06.01.2005 | 18:27
Isoja murheita, pieniä murheita
Tämä vuosi ei ole alkanut kovinkaan hyvin. Toivottavasti se kuitenkin paranee päivien kuluessa. Toivottavasti. Uskon edelleen, että asioilla on aina tapana järjestyä. Siihen voi mennä aikaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Sitä odotellessa kiitos oikein paljon kommenteistanne! Ne pelastavat päivän joka päivä!
Maailmanlaajuisesti murheet ovat isoja: Aasiaan iskenyt tsunami järkytti varmasti meitä kaikkia. On uskomatonta, kuinka ihmiset ovat halunneet auttaa! Eräänä päivänä matkustin bussilla Eiraan päin ja bussiin tuli Punaisen Ristin kerääjä. Hän oli joko tulossa tai menossa, en tiedä, hän vain istui bussin etuosaan. Hienoa oli se, että ihmiset alkoivat heti etsiä lompakoitaan ja kaivaa kolikoita esiin! Se oli koskettava hetki.
Neulontapuolella taas ikävää on se, että Pia on päättänyt lopettaa bloggaamisen. Onneksi Pia ei kuitenkaan katoa kokonaan, mutta hänen upeita kirjoneuleitaan ja Ritu-kissaansa tulee kyllä ikävä.
Henkilökohtaiset murheet ovat pienempiä. Työ väsyttää. En tiedä, minne puolet marraskuusta ja koko joulukuu katosivat, olin niin kiireinen ja sekainen ja töissä heti kun tolpilleni pääsin kuumeilun ja vatsataudin jäljiltä. Töihin piti mennä aikataulujen takia, mutta eihän puolikuntoisena tietenkään hyvää jälkeä saa aikaan.
Lisäksi menetin kaksi työkaveria aivan lyhyen ajan sisällä. Toinen sai uuden työn (olen iloinen hänen puolestaan, mutta surullinen siitä, että hän lähti). Kollegoista puheenollen, tiedän, että jotkut teistä lukevat tätä, joten tässä viesti teille: te pidätte minut tolkuissani. Kahvituntikeskustelut piristävät aina!
Siispä: jos haluat palkata minut uuteen duuniin, jätä viesti tai jos olet työkaverini ja lähdössä muualle, ota minut mukaan!
"Ilo pintaan, vaikk' syän märkänis", karjalainen mummoni sanoi. On mukavaa tietää, että siinä olen sentään onnistunut ja että teillä on ollut hauskaa blogini parissa. Kiitos vielä kerran kommenteista! Täten lupaan ryhdistäytyä tänä vuonna ja jättää enemmän kommentteja muiden blogeihin.
« Big sorrows, small sorrows | Blog | Ja kun selkänsä kääntää... Once you turn your back... »
Kommentit - Comments
Mä voin sitten tulla toteuttamaan sitä bisnespuolta. :) Tosin siltä voi kivat langat vähän viedä huomiota... :?
Nomutta, otetaan Ninnikin osakkaaksi. ;)
Mutta ei me voida varastaa Ninnin kahvilaideaa, eihän?
Mitäs jos vaan perustettaisiin se lankakauppa/neulekahvila. Viimeksi Sellossa käydessä jo katselin tyhjiä liiketiloja. ;)
Saatettaisiin kyllä tarvita se joku bisnesihminenkin...
Juu, eiköhän tämä tästä. Mummoni sanoi myös, että vaikeudet on tehty voitettaviksi ja mulla on kyllä tapana etsiä se pienikin valopilkku, jos sellainen jostain löytyy.
Töistä ei nyt sen enempää kuin että jos ja kun duunia aikoo vaihtaa, niin jotain on sen eteen tehtävä (vaikka huudeltava blogissa ja surffattava monster.fissä jne jne), ei niitä työpaikkoja eteen kanneta. Vaikka olisihan se mukavaa, jos joku soittaisi ja sanoisi, että Marjut, me maksetaan sulle ältsysti palkkaa ja tarjotaan tosi kiva työ, tuutko heti.
Se oli sitten kehoitus. Miksei puhelin soi jo? ;-)
Kyllä se siitä!
Aasian katastrofi osoitti, ettei maailma olekaan ihan niin kylmä ja sydämetön paikka kuin välillä vaikuttaa. Pia lupaili päivittää neuleiden kuvia galleriaan, joten hänen kirjoneuleitaan näkee jatkossakin. Talvipäivänseisaus meni jo, joten päivä aina vaan pitenee ja valon määrä lisääntyy, mikä taas vaikuttaa mieltä piristävästi ja väsymys kaikkoaa. Keväällä ihmiset yleensä sairastavat paljon vähemmän kuin syksyllä, eikä sinunkaan tarvitse olla poikkeus. Työkuviot taas, aina tulee jotain muuta, pitää vain olla vaipumatta masennukseen ja ajatella positiivisesti. Suosikkisarjani päähenkilö hekumoi työpaikan katoamisesta näin: "You should always celebrate new challenges, and that's what this is. ... Yesterday our lives were boring and predictable. We had jobs, we were gonna start our own business. But now everything is wide open. We can do anything we want because we're not penned in. That's good."
Ziina: vaihdetaan vain paikkaa (ainakin hetkeksi). :-) Eiköhän se auttaisi meitä molempia?
Susanna: mä juuri meinasin, että menen ja perustan sen kauan aikaa suunnittelemani lammasfarmin Skotlantiin... Mutta aina voi harkita uudelleen. Olisikohan musta lankakauppiaaksi? Pisnes kun ei ole ihan mun alaa.
Kati, kaikki vinkit ovat tervetulleita, kiitos vain! Jään odottamaan.
mikäs auttaisi äitiyslomaväsymykseen, kait työnteko. Oi, olisi niin ihanaa olla vähän töissä välillä...
Joo, en mäkään suosittele mammalomaa työn vuoksi. Sitä pitää haluta muutenkin. :)
Mutta Marjut, ihan totta, meillä tod.näk. iskee "miehistövaje" keväämmällä. Että jos kiinnostaa, niin voin vinkata kun asia ajankohtaista.
En suosittele mammalomaa noin niinku työstressin pakoiluun. Yksin kotona rupeaa raivostuttamaan se työnantaja vielä enemmän, kun on aikaa miettiä :)
Perusta lankakauppa sellaiseen liiketilaan mihin sais sen kahvilapuolenki laitettua, niin mä voin sit tulla hoitaan sitä kahviosastoa ;)
Carita: Äääks, mammaloma? Täytyy kyllä myöntää, että epätoivoisina hetkinä olen kyllä harkinnut asiaa, mutta pahaa pelkään, että ei lastenkaan kanssa saa lepoa ja rauhaa... Katsotaan. Jos lapset tulisivat isäänsä, niin helppojahan ne olisivat. :-)
Kati: kerro lisää... Koska mä voin aloittaa? Olisi hienoa nähdä maailma joskus asiakkaankin silmin. ;-)
Marjut, tules tänne. Täällä olis töitä. You know. ;)
Marjut, työväsymykseen auttaa joskus pieni tauko töistä, esim. äitiysloma ;)
t. Carita