18.07.2005 | 20:53

Tallinna ja pulma

On aina yhtä hauskaa, että häät ovat viroksi "pulma".

Suuntasimme Jussin opiskelukaverin häihin Tallinnaan perjantaina. Aikaa jäi myös lankaostoksia ja nähtävyyksien katselua varten.

Perjantai

Perjantaina laiva lähti viideltä, joten illalla ennätimme ainoastaan kirjautua hotelliin ja lähteä syömään Beer Houseen. Seurueemme miespuoliset henkilöt nauttivat vain yhden tuopin olutta kukin, kun taas minä tilasin tapani mukaan Long Island Ice Tean, kun kerran ulkomailla oltiin.

Yöllä nukuin todella huonosti. Sää oli kuuma eikä hotellissa ollut ilmastointia. Oli siis valittava, pitikö ikkunan raollaan ja kuuli kaiken metelin lokkien kirkunasta ja rekkojen jyräämisestä lähtien vai sulkiko ikkunan ja tikahtui hapenpuutteeseen ja kuumuuteen...

Lauantai

Lauantaina oli jonkin verran aikaa käydä ostoksilla ja kaupungilla kiertelemässä. Jippii! Raatihuone oli myös auki, joten vihdoin viimein onnistuimme näkemään senkin. Olimme yrittäneet jo monta kertaa käydä Raatihuoneella, mutta se oli aina kiinni syystä tai toisesta ja kerran se vain unohtui. Nyt talon kaikki neljä kerrosta olivat avoinna kellarista ullakolle. Kellarikerroksessa oli myös näyttely The Town Built on Salt - Trade in the Hanseatic Tallinn, joka oli mielenkiintoinen, varsinkin kun teksteissä oli pätkiä vanhoista laeista.

Löysimme myös rappuset, joita pääsimme kiipeämään (kierreportaat ullakolle) ja näköala sieltä oli hieno.

Jussi varmaankin raportoi lisää Raatihuoneesta, kunhan ehtii, joten siirrytään lankakauppa-asioihin: jotain uutta ja jotain vanhaa tiedossa.

Larina Lõngad näyttää muuttaneen muualle Narva mnt:ltä. Meillä ei ollut aikaa eikä intoa etsiä uutta paikkaa, mutta jos se nyt sattuu osumaan sinun kohdallesi, niin kerro toki, kuinka sinne pääsee! Uusi osoite on kuvassa.

Uusiakin paikkoja löytyi. (Ainakin minulle uusia.)

Madeli Käsitöö Väike-Karja 1:ssä (Barons-hotellin lähellä) myy enimmäkseen neuleita ja pellavatuotteita, mutta liikkeen perällä oli myös korillinen monivärisiä lankoja. Jotenkin vain 250 kroonia vyyhdistä kuulosti minusta kalliilta (edullisemminkin taitaa samoja lankoja saada).

Poeke sijaitsee Kullassepä 5:ssä. Vau! Tästä minä pidän! Liikkeessä myytiin kahden kehräämön villalankoja, lisäksi tarjolla oli seinällinen hahtuvaa ja toinen huovutusvillaa (ja neuleita ja hassuja huovutettuja hattuja). Palvelu oli ystävällistä ja parasta oli se, että liikkeessä oli alekori.

Lauantai ja sunnuntai: Joelin ja Linan häät

Bussi Nõmme Kõrtsiin lähti viideltä, joten oli aika palata hotellille, ottaa pikainen suihku ja vaihtaa vaatteet. Tässä me olemme suhteellisen edustavina odottamassa bussin lähtöä, vaikka sää oli edelleen kuuma. Huomatkaa myös huivi ja ihq pinkki laahuksellinen hame!

Ei varmaankaan tarvitse kertoa, että sulhanen oli komea ja morsian kaunis.

70 häävierasta olivat eri maista: Virosta olivat tietenkin Joelin perhe ja ystävät ja Kiinasta Linan vanhemmat. (Käsittääkseni nykyisin Japanissa asuvat Joel ja Lina pitivät toiset juhlat sielläpäin maailmaa Linan perheelle ja ystäville.) Meitä suomalaisia oli 10 ja muita vieraita tuli Venäjältä, Latviasta, Kanadasta ja yksi Meksikostakin. Toivottavasti ketään ei unohtunut?

Tässäpä me suomalaiset. Voisitteko uskoa, että mekin ryhdyimme laulamaan? Virolaiset tuntuivat tietävän monia yhteislauluja ja heidän seurueensa innostui aina silloin tällöin. Ehkä jääkylmä Viru Valg... eikun viini... siis jääkylmä vesi innosti meitä tai sitten se oli seurueemme basisti. Ongelmaksi muodostui vain se, että suomalaisia yhteislauluja ei oikein ole eikä ruotsalaisia lauluja kehtaa laulaa, kun ihmiset osaavat vain biisit Olof Palmesta ja Helan gårista "helan går, sjung hmmm-mmm-mmm-jotain-jotain-jotain". "Sä kasvoit neito kaunoinen" irtosi sitten, kun tarpeeksi pohdittiin.

Virolaiset eivät ainoastaan laula, vaan myös huutavat. Kun juhla alkoi, vieraista kahdelle annettiin eritysitehtäviä: yhdestä miehestä nimitettiin "toho" ja yhdestä naisesta "nono". (Sitä en tiedä, kuinka nuo kirjoitetaan.) Jos juomat loppuivat, sai huutaa tohon paikalle ja hän juoksi heti hakemaan lisää Viru Valg... vettä. Jos taas alkupalat loppuivat, nonon tehtävä oli hakea täydennystä.

Leikkejäkin oli ja ne olivat hauskoja, eivät mitään typeriä nolausleikkejä niinkuin jotkut hääleikit ovat. Meidät jaettiin ryhmiin ja ensimmäisessä leikissä ryhmät voittivat palkintoja tietyillä perusteilla. Tässä minä osallistun osuuteen "kenellä on korkeimmat korot". En voittanut. Ryhmämme hävisi myös osuudet "värikkäin solmio" ja "nuorin osallistuja"...

...mutta ei siinä vielä kaikki! Hävisimme myös "selvitä solmu" -leikin neljästä insinööristä huolimatta.

Lina vaihtoi perinteiseen kiinalaiseen hääväriin, punaiseen, myöhemmin illalla. Tässä leikataan kakkua.

Juhlissa oli hauskaa! Eihän bändin vironkielisestä musiikista paljoakaan ymmärtänyt, mutta jossain vaiheessa iltaa Joel istui rumpujen taakse ja seurueemme basisti soitti myös ensimmäisen ulkomaankeikkansa.

Ai niin, yhteislauluakin oli. Meille opetettiin perinteinen (ilmeisesti perinteinen) laulu Ma lõbus õllepruulija (en vain muista, menivätkö sanat samalla tavalla kuin linkin sivulla), jota laulettiin istuen, seisten, tuolilla seisten ja pöydän alla. Minulle kerrottiin myöhemmin, että pöydän alla laulaessa yritetään varastaa esim. kaverin kengät tai laukku ja jos se onnistuu, toinen joutuu suorittamaan kaikenlaisia tehtäviä saadakseen tavaransa takaisin. Minultakin vietiin laukku, mutta ensikertalaista armahdettiin ja laukku palautettiin ihan suosiolla. Se oli kiltisti tehty.

Täytyy sanoa, että nuo olivat elämäni parhaat virolais-kiinalaiset häät!

Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna heräsin seitsemältä, kun vasen pohje kramppasi. Se oli uskomattoman kamala tunne: heräsin sekunnin murto-osia ennen kramppia vain tajutakseni, että mitään en ehdi tehdä.

Yhdeksältä heräsin siihen, kun oikea pohje kramppasi. Pysyttelin sitten sitä lähtien hereillä varmuuden vuoksi, vaikka kramppaavat pohkeet loppuivatkin jo... Itse asiassa silloin oli aamiaisaika.

Sunnuntaina pelkkään hengaamiseen ei ollut paljoakaan aikaa, laiva lähti viideltä (tosin satamassa kerrottiin, että laiva on myöhässä ja lopulta se lähti vasta kahtakymmentä vaille kuusi) ja halusimme käydä syömässä ennen sitä. Poikkesimme kyllä Filatissa Müürivahella, mutta ostin vain muutaman kerän lankaa! Mikähän minua vaivaa?

Langat

Tässäpä langat. Kaikki eivät ole minulle, osa on tuliaisia.

Pörrölangat alhaalla vasemmalla ovat tuliaisia. Keskellä olevat punertavat langat ovat minulle samoin kuin oranssi lankakin (ostin lisää Maali-lankaa ihan varmuuden vuoksi). Myöskin oikealla ylhäällä olevat kirjavat langat ovat tuliaisia.

Nämä voisin esitellä ihan erikseen:

Valkoinen lanka on 25% silkkiä ja 75% super kid mohairia (vähän niinkuin Rowanin Kid Silk Haze). Se maksoi 79 kroonia / 25 g kerä Liann Lõngadissa. Viime kerralla jo ihailin sitä ja nyt ostin sen pois.

Lurexlankaa olette nähneet ennenkin! Ostin samaa lankaa kerän Riiasta. Kun sitten neuletapaamisessa pohdiskelin, mitä lurexlangasta voisi tehdä, minulle ehdotettiin, että sitä voisi käyttää cheerleadereiden huiskien tapaan. Loistava idea, mutta tyssäsi siihen, että keriä oli vain yksi. Viimeksi Filatissa ei ollut tätä lankaa, mutta nyt oli (40 kroonia)!

Mitäs tässä nyt huutelisi muiden kannustukseksi?

« The Tallinn Dilemma (and the Wedding) | Blog | Before and after »

Kommentit - Comments

Irja: kiitoksia! Nämä olivatkin oikein mukavat häät.

Nanna: mulla se on soinut päässä lauantaista saakka... Enkä mä edes pidä oluesta! :)

No nyt soi sitten päässä se "hoissaa ja hoissaa". Kiitoksia vaan kovasti.

Häät ovat aina mukavia juhlia, ja hauskaa on katsoa toistenkin hääjuhlintaa. Olet Marjut oikein tyylikäs asussasi.
Tuli mieleen tuosta häät=pulma käännöksestä, eli sopii tilanteeseen, että norjaksi vaimo=kone!
Lausutaan tosin enemmänkin "kuune".

Derea: kyllä vain, hauskaa oli! Jalkoja särkee vieläkin.

Liinu: mä epäilinkin, että laulussa puhutaan jotain oluesta, mutta en vain keksinyt tarkalleen, mitä... :-)

Jaana: kiitos ohjeista! Uskaltautuisikohan sinne saakka joskus lähtemään?

Larina Lõngad näyttänee muuttaneen Suur-Söjamäe 4:n, missä sijaitsee Baltian suurin ostoskeskus Ülemiste Center. Se on Prismasta vielä vähän eteenpäin Tartu maanteetä... Paikan sivut www.ulemiste.ee

Ei muuta kuin Prisman bussiin -> noin viiden minuutin kävelymatka ja olet perillä. Jaa, näyttää sinne menevän bussikin nykyään, numerolla 2. Tokassa kerroksessa on myös ristipistoilijoille kauppa Käsitöö Maailm.

Larina Lõngad näyttänee muuttaneen Suur-Söjamäe 4:n, missä sijaitsee Baltian suurin ostoskeskus Ülemiste Center. Se on Prismasta vielä vähän eteenpäin Narva maanteetä (?)... Paikan sivut www.ulemiste.ee

Ei muuta kuin Prisman bussiin -> noin viiden minuutin kävelymatka ja olet perillä. Tokassa kerroksessa on myös ristipistoilijoille kauppa Käsitöö Maailm.

Ei ihme, että pohkeet kramppasi, kun opit iloisen oluenpanijan laulun ... =)
Muistini mukaan Ülemiste keskus on liikekeskus lähellä lentokenttää, Tarton maantien alussa. Siis ei ihan keskustassa.

heh, mahtoi olla todella hauskaa. ainakin siltä vaikuttaa :D