Kaupunginmuuri ja tornit

 

Tallinnan kaupunginmuuri (Linnamüür)

Tallinna ympäröitiin 1300-luvulla paikallisesta liuskekivestä rakennetulla kehämuurilla puolustustorneineen ja portteineen. Keskiaikaiset varustukset muuttivat keskustan suljetuksi puolustusvyöhykkeeksi. Kaupunginmuuri oli 3 metriä paksu ja 16 metriä korkea.

Puolustustornit olivat enimmäkseen 20-25 metriä korkeita ja niiden seinät olivat 2-3 metriä paksuja. Niistä kahdeksan oli neliskulmaisia porttitorneja, ja ne olivat 1300-luvulla vielä matalia rakennelmia. Tornien alakerroksia käytettiin varastotiloina tai vankilana ja yläkerroksia puolustuskerroksina. Puolustuskerroksia yhdistivät toisiinsa muuriin hakatut portaat, ja ylimmästä kerroksesta oli yhteys muurin puolustuskäytävään.

Yläkerrokset olivat alkuaan avoimia ja niillä oli vahva lattia, joka kesti kivien sinkauttamiseen tarkoitettujen katapulttien painon. Tavallisesti tornit katettiin rauhan aikana väliaikaisilla kattorakennelmilla, jotka sodan tullen purettiin. Jossakin kerroksessa sijaitsi yleensä takka, jonka yllä tornin nurkassa oli savupiippu.

Porttitornien ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi suippokaarinen porttikäytävä. Julkisivun seinäkomerossa sijaitsi hirsistä tehty laskuportti, toisessa kerroksessa oli sen nostolaite. 1400-luvulla useat portit varustettiin pääportin lisäksi vielä esiporteilla, joiden kulmauksiin rakennettiin pyöreät esiporttitornit.

Tyypillisimmät puolustustornit olivat ympyrän, hevosenkengän tai kolmeneljäsosaympyrän muotoisia. Myös satulatorneja rakennettiin, esimerkiksi Tallinnan pienin puolustustorni Tallitorni on satulatorni. Satulatornit olivat alkuaan matalia erkkereitä, mutta ne korotettiin myöhemmin 10-15 metrin korkuisiksi.

Kitsetorni, Neitsyttorni ja Stoltingin torni olivat neliskulmaisia torneja. Kitsetorni tuhoutui osittain Liivinmaan sodassa ja Stoltingin torni muutettiin myöhemmin pyöreäksi.

1500-luvulla Tallinnan puolustusjärjestelmä oli Pohjois-Euroopan tehokkain. Alakaupungin yli 2 kilometrin mittaisella muurilla oli kaikkiaan 46 puolustustornia. Tornien nykyinen asu on pääsääntöisesti peräisin samalta vuosisadalta. Nyt muurista on jäljellä 2 km ja torneja on jäljellä 26 kappaletta. Suur-Kloostri- ja Väike-Kloostri-katujen kulmasta pääsee Nunnatorniin ja sieltä puolustuskäytävää pitkin Saunatorniin ja Kultajalan torniin.

Virun portti (Viru väravad)

Virun portti rakennettiin 1300-luvulla kaupunginmuurin itäosaan. Portin neliskulmainen päätorni rakennettiin vuosina 1345-1355. Päätorniin eteen rakennettiin pienempi esiportti 1300-luvulla. Kokonaisuuteen kuului myös tekolampi, pato, vesimylly ja siltoja. 1400-luvulla vanha esiportti purettiin ja sen sijalle rakennettin uusi kaksikerroksinen esiportti, jonka kulmauksissa sijaitsivat hoikat pyöreät vartiotornit. Portin eteen rakennettiin valli ja täydentävänä esiporttina ns. Virun valliportti.

1800-luvulla Virun portin päätorni ja valliportti purettiin, mutta esiportin kulmauksissa sijainneet pyöreät tornit säilyivät, samoin kuin portin eteen muodostetut bastionityylisen linnoitusjärjestelmän osat.

Suuri rantaportti (Suur Rannavärav)

Näkymä kaupungin suuntaan

Näkymä kaupungista poispäin. Meri oli keskiajalla suurin piirtein portista näkyvän keltaisen rakennuksen kohdalla.

Suuri rantaportti suojeli kaupungin merenpuoleista laitaa ja sillä haluttiin tehdä vaikutus vieraisiin. Se sijaitsee vanhan kaupungin pohjoisosassa aivan nykyisen sataman välittömässä läheisyydessä: alunperin meri oli vain 300 metrin päässä rantaportista. Suuri rantaportti mainitaan ensi kerran vuonna 1359.

Esiportin yläpuolelle ripustettiin dolomiittireliefi 1529, jonka veisti kivenhakkaaja Gert Koningk. Nykypäiviin asti säilyneeseen kivitauluun on ikuistettu pieni kaupunginvaakuna sekä aarnikotkia.

Paksu Margareeta (Paks Margareeta)

www.meremuuseum.ee

1500-luvun alussa Suuren rantaportin jälleenrakennustöiden yhteydessä portin viereen nousi Paksuna Margareetana tunnettu tykkitorni. 25 metriä halkaisijaltaan oleva pyöreä torni suojasi satamaa. Tornilla oli korkeutta lähes 20 metriä ja siinä oli 155 ampuma-aukkoa.

Kutsumanimensä torni sai ilmeisesti siksi, että se oli kaikista muurin torneista vankin ja muhkein. Tykkitorniksi alun perin pystytettyä rakennusta on käytetty myös ammus- ja asevarastona sekä vankilana.

1600-luvulla Paksun Margareetan eteen rakennettiin Hornin bastioni, joka myöhemmin entistettiin Suuren rantaportin bastioniksi. Bastioni on suureksi osaksi säilynyt ja haudannut alleen Paksun Margaretan alaosan.

Paksussa Margareetassa sijaitsee nykyisin Viron merimuseo. Museossa on esillä virolaista merenkulkua ja kalastusta käsittelevä näyttely. Tornin näköalatasanteelta näkee vanhaan kaupunkiin ja Tallinnanlahdelle.

Kiek in de Kök

www.linnamuuseum.ee

Kiek in de kökTykkitorni Kiek in de Kök on rakennettu 1400-luvun jälkipuoliskolla, ja 1500-luvulla se oli pohjoisen Euroopan jykevin tykkitorni. Tornin korkeus on 49,4 metriä, halkaisija 17 metriä ja seinän paksuus 4 metriä. Noin 12 metriä tornin alaosasta on jäänyt tornin luokse myöhemmin kasatun multabastionin alle. Legendan mukaan tornin korkeudeksi oli alun perin määrätty 38 metriä, koska sen rakennuttaneen Pietari Suuren kengännumero oli 38. Ruotsin kuningas Kaarle XI puolestaan käski korottaa tornia 11 metriä nykyiseen n. 49 metrin korkeuteen.

Mäellä sijaitseva torni oli niin korkea, että vartijat saattoivat nähdä sieltä vihollisen etulinjojen taakse, mutta myös lähiympäristön talojen keittiöihin. Kiek in de Kök tarkoittaakin "kurkkaa keittiöön".

Tornin kuudesta kerroksesta alimmassa sijaitsi ammusvarasto, sitten seurasivat neljä tykkikerrosta, joissa oli 27 tykkien ampumapaikkaa sekä 30 aukkoa käsiaseita varten. Yläkerros oli avoin vedenpitävä tasanne ammusten heittämistä varten. Torniin rakennettiin katto vasta 1600-luvun lopussa.

Torni kärsi pahoin Liivinmaan sodissa (1558 – 1583), mutta ei tuhoutunut. Torni on rakennettu useasti uudestaan ja nyt se on entisöity sekä sisältä että ulkoa sellaiseksi kuin se oli 1600-luvulla. Tornissa on Tallinnan kaupungin syntyä ja Tallinnaan liittyviä tärkeimpiä sotatapahtumia esittelevä perusnäyttely. Julkisivussa voi nähdä muuriin piirityksen muistoksi muurattuja rauta- ja kivikuulia, joilla tornia pommitettiin. Osa tornin seinään muuratuista tykinammuksista on varastettu.

Neitsyttorni (Neitsitorn)

NeitsitornNeitsyttorni eli Meghen torni sijaitsee alakaupunkia ympäröivässä kaupunginmuurissa Tanskan kuninkaan puutarhan kupeessa. Se rakennettiin 1300-luvulla kolmekerroksisena niin, että se oli kaupungista päin katsottuna ilman seinää. Tornin kahdessa yläkerroksessa oli ampuma-aukkoja. 1400-luvulla torniin rakennettiin neljänteen kerrokseen avonainen tasanne. Neitsitornissa säilytettiin rangaistuja prostituoituja ja nykyisin tornissa on kahvila.

Toompean linna (Toompea loss)

Toompea on korkea jyrkkärinteinen liuskekivitasanko, jota alettiin kutsua Toompeaksi 1200-luvulla rakennetun Tuomiokirkon mukaan. Mäellä on sijainnut 1000-luvulla virolaisten muinaislinnoitus. Toompean juurelle ja satamaan syntynyt asutus oli 1200-luvulle mennessä laajentunut kohti nykyistä Raatihuoneen toria. Sataman ja muinaislinnoituksen isäntiä olivat ympäröivien maakuntien talonpojat, jotka käyttivät linnoitusta turvapaikkana vaaran uhatessa.

Kun tanskalaiset valloittivat kaupungin vuonna 1219, Toompeasta tuli kaupungin hallinnollinen keskus ja keskeinen sotilaallinen tukikohta. Valloitettua linnoitusta alettiin heti vahvistaa ja laajentaa. Linnoituksen pohjoisosaa alettiin kutsua Suureksi linnaksi.

Kun Kalpaveljesten ritarikunta otti vallan käsiinsä Virossa vuonna 1227, aloitettiin Pienen linnan rakentaminen. Pienestä linnasta tuli tornien ja syvien vallihautojen suojaama vahvasti turvattu neliskulmainen, kehämuurin ympäröimä linnake eli kastelli. Kymmenen vuotta myöhemmin vallassa olivat uudelleen tanskalaiset, ja he pysyivät Toompean, Tallinnan ja Pohjois-Viron yksinvaltiaina aina virolaisten nostattamaan vuoden 1343 Jurin- eli Yrjönyön kapinaan asti.

Tallinna myytiin 1347 Saksalaisen ritarikunnan tytärjärjestölle Liivinmaan ritarikunnalle, joka alkoi vahvistaa puolustusrakennelmia. Pienen linnan sisään rakennettiin Toompean konventtirakennus, jonka keskelle jäi neliskulmainen sisäpiha. Keskiaikaiseen tapaan asuin- ja puolustustilat sijaitsivat saman katon alla. Uuden kehämuurin nurkkiin pystytettiin tornit Pilsticker (Nuolenteroittaja), Landskrone (Maakruunu) sekä kaksi erityisen vahvaa tornia: Pitkä Hermanni sekä Stiir den Keri (Torju vihollinen).

Pitkä Hermanni (Pikk Hermann)

Pitkä HermanniPitkä Hermanni eli Pikk Hermann rakennettiin 1370-luvulla Toompean linnan lounaiskulmaan ritarilinnoituksen uudistamisen aikaan. Torni korotettiin 50 metrin korkuiseksi ennen 1500-luvun alkua. Korotuksen jälkeen tornissa oli yhdeksän kerrosta. Alemmissa kerroksissa sijaitsivat varastotilat, keskikerroksissa lämmitettävät asuinhuoneet sekä ammusvarastot.

Tornin huippuun johtaa kapea kiviporras, jossa on nykypäiviin asti säilynyt avoin ulkotasanne sekä näköala yli koko kaupungin. Vuodesta 1918 tornissa on ollut lipputanko. Tornin huipussa, lähes sadan metrin korkeudessa merenpinnasta on liehunut usean Viroa isännöineen valtion lippu. Viron sini-musta-valkoinen trikolori nostettiin salkoon vuonna 1989.