19.10.2011 | 10:25
Tähän mennessä tapahtunut - The story so far
Huom! Ei sisällä laisinkaan neuleasiaa.
Note! No knitting-related content at all!
Meillä on kuultu usein seuraavaa:
- En mä jaksa.
- Pitäisi siivota, mutta kun en saa aikaan. Pitäisi blogata, mutta ei siitä taaskaan tule mitään. En mä vaan saa aloitettua mitään.
- Olisi jo viikonloppu tai loma ja saisi nukkua. Joo joo, menen nukkumaan enkä vaan rötvää sohvalla, vaikka kello on vasta yhdeksän.
- Ehkä mä olen vain vain valvonut liikaa. Taas tuli roikuttua Ravelryssa koko ilta. Mä tarvitsen paljon unta. Ja sä kuorsaat!
- Töihin pitää herätä niin aikaisin, joten ei ihme, että väsyttää. Meinasin taas nukahtaa tietokoneen ääreen.
- Onko pakko? En mä haluaisi lähteä. Koko viikonlopuksi? Ei kyllä onnistu. Lenkille? Kävelemään? Pitäisi kyllä harrastaa enemmän liikuntaa, mutta en vaan pääse sohvalta ylös. Laiska mikä laiska.
- Lihon vaan koko ajan, taas piti ostaa numeroa suuremmat farkut. Se on tää vanheneminen taas.
- Mut mä yritän laihduttaa, ihan tosi! No okei, söin läheisessä kiinalaisessa ravintolassa lounasbuffetin. Ja kävin kebabilla. Ehkä mulla on vaan epäterveelliset elintavat. Ei osteta enää perunalastuja.
- Taas on hiukset ihan huonossa kunnossa, vaikka vasta kävin leikkauttamassa. Kuinka niitä taas irtoaa pesussa näin paljon? Tarttiskohan mun ostaa parempi shampoo?
- Mitä sä sanoit, en mä kuullut? Ai, en mä taas tajunnut, käyn vähän hitaalla tänään.
- Polviin sattuu, mut ehkä ne vertyy päivän aikana.
- Palelee. Mutta muutkin sanoo, että toimistolla on kylmä. Eikö sua palele, vaikka sä olet vaan t-paita päällä? Naiset kai palelee aina.
Ja niin se pikkuhiljaa paheni eivätkä hyvät selitykset enää riittäneet. Diagnoosiksi tuli subkliininen hypotyreoosi eli piilevä kilpirauhasen vajaatoiminta. Eilen aloitin tyroksiinin, joten ehkä elämä tästä voittaa.
I have used the following phrases many, many times.
- I'm too tired.
- I should clean up but I could not bring myself to it. I should blog but it just did not happen. I just cannot get anything started.
- I wish it was the weekend or a vacation and I could sleep. Yeah, I'll go to bed and stop laying on the sofa though it's only nine o'clock.
- Maybe I've just stayed up too late again. I should quit hanging out in Ravelry all night. I do need a lot of sleep. And you snore!
- I have to wake up so early for work so no wonder I'm tired. I almost fell asleep at the computer again.
- Do I have to? I don't wanna go. For the whole weekend? Sorry, no. Outside for a walk? I should exercise more, I know, but I just cannot get up from the sofa. Yes, I'm lazy.
- I gain weight all the time, I had to buy bigger jeans again. Is this what getting older means?
- But I'm trying to lose weight! OK, I had the lunch buffet at the near by Chinese restaurant. And went for a kebab. Maybe I just live an unhealthy life. Let's not buy potato chips anymore.
- My hair's a mess though I just had it cut. And how come there are so many loose hairs again? Should I get a better shampoo?
- What did you say, I did not hear you? Oh, I did not get it, I'm a bit slow today.
- My knees hurt but maybe it's just stiffness from sleeping.
- I'm cold. But others also say that the office is cold. Aren't you cold in your t-shirt? I guess women are always cold.
And so it slowly got worse and good explanations were not enough. The diagnosis was subclinical hypothyroidism (an early stage of hypothyroidism, that is). Yesterday I started taking thyroxine so maybe life will overcome sooner or later.
« Kätevää - Handy | Blog | Toshklubi - Tosh yarn club »
Kommentit - Comments
Hei!
Onpa "kivaa" löytää kohtalotovereita täältä neulejutuista :)! Minä sain diagnoosin vajaatoiminnasta toissa syksynäl, siitä asti olen tyroksiinia käyttänyt. Ensimmäinen koe otettiin kaksi vuotta sitten keväällä, silloin lääkäri oli sitä mieltä että ihan on normaalit arvot ja that's it.
Uusi koe otettiin sitten syksyllä kun menin taas uusista oireista valittamaan lääkärille. Ja tämä lääkäri totesi, että arvot ovat sen verran pielessä että voitaisiin kokeilla lääkitystä. Onneksi kokeiltiin! Ensimmäistä kertaa vuosiin aloin tuntea olevani taas oma itseni :). Aiemmin esim. keittiön peruskunnossapito oli tuntunut ylivoimaiselta, nyt se menee "siinä sivussa" muiden hommien ohessa. Jaksan suunnitella ja toteuttaa monia kivoja pieniä juttuja, tätä en aiemmin jaksanut ja elin jatkuvissa itseyytöksissä / -säälissä kun olen niin laiska...
Äh, freudilainen lispahdus. Piti kirjoittamani että LIIKAtoiminnan raja tietysti. ;)
Mulla taas ylittyi juuri vajaatoiminnan raja - mutta lääkäri vaan ei tee mitään asian eteen, kun ei ole "huomattavasti" kohonnut... Kammottava väsy, sydämen "plumpsahteluja", "täpinäkohtauksia"... Sain ylipuhuttua itselleni ajan kilpparin ultraan, toivon melkein että se säikäyttäisi tohtorin. :P
Heissan!
Kilpirauhastani on hoidettu kohta 10v ja sillä kokemuksella:
- lääkitystä säädetetään jatkuvasti. Vähintään kerran vuodessa kontrolli
- normaalin arvot ovat yleisiä arvoja. Asiakkaan vointi on tärkein kriteeri, sanoi minulle eräs sisätautilääkäri
- hoito on helppoa, juu. Tällä hetkellä minulle ottaa kovalle se, ettei aina jaksa, ei edes neuloa. Syö naista oikein kovasti, kun patterit tyhjenee hetkessä ja työpäivästä joten kuten selviää.
SISUA! JA ITSEKKYYTTÄ!!!
Kaisa
Haleja ja jaksuja. Toivottavasti voimat palaavat pian.
Voimia ja jaksamista!
Voi muru! Kiitos blogilistan loistavan toimivuuden luin tän vasta nyt.
Hyvä että syy löytyi, sairauden kanssa eläminen on kenties kuitenkin helpompaa kuin jatkuvan epätietoisuuden ja voimattomuuden kanssa elo. Toivottavasti lääkkeet osuu kohdilleen ja olo kohenee pian!
Iso hali!
Tsemppiä! Toivottavasti hoito auttaa pian!
Toivottavasti nomaali olotila ja jaksaminen löytyy lääkityksen aloittamisen myötä.
Voimia sinne!
Mä nukuin kolme vuotta sitten noin neljä tuntia per yö... neuloin hullun laillaa aamu kahteen ja kuudelta ylös. Oli koko ajan hiki, laihduin lopulta kuusi kiloa yhdeksässä päivässä, joka bvoisi olla mukavaa ellei luulisi kuolevansa johonkin. Aikaansaamisen kannalta hirmu kätevää, mutta sydän meinas hypätä ulos rinnasta! Kun menin nukkumaan sykkeet oli 200 minuutissa ja enhän mä saanu unta...
Liikatoimintaa se oli, ja johan on meno hidastunu lääkkeiden kanssa, mut ah niin ihanaa kun tietää et olotilaan on syy, ja siihen ei kuole! Mä niin tiedän sen tunteen... ja olen onnellisesti väsynyt ja lihonnut, ja mulla on nykyään kylmäkin usein! =) Onneksi on lääkkeitä, vaikka siihen pitää tottua, et niitä on vaan pakko ottaa...
hali
Mä meinasin heti alkuun hihkaista, et vajaatoiminta, mut sehän oli sit jo todettu :D Niin tuttu tunne. Itsellä meni valitettavasti lääkityksen aloittamisesta 1,5 vuotta, ennenkuin on homma kohdillaan, mutta hitaasti hyvä tulee