16.03.2005 | 21:00

Det snöar i Stockholm

...tai olisiko ehkä Sockholm parempi nimitys? Lankahamsterit-projektin viimeiseksi valmistuneeksi työksi nimittäin jäi Jussin sukka ONlinen itseraidoittuvasta sukkalangasta, jota ostin Tallinnasta viime kesänä. Sain sukan valmiiksi Tukholmasta palatessamme ja toinen sukka on nyt työn alla.

Tässä Lankahamstereihin postaamastani viestistä pidempi ja kuvitettu versio.

Sorruinko lankaostoksiin?

Tuo on varmaan kaikkien mielessä pyörivä kysymys, johon vastaus on: "En!" En ostanut edes ompelulankaa (tax freessa ompelusetti 1,50 euroa), tosin sille ei ollut tarvettakaan. Sen sijaan ostin mm. Jussille Hem till Midgård -sarjan kaksi DVD-levyä (sarjassa esiintyy mm. Markoolio) ja vihkosen, jossa on kirjoneulelapasten kuvioita. Tarkkaa inventaariota en ehtinyt tekemään: aamulla säntäsin suoraan satamasta töihin, töistä neuletapaamiseen ja neuletapaamisesta kotiin saunaan ja nukkumaan.

Asiaan!

Saavuimme Tukholmaan lumisateisena maanantaiaamuna ja suuntasimme ensimmäisenä hankkimaan metrolippua ja sen jälkeen SVT:n kauppaan ostamaan Jussille Riket-kirjaa. Satoi lunta. Satoi paljon lunta.

Tetsasimme hankien läpi Karlaplanin metroasemalta SVT:n kauppaan ja huomasimme, että olemme ajoissa, kauppa avautuu vasta 20 minuutin kuluttua klo 11! Aukenemisaika oli tiedossamme jo etukäteen, joten suunnitelma B syntyi nopeasti: nautimme SVT:n kahvilassa aamiaisen.

Alunperin suunnitelma A oli aamiaisesta ja näköalasta nauttiminen Kaknäsin tornissa, mutta lumisateessa ei olisi nähnyt mitään, joten hylkäsimme suunnitelman. (Ja kyllä, myymälän viereen olisi päässyt bussilla Ropstenista, mutta olimme reippaita ja pitäähän tässä nyt jotain kerrottavaa olla.) Sanoinko jo, että Tukholmassa satoi lunta?

Kirjan jälkeen oli aika suunnata ensimmäiseen lankakauppaan ja olin jo valmis sortumaan. Valmistauduin henkisesti saapumaan Nystaan, sönköttämään huonoa ruotsia ja ojentamaan Visa-korttini ja saamaan vastineeksi Himalaya-silkkilankaa ja ehkä kerän Noroa ja toisen Colinettea ja... Hahmotimmekin itsemme kaupan ovelle ja toinen käteni ojentui ovenkahvaa kohti ja toinen lompakolle.

Mutta miksi ovet ei aukene meille? Siksi, että Nysta on maanantaisin suljettu. Tarkka tutkimustyöni ei riittänyt aukioloaikojen selvittämiseen saakka.

Talsimmekin sitten keskustaan Svensk Hemslöjdin kautta, koska minulla oli missio: olin etsimässä Elsebeth Lavoldin Designer's Collection -sarjan neljättä ja viidennettä kirjaa. Niitä ei ollut, mutta ostin veljelleni hirvettejä... eli hirvikuvioisia servettejä. (Eikö ollutkin hassunhauska sanaleikki? Jussi sen keksi, en minä.)

Yritimme sen jälkeen kovasti hukata aikaa mm. kuvaamalla eri paikkoja matkalla vanhaan kaupunkiin, etsimällä XL-kokoista Östermalm-t-paitaa (nyt kaikki yhteen ääneen: "koska Jussi asui aikanaan Östermalmilla" - juu, kyllähän te sen jo tiedätte), ostamalla pikkuveljelle lisää lahjuksia (koska veljeni täyttää piakkoin 24 vee), käymällä Fantasia-kaupassa, etsimällä Tukholman pienimmän julkisen patsaan ja syömällä Burger Kingillä jne jne jne, mutta kaikesta huolimatta selvisimme vanhaan kaupunkiin suhteellisen ajoissa.

Tukholman pienin patsas Rautapoika, Järnpojken, sijaitsee suomalaisen kirkon takana. Seurakunnan ompeluseuralaiset neulovat patsaalle aina talveksi pipon ja kaulaliinan. (Pahoittelen huonoa kuvaa.)

Sivumennen sanoen Science Fiction Bokhandelissa ei ollut pah(v)is-Darth Vaderia kaupan, joten hän ei päässyt liittymään joukkoon hilpeään. Pöh. Uusi Sormusten herra -parodia Sellamillion (Silmarillion) hyppäsi kuitenkin matkaan mukaan.

Joukko hilpeä ilman jedi-vahvistuksia suuntasikin edelleen jatkuvassa lumisateessa Ullcentrumin ovelle. Se näyttikin olevan maanantaisin auki, mutta ovi oli silti lukossa: lounastauko 13.30 - 14.30! Ei se mitään, matka jatkui.

Poikkesin This Side Upissa Österlånggatanilla hiplaamassa alelankoja, millä välin Jussi kävi kuvaamassa Pyhän Yrjön patsasta ja käveli kaupan ohi ja soitti sitten perään ja käski tulla patsaan luo patsastelemaan. En sortunut vieläkään, vaikka myyjätär täytti hyllyjä houkuttelevilla langoilla.

Edessä oli kuitenkin se todellinen koetus: Anntorps Väv. Kauppa näytti olevan vaiheessa, talvilankakausi taisi olla vaihtumassa kevätlankakauteen eikä lattialla ollut alelankakoria niinkuin viimeksi.

Colinette- ja Noro-hylly oli yhtä houkutteleva kuin ennenkin ja ilmoitin Jussille, että minulle saa ostaa tuosta ihan mitä tahansa paitsi niitä oikean alakulman räikeänvihreitä Colinetteja, voidaan aloittaa vaikka vasemmasta reunasta ja jatkaa sitten oikealle. Jostain syystä tapahtui kumma juttu: Jussi ei tyhjentänyt hyllyä langoista. Mistähän se mahtoi johtua? En voinut sitä käsittää. Eihän Jussi ole lankadieetillä!

Oli miten oli, Jussin vaikutuksen takia tai siitä huolimatta Anntorps Vävissä iski saituus. En raatsinut ostaa mitään. Kun lähdin, Debbie Blissin viininpunainen silkki-alpakkalankakerä heilautti langanpäätään surullisena... Tai ehkä se oli vain ovesta tullut tuulenvire.

Ullcentrumkin suostui viimein avaamaan ovensa meille ja pääsin sinne, vaikka kadun varrella pudoteltiinkin lunta katolta ja viriteltiin muita ansoja... Lunta satoi aina vain.

Ullcentrumissa oli puisia suoria puikkoja ja sukkapuikkoja ja kaikenlaisia huovutettuja juttuja ja tietenkin lankaa - eripaksuisia villalankoja, kaksi- ja kolmisäikeisiä, yksivärisiä ja pätkävärjättyjä ja melko kohtuuhintaan. (Valokuvata ei saanut.) Pinkki-lilasävyinen vyyhti puhutteli mua, mutta en keksinyt sille käyttöä, joten se jäi hyllyyn ja sen sijaan ostin hintavan lapasvihkosen ja lammaskuvioisia vihkoja.

Täällä en muuten käynyt (ensi kerralla sitten), vaikka lankaa näytti olevan ainakin näyteikkunassa: Thereses Handarbete, Västerlånggatan 52 (auki ma-la 12-17).

« It snows in Stockholm | Blog | Yarn! Yes, it's yarn! »

Kommentit - Comments

Kati, huopakippurat on vielä tekemättä... Koskahan ehtisi?

Mitenkäs muuten ne sun huopakippurat voi? Mä ajattelin viikonloppuna urakoida pikkuveljen lapaset valmiiksi ja jämistä voisin kippuroida kanssa...

Me käytiin helmikuun alussa Tukholmassa, eikä siellä ollut yhtään lunta. Ja täällä Helsingissä oli aivan valtoimenaan.

Oi, tuolla Ullcentrumissa täytyykin käydä, kunhan seuraavan kerran Tukholmaan päin suunnistetaan! Nuo lammaskuvioiset vihkot kuulostavat ihanilta. Toivottavasti Salainen Ystäväsi laittaa paketistaan kuvan, tai jos ei laita, sinä laitat!

On tämä muuten, kun Turkuun lähteminen on eksoottisempaa kuin Tukholmaan - siis Sukholmaan - ulkomaille lähteminen...

Ai. Höh. Kuinkas mä nyt noin erehdyin...? ;-)

En mä tota lunta... Vaan sitä lankaa, Noroa ja Colinettea tai tai tai Noroa. :)

Saahan täälläkin nyt nauttia lumisateesta...

*tahtoo Tukholmaan*