Vanhaa sanastoa

Keskiaikaisia ammatteja-sivulta löytyy lisää sanoja.

aamutähti	Piikkinuija (saks. Morgenstern tai Sturmkolben). Keskiaikainen ase, jota käyttivät sekä jalkaväki että ratsuväk ja jota alettiin käyttää laajalti 1300-luvun alussa.
Alsnön sääntö	Takasi verovapauden ratsupalvelua vastaan, säädettiin 1279/1280.
brigantti	(ransk. brigand) Sotilas, joka elätti itsensä rauhan aikana ryöstelyllä ja kiristyksellä. Esim. työtön palkkasoturi tai helppoa rahaa havitellut ylimys.
cellarius, cellerar	Luostarin taloudenhoitaja.
dominikaanit	Dominikaanit eli saarnaajaveljet oli yksi 1200-luvulla syntyneistä ns. kerjäläisveljestöistä. Veljeskunnan perustaja oli espanjalainen pyhä Dominicus (n. 1172-1221). Dominikaanit kulkivat kaupungista ja maasta toiseen saarnaten Jumalan sanaa ja eläen toisten almuista. Dominikaaneja kutsuttiin myös mustiksi veljiksi heidän asunsa värin vuoksi. Dominikaanit perustivat luostarin Turkuun 1249 ja Viipuriin 1392.
dormitorio	Makuuhuone (luostarissa).
fatabuuri	Varastohuone tai aitta, erit. viljavarasti.
fatabuurilääni	Alue, jonka verotulot oli määrätty hovin ylläpidoksi.
fransiskaanit	Fransiskaanit eli harmaat veljet on Franciscus Assisilaisen 1209 perustama kerjäläismunkkien veljeskunta. Fransiskaanit tulivat Pohjoismaihin 1230-luvulla. Suomeen perustettiin 1400-luvulla Viipurin, Rauman ja Kökarin fransiskaaniluostarit.
hakkapeliitta	Hakkapeliitat olivat suomalaisia ratsumiehiä, jotka taistelivat 30-vuotisessa sodassa 1600-luvulla.
Hansa	Saksalaisten kauppakaupunkien löyhä liitto
hengellinen rälssi	Papisto ja luostareiden asukit
hilpari	(saks. Hellebarde) Keihään ja taistelukirveen yhdistelmä, yleinen 1400- ja 1500-luvuilla.
hospitaali	Hoitopaikka tai eristysrakennus tartuntatautisille ja mielisairaille sekä joskus myös vanhuksille
huovi	haarniskoitu ratsumies
Hämeen härkätie	Turusta Hämeenlinnaan johtava tie
häpeäpalli	Penkki, johon esimerkiksi aviorikoksen tehnyt istutettiin kirkon eteisessä.
häpeäpuu	Julkinen piiskaus toteutettiin sitomalla rangaistava häpeäpuuhun.
infirmarium	Luostarin sairashuone.
inkunaabeli	(lat. incunabulum) Kirja tai sivu, joka on painettu kirjapainotaidon alkuvaiheessa Euroopassa ennen vuotta 1501. Ainoa suomalainen inkunaabeli on Missale Aboense eli Turun messukirja.
interdikti	Jumalanpalvelusten pitämiskielto. Tietyllä alueella kiellettiin kaikki kirkolliset toimitukset paitsi kaste ja ehtoollinen suurina juhlapyhinä. Pannaan julistamiseen verrattava toimenpide.
jalopeura	Mikael Agricolan keksimä käännös leijonalle. Sana leijona esiintyi ensi kerran vuoden 1642 Raamatussa.
jumalantuomio	Menetelmä jolla selvitettiin henkilön syyllisyys. Fyysinen, usein tuskallinen ja vaarallinen testi josta henkilö selvisi vahingoittumattomana jos oli syytön. Esim. hehkuvan raudan kantaminen yhdeksän askelta.
kaksivuoroviljely	Viljelytekniikka, jossa peltoa pidettiin vuoroin kesannolla ja vuoroin kylvettiin
kalpa	Miekka, yleensä sapeli tai lyömämiekka.
kandelaaberi	Korkea, monihaarainen kynttilänjalka.
kanoninen oikeus	Katolisen kirkon oikeusjärjestelmä.
kastelli	Leirilinna
kataari	Keskiaikaisen kristillisen lahkon jäsen. Lahko korosti hengellistä puhtautta ja piti katolista kirkkoa maallistuneena.
kate(e)deri	Oppituoli
katedraali	Ks. tuomiokirkko
katedraalikoulu	Piispanistuimen yhteydessä toimiva tuomiokirkkokoulu. Turkuun ennen vuotta 1326 perustettu katedraalikoulu oli Suomen vanhin oppikoulu.
kaupunginlaki	Kaupungissa voimassa ollut yleinen laki (Maunu Eerikinpojan kaupunginlaki noin 1350).
kerettiläisyys	Kirkon virallisen opin vastainen mielipide
kesti	Vieras, maassa oleva ulkomaalainen (yl. saksalainen) kauppias.
kestikievari, kievari	Majatalo. Kestikievari on mainittu ensi kerran 1593.
kihlakunta	Voutikunta, paikallishallinnon perusyksikkö, joka muodostui hallintopitäjistä.
kilta	Ammattikunta tai kauppiaiden yhteenliittymä
kirkkorangaistus	Julkinen häpeärangaistus (julkirippi, jalkapuihin sitominen, häpeäpallille istuttaminen).
kisälli	Ammattitaitoinen käsityöläinen, joka harjoitteli mestarin alaisuudessa, oppipoika.
komtuuri	Hengellisten ritarikuntien, erityisesti saksalaisen ritarikunnan ja johanniittojen, provinssin alaosaston, komturian, päällikkö.
klostari, klosteri	Luostari
knihti, nihti	Sotamies
koggi	Saksalainen avomeripurjehdukseen sopiva laiva.
kolmivuoroviljely	Viljelytekniikka, jossa pellossa viljeltiin kolmessa vuorossa ensin vaativampaa ruista ja sitten kesäviljalajiketta, minkä jälkeen pelto jätettiin kesannolle.
konsiili	Katolisen kirkon kirkolliskokous.
konventti	Luostari- ja sääntökunnan äänioikeutettujen jäsenten kokous
koodeksi	Käsin kirjoitettu kirja, joka on tuotettu myöhäisantiikin ja keskiajan välisenä jaksona.
kruunu	Valtio tai sitä johtava keskusvalta.
kymmenys	Verona maksettu kymmenesosa talouden, metsästyksen ja kalastuksen tuotosta. Kirkonkymmenykset maksettiin kirkolle ja kruununkymmenykset kuninkaalle tai tämän edustajalle.
legaatti	Katolisessa kirkossa Pyhän istuimen henkilökohtainen edustaja, paavin lähettiläs. Alunperin ylipäällikön apulainen tai provinssin käskynhaltija.
linnaleiri	Linnaleiri tarkoittaa sotaväen majoittamista kruunun tai valtakunnan suurmiesten omistamiin linnoihin, linnoituksiin tai varakkaimpiin taloihin 1500-luvulta lähtien. Vastakohta kenttäleirille eli sotaväen majoitusmuodolle itse sotatoimialueella.
linnalääni	Keskiajan lopulta aina 1600-luvun alkuun käytössä ollut hallinnollinen yksikkö, josta vouti keräsi verot kuninkaalle. Linnan yhteyteen kuuluva hallintoalue. Suomessa oli enimmillään yhdeksän linnalääniä. Suomessa oli enimmillään yhdeksän linnalääniä.
luopio	Henkilö joka jättää veljeskunnan uskollisuudenvalan jälkeen. Yleisesti valastaan tai puolestaan luopunut, petturi, esim. uskonluopio.
lääninherra	Hallitsee hänelle annettua läänitystä; antaa edelleen läänityksiä omille vasalleilleen.
läänitys	Maa-alue tai siihen liittyvä tulo tai oikeus, jonka hallitsija luovuttaa jollekulle (ylimykselle) palkkiona ansioista tai palvelusta.
maallinen rälssi	Varhainen aateluus, verovapaus ratsumiehen varustamista vastaan.
maaorja	Maahan sidottu talonpoika, jonka tuli suorittaa lääninherralle verot, päivätyöt ja muut velvollisuudet
majamies	1500-luvulla kehittynyt järjestelmä, jonka mukaan kullakin talonpojalla oli kaupungissa porvariperhe, jonka luona hän sai majailla, jolta hän sai ostaa tarvitsemansa tuontitavarat ja jolle hän möi tuotteensa. Vierailun päätteeksi porvari järjesti juhlat talonpojalle.
majesteettipetos	Maan- tai valtiopetos.
major domus	Talon palvelusväen johtaja, taloudenhoitaja.
mestaus	Kuolemantuomion toimeenpano katkaisemalla kaula poikki mestauskirveellä
miraakkelinäytelmä	Pyhimysnäytelmä. Saattoi kertoa pyhimyksistä tai Raamatun tapahtumista.
moisio	Kartano tai suurtila Virossa tai Varsinais-Suomessa.
moraliteetti	Keskiaikainen opettava allegorianäytelmä
musta surma	Rutto keskiajan Euroopassa 1300-luvun puolivälissä
naisrauha 1316	Laki, jonka mukaan naisiin kohdistetut rikokset olivat raskaita, takasi naisten koskemattomuuden.
ordinarius	Katolisessa kirkossa hiippakunnan piispa tai luostarin esimies.
pannaan julistus	Kirkosta erottaminen. Jos pannaan julistettu henkilö oli tolerati, hän sai olla tekemisissä kirkkoon kuuluvien kanssa mutta ei saanut osallistua ehtoolliseen. Jos pannaan julistettu henkilö oli vitandi, hänen kanssaan ei saanut olla missään tekemisissä ja hänet karkoitettiin.
pastoraatti	Kirkkoherranvirka, kirkkoherrankunta.
patronaatti(oikeus)	Yksityisen henkilön oikeus asettaa papin viran haltija. Patronaattioikeus syntyi keskiajalla ja se säilyi keskiajan jälkeenkin. Patronaattioikeus oli Ruotsi-Suomessa laajalti käytössä 1600-luvulla.
penninki	Penninki tarkoitti keskiajalla joko rahaa yleensä tai rahayksikköä. Penninki oli Pohjoismaissa 1300-luvulle saakka ainoa lyöty raha. Penninki oli käytössä laskentayksikkönä vuoteen 1776 asti.
pietarinpenninki	Pietarinraha, lat. denarius Petri. Keskiajalla paaville maksettu vero.
pirkkamiehet	Pirkkamiehet eli pirkkalaiset olivat Pohjois-Suomessa joko väestökerrostuma, heimo tai kauppakilta, jolla oli huomattava vaikutus keskiajan Skandinaviassa ja erioikeuksia etenkin kaupankäynnissä, mm. etuoikeus lappalaisten verottamiseen ja kaupankäyntiin heidän kanssaan.
plootu	Suurikokoinen kupariraha. Plootuja käytettiin Ruotsin valtakunnassa vuosina 1644-1768.
pogosta	Keskiajalla veropiiri Venäjän maaseudulla, tarkoitti myös kirkkopitäjää.
Pohjanlahden kauppapakko	Pohjanlahden kaupunkien ulkomaankauppa oli keskitetty Turun ja Tukholman hoidettavaksi. Pohjanlahden kauppapakko tuli voimaan 1617.
postilla	Saarnakokoelma.
prelaatti	Prelaatti oli korkea-arvoisten kat. kirkon virkamiesten nimitys.
prelatuuri	Hiippakuntaa vastaava kat. hallintoalue.
priori	Priori on apotin edustaja luostarissa; myös tytärluostarin esimies tai eräissä sääntökunnissa luostarin esimies.
privilegio	Kuninkaan säädyille, yhteisöille tai yksilöille myöntämä erioikeus, esim. verovapaus.
profaani	Maallinen, esim. profaani maa, jota ei ole pyhitetty hautausmaaksi.
raati	Hoiti kaupungissa hallinnolliset asiat ja tuomitsi rikokset, koostui pormestareista ja raatimiehistä.
retaabeli	Alttarilaite, alttarin takana oleva maalaus.
retortti	Käyräkaulainen, lasinen tai metallinen tislausastia.
riikintaalari, taalari	Taalari oli maksuväline ulkomaankaupassa. Taalari otettiin käyttöön vuonna 1604. Taalarista käytettiin myös nimitystä riksi.
ruumiinrangaistus	Piiskarangaistus tai kujanjuoksu
rälssi	Verovapaus, ks. Aatelisarvot - Ruotsi-Suomen rälssi
sakristaani	Sakaristonkaitsija, suntio.
salavuoteus	Naimattomien luvaton sukupuolisuhde.
sapeli	Eurooppalainen, tavalliseen miekkaan pohjautuva kaareva, yksiteräinen teräase. Unkarilaiset käyttivät sapelia jo 10. vuosisadalla.
sarkajako	Yhteisvainiojärjestelmä, jossa talojen maat oli erotettu vierekkäisiksi saroiksi. Isojako eli tilojen lohkominen oli vanhasta sarkajaosta luopuminen vuodesta 1749 alkaen.
schaffer	Saksalaisen ritarikunnan linnakkeen kaupankäynnistä huolehtiva virkailija.
simonia	Kirkon virkojen myynti ja ostaminen
sistersiläiset	Vuonna 1098 Burgundissa perustettu katolinen sääntökunta. Distersiläiset vaativat benediktiinien säännön tarkkaa noudattamista ja tähdentävät ruumiillisen työn merkitystä.
skraa	Käsityöläisten (kilta)säännöstö.
sotavasara	Käytettiin 1300- ja 1400-luvuilla taistelukentillä yleistyneitä metallisia haarniskoja vastaan.
syndikus	Pormestarin tai raadin lainopillinen avustaja.
säteri	Aatelisen rälssimaalla sijainnut asuinkartano.
tappara	Kahdella kädellä käytettävä kirves, joka on tarkoitettu pelkästään asekäyttöön. Tapparan nimi tulee venäjän kirvestä tarkoittavasta sanasta.
tapulikaupunki	Kaupunki, jolle oli annettu oikeus lähettää laivoja ulkomaille, ja vastaanottaa ulkomaalaisia aluksia, eli siis toimia tuonti/vientisatamina ja harjoittaa ulkomaankauppaa. Suomen kaupungit jaettiin tapuli- ja maakaupunkeihin 1614.
tinktuura	Lääkkeenä käytetty, kasvista tehty alkoholiuute.
tonsuuri	Papin tai munkin paljaaksi ajeltu päälaki
triviaalikoulu	Alemmista oppi- ja latinakouluista käytetty nimitys
tuomiokirkko	Tuomiokirkko eli katedraali on hiippakunnan, arkkihiippakunnan tai minkä tahansa korkeamman asteen keskuskirkko. Tuomiokirkko on latinaksi domus ecclesiae, joka tarkoitti alunperin kirkkoa tai seurakuntataloa. Cathedra on valtaistuin.
turvapaikka	Piispa saattoi myöntää rikoksesta epäillylle tai rikokseen syyllistyneelle turvapaikan, jolloin rikollinen oli turvassa kuukauden ajan. Rikollisen täytyi vannoa, että poistuu paikkakunnalta eikä koskaan palaa. Jos rikollinen tavattiin kuukauden kuluttua, hän ei ollut enää kirkon suojeluksessa eikä hänelle voitu myöntää uudelleen turvapaikkaa.
vaippa	Yhtenäisestä isohkosta kangaskappaleesta tehty hartioilta riippuva viittamainen vaatekappale, hieman ponchon näköinen vaate.
vapaakaupunki	Kaupunki, jolle on annettu oikeus hallita itseään - itsehallinnollinen alue, joka ei ole minkään lääninherran alaisuudessa. Laajoja itsehallinto-oikeuksia tai vero- ja tullivapauden omaava kaupunki
vasalli	Läänitysmies; saanut läänityksiä - sama henkilö voi olla sekä läänityksen saatuaan vasalli että läänityksen annettuaan lääninherra.
vikaari	Sijainen, viransijainen.
vouti	Käskynhaltija, hallitsijan asiainhoitaja. Jahtivouti, linnanvouti.
välskäri	Sotilaslääkäri, nimitys käytössä vasta 1600-luvun puolivälin jälkeen. Kirurgiaa harjoittaneiden lääkintäalan ammattilaisten nimityksenä oli keskiajalla ruotsiksi barberare, balberare, bardskärare tai båskärare. Niistä tulivat suomenkielen nimitykset parturi ja palperi. Sanasta båskärare tuli puoskari, jolla tarkoitetaan luvatonta lääkäriä. Myöhemmin kirurgian ammattilaisten nimitykseksi tuli fältskär, joka on peräisin saksankielen sanasta Feldscher tai Feldscherer eli Bartscherer im Feld, kenttä- eli sotaparturi. Välskäri korvasi parturi-nimityksen kirurgeilla 1600-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäiset kirurgit Suomessa, joista on säilynyt tietoja, olivat Henrik "Bardskärare" Viipurissa vuonna 1499 ja Jöran "Barber" Turussa 1538
ylimys	Kuninkaan vasalli; omistaa maata, antaa läänityksiä omille vasalleilleen, jotka voivat olla muita ylimyksiä tai ritareita.