13.08.2005 | 16:28
Kissan irtopäällinen
Kuva-arvoitus taisi olla aivan liian helppo... Tämä todellakin on kokovartalohaalari, johon Frank pukeutuu yrittäessään samaistua mustavalkoisten kissojen sielunelämään.
Takatassut puuttuvat vielä, mutta kyllä tämä alkaa näyttää kissalta. Luulisin. Mitäs te sanotte?
Mitähän muuta... Jatketaanpa kommentteihin vastailua täällä.
Monica kysyi, onko Klaralundin ohje tullut. Ei ole, Norot odottavat vielä parempaa päivää. Itse asiassa en ole vielä saanut tilattua koko ohjetta!
Voisinkin vihjailla taas Katille tästä - ottaisitko ohjekirjasen mukaan tiistaina neuletapaamiseen...? Voisimme Klaralundia mallaillessamme pohtia sitä, miksi miehet eivät huomaa piristää naisia, kun naisilla on huono päivä. Tiedustelin asiaa Jussilta eikä hän osannut sanoa. "Ai pitäisikö mun leipoa sulle pullaa", oli ensimmäinen kommentti. Oi noita käytännönläheisiä insinöörejä!
Katjulle taas tiedoksi, että Vöyrin paita kaivetaan todellakin nöyrästi esiin jälleen ensi viikolla, kunhan tämä projekti tästä valmistuu ja saan purettua ne kolme kerrosta, jotka pitää purkaa. Eihän sitä voi keskenkään jättää!
Seuraavassa osassa: 101 tapaa käyttää neulottua kissaa.
« It's a bird! It's a plane! No, it's a knitted cat! | Blog | 101... 50... Many... At least some ways to use a knitted cat »
Kommentit - Comments
Oi ei, naapurikyttäys jäikin väliin... Se on sitten 30. tapa käyttää neulottua kissaa!
Hihhiihh ;) . Voi hyvänen aika, kaikkea sä keksitkin. Nyt ei sitten enää tiedä mikä kissa vaklaa meitä parvekkeelta - sehän voi olla Frank valepuvussa!
Kristel ja Tiina: kiitos kiitos! (Pitääkö tässä nyt vaihtaa blogin nimi Marjuen neuleiksi?)
Varta vasten tulin onnittelemaan toisen nimeni kaimaa:
HYVÄÄ MARJUEN NIMIPÄIVÄÄ MARJUELLE! ;D
(tuo todella kuulostaa oudolle..)
Hei, joo, hyvää Marjutinpäivää! :)
Katju: kiitos! Sä oletkin kolmas, joka huomaa onnitella, kaksi kaveria laittoi aiemmin yhteisen viestin. :)
Kissojen kuvaamisesta taas... Kuten ennenkin olen sanonut, paras tapa saada kissaton kuva on se, että yrittää varta vasten ottaa kuvan kissasta. Toisin sanoen meillä kissat (Mini ja Maxi lähinnä) haluavat mukaan joka kuvaan paitsi, jos ne tekevät jotain hassua, silloin kissat lähtevät pois heti kameran huomatessaan.
- Kameran pitää olla koko ajan käsillä, käännettynä täysautomaatiksi, jotta välttyy säätämiseltä, ja kuvia pitää ottaa paljon. Kyllä niistä joku joskus ehkä saattaa onnistua. (Digikamera on loistava keksintö, kun kuvat näkee heti eikä tarvitse huolehtia filmin kehityksen kustannuksista!)
- Kamera kannattaa laittaa päälle kauempana, ettei sen surina herätä kissan kiinnostusta ja aiheuta yleistä sähläystä. Samoin näyttö kannattaa laittaa pois päältä, ettei siitä heijastuva valoläntti saa kissaa pomppimaan pitkin seiniä.
- Nukkuva, flegmaattisesti paikallaan lojuva kissa (esim. Maxi selällään sohvalla) on otollinen kuvauskohde. Kissat osaavat myös liimautua sängyllä, sohvalla, lattialla tjsp. olevan neuleen päälle.
Kovin ovat kissat kuvauksellisia...näin koiraihmisenä en kyllä ymmärrä miten saat kissan pysymään kuvauksen ajan paikallaan annetussa asennossa.
Ja HYVÄÄ NIMIPÄIVÄÄ!
Lankakomero: Itse kehittelin ohjeen, se tulee joko seuraavaan Ullaan, Ullan jäsensivuille tai Ullan mahdolliseen jouluekstraan. (Jos osaan vielä tulkita omia raapustuksiani.)
Nanna: Mitähän Osku sanoisi valepuvusta? Ja loukkaavat pakinat, mitä ne on? Nimim. "Pakotan mieheni kirjoittamaan sellaisia" ;)
Kristel: Kyllä huominen onkin aina parempi. Toivottavasti. Tai ainakin se huono eilinen on silloin jo mennyttä. :)
Monica: Olisi kyllä mukavaa, jos ehtisit tapaamiseen! Mä mietin vielä Klaralundia, mutta enköhän mä kohta sorru tilaamaan...
Terde: Mistähän saisi Sassyn väristä lankaa? Meillä kollit ovat olleet lähinnä välinpitämättömiä, vähän ovat haistelleet kaveriaan ja jäystäneet lankaa. Eihän tuo edes tuoksu kissalle.
Tiina: Kyllä vain. :)
Maria: Mulle tuli mieleen, että jos kissanomistajat alkaisivat neuloa itselleen kissapukuja, se avaisi mm. itseraidoittuvien lankojen valmistajille aivan uusia mahdollisuuksia ja bisnesideoita...
Kati: Niin, ja sitten, kun yrität ymmärtää miestä ja kysyt, mistä jokin johtuu, niin ei se osaa vastata. Jos mies ei itsekään ymmärrä itseään, niin kuinka me voitaisiin ymmärtää niitä? (Enhän minä koskaan kärjistä, en.)
Tuon tuon tuon sen kirjasen... :D Ja MÄ en enää edes yritä miettiä tuota, mä olen todennut, että ymmärrän kyllä muita miehiä esim. kollegoina mutta tuota, joka kulkee omilla avaimilla en tajua... *huokaus*
Hmmm... jos tekisi omaa kokoaan olevan kissa-asun, niin pystyisiköhän sitä itsekin samaistumaan noiden karvapallojen sielunelämään? Sen verran kummia temppuja niillä on, että nykyinen ymmärrys ei tahdo riittää :-)
Tuo ylempi on siis se neulottu, vai...?
Apua, mä en edes uskalla kuvitella miten Sassy reagois neulottuun kaksoisolentoonsa!!!...kaikkea sä keksitkin!
-Terde
Tilasin tuon Klaralundin ohjeen mutta jostain syystä se ei vielä tullut. Otan mukaan Leppävaaraaan jos pitkästä aikaa pääsisin mukaan.
Hihi, ihana kisu.
Teemulla on tapana yrittää piristää mua positiivisella ajattelulla kun mulla on huono päivä. Yritä siinä nyt sitten murjottaa kun toinen selittää että huomenna on paljon paremmin... ;-b
Heh, mie arvasin! Neulottu Oskander vaatisi vähän enemmän vaivannäköä, mutta sun ohjeella voisin kyllä pukea sen tarvittaessa ensimmäistä kissaani muistuttavaksi, mikä voisi olla kätevää esim. mummolavierailuille.
Kiva että juttu miellytti. Mr B lupasi avustaa asia-artikkelin kanssa, niin kauan kun en kirjoita enää kenestäkään mitään loukkaavia pakinoita. Juu, en...
Ihana kissa, miekin haluun tollasen! Mistä sait ohjeen vai teitkö omasta päästä?