11.02.2007 | 22:01

Liisa-tätini

Tänään oli Liisa-tätini, äitini nuoremman siskon ja kummitätini siunaus ja muistotilaisuus Hollolassa. En ollut varmaankaan ymmärtänyt kaikkea täysin tätä ennen, mutta nyt tajusin, että hän ei ole enää luonamme, kun näin valkoisen arkun kirkon etuosassa. Se oli niin pieni ja siellä oli tätini. Sillä hetkellä koko maailma pysähtyi.

Vasemmalla minä, Liisa-täti keskellä ja siskoni oikealla. Tämä on yksi varhaisimmista muistoistani, syömme jäätelöä yhdessä. En muista tarkkaa vuotta, mutta siskostani päätellen se voisi olla 1976 tai 1977.

Tajusin myös vasta tänään, että Liisa-täti oli myös katalyyttina prosessissa, joka johti Jussin tapaamiseen. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen, vaikka en enää voikaan sitä tädilleni kertoa.

Olin eronnut exästäni jo jonkin aikaa sitten ja vietin sinkkuelämää. Kävin leffassa erään tyypin kanssa, mutta hän ei enää soittanut, vaikka sovimme uudesta leffasta. Valittelin asiasta Liisa-tädille ja hän sanoi järkevään tapaansa, että on turha vain odotella, kun voisin itsekin laittaa viestiä. Tein sen - enkä saanut vastausta. (Näin jälkeenpäin ajateltuna juttu olisi ollut tuhoon tuomittu muutenkin - tyyppi oli kissoille allerginen ja minulla oli Frank.)

Valittelin siis tuosta ystävälleni ja kysyin, miksi miehet tekevät noin ja olenko tuomittu olemaan yksin (ja kaikkea muuta, tiedätte kyllä). Ystäväni oli myöskin toiminnan miehiä ja neuvoi, että kannattaisi tehdä jotain asian hyväksi - ja niin hän potki minua eteenpäin ja lopulta tapasin Jussin.

Ja nyt kaipaan tätiäni paljon.

« Aunt Liisa in memoriam | Blog | Hyvää Ystävänpäivää - Happy Valentine's Day »

Kommentit - Comments

(((halaus)))

Syvimmät osanotot! :(

Ei tässä muuta voi sanoa kuin , että otan osaa :(

Otan osaa...

"Toivon sinulle
surun aikana
turvapaikkaa
kaikkien rakkaittesi sydämissä."
-Anja Porio-

Otan osaa suureen suruusi.