02.12.2008 | 14:05

Surkeita epäonnistumisia - Miserable failures

Surkea epäonnistuminen, osa 1

Elämä on vaikeaa. Humanisti ja matematiikka eivät sovi yhteen. Kun sormet ja varpaat loppuvat kesken, laskut menevät sekaisin. Asiaa ei auta se, että olen kaiken lisäksi sujuvasti eri mieltä itseni kanssa. Olen piirtänyt kaavion, laskenut sen silmukat, neulonut sen mukaan ja katson nyt valmista neuletta mallia vieressä, koska kaaviota ei ole, luulinhan muistavani sen - kyllä siinä on pakko olla 13 silmukkaa eikä 15, tai ehkä 15 eikä 13... Mutta ei ainakaan 11. Eikä 17. Ei.

Ei auta, vaikka luon silmukat niin, että lasken kertolaskun välttämiseksi mallikerrat ("yks kertaa 15, kaks kertaa 13...") enkä silmukoita. Onnistun aina laskemaan mallikerran silmukat eri tavalla silmukoiden luomisen ja ensimmäisen mallikerran välillä, joten silmukoita on liian vähän tai liian paljon. Uudestaan! Kun silmukat täsmäävät viimein mallikertaan, huomaan, että mallikerta on liian kapea ja kaksi silmukkaa puuttuu. Niin, kavennuksissahan on ensin kaksi silmukkaa ja sitten vain yksi.

Luovutan.

Aloitan myöhemmin alusta. Ehkä kaikki sujuu nyt. Mallikertoja on viisi, puikkoja käytössä neljä. Miksi en ota pyöröpuikkoa? Miksi käytän edelleen sukkapuikkoja? Yhdelle puikolle on tungettava kaksi mallikertaa. 30 silmukkaa pysyy puikolla juuri, mutta miksi 15 silmukan puikoilta putoilee silmukoita? Sitäpaitsi, onkohan pipo edes sopivan kokoinen?

Pääsen ensimmäiselle nyppykerrokselle. Se sujuu ihan mukavasti... kunnes huomaan seuraavalla kerroksella, että en neulonut yhtä nyppyä loppuun. Lisäsin sujuvasti yhdestä silmukasta neljään, käänsin ja neuloin nurin ja käänsin taas - ja jatkoin sujuvasti eteenpäin kaventamatta takaisin yhteen silmukkaan. Virhettä ei voi korjata enää. Puran.

Kohta on aika aloittaa päälaen kavennukset. Yritän ennakoida. Mieleeni palaa kaverin luonnehdinta veljestään: "Vauvana se oli ihan punainen ja sillä oli ruma, päärynänmallinen pää." Tämä ei ole vauvan pipo. En ole nähnyt kaveria tai hänen veljeään (josta kasvoi komea mies) vuosikausiin. Epäilen silti, että sana "päärynänmallinen" jyskyttää takaraivossa... Urheasti vain kavennuksia päin.

Mieli tekisi myös laulaa, mutta laitan sen kuumehourailujen piikkiin. "Neulojamme sairastaa, häntä hellikäämme, langoilla nyt voidelkaa Marjut-ystäväämme. Lanka paras lääke on, siitä nauttikaamme. Marjut-paran kuntohon aamuksi jo saamme."

Huomatkaa myös loistava valokuva, jossa ei ollenkaan näy kameran varjo.

Miserable failure, part 1

Life is hard. Maths and me do not match. When I run out of fingers and toes, my calculations go all wrong. It does not help that I disagree with myself. I have drawn the chart, counted the stitches, knitted according to the chart and now that I looked at the finished item because I did not have the chart with me I thought I'd remember it. It must have 13 stitches and not 15... Or maybe 15 and not 13. It's definitely not 11. Nor 17.

I cast on so that I count the repeats and not stitches to avoid multiplying ("15 once, 13 twice..."). It does not help. I manage to count the stitches in the repeat and on the needles in a different way between casting on and knitting the first row of the pattern. I have too little or too many stiches. Rip, restart! When the amount of stitches and the repeats match, I realise that two stitches are missing from each repeat. Yes, decreases do really have two stitches first and then one.

I give up.

I restart later. Maybe it'll be OK now. There are five repeats, I have four needles in use. Why don't I use a circular needle? Why must I use DPNs? I have to squeeze in two repeats on one needle. 30 stitches stay nicely on the needle - but why are the stitches dropping from the needles that have only 15 stitches? Besides, I start to wonder whether the cap is the right size.

I make progess and start the first round with bobbles. They proceed quite nicely... until I realise on the next round that I did not finish one of them. I increased from one to four stitches, turned, purled, turned - and moved on without decreasing to one stitch. I cannot fix it now. I rip.

Soon it will be time to start the decreases on the crown. I try to anticipate them. I keep on thinking a buddy of mine said of her brother, "As a baby he was all red and his head was ugly and the shape of a pear." This is not a baby's hat. I have not seen my buddy or her brother (who grew up to be a handsome man) in years. I do suspect, though, that the word "pear-shaped" will come back to haunt me later on. Bravely towards the decreases, sisters!

Surkea epäonnistuminen, osa 2

Olen ollut langanostolankossa syyskuun puolestavälistä alkaen. 2,5 kk se kesti. Sitten näin Juulin langat ja niistä pinkki käsinvärjätty Trekking ja villa-bambu-silkkisekoite halusivat mukaan. Ne eivät vain irronneet kädestäni. Eivät millään. Se siitä lakosta sitten. En käynyt Elma-messulla enkä Tampereen messuilla, en ole roikkunut nettikauppojen alesivuilla, en ole käynyt lankakaupoissa haaveilemassa... Ja nyt käy näin. Oivoi.

Miserable failure, part 2

I started a yarn diet in mid-September. It lasted for 2,5 months. Then I saw Juuli's yarns and the pink handdyed Trekking and the wool-bamboo-silk blend just did not get off my hands. They just hung on there, stuck. So much for the diet then! I did not visit any fairs, I have not surfed to the online yarn shop discount pages, I have not gone to yarn shops to dream... And now this. Oh noes.

« Sairaana - Sick | Blog | Kielo-pipo - Kielo cap »