15.01.2007 | 20:53

Frank sanoo hei

Neulomissisällön puuttuessa kissakuvashow jatkuu (Shetland Triangle on aina vain muodoton möykky). Ajattelin samalla kertoa Frankin kuulumisia.

Jos olet lukenut blogiani pidempään, saatat muistaa, että reilu vuosi sitten Frank alkoi kärsiä virtsakivistä. Belgian-matkamme jälkeen Frank alkoi merkkailla ja mouruta. Koska yllättävä Belgiaa ja Belgialle tuoksuvia matkalaukkuja vastaan kohdistuva inho oli melko epätodennäköinen selitys kissan käytökselle, veimme Frankin eläinlääkäriin. Sen jälkeen veimme Frankin uudestaan eläinlääkäriin. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

Eläinlääkäri totesi ensin Frankilla olevan virtsatietulehduksen ja saimme antibiootteja. Ongelmat kuitenkin jatkuivat ja jatkuivat. Tulehduksen aiheuttivat virtsakivet, mutta koska niitä ei näkynyt yhdessäkään virtsakokeessa, eläinlääkäri ei osannut epäillä niitä eikä Frank päätynyt tarkempiin tutkimuksiin. Kilpirauhasta hän epäili, samoin Minin ja Maxin aiheuttamaa stressiä. (Frankin kilpirauhanen on kunnossa, se on nyt tutkittu kahteen kertaan.)

Viime keväänä tilanne paheni. Virtsakivet tukkivat Frankin strategiset paikat eikä kissa pystynyt virtsaamaan. Kiikutimme kissan Yliopistollisen eläinsairaalan päivystykseen, missä Frankia tutkittiin hyvän aikaa. Kissasta otettiin viimein ultraääni ja siinä todettiin viimein vakava virtsakiviongelma. En muista, ehdottiko ensimmäinen eläinlääkäri ultraääntä. Ehkä ehdotti. Ehkä ei. Ainakaan sitä ei tuotu esiin vakavasti otettavana vaihtoehtona. Frankin ja tuon eläinlääkärin kemiat eivät muutenkaan sopineet yhteen - pistoksia saadessaan Frank oli villi kuin riivattu ja sen potilaskorttiin olikin kirjoitettu isolla "Varo".

Tänä kesänä ja syksynä Frank onkin saanut tutustua uuteen eläinlääkäriin ja perusteellisiin kokeisiin. Ensimmäisenä eläinlääkäri otti Frankista röntgenkuvat (eikä ultraa) ja sen jälkeen virtsakokeen, uusia virtsakokeita, verikokeita... Virtsakivet aiheuttivat uusia tulehduksia ja tuntuu siltä, että olemme joutuneet tunkemaan kissan kitusiin aina vain pidempiä ja pidempiä antibioottikuureja koko ajan. Samalla verikokeissa alkoi näkyä kohonneita maksa- ja munuaisarvoja.

Vaihdoimme Frankin ruoan virtsakiviraksuista maksa- ja munuaisraksuihin. Se oli virhe. Virtsakivien määrä lisääntyi heti ja Frank sai jälleen uuden tulehduksen. Samalla maksa-arvot jatkoivat kohoamistaan.

Vaihdoimme ruoan takaisin virtsakiviraksuihin ja seurasimme taas tilannetta. Ennen joulua viimeisimpiä tuloksia kysyessäni eläinlääkäri ehdotti, että Frankista pitäisi ottaa maksanäyte, sillä kohoavat maksa-arvot viittasivat siihen, että kissan maksassa saattaisi olla enemmänkin vikaa ja koepalan avulla voitaisiin tehdä tarkempi diagnoosi.

En ole vielä pystynyt viemään Frankia koepalan ottoon. Haluan uskoa, että tilanne paranee. Haluan uskoa, että maksa-arvot ovat kohonneet antibioottien ja virtsakivien takia ja että tilanne on palaamassa ennalleen, kun virtsakiviongelma on taas hoidossa.

Frank on aina ollut samanlainen, sen tilassa ei ole ollut muutoksia. Frank ei ole näyttänyt sairaalta eikä ole näyttänyt sairastavansa (tosin kissat osaavat kätkeä sen hyvin). En vain millään voi uskoa, että Frank saattaa olla vakavasti sairas. Tietenkin kissa on naukunut ja mourunnut äänekkäästi, mutta se on ymmärrettävää. Tällä hetkellä olen taipumassa siihen, että Frankista voisi ottaa vielä yhden verikokeen varmuuden vuoksi ja jos se osoittaa maksa-arvojen olevan huolestuttavan korkeat, varaan seuraavaksi ajan koepalan ottoa varten.

Pitäkää peukkuja edelleen! Toivotaan, että pupulini on paranemaan päin.

« Frank says hello | Blog | Pirkan neuleohjeet Elleissä »

Kommentit - Comments

Mä en sano mitään tuohon lääke-ruoka-jne-puoleen, kissoista kun en tajua. :DD

MUTTA sen sanon, että hyvä kun pidätte hyvää ja vastuullista huolta kissoista! Ja tonne alempaan viitaten, musta jokainen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa jos vaan hoitaa asiansa eli lainanmaksut ei kuse ja ruokaa ei puutu (lapsilta tai itseltä!).

Paljon tsemppiä kaikille teille!

Oikein kovasti tsemppiä Frank-poloiselle!

Hei Frank! Kyllä se oikea keino sinullekin löytyy kuule. Monni-kissa sai aikoinaan 0,5g/vrk ammoniumkloridia ja virtsakivet pysyivät poissa. Sili-kultsi sai vuosikausia 500mg C-vitamiinia päivässä virtsatietulehdusten ehkäisyyn. Ja Tytti-kisu eli yli 18 vuotta, vaikka viimeiset 10 vuotta söi dieettiruokia! Marjut löytää ihan varmasit sinullekin sopivat keinot. Menet vaan kiltisti eläinlääkärille, kun aika on varattu. Ja reissun jälkeen saa valita joko kiiltokuvan tai kissanminttua!

Peukut ja tassut pystyssä! Ja jos vielä tulee tarve saada suosituksia kissoihin erikoistuneista eläinlääkäreistä, niin... no, laita sähköpostia tai soita.

Voi raukkarassukkaa! Jaksamista koko porukalle.

Peukkuja Frankille ja tsemppiä isäntäperheelle! :)

Mä en tiedä kissoista mitään, mutta noin niinku jos lapseen vertaa... niin kyllä olis parempi tutkia. Mitä jos tutkimuksien pitkittäminen pahentaa vaivaa, kun ei päästä ajoissa hoitamaan?

Voi että, tassutuksia Frankille!

Meillä oli aikoinaan (n 2 v sitten) kissallamme haimatulehdus ja sen seurauksena vielä maksa-arvot kohosi (mitään syytä ei tiedetä moiseen), siitä seurasi leikkaus, lääkkeitä, ultraa, pistoksia, nesteytystä ja tiukka vähäproteiininen ja runsashiilihydraattinen ruokavalio ja nykyisin kissa on kunnossa vaikka on jo 13 vee. Tuokoon tämä vähän toivoa teillekin!!

En nyt tiedä onko ollenkaan sopivaa kommentoida, kun kokemus on Koirasta, mutta rohkea rokan syö: systerini Ransu (aussi,10v) poti virtsakiviä ties miten pitkään ja me vaan luulimme, että hurtta on pahantapainen ja pissii sen takia mihin sattuu. Sitten yhtäkkiä loppui pissaaminen kokonaan ja paljastui, että rakko oli kiviä täynnä ja eikun leikkaussaliin ja kivet veks. Sen jälkeen alkoi asiaan kuuluva dieettiruokailu ja nyt kolmen vuoden jälkeen pamahti maksa. Kuukauden antibioottikuuri näyttää tehonneen, mutta tulevaisuudestahan ei tietysti ikinä tiedä. Mitä me opimme tästä: kun pyrstö irtoaa, niin nokka tarttuu. Eli että kun virtsakivet on hoidettu, dieettiruoka aiheuttaa maksavaivan.
Mistään koepaloista ei kukaan puhunut mitään, kuuri tuli pelkkien normaaliin nähden yli kymmenkertaisten maksa-arvojen perusteella. Mutta tätä lohjalaista pieneläinlääkäriasemaa kiitelläänkin kuulemma ihan lehtien yleisönosastoja myöten!
Jos Frankie-boy ei vaikuta kärsivältä, antakaa sen elää kissanelämäänsä ilman inhoja operaatioita!

Voi Frankia !
Meiltä lähettelee voimatassutuksia 5 maukujaista ja mamma.

Voi toista... Hyvä eläinlääkäri on kyllä kullan arvoinen, kissat kun ei osaa kertoa vaivoistaan.

Voi Frankia, toivottavasti paraneminen tapahtuisi ihan itsestään! Ihan reippaalta pojaltahan hän tuossa kuvassa näyttää. Ei ole helppoa kipeän kullan kanssa, tiedän kyllä. Jaksamista!

Täälläkin peukut ja tassut pystyssä Frank-herran puolesta!

Pidetään peukkuja ja tassuja kans!

Toivottavasti Frank toipuu... Meillä on täällä kaksi peukkua ja muutama tassu pystyssä.
Tuo eläinlääkärikemia on kyllä tärkeä juttu, meidän ihana Talvikki-lääkäri jäi Hämeenlinnaan kun muutettiin Turkuun ja en ollenkaan tiedä mistä löydettäis yhtä kiva ja taitava tohtori. Emppu ja Ansakin pelkäsi ekaa lääkäriä ihan kamalan paljon, mutta Talvikin kanssa sujui alusta asti tosi hyvin.
Jaksamista sulle ja Frankille!

Voi poloa. Täällä pidetään peukkuja ja tassuja pystyssä. (Kun tuota kuvaa katsoo, voisi luulla Frankin olevan Iineksen veli.)

Jaksamisia pupuliinille, toivottavasti hän paranee. Onneksi löysitte muutenkin paremman eläinlääkärin. Meidän mussukkamme on dietillä, tavoitteena alle 8kg ...