17.05.2005 | 15:29

Katin kirjameemi

Kati laittoi mulle kirjameemin.

Kotonasi olevien kirjojen määrä

Liian suuri - tai sitten meillä on liian vähän hyllyjä! En ole koskaan laskenut kirjojamme enkä uskalla laskea niitä nytkään. Sen verran voisin sanoa, että kaunokirjallisuutta meillä on suhteessa vähän. Minulla on neulonta- ja kielioppikirjoja ja sarjiskirjoja, Jussilla taas on historia- ja tietoliikennekirjoja. (Mitäs nyt insinööriltä voisi odottaa?)

Koska olen entinen kirjaston täti (tavallaan), olen järjestänyt kirjat aihepiireittäin. Rajatieto-osastollamme ovat mm. horoskooppikirjat, i ching -kirja, Mars ja Venus -kirjat sekä tietenkin Näin sijoitan pörssiosakkeisiin ja Golfin käsikirja.

Viimeisin ostamasi kirja

En ole vielä saanut sitä, koska kirja ei ole ilmestynyt, mutta ennakkotilasin Nicky Epsteinin Knitting over the Edgen.

Viimeisin lukemasi kirja

Heavier than Heaven, Kurt Cobainin elämäkerta. Sitä ennen luin neulekirjan, Stephanie Pearl-McPheen At Knit's Endin. Lukemiseen on nykyään ihan liian vähän aikaa!

5 (tai 6) kirjaa, jotka luet aina uudelleen tai jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen

Tämähän on vaikeampaa kuin luulinkaan. Miten olisi Raamattu? Pitäisikö tähän listata kaikki lapsuuden suosikkisatukirjat? Liisa ihmemaassa? Entä ihkaensimmäinen sci-fi-kirja, jota luin 12-vuotiaana parvekkeella auringonpaisteessa ja jäin sci-fi-koukkuun? (Kirja oli Nicholas Fiskin Avaruuden panttivangit, noin sivumennen sanoen.) Lasketaanko sarjiskirjat? Entä hakuteokset? Kieliopas? Pitäisikö rikkoa sääntöjä ja listata novelleja? (Esimerkiksi Philip K. Dickin Do Androids Dream of Electric Sheep, johon Blade Runner -leffa perustuu.)

Se täytyy tunnustaa, että en ole koskaan onnistunut lukemaan Tolkienin Sormusten herraa. Luen vain liitteet ja siihen se jää...

Nämä tulivat nyt tänään mieleen eivätkä ne ole missään erityisessä järjestyksessä:

Leon Uris: Exodus. Luin kirjan pienenä ja päähenkilöiden rohkeus ja halu taistella oman asiansa puolesta kosketti.

Neil Gaiman: kaikki kymmenen kirjaa Sandman-sarjiksia. Jos minun pitäisi valita vain yksi osa, se olisi Doll's House, koska se on ensimmäinen sarjasta lukemani osa (silloin, kun niitä suomennettiin) ja ensimmäinen ostamani osa (englanniksi).

C.S.Lewis: Velho ja leijona Narnia-sarjasta. Koko sarja on hurmaava, mutta tämä on suosikkini. Nolo tunnustus: sarjan viimeinen kirja, Narnian viimeinen taistelu, saa aina itkemään.

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille. Hulvattoman hauska!

Ray Bradbury: Fahrenheit 451. Kuvitelkaapa elämä ilman kirjoja.

Listalta puuttuu osa lempikirjailijoistani, koska en vain osannut päättää Isaac Asimovin tai Arthur C. Clarken parasta kirjaa.

Kenelle aiot jatkaa tätä ja miksi?

Annelle Belgiaan, koska haluan tietää, onko hänellä muitakin kuin neulekirjoja ja että hän istahtaa hetkeksi alas bloggaamaan.

Niinalle, koska hän mainitsi viimeisimmässä merkinnässään Terry Pratchettin.

Elisabethille, koska hänestä oli paljon apua, kun etsin Jussille Tanskan jääkiekkomaajoukkueen paitaa.

« Book meme from Kati | Blog | eBay finally caught me »

Kommentit - Comments

Anna: öh, joo, eikös insinöörien pilkkaaminen kaikella rakkaudella ole humanistin velvollisuus (ja toisinpäin)? ;-) Tosin meillä on tasapuolisesti yhtä vähän kaunokirjallisuutta molemmilla. Sandmanit olivat muuten yhtenä syynä siihen, miksi Jussi hurahti historiaan - Jussi luki ne läpi yhtenä kesänä ja myytit kolahtivat mieheen. Sitten kiinnostus siirtyi mytologiasta yleiseen historiaan ja sen huomaa kirjahyllystä.

Mitähän mä nyt Sandmanin loppuratkaisusta sanoisin? Mä jäin kaipaamaan mustaa ja synkeää Sandmania (koska olin niin tottunut hahmoon ja olen joskus tylsä konservatiivi), mutta tarina täydentyi hyvin loppuun saakka eikä jättänyt "höh, tässäkö tää nyt oli" -fiilistä.

Vilukissa: saisinkohan mäkin luettua Sormusten herran kesällä? Olen mä joskus (vuonna 1997!) päässyt vauhtiin ja saanut luettua toistakin osaa, mutta sitten piti palauttaa kirja kirjastoon eikä samaa fiilistä löytynyt enää myöhemmin. Nyt se löytyy meidän kirjahyllystä, joten ehkä joskus voisi tsempata.

Taru sormusten herrasta on kieltämättä aika tuskainen taival luettavaksi. Otin muutama vuosi sitten itseäni niskasta kiinni ja luin kyseisen teoksen, vaikka mieleni olisi tehnyt heittää se takaisin hyllyyn niiden liitteiden jälkeen. Onhan tarina ihan mielenkiintoinen, mutta onpahan vain monimutkaisesti ja jaarittelevasti kirjoitettu, kuten Kristel jo mainitsikin.

Ihmettelenpä vain, kuinka joku jaksaa oikeasti lukea tuon teoksen kerta toisensa perään. :)

Pah, sitä vaan pilkataan insinöörien kulttuuriharrastuksia humanistin ylemmyydellä ;) Kysy vaikka Lukkarin Mikolta paljonko meidän taloudessa on kaunokirjallisuutta ja meillä asuu sentään sekä DI että tekniikan tohtori. Mitä muuten pidit Sandmanin loppuratkaisusta?

No toki, mä voin aina uhrautua näin hyvän asian eteen. Mutta mä voisin mennä matkalle ilman lapsia=hermolepoa. ;)

Sahrami: en mä muista kaikkia lukemiani kirjoja. :-) Pahinta on, kun muistaa satunnaisia tapahtumia ja haluaisi lukea kirjan uudelleen, mutta ei millään saa päähänsä kirjan nimeä. Sormusten herroja mä taas olen yrittänyt lukea puolet elämästäni, mutta mä en vain pääse alkua pidemmälle... Mä en ymmärrä, mikä siinä on!

Kristel: mä en kerro kenellekään... Mä voin tehdä toisen tunnustuksen ihan näin meidän kesken: kun mä näin Titanicin, mua itketti vielä puoli vuotta sen jälkeenkin, kun radiosta tuli My heart will go on. Vai aiheuttikohan sen Celine Dion?

Kati: ole hyvä!

AnneV: kyllä sun pitäisi rauhoittua ja kokeilla sitä neuloterapiaa. Mitäs, jos me lähdettäisiin vuorotellen sun puolestasi reissuun? Kati voisi ainakin olla uhrautuvien listalla, eikös niin?

Heeelp! Anne haluais itsekin istua hetkeksi alas bloggaamaan, mutku ei oo aikaa. Tarttis kehitellä matkakertomukset Lontoosta (no se nyt ei oo niin tärkeä), Normandiasta ja tästä viimeisestä reissusta, käsitellä vähän kuvia ja siirtää niitä johonkin nähtäville. Nyt on jo keskiviikko, kohta on taas viikonloppu; joko arvasitte, etten ole silloin kotona?

Haa tartuit haasteeseen. :) Nonnih, nyt mulla on jo monta kirjaa mitä pitää lukea, kiitos vinkeistä. Ja hyvä idea pistää tää Annelle. ;)

Psst, voin kertoa että en moneen vuoteen pystynyt lukemaan Narnian viimeistä taistelua, ja itseasiassa näin aikuisiälläkin edellinen lukukerta vajaa vuosi sitten jäi kesken. Ihan luottamuksellisesti, näin meidän kesken. ;)

Voi kamalaa, kuinka joku VOI muistaa jonkun lukemansa kirjan... (lue= olen hirveän kateellinen, kun mun muistini ei tuohon kykene). Mä en millään muista, mikä on ollut eka scifi-kirjani. Veikkaan jotain Jules Verneä (matka kuuhun ainakin löytyy vanhempieni kirjahyllystä). Mä olin 12 ikään mennessä (eli yläasteelle siirtyessäni) lukenut läpi kaikki pienen kotikuntani kirjastoon hankitut scifikirjat... ja itseasiassa ilmeisesti kaikki lasten- ja nuortenkirjatkin sarjakuvakirjoja lukuunottamatta.

Sormusten herrat vaativat opettelua. Mulla meni ekassa 6 viikkoa, seuraavassa 6 päivää, kolmas ei ihan mennyt kuuteen tuntiin mutta la-su sain sen luettua. Myöhemmin niiden lukeminen on sujunut nopeasti. Tolkien jaarittelee, mutta jos ensin lukee raamatun ja sen jälkeen sormukset, niin kyllä jälkimmäiset ovat sujuvampaa tekstiä.

No, nykyään en kykene lukemaan yhden sivun lehtiartikkelia pidempää tarinaa, ei pysy mielessä pitkä juoni. Onneksi on tositv joka ei liity todelliseen elämään mitenkään!