I somehow managed to get a fever. Frank decided to take advantage of the situation and stared significantly at me until I sat up on the sofa and he was able to sleep on my lap. I finished the first sleeve then.

Kuvat onnistuivat yllättävän hyvin verrattuna siihen, että juuri ja juuri muistin, kuinka kameraa pidetään kädessä oikein päin. Takin punaista on ihan uskomattoman hankalaa saada toistumaan oikein, joten kuvissa se on jälleen liian värikylläinen ja kirkas.

The pictures are surprisingly good considering that I hardly remembered how to hold the camera the right way. It's really difficult to get the red colour of the cardigan right so in these pics it's too saturated again (I wrote satura-red first. Yep. It's red.)

Nyt takaisin punkkaan toipumaan.
Now back to bed.

Meillä harrastetaan koko lauman kesken.
The whole herd has a hobby here.

Riikka, kysyit linkkisivulla olleesta kiinanharjakoiran neulelinkistä. Innostuin sen ansiosta siivoamaan viimein linkkisivuni - taisi olla jo aikakin, kun varmaankin puolet linkeistä oli rikki ja sivut joko muuttaneet tai kadonneet tyystin bittiavaruuteen. Löysin sitten tämän: Elina Norros - Fiian retropaita (PDF).

I cleaned up my Finnish links. It was about time, seems like half of them were broken and the pages had either moved or disappeared in cyberspace.

Despite the Royal Mail attempts, the Fyberspates and Titityy yarn club deliveries came almost at the same time. I cannot blame the packet at all, I could also enjoy a small round trip to Thailand, let's say, in November.

Tuollainen vyyhti maailmaa kiertäneestä paketista sitten paljastui: Fyberspates Scrumptious DK (45 % silkkiä, 55 % merinoa, 220 m/100 g), väri Green Magic. En ihan onnistunut tavoittamaan langan vihreyttä oikein kuvassa enkä oikein keksi, mitä 220 metristä vihreää lankaa voisi tehdä, mutta lanka tuntuu mukavalta eikä sen värikään nyt ihan paha ole.

That's the skein that travelled round the world: Fyberspates Scrumptious DK (45% silk, 55% merino wool, 220 m/100g), colour Green Magic. I did not quite manage to show the greenness right in the picture neither was I able to think of something I could knit of 220 m of yarn. However, the yarn feels nice and the green colour is not that bad.

Titityyn sukkaklubista taas tuli ei vain yksi, vaan kaksi vyyhtiä: Punta Yarnsin Merisockia (95 % merinoa, 5 % polyamidia, 423 m/100 g). Vyyhdeistä taempana oleva puna-oranssisävyinen on "hand painted" ja edempänä oleva ruskeasävyinen taas "space dyed". Nyt ollaan jännän äärellä siihen saakka ennenkuin omin silmin näkee, kuinka eri tavalla värjätyt vyyhdit eroavat toisistaan neulottuina. (En pidättäisi hengitystä tässä odotellessa.)

From Titityy I got not only one but two skeins: Merisock by Punta Yarns (95% merino, 5% polyamide, 423 m/100 g). The red and orange skein is hand painted and the brownish skein is space dyed. It'll be exciting to see how the skeins differ from each other when knitted. (I would not hold my breath, though.)

Elämäni koekaniinina on alkanut. Olen lukenut sivukaupalla ukaaseja, antanut luvan luovuttaa geenejäni tutkimukseen, pelästynyt migreenilääkkeen lisävaikutuksia ja kertonut tyhmiä vitsejä Jussille. Jos joku olisi maininnut sanan "verikoe", olisin ehkä harkinnut toiseen kertaan - nyt en kehdannut paeta, vaikka mieli tekikin. Olen myös ehtinyt neuloa hieman hihaa, mutta en mitenkään mainittavasti.

My life as a human guinea pig has begun. I've read pages of warnings and disclaimers, given a permission to use my genes in research, gotten scared of the side effects of the migraine medicine and told Jussi some stupid jokes. Had someone mentioned the words "blood test" I might have reconsidered - now I did not have the guts to run away though I wanted to. I have also managed to knit a few rounds of the first sleeve but that's not something worth mentioning.

Mutta missäs minä nykyisin asuinkaan? Tai millainen kartta Royal Maililla onkaan? Finland, Thailand, ihan sama.
But where did I live again? Or what kind of a map does Royal Mail have? Finland, Thailand, whatever.

Bamboolo-takista ei ole hurjasti sanottavaa. Viikko on mennyt päänsärkyisenä, kiitos hormonien, joten olen lähinnä torkkunut illat hämärässä. Ravelryssa ystävälliset ihmiset komensivat varaamaan aikaa Helsingin päänsärkykeskuksesta, mutta en saanut sitä aikaiseksi. Pari päivää sen jälkeen Metrossa olikin samaisen paikan ilmoitus, jossa haettiin ihmisiä mukaan migreenitutkimukseen ja ilmoittauduin koekaniiniksi. Maailma ilmiselvästi haluaa, että menen sinne tutkittavaksi!

EDIT: Eimi, ilmoitus oli keskiviikon Metrossa sivulla 10.

Takista voisi ehkä esittää seuraavia havaintoja: etu- ja takakappaleet alkavat olla sopivan mittaisia, joten seuraavaksi voisi neuloa helmineulereunuksen ja siirtyä hihoihin. Lisäksi huomasin, että logiikka petti ja vyötärömuotoilut näyttävät kaartuvan väärään suuntaan, mutta ehkä sitä ei huomaa, kun takki on päällä.

There's not much to say about the Bamboolo cardigan. I've had a headache this week (blame the hormons), so I have mostly dozed off in the dark in the evenings. In Ravelry some friendly people told me to book a doctor's appointment at a clinic specialised in headaches but I didn't quite manage to do that. However, two days after that the very same clinic had an ad in a newspaper as they were looking for people who would participate in a migraine study and I signed up to be a human guinea pig. The world apparently wants to take me there to be examined.

Well, I could note the following on the cardigan: the fronts and back seem to be long enough, so next I could knit the moss stitch edging and move on to the sleeves. Also, I noticed that my logic failed and the increases and decreases at the waist seem to curve to the wrong direction but I hope nobody will notice that when I wear the cardigan.

Ohohupsis, ostin lankaa. Huomasin Ravelrysta, että Great British Yarns myy Knit Picksin lankoja. Sorruin noin 30 sekunnissa. Vasemmalla Stroll Tonal -sukkalanka, väri Foliage (75 % merino, 25 % nylon) ja oikealla Shadow Tonal -huivilanka, väri Summer Blooms (100 % merino).

Oops, I bought some yarn. I read on Ravelry that Great British Yarns sells Knit Picks yarns so it took me about 30 seconds to place an order. On the left Stroll Tonal sock yarn in Foliage (75% merino, 25% nylon) and on the right Shadow Tonal lace weight yarn in Summer Blooms (100 % merino).

Eilen oli vasta kenraaliharjoitus, tänään on U2:n varsinainen keikka. Sinne siis!
Yesterday was just the dress rehearsal, today's The U2 Gig. I'm on my way!

Uusin projekti on edistynyt hieman. Se on aivan tavallinen ylhäältä aloitettu raglan ja sain juuri sen jaettua etu- ja takakappaleisiin ja hihoihin. Hulluilta päiviltä hankittu Anchor Bamboolo on ihanan punaista ja mukavan tuntuista, mutta halkeilee turhan paljon. Kyllä tuosta kuitenkin neuletakki syntyy.

The latest project has made a little progress. It's a plain top-down raglan cardigan and I just divided the piece into fronts, back and sleeves. The Anchor Bamboolo I got last fall has a lovely red colour and feels lice but it splits a bit too much. Anyway, that'll be a cardigan soon.

Frank-elläinkin ehti täyttää 16 vuotta ihan huomaamatta kuun alussa. Onneksi kissat eivät piittaa syntymäpäivistään sen ihmeemmin, muuten olisi voinut tulla omistajalle taas sanomista. Muutenhan kaikesta reklamoidaan hyvinkin tasaiseen tahtiin...

Frank the Cat turned 16 years old in the beginning of this month and I did not notice it at all. Luckily cats do not care about their birthdays because I might have got some complaints then. Or, actually, I do get complaints all the time anyway.

Täällä kiemurtelee taas jotain punaista. Kahdelle aikaisemmalle yritykselle (eri langoista tosin) on käynyt hieman huonosti... tai oikeastaan niille ei ole käynyt mitään, kesken ne ovat jääneet. Toivottavasti tämä ei.

Something red this way squirms. The two earlier attempts (of different yarns) have not done that well... or well, they're not done. I hope I'll finish this one.

Tämän päivän kunniaksi:
Because today is August 11th (that's the name of the song):

Joskus harvoina hetkinä onnistun saamaan kaikki neljä kissaa samaan kuvaan.
There are rare moments when I manage to take a photo of all the four cats together.

On hetkiä, jolloin kuvassa on vain kissan pää (tai häntä) ja siitä melkein näkee, mitä oli tarkoitus kuvata.
There are moments when there's only a cat's head (or tail) in a picture and you can almost see what was meant to be photographed.

On hetkiä, jolloin violetti näyttää kuvissa melkein oikealta ja on hetkiä, jolloin väriä ei saa kohdalleen, vaikka kuinka yrittäisi. Joka tapauksessa Kirjo-Pirkka -sukat ovat viimein valmiit.

Speksit
Lanka: Pirkanmaan kotityö Oy, Kirjo-Pirkka (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = n. 420 m), väri 33, alle kerä
Puikot: Kollage Yarnsin neliskulmaiset sukkapuikot, 2,75 mm
Malli: perussukka; 64 silmukkaa, 2 o, 2 n -joustinneuletta myös kantalapussa ja sukan päällä, peruskantapää, nauhakavennus kärjessä

There are moments when violet looks almost right in the photos and moments when you cannot get it right no matter what you do. In any case, the Kirjo-Pirkka socks are now ready.

Specs
Yarn: Kirjo-Pirkka by Pirkanmaan kotityö Oy (75% wool, 25% polyamide; 100 g = apprx. 420 m), colour 33, less than one ball used
Needles: Kollage Yarns square DPNs, size 2,75 mm (US 2)
Pattern: A basic sock, 64 stitches, k2, p2 rib also in the heel flap, basic square heel, wedge toe

Olen selvinnyt hengissä ensimmäisestä työviikosta - juuri ja juuri. Väsymys on melkoinen, koska unen saamisen kanssa on vähän niin ja näin. Toivottavasti aikaiset aamuherätykset korjaavat tilanteen pian. Viikonlopuksi saapuivat taas lämpimät säätkin, joten ulkoistin tekeillä olevasta sukasta huolehtimisen karvaiselle assarille. Oi, jos voisikin neuloa töissä ilmastoidussa toimistossa!

I have survived the first week at work - barely. I'm very tired because I have trouble falling asleep. I hope that the early mornings will remedy that soon. We also got a very warm weather for the weekend so I outsourced looking after the sock in progress to my hairy assistant. Oh, how I wish I could knit in the air conditioned office!

Tämä saapui tänään: Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet. Töihin paluu väsytti ja eilisen ihan hyvien fiilisten jälkeen tänään tuntui siltä, että joku olisi takonut elämän realiteetteja lekalla päähän, eilen vielä ihanan viileä ilmastoitu toimisto tuntui hyytävän kylmältä ja yksitoista kuukautta seuraavaan kesälomaan on lähinnä ikuisuus... Mutta ei siitä pitänyt puhua, vaan kirjasta.

En siis oikein keksinyt, mitä sanoisin. Voisin tietysti sanoa, että neuleet ovat ihania (niitä voi katsella Ravelryssa ja todeta sen itse) ja langat ihkuja ja on mahtavaa, että Suomessa julkaistaan tällaisia kirjoja ja että kuvat olivat kauniita ja ohjeet ainakin yhden pikaisen lukemisen jälkeen selkeän oloisia (vaikka sisäinen kielipoliisi yskäisi muutaman kerran) ja ja ja... Ja useissa kirjoissa oleva lähes pakollinen "näin neulot oikean/nurjan silmukan/luot silmukat"-osuus puuttui, itse asiassa erillisiä tekniikkaneuvoja ei ollut kirjassa laisinkaan! (Kyllä, vastustan edelleen pakollisia perustekniikkaosioita muille kuin aivan aloittelijoille suunnatuissa kirjoissa.) Mutta tuo kaikki olisi vähän latteaa, vaikka kuinka hehkuttaisi ihania palmikoita, pitsejä ja kirjoneulekuvioita, monipuolisuutta ja kaikkea muuta.

Siksi päätin ulkoistaa arvosteluprosessin palkitulle novellistille.

- Jussi, selaa tää läpi.
- Siinä on... (pitkä hiljaisuus) ...neuleita. (plärää)
- Onks siinä jotain, mitä sä haluaisit?
- Ehkä jotkut villasukat talveksi.
- Niin, sä voisit ehkä katsoa mallit läpi ensin.
- Nii... (plärää) Karpo! Karpo-hattu on hauska.

Luulen, että Jussin ei kannata harkita uraa kirja-arvostelijana. Ilun ja Jennin taas kannattaa ehdottomasti jatkaa uraa neuleiden parissa.

This came today: Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet by Ilona Korhonen and Jenni Österman. I'm tired after returning to work and after yesterday's quite nice feelings I felt like I was hit by a hammer and taught the realities of life today, the air conditioned office no longer was nice and cool but freezing cold and eleven months until the next summer vacation seem to be an eternity... But I was not supposed to talk about that, I was supposed to talk about the book.

So, I really do not know what to say. I could say that the patterns are lovely (you can browse them in Ravelry and see for yourself) and the yarns are amazing and it's great that such knitting books are published in Finland and the photos are beautiful and after reading through the patterns quickly they seem well written (though the grammar police in me did notice a few mistakes) and and and... And what seems to be almost mandatory in most books was not included: the "how to knit" section! (Yes, I still oppose to giving basic instructions on, e.g., how to knit and purl and cast on in books that are not meant for the very beginners.) But that would be lame, no matter how much I would compliment on the cables and the lace and the colourwork.

So, I decided to outsource the review to the awarded novelist of the house.

- Jussi, browse through this book, will you?
- There are... (long pause) ...knitted things. (flips the pages)
- Yes, is there something you would like?
- Maybe socks for winter.
- Ahem, you could look at the patterns first.
- Yea... (leafs through the book) Karpo! The Karpo hat is funny!

I think that it's best that Jussi does not pursue a career in reviewing books. On the other hand, Ilu and Jenni should definitely continue their careers in knitting.

Neuleratikkasukat. Kyllä, aloitus oli sittenkin liian pieni minulle. Mietin sitä hetken ja toisenkin (ja kolmannen, neljännen jne), kunnes viimein päätin olla lahjoittamatta sukkia siskolleni, purin sen ja aloitin uudelleen. Melkein teki mieli laittaa tähän suoraan kamerasta tullut hieman liian sininen kuva, koska se olisi ollut kylmä ja ankea, mutta näyttää tuossa hieman fiksatussa (mutta edelleen liian sinisessä) kuvassakin siltä, että jalkani eivät ole saaneet lainkaan aurinkoa. (Niin. Jotkut meistä eivät vain rusketu ja joillekuille riittää pelkästään se, että sanoo aurinko.)

The knitting tram... tram knitting... anyway, socks. Yes, the first one was too small for me after all. I pondered it for a while and another while (and third, fourth and so on) and then decided not to give socks to my sister, ripped what I had so far and started again. I almost felt like using a too blue picture straight out of my camera because it looked so cold and dull, but this slightly fixed (and yet too blue) photo also looks like my legs got no sun at all. (Yep. Some of us do not tan no matter what and some of us get brown just when someone mentions the sun.

Mansikat. Tänä vuonna satoa saa omalta parvekkeelta! Luulisin, että seuraavaksi kypsyvä marja (anteeksi, epähedelmä) on kaiken kaikkiaan kymmenes - kyllä, amppelimansikkamme on paljon ahkerampi kuin minä.

Strawberries. This year we get them from our own balcony! I think the next ripe fruit will be number ten - yes, our strawberry plant has been busier than I.

Apostolinmiekka. Se innostui kukkimaan Saksan-matkamme jälkeen. Kuvassa samaan aikaan auenneet kolmas ja neljäs kukka.

Walking Iris. It started blossoming after we returned from Germany. In the picture flowers number three and four that blossomed on the same day.

Rowan. Muistatteko, kun murisin Rowanin tilaajalahjasta? En saanut koskaan sähköpostiini vastausta. Ilmeisesti tyytymättömiä oli ollut useita, koska viimeisimmän numeron yhteydessä oli uusi tilaajalahja: juuttikassi. Hmm. (Ainakin Rowan reagoi palautteeseen, vaikka vastaus ei tullutkaan henkilökohtaisesti. Reklamoin taannoin Espritille farkuista, jotka hajosivat puolen vuoden käytön jälkeen. Sain automaattiviestin, jossa asiaan luvattiin palata 72 tunnin kuluessa, mutta 72 päivää taitaa olla realistisempi vaihtoehto, jos sekään.)

Rowan. Remember when I was disappointed with the free subscriber gift? I never got a reply to my mail. Apparently there were more unhappy customers as we got a new gift with the latest issue: a jute bag. Hmm. (At least they reacted to the feedback. I complained to Esprit about a pair of jeans that broke after only 6 months of use. I got an automated reply in which they promised to get back to me in 72 hours. 72 days seems more likely now if they will respond at all.)

Lankaa. Sitä on vain liikaa. Koska kukaan ei tullut hakemaan sitä pois, järjestin urheasti sukka- ja huivilankani uudelleen ja ahkeran tunkemisen ja änkemisen jälkeen kaikki vyyhdit ja kerät mahtuivat mustiin laatikoihin... Ei nyt puhuta niistä parista pienestä lankapussista ja -laatikosta, jotka etsivät uutta paikkaa lankahyllyltä.

Yarn. There's just too much of it. Since nobody came to take it away, I bravely re-arranged my sock and scarf yarns and after some devoted squeezing and stuffing I was able to fit in the balls and skeins to the black boxes... Now let's not mention the few small bags and boxes that now need to find a new place on the yarn shelf.

Let's continue with rewinding. Just before we left for Frankfurt in the beginning of the summer holiday I got both the TitiTyy and Fyberspates yarn club yarns. I checked then quickly and put them aside to wait for better days to come.

Fyberspatesin lanka oli tällä kertaa Superwash Merino Lace (100 % merinovillaa), väri Lilac Blush, 900 m / 100 g. Lanka tuntuu aivan ihanan pehmeältä, mutta en ole aivan varma siitä, miellyttääkö hieman pliisu lila silmää yhdessä fuksianpunaisen kanssa. Lisäksi olisi ihan hauska tietää, miltä lanka näyttää neulottuna. (Ravelryssa langasta on tätä kirjoittaessani yksi projekti ja sekin eri väristä.)

The Fyberspates yarn was Superwash Merino Lace (100% merino wool) in the colourway Lilac Blush, yardage 900 m / 100 g. It feels lovely and soft but I'm not sure if I like the quite pale lilac combined with the fuchsia. I'd also like to know how this yarn looks like when knitted. (As I write this, there's one project for the yarn in Ravelry and in a different colour.)

TitiTyyn sukkalankaklubista saapui taas aivan uusi tuttavuus (mistä Tiina oikein löytääkään näitä?): Happiest Girlin Gloss-lankaa, väri Gypsy Petticoat. Langan nimi Gloss sai tietenkin tutkimaan heti Knit Picksin valikoimista samannimisen langan speksit. Langat olivatkin samankaltaisia, mutta silti erilaisia. Happiest Girlin Gloss on 65 % superwash-villaa, 30 % silkkiä ja 5 % nylonia ja aavistuksen verran paksumpaa, n. 347 m / 100 g. (Ja niin - silkki kiiltää, joten Gloss on aika looginen silkkiä sisältävän langan nimi.) Väri on aivan ihana ja lanka tuntuu mukavalta, oijoi.

From the TitiTyy sock yarn club I got something completely new to me (I wonder where Tiina finds these yarns?): Gloss by Happiest Girl in the colourway Gypsy Petticoat. Of course I had to check Knit Picks because they also have a yarn by the same name. The yarns are somewhat similar but still different. Gloss by Happiest Girl is 65% superwash wool, 30% silk and 5% nylon and slightly thicker, about 347 m / 100 g. (And yes - silk has a sheen or gloss, so the name is really logical.) The colour is lovely and the yarn feels lovely, so me likey.

PS. Hillanen, taisin olla hieman epäselvä Wollmeisen pohjalankojen suhteen, yritin tiivistää liikaa. WM värjää tällä hetkellä kolmea erilaista pohjalankaa: 100 % merinoa, Twiniä (80 % merino, 20 % nylon) ja Lacea (100 % villa), mutta se taitaa olla jo tuttu juttu. Kivijalkakaupassa oli niiden lisäksi saatavana ainakin Fluffy-nimistä lankaa (80 % merino, 20 % nylon, hieman ohuempi kuin Twin).

Hellesää jatkuu. Kissat ovat sulaneet karvaisiksi lätäköiksi.
The heatwave continues. The cats have melted into puddles of fur.

Wollmeise ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa. Ohessa myös tunnelmakuvia reissusta, ettei homma lähtisi ihan lapasesta ja menisi lankapornoksi. Lapasista puheenollen - näiden Blue Suzanne -lankojen (100 % merino) ostoon inspiroi Teijan mahtavasti pystysuoraan lätäköitynyt huivi. Sarjassamme "jonain päivänä"... Ravelryssa on lätäköityville huivelle oma Pooled Knits -ryhmäkin. Oikealla ei ole itse Suzanne, vaan ikkunaluukunpidike Bad Homburgista.

Wollmeise definitely deserves an own post. In addition some photos so that this would not be purely yarn porn. These Blue Suzanne yarns (100% merino) were inspired by Teija's lovely pooling scarf. Maybe some day... There's even a Pooled Knits group in Ravelry. On the right is not Suzanne herself but a window shutter holder from Bad Homburg.

Bad Homburgin linna (saksaksi Schloss - minulle kerrottiin, että linnalle on kaksi sanaa ja keskiaikainen linna on puolestaan Burg) oli hieno ja puutarha appelsiinipuutarhoineen oli melkoisen hulppea. (Facebookista löytyy kuva, jossa urhea insinööri kiipeää pihalla olevaan valkoiseen torniin.)

The Bad Homburg castle (Schloss in German - I was told that there are two words for castles and the medieval ones are called Burg) was fine and the garden with the orange trees was quite fantastic. (In Facebook I have a picture in which a brave engineer climbs to the white tower on the castle yard.)

Gazpacho oli toivelistalla ja onneksi sellainen hyllyistä löytyikin. Tämä vaikuttaa melko punaiselta Gazpacho-yksilöltä, mutta eipä se haittaa. Toivelistalla oli myös viiniä, koska saksalaiset rieslingit ovat varsin lipiteltäviä näin kesäisin eikä paikallisissa kuohuviineissäkään valittamista ole...

Gazpacho was on my wish list and luckily I did find one. This one seems to be a very red skein of Gazpacho but I don't mind at all. On the wish list was also some wine because the German rieslings are usually quite nice summer wines and you cannot complain of the sparkling wines either...

Toinen toivelistalla ollut lanka oli Strohblume (olkikukka, ikikukka). Oikealla ilman mitään aasinsiltoja kuva Rothenburg ob der Tauberista, viehättävästä pikkukaupungista, jossa pysähdyimme kahvittelemassa menomatkalla ja syömässä paikallisia pallonmallisia kuivahkoja leivonnaisia.

Another colour on my wish list was Strohblume (straw flower, everlasting). On the right without any connections a picture of Rothenburg ob der Tauber, a charming town in which we stopped for coffee and the local ball-shaped dryish pastries.

Honigtöpfchenin (hunajapurkki) ajattelin ostaa, jos sellainen sattuisi kohdalle. Tämä on 100 % merinoa ja sopinee hyvin yhteen muiden kelta-oranssien merino-Meisejen kanssa. Paikallisesta viinikaupasta (josta lisää myöhemmin) sai muuten myös erilaisia paikallisia hunajalaatuja. Paikallisessa perinneruokapaikassa (jonka nimen unohdin) taas oli sisustuksena mm. rukki.

I thought I'd buy a Honigtöpfchen (honey jar) if I could find one. This one is 100% merino and should go well with other yellow-orangeish merino Meises. In a local wine shop (more about it later) you could also buy different kinds of local honey. In a local restaurant that served traditional food (I forgot the name) was a spinning wheel on a window sill.

Magnolie (light) oli myös toivelistalla, mutta jostain syystä arvoin sen kanssa aikani. Luulin hetken aikaa jättäneeni sen ostamatta, mutta totuus olikin toinen. Hyvä niin. Wollmeisen myymälä taas sijaitsee Münchenin lähistöllä - Münchenissä taas on Hofbräuhaus ja sitä vastapäätä Hard Rock Café. Hard Rock Cafén seinällä taas oli kunnon saksalaiseen tapaan Scorpionsin kitara... ja toisin kuin laukkuun lapattuja lankoja, jos jotain ei voi unohtaa, niin Scorpionsin Still Loving Youta.

Magnolie (light) was also on my wish list but for some reason I kept on pondering what to do about it. For a while I thought I had not bought it but the truth was different. Good. The Wollmeise shop is quite close to Munich - and in Munich there's Hofbräuhaus and opposite to the Hofbräuhaus there's Hard Rock Café. On the Hard Rock Café wall was a guitar used by The Scorpions and if there's something I cannot forget as thoroughly as the yarns I had in my bag, it's Still Loving You by The Scorpions.

Tähän väliin pari satunnaista kuvaa viinitilalta, jonka ohitse virtaa Rein.
Here some random photos from a vineyard by the Rhein.

Johannisbeere und Brennessel (viinimarja ja nokkonen) joutui ostaako-vai-eikö-ostaa -pohdinnan kohteeksi. Loppujen lopuksi päätin ostaa, vaikka alkoikin tuntua siltä, että ostosten kotiinkuljettamiseen tarvittaisiin vähintään Antonov. (Keksinpäs viimein aasinsillan!) Myöhemmin päädyimme vain lähettämään 15 kg likapyykkiä ja sekalaisia tuliaisia postitse kotiin. Halvemmaksi se tuli kuin liian painavista matkatavaroista maksaminen (10 euroa/kg), vaikka kuluikin pitkä ja tuskallinen viikko siihen, että sain Wollmeise-ihanuudet kotiin luokseni.

Johannisbeere und Brennessel (currant and nettle) was a to-buy-or-not-to-buy case. Finally I decided to buy it though I started to feel like that I'd need an Antonov (finally an awkward transition from one photo to another!) to deliver everything home. Later we ended up sending just 15 kgs of dirty laundry and some souvenirs by post. It was cheaper than paying 10 euros per one kilo of excess baggage though it did take a long and miserable week before my Wollmeise babies came home to mama.

Kun Wollmeisen kauppaan kävelee sisälle, heti oven vieressä on Nobody is Perfect -hylly. Siinä on tarjolla sekalainen määrä kakkoslaadun lankaa (vajaita vyyhtejä, solmuja) hieman normaalihintaa edullisemmin. Hyllystä pomppasi heti ensimmäisenä käteen ihanan räikeä oranssi. Värin nimeksi paljastui osuva SOS. Hätätila vallitsi muutenkin (haha, toinen aasinsilta!), koska olimme Baijerissa eikä meillä kenelläkään ollut nahkahousuja! Onneksi sentään tuliaisnalle oli pukeutunut asiaankuuluvasti.

When you walk in to the Wollmeise shop, there's the Nobody is Perfect shelf right next to the door. The skeins are not perfect (hence the name), that is, they weigh less than 150 grams or they may contain knots, so they're sold at a discounted price. As I entered, a bright orange skein jumped into my arms and stuck there. The colour is aptly called SOS. There was an emergency (ha, another awkward transition!) because we were in Bavaria and none of us wore Lederhosen! Well, at least the teddybear I bought as a souvenir had leather pants on.

Tämä Versuchskaninchen (koekaniini) löytyi viinimarjojen ja nokkosten vierestä. Pitihän se poimia mukaan, koska siinä on pinkkiä. Johannisbeere und Brennesseliä harkitsin muutamaan kertaan langan vihreän osuuden takia, tämän kanssa ei tarvinnut miettiä hetkeäkään. Tässä muistuu myös mieleen suurin pettymys Wollmeisella: vaikka kauppa olikin värien ilotulitus ja täynnä ihanuuksia ja tarjolla oli sellaistakin pohjalankaa, jota nettikaupasta ei saa, olisin halunnut nähdä enemmän uutuusvärejä ja koekaniineja. Lisäksi lankoja ei löytynyt siitä lokerosta, jossa niiden olisi pitänyt olla, joten tunsin usein oloni pallohukkaiseksi kaikkien eri sävyjen keskellä. Oikealla on myös eräänlainen koekaniini: Speyerin tekniikkamuseossa oli esillä venäläinen Buran-avaruussukkula, jolla ehdittiin tehdä vain yksi miehittämätön koelento ennen rahoituksen loppumista.

This Versuchskaninchen (test rabbit a.k.a guinea pig) was found next to the red currants and nettles. Of course I had to pick it because it's got pink in it. With Johannisbeere und Brennessel I had to think twice (or three times) bcause of the green sections of the yarn but with this it was all clear. This brings to mind the biggest disappointment: though the shop was a fireworks and full of colours and all the lovely skeins, I wished I would have seen the newest colours and test skeins there. Also, sometimes I could not find a colour from the shelf where it was supposed to be and felt lost amongst all the different shades. On the right is also a guinea pig of a kind: in the Speyer Technical Museum you could see the Russian Buran space shuttle which was launched only on one unmanned test flight before the program ran was cancelled due to the lack of funding.

Jussi valitsi itselleen Donnerwetter... anteeksi, Gewitterhimmel (ukkostaivas) Twiniä sukkia varten. Koska Jussi saapui paikalle vedenmetsästysretkeltään sopivasti juuri silloin, kun olin maksamassa (ja näki koko totuuden, köh), suoritin läheisessä viinikaupassa katumusharjoituksia ja ostin Jussille pullon baijerilaista viskiä. (Wollmeisen lähellä Hobby-Zentralen vieressä on parkkipaikka. Jätimme kolmannen naisen paahtumaan sinne ja samalla huomasimme viinikaupan. Pitihän sinnekin poiketa. Koskahan Alkossa alkaisi saada maistiaisia?)

Jussi chose this Donnerwetter... sorry, Gewitterhimmel (thunder sky) Twin for his socks. Because Jussi came in from his water hunting trip just when I was about to pay (and saw the whole truth, ahem), I did some penance in the near-by wine shop and bought him a bottle of Bavarian whisky. (There's a parking place near a shop called Hobby-Zentrale close to Wollmeise. We left the third woman there and noticed the wine shop. Of course we had to check it out. I wonder when the Finnish monopoly shop Alko starts offering samples?)

Saksa... Voi apua. Mistä kaiken nyt aloittaisi? Henkeni ei ole vieläkään palannut, vaan taitaa edelleen kiitää pitkin autobahnia 160 km/h nopeudella. Palasimme kymmenen päivää sitten ja vielä viime yönäkin heräsin siihen, että luulin nukahtaneeni germaanien mailla matkalla jossakin.

Germany... Help. Where should I start? My spirit has not returned yet but must be speeding on an autobahn at 160 kms per hour. We came back home ten days ago and still last I night I woke up again believing that I had fallen asleep somewhere in Germany.

Kaikki alkoi siitä... tai oikeastaan kaikki alkoi jo aiemmin, kun useana kesänä mietimme Jussin kanssa Saksan-matkaa, mutta lähdimme aina jonnekin muualle. Sitten Mari Frankfurt am Mainista mainitsi ostaneensa talon. Talon, jossa on vierashuone. Talon, josta on vain muutaman (köh) tunnin ajomatka Saksan ainoaan lankakauppaan. Silmänräpäyksessä huomasin kutsuneeni meidät sinne kylään.

It all started when... or, actually, it all started earlier as Jussi and I thought of travelling to Germany but always ended up elsewhere. Then Mari from Frankfurt am Main said she had bought a house. A house with a guest room. A house only a few hours drive (ahem) away from the only yarn shop in Germany. After a few seconds I realised I had invited us there.

Kiipeilimme (hissin avustuksella) korkealle, lilluimme Main-joella ja kiidimme pitkin ja poikin. Marin ja minun lisäksi Jussi-paralla oli seuranaan myös oikukas kolmas nainen, joka piti miehen (tarkoituksena oli kirjoittaa mielen, mutta käy tuokin) virkeänä ohjaamalla satunnaisesti vääriin risteyksiin. Perille pääsimme kuitenkin aina.

We climbed up (with the help of a lift), floated on the river Main and rushed back and forth. In addition to Mari and I, poor Jussi was accompanied by a capricious third woman who kept him on his toes by occasionally telling him to turn left or right when it was not yet the time.

Parasta kaikessa: ilmastoidun auton takapenkillä rötvääminen niin, että kukaan ei vaadi lukemaan karttaa tai osaamaan jonnekin.

The best part: laying around on the backseat of the air conditioned car without having to read the map or give directions.

Päästimme siis Jussin irti autobahnille ja hujauksessa pääsimme Wollmeiselle. Ja Hofbräuhausiin Müncheniin. Ja viinitilalle ja toisellekin. Ja suloisiin pikkukaupunkeihin. Ja avaruusrakettiin...

So, we let Jussi loose on the autobahn and in a whiz we arrived at Wollmeise. And at the Hofbräuhaus in Munich. And at a vineyard and another vineyard. And in lovely small towns. And in a space shuttle...

Kiitos, Saksa! Kiitos, perinneruoka! Kiitos, Audi! Ennen kaikkea kiitos, Mari, majapaikasta, grilliruoasta, pekonista ja opastuksesta!

Thank you, Germany! Thank you, traditional food! Thank you, Audi! But above all, thank you, Mari, for the roof over our heads, the grilled food and bacon and guidance!

Flickr
Facebook

I have landed and arrived back home. I could start with the latest happenings, so first to Jyväskylä and Finncon.

Kiitämme:
- loistavia lankakauppoja, esimerkiksi matkan varrelle sopivasti osunutta TitiTyytä
- hyvää coniseuraa

Moitimme:
- ilkeästi purevia ötököitä
- muun kahviseuran löytämisen vaikeutta

Pluses:
- great yarn shops, for example, the conveniently located TitiTyy
- great people at the con

Minuses:
- mean bugs that bite
- difficulty in finding other people for a cup of coffee

Sitten seuraa definitiivinen fanitusosio, josta puuttuu sekä koheesio että koherenssi. (Anteeksi. Kaiken kirjoittamiskeskustelun seuraamisen jälkeen on vaikea nuijia sisäistä kielitieteilijää hiljaiseksi.)

Then follows the definitive "I'm a fan" part with no cohesion or coherence. (Sorry. After listening to all those discussions on writing, it's difficult to silence the linguist in me.)

Finnconin ohjelma oli kiinnostava. Zombiepaneeli oli loistava (koska Jussi osallistui siihen). Atorox-palkinnon jako ei ollut aivan yhtä loistava (koska Jussi ei voittanut, vaan oli kahdeksas). Tapasin Sari Peltoniemen! Näin muitakin neulojia - Outin Turusta Star Trek -miehineen, lauantaina reaalifantastikkopaneelin aikana joku samalla rivillä neuloi harmaasta langasta ja sunnuntaina ruokaa odotellessa jonkun korissa vilkkui violetti neule. TitiTyy oli ihana kauppa - Pikkulinnaan ja Poppeliin saakka en ennättänytkään. Ilmastoitu hotellihuone helteellä oli luksusta!

The Finncon program was interesting. The zombie panel discussion was great (because Jussi took part in it). The Atorox award was not as great (because Jussi did not win, he was 8th). I met Tapasin Sari Peltoniemi! I also saw other knitters - Outi from Turku with her Star Trek man, someone knitted something grey during a panel discussion on Saturday and on Sunday I saw something violet on the needles in someone's basket. TitiTyy was a lovely shop - I did not make it to Pikkulinna and Poppeli. The air conditioned hotel room in this heat was a luxury!

Ostin Addi Click Lace - setin ja Fleece Artistin Nyonia, väri Sangria. Uhkasin aloittaa neulomisen, jos Finncon kävisi tylsäksi, mutta en ehtinyt. Ensi vuonna sitten samoissa merkeissä Turkuun.

I bought an Addi Click Lace set and Fleece Artist Nyoni in Sangria. I threatened to start knitting if Finncon would get boring but that never happened. Next year Finncon is held in Turku.