22.08.2005 | 08:58
Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla
Viikonloppuna kävimme Hämeenlinnassa keskiaikamarkkinoilla, jotka pidettiin Hämeen linnassa. Matka oli opettavainen monin tavoin.
Lauantaina osallistuimme Häme-seminaariin Valtaherroja ja valtiattaria ja kuulimme neljä luentoa neljästä Hämeessä keskiajalla vaikuttaneesta mahtihenkilöstä. Siinä menikin melkein koko päivä, ja illalla lähdimme viettämään Säädyttömien yötä. Opetukset jatkuivat...
Söimme illallista tykkitornissa, kun taikuri tuli kysymään, saisiko hän esittää meille korttitempun. (Pakasta piti valita kortti ja sen jälkeen pöydältä piti poimia pähkinä ja yllättäen juuri pakasta valittu kortti luki lapussa, joka löytyi pähkinän sisältä.) Tempun aikana taikurin seuralainen ryösti meidät. (Ei oikeasti, mutta meidän piti teeskennellä sitä.) Tempun opetus oli se, että keskiaikana taikurien piti hankkia elantonsa sillä tavalla kuin he pystyivät, joten kun toinen kiinnitti ihmisten huomion, toinen ryöväsi uhreilta kaiken mahdollisen, mitä irti sai. No, ainakin saimme pitää pähkinät.
Sitten sain ruton, mutta onneksi Jussi sai hyvän tarjouksen arkusta. Myöhemmin illalla mustiin pukeutunut mies tuli juttelemaan ja sanoi, että näytän hieman kalpealta. Hän kysyi, saisiko hän mitata hieman ihan varmuuden vuoksi ja tiedusteli, pyöriikö päässä. Huimaako? Onko kuumetta? Hän paljastui haudankaivajaksi, joten ilmoitin hänelle, että hautaamisesta olisi ehkä parempi sopia aviomiehen kanssa. (Minullahan ei arvion mukaan enää ollut paljoakaan aikaa jäljellä, joten parempi sopia asioista muiden kanssa...) Kun hän neuvotteli Jussin kanssa, paikalle saapui kirkkoherra ruttolääkärin kanssa ja alkoi hätistellä haudankaivajaa pois.
Kirkkoherra tarjosi minulle juotavaa. Tälä kertaa opetus oli se, että vierailta ihmisiltä ei saa ottaa drinksuja vastaan, koska siitä voisi hyvinkin saada ruton. Kirkkoherraan nyt sai luottaa, mutta muista ei koskaan tiedä. Ruttolääkäri taas kertoi, että hänen naamiossaan on yrttejä, jotka suojelevat häntä rutolta.
Sillävälin kun minut ryöstettiin ja sain ruton, Jussi selvisi vain saamalla kitsaan miehen maineen. Hän ei antanut illallisella kerjäläisnaiselle makkaranpalaa lautaseltaan, joten kuulimme siitä moneen kertaan. Vitsi alkoi tuntua jo hieman kuluneelta...
Jäikö kaiken tuon jälkeen aikaa neulomiselle ja langalle? Langalle kyllä. Tästäkö sitä nyt sitten saa? Kummastahan päästä lankaa pitäisi tulla?
Tässä Hämeen Taidekäsityöläisten kojun lankaa. Ilmeisesti se on eri lampaista. Toisessa kojussa oli kasvivärjättyä Seiskaveljestä, mutta en ostanut kumpaakaan.
Lauantaina meillä oli aikaa käydä Wetterhoffin kaupassa lounastunnilla ja sitä olinkin odottanut. Ostin sieltä Hemmelig Vennin lahjan (siitä ei ole kuvaa) ja lahjoin itseäni kahdella Sofia-vyyhdillä.
Sofia on Wetterhoffin uusi villasilkkilanka, 30% silkkiä ja 70% villaa. Se on hieman paksumpi kuin Silvia ja Sivilla ja sen värikarttaan kuuluu 10 väriä. Itse asiassa tällä hetkellä värejä on 11, mutta kellertävää/vaaleankeltaista (jos oikein muistan) myydään sen aikaa, kun lankaa riittää ja sitten sitä ei enää saa.
Sibeliuksenkadulta bongasin myös Nappitupa ja Nappis -nimisen kaupan, jonne emme ehtineet poiketa.
Lopuksi vielä käytännön neuvoja: jos aviomies (tai poikaystävä tai lapsi tai blogikissa) alkaa ryttyilemään, kaksikätisestä miekasta on paljon apua.
« At the Medieval Fair in Hämeenlinna | Blog | Where to start? »
Kommentit - Comments
Täällä asustelee aloitteleva bloggaaja:
http://tuherrus.blogspot.com/
Blogattu on. :) Kommentteja saa esittää.
Kati: juu, kivaa oli, vaikka onnistuinkin kehittämään nuhan... Jatketaan vaan huiviprojektia sun blogissasi!
Sahrami: meillä oli ihan kamala kiire lauantaina, ruokis kesti tunnin ja sinä aikana piti ehtiä sekä Wetterhoffille että syömään, joten emme pahemmin ehtineet katsella ympärillemme. Toivottavasti ensi kerralla on enemmän aikaa! Ja höh, olimme kyllä sunnuntaina sopivasti paikalla, mutta enhän mä alpakoista mitään tiennyt...
Maria: mitähän mä suosittelisin? Liann Longad Narva mnt 13:ssa voisi olla käymisen arvoinen paikka eikä niin kaukanakaan. Hauskaa matkaa!
KatiO: ensi vuonna sitten! Lauantaina oli hyvä sää, mutta sunnuntaina satoi ihan tolkuttomasti ennen puoltapäivää, joten se latisti hieman tunnelmaa. Noiden jo mainittujen juttujen lisäksi kävimme katsomassa miekkailunäytöstä (tai siis siellä esiteltiin kaksi miekkaa ja miekkailutekniikoita, sieltä se kaksikätisen miekan kuvakin on) ja kuuntelemassa Rondellusta.
Voihan vihtori! Taas me missattiin nuo keskiaikamarkkinat :( Mies on ihan intoa täynnä keskiajasta ja varmasti se paikka olisi ollut kuin hänelle sama kuin minulle karkkikauppa eli "hetimullekaikkitänne" :)Toivottavasti ensi vuonna sitten päästään mukaan.
Tuula olet kyllä oikeassa. Mä voisin postailla tästä huomenna. :D
Kati!
Laitoinkin tuonne 17. pvän kommenttiin lisää asian tiimoilta. Varmaan olisi hyvä olla joku yksi paikka missä asiaa pähkäiltäisiin, ettei niitä olisi joka paikassa
Hui, uskaltaako sua enää treffatakaan, jos olet ruton saanut tartutettua itseesi! ;D Uusi lanka oli aika houkuttelevaa, kertoilehan tiheyksiä jne. kun olet saanut testattua.
Mutta juu, asiaan, eli Tallinnaan: olen siskoni (ja miehiemme) kanssa menossa siellä päiväseltään käymään, ja ilman lankaa ei ole tarkoitus tulla takaisin. Filatiin aion siskoni johdattaa, ja heinäkuussa mainitsemasi Poeke houkuttelee myös. Mutta jos joku kolmas pitäisi vielä valita varalle, niin mitä suosittelet? (Eli missä olisi jotain noiden valikoimia täydentävää?)
Mulla on jonkin asteinen hämärä suunnitelma siihen kaulaliinaan. Käytetäänkö me sun vai mun blogia tähän? :)
Olipa hassusta kuvakulmasta kuvattu Wetterhoffi, minä kun työpaikaltani kipitän sinne toisesta suunnasta... (Huomasitko Marjut muuten, että jos olisit kääntynyt tuosta vasemmalle etkä mennyt Wetterille, olisit löytänyt noin 50m päästä pienen lankakaupan...? Tosin se on nätisti piilossa sen pornokaupan takana)
Nappitupa ja Nappis-kaupan historia on sellainen, että pitkään Hämeenlinnassa oli kaksi nappikauppaa (arvatkaa mitkä olivat nimet). Ilmeisesti söivät toistensa leipää ja päättivät yhdistää voimansa... Tämä tapahtui suurin piirtein samaan aikaan, kun Pirinän (kangaskauppa) perustaja vetäytyi eläkkeelle ja myi Nappiksen vieressä olleen kangaskauppansa uudelle yrittäjälle.
Tuolla myydään myös neulelankoja (jos en minä niitä ehdi ostaa pois).
Sunnuntaina olisitkin päässyt shoppailemaan Metsänkylän Navettaan alpakkalankaa...
Teillähän on ollut kiva viikonloppu. :) Meillä oli eilen rippijuhlat, joten puolet viikonlopusta meni ihan hukkaan. :(