Ja kaaviot. Ei aloiteta niistä. Jotain ihmeellisiä hieroglyfejä ja kryptisiä raapustuksia, joista pitäisi osata tulkita, kuinka neulotaan. Ei, kyllä niiden avulla löytää ennemmin merirosvojen aarteen tai Nooan arkin. Väitetään, että pitsiä voi neuloa millä kielellä tahansa, kaaviot ymmärtää kyllä. Joopa joo, mutta kuinka sen mystisen erikoisaloituksen ja -lopetuksen selvittää? Joskus vastaan tulee silmukka silmukalta kirjoitettuja ohjeita, jotka muistuttavat huonoa dada-runoutta tai salakieltä, oli ohje sitten suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai millä kielellä tahansa. Lk, 1 o yht? Yo, yo? Yo, man, hiphop ja rap.
Neuloessa ei vain voi onnistua. Jos on valinnut mallin, jossa lisätään silmukoita, kerrokset ovat pian pitkiä kuin nälkävuosi. "Odota, mä neulon tän kerroksen loppuun", neuloja sanoo ja kun kerros on lopussa, ruoka on ehtinyt palaa uuniin ja jäähtyä pöydällä jäähileiseksi, jos joku sen pelasti uunista, bussi ja sitä seuraava ja sitä seuraavakin bussi ovat menneet, elokuva on alkanut, lapset ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsenlapsia ja aviomieskin tuntuu kummasti harmaantuneen ja saaneen jonkun uuden pitsineuleen... tai siis kasan hämähäkinverkkoa ylleen istuessaan siinä mummon vanhassa perintönojatuolissa.
Pitsineule vaatii tarkkuutta. Jos sitä neuloo televisiota katsellessa, ohjelmasta menee ainakin puolet ohitse, ellei enemmänkin. Nurjilla kerroksilla saattaa ehkä ennättää mukaan, jolleivat ne osu sopivasti mainoskatkojen kohdalle. "Mitä tapahtui? Ai kuka toi on? Niin siis miksi toi on nyt tuossa ja...? Kuka nyt on pahis?" Kun muut saavat selittää sadannen kerran juonenkäänteitä neulojalle, voidaan todeta, että neuloja pystyy ihan hyvin seuraamaan tapahtumia ympärillään, väittivät pahat kielet mitä tahansa muuta.
Kun neule on valmis, se on ruttuinen kasa ja se pitää pingottaa, jotta se aukeaa kukkaan niinkuin puutarhan kaunein ruusu. Puoliso hihkuu riemusta löytäessään päivätorkuillaan kaikki sänkyyn tökityt nuppineulat ja märän neulemytyn, jonka pitäisi kuivaa ennen nukkumaanmenoaikaa, koska lankakin on ihan unelmanohutta, mutta joka ei kuivakaan. Ei se mitään, olohuoneen lattialla nukkuminen parin kuukauden välein on mukavaa leirimeininkiä ja tuo mukavaa vaihtelua - huivi taas on turvassa makuuhuoneessa, etteivät fakiireiksi itseään luulevat kissat pääse näykkimään nuppineuloja. Pitsineulehan pitää pingottaa niin kireäksi, että se soi, mikä taas tarkoittaa sitä, että jokin langoista napsahtaa poikki ja koko työ on pilalla ja maailmanloppu uhkaa. Samalla tavalla maailmanloppu uhkaa, kun äidin pieni Mirkku-Petteri löytää sakset ja harjoittelee leikkaamista tietenkin äidin pitsineuleeseen.
Mikä pahinta, pitsineuleet ovat myös äärimmäisen koukuttavia ja addiktoivia. Kavennus, langankierto, kuvio alkaa muodostua... Jos mä neulon vielä tän kerroksen loppuun? Ja tän ja tän ja tän ja tän...
PS. Teija, Aeolianin lanka on Handpaintedyarnin Lacea, väri Sun Flowers.
« Sillä välin - Meanwhile | Blog | Aeolian »
Kommentit - Comments
Ai, ai. Just sain sen 12 kerrosta neulottua, mikä on jokapäiväinen työni. 12 kerrosta! Se ei ole mitään.
Ja kaikki muut langat ja ohjeet ja ideat odottavat. Kun täytyy tehdä huivi loppuun (mutta en enää koskaan aloita uutta pitsihuivia. Fifit käy, mutta ei mitään ympyröitä eikä taatusti ohuesta langasta...), niin tehdään sitten vielä tämä. Sitten neulon vain sukkia ja lapasia ja kaulaliinoja.
Kiitos palauttamisesta todellisuuteen.
Voi että miten totta joka sana ja herkullisesti esitetty. Myöntää täytyy että samoja on olleet ongelmat lankojen kanssa täälläkin ja silti pitää aina yrittää uudestaan. No, eipähän lopu tekeminen. Kiitos päivän parhaasta jutusta!
Hoh, hoh, hoo kerrassan MAINIO juttu! Ton paremmin asiaa ei enää voi kuvata =D!
Olit sitten kärpäsenä katossa kun tein Sweet lily Shawlia? :D pitsin neulonta on juuri noin... hauskaa... kuin kuvailit. Meille masokisteille.
Tässä on kyllä kiteytettynä pitsihuivien masokisteja puhutteleva infernaalisuus.
Kiitos päivän parhaista nauruista! (Juu, uskallan näin sanoa, vaikka päivä on vasta alullaan ja tarkoitus on viettää se erittäin hauskassa seurassa...)
Taisinpa saada taas monta selitysta sille, miksi en ole onnistunut vielä koukuttumaan pitsihuiveihin, vaikka joskus onkin ollut IHAN PAKKO kokeilla. ;)
ahhahhaa! :D niin mainiosti kirjotettu! nimim. justkohtaloppuu huivilanka ja määenkestä!
Mielettömän hyvä. Kiitos!
Vielä lisättäköön soppaan lukuisat mysteerihuiviknit-alongit, joita varten on värjätty erikoiserä lankaa, jota saa vain tietyn ajan tietystä kaupasta....
Kiitos tästä :D
Juu, vyyhdit on kirottuja eikä muuten sopivan mittasia puikkoja sopivalla ohuudella löydy koskaan...
mulla nous ihan karvat pystyyn ja meni kylmät väreet, kun pääsin siihen silmukanputoomiskohtaan - jaiks...
Yks törkeän ohut pitsihuivi oottelis aloittamistaan. Se lanka katkeili pariin otteeseen kerimisvaiheessa, eikä huvita tietää miten sen saa siististi jatkettua neuleessa...
Mahtava teksti!
nim. pitsihuivineitsyt (ei siis vielä yhtään kuvatunlaista projektia eli ns. oikeaa pitsihuivia tehnyt)
Minustakin pitsihuivit ovat melkoisen syvältä, sain hirvittävällä työllä valmiiksi pitsihuivin alle vuorokausi ennen määräaikaa, viimeisenä yönä pääsin nukkumaan kello 2.30. Ihan kivaltahan tuo huivi näyttää, mutta käsi on kipeä ahkeran neulomisen jäljiltä.
herranjestas, että kolahti. Varsinkin tuo vyyhtiosuus. Niissä on joku paha karma. En nimittäin ole yhden ainutta vyyhtiä saanut omin voimin vielä ehjänä kerälle.
Kiitos Marjut.
Terveisin "kolme pitsineuleraakiletta puikoilla, ikuisesti"
Minulla kävi elämäni tuuri, alkukeväällä ostamani 1400 metriä pitsihuivilankaa päätyi kerälle vanhempien toimesta eilen. Äiti ehdotti itse, että voi keriä vyyhdin. Avioliitto pelastettu, isän hermot riitti oikein hyvin tyttären pitsihuivilankoin. ;)
Kiitos päivän pelastuksesta. Mahataudin kourista tokenin blogikierrokselle, ja paha olo lähes unohtui. Luin tätä ääneen äidilleni ja ääni sortui naurusta. Nimimerkillä pitsihuivilangat laukussa odottamassa.
Tosi hauska juttu:)
LOL! Laitetaanko postitse yksi ruskea paperipussi hyperventilointia varten, rouva taitaa olla sen tarpeessa? ;)
Luin tän kirjotuksen sunnuntaina aamulla ja kyllä jäi vaivaamaan... en yleensä kirjoituksia pahemmin kommentoi mutta nyt on pakko. Älyttömän hyvin kirjoitettu ja Niiiin Totta. Aloitin noin kuukausi sitten pitsihuivin teon (kolmion muotoinen, eka yritys koko elämäni aikana) ja tein sen valmiiksi (totaalisen koukuttuneena aina vain yhden kerroksen ja vielä yhden kuviokerran tekemällä). Ja ällistyin. Huivi on melkein puolet suurempi mitä piti olla ja vielä jos sen pingottaa sen pituus on varmaan kolme metriä... *huokaus*. Täysin käyttökelvoton vaikka niin kaunis ;) Mites se pitsin purku taas onnistuukaan... Nooh hyvänä puolena on että ei tartte ostaa uutta lankaa ja voi tehdä kivan huivin vaikka uudelleen!
Kiitos päivän piristyksestä. :D Voisinkin ensi yönä alkaa vähän tekemään pitsineuletta. Jäisi asiakkaiden asiat hoitamatta, kun tulisin ihan kohta heitä auttamaan. :D
Alkoi naurattamaan tämä ihan ääneen. Oli aika osuva juttu! Mulla on just suunnitteilla seuraava pitsihuivi laittaa alulle!
LOL :D
Kiitos tiedosta !
Aamen! Hihii :D
Osuit kyllä naulan, vai pitäisikö sanoa nuppineulan kantaan. Juuri tätä mieltä minä olen kun kamppailen ohjeiden ja lankojen kanssa ja saan tulokseksi ehkä 3cm huivia kuukaudessa -____-
Lisättäköön tähän vielä, että kun on bongannut pitsistään virheen 2-4 krs alempaa, on suunnitellut paikallisen purkamisen strategian valmiiksi ja saanut silmukat pudotettua oikeaan kohtaan, pensk... anteeksi, lapsille tulee yhtäkkiä hirveästi tärkeää asiaa äidille, tai mikä pahempaa, vaativat palveluksia, kuten Ruokaa, Juomaa, Pyllynpyyhintää (no, ei ne enää, mutta ennen vanhaan) tai uusin Legoautoviritys on Juuri Silloin kehuttava maasta taivaaseen. Vähemmästäkin menee pitsikuvion korjaaminen sekaisin!
Mutta ihan oikeasti: pitsin neulomisen viehätys on varmaankin siinä, että lopulta suhteellisen vähäisellä temppuvalikoimalla saa asiaan vähemmän perehtyneet haukkomaan ihastuneena henkeään... ja toinen viehkous on varmaankin siinä, että Yksi Koko Sopii Kaikille. Ei tarvitse pähkäillä tiheyksiä, silmukkamääriä ja sellaista tylsää ennen kuin aloittaa neulomisen.
Eipä tähän ole juuri mitään lisättävää. Viiltävä, syväluotaava analyysi.
Eipä tähän ole juuri mitään lisättävää. Viiltävä, syväluotaava analyysi.
Marjut, kiitos päivän nauruista. :D
*reps*
Luin parhaat kohdat armaalle miehelleni, ja hän totesi : että on sitä joskus vyyhteä pitäessä tullu mietittyä syntyjä syviä..
Onneksi meillä ei kissoja ole, helpottaa hieman, vain yksi lankahullupoika, jota pitäää silmällä.
Ihan kuulostaisi että tarviittaisiin oma tukiryhmä anonyymeille pitsiaddikteille..
Taitaa eka kokous olla siellä retriitissä...
:)
Sana on hallussa !
:)))
nyt kyllä tipahdin tuolilta. kiitos tästä.
kyyneleetkin valuvat. kiitos tästä.
miehelle joskus sanoin, että jos pitsiliinaa telkkarin päälle/alle/eteen rupean tekemään niin sitten voi kyllä jo sanoa että ulko-ovi on tuollapäin. koska _muutenhan_ tää onkin ihan selväpäistä hommaa. joo.
kiitos tästä!
(se hanami on saatava.)
Voi Marjut, kiitos! Tämä pelasti päivän, viikon, loman, vuoden ja puoli elämää. Juuri tätä varten luen sun blogiasi.
Auuh!
Odota hetki, siistin punkut näytöltä....
Aivan ihana teksti, valitettavasti tuo lankakauppa jäi suosikkeihin. *kuka kertoisi ukkokullalle, että Visa pitää jättää kotiin akan lankaostoksia varten*
*reps* Kiitos päivän huvituksesta. :o) Jälleen muistan, miksi en neulo pitsitelttoja.
Kiitos, tämäpä oli ylenpalttista pitsineulekuumeentorjuntaa ;o) Palaan lukemaan tätä, kun kohtaus taas iskee.
(Olen kyllä vakaasti päättänyt neuloa pitsiliinan, mutta se on tarkoitus tehdä Novitan virkkauslangasta, mikä ei katkenne pingotuksessa.)
Enpä muista koska olen nauranut näin makeasti kyyneleet silmissä jollekin tekstille joka on vaan niin totta! :D :D
Mutta on se vaan niin kivaa... (monetkohan pitsihuivilangat mullakin on odottamassa - ja kuinkahan monta kesken) Masokisti minussa nauttii niistä kilometrin mittaisista kerroksista ompelulankaa neuloessa :-)
Aamen. Niin totta ja kyllä ne saatanasta on... mulla odottaa langat jo seuraavaa hirvitystä varten.
Lisätään tähän vielä pirun katit, jotka ryöstää nuppikset sieltä pingottuvasta huivista tai käy vähän maistelemassa sitä oikein hyvältä tuoksuvaa kosteaa huivia...