« elokuu 2010 | Blog | lokakuu 2010 »
Tänään suosittelemme päivän Fingerporia.
Today's Fingerpori is knitting-related. The translation would roughly be
- Heimo, would you get me the 4 mm DPN from the bedroom closet? - Yep.
- Middle shelf, on the left. - It does not quite catch my eye.
- Now it did.
(Kuvakartta / Image map: Image map tool)
Väsyttää. Tänään päivällä kävelin melkein lasiseinää päin, kun luulin sitä liukuoveksi. Ei, liukuovi oli juuri Jussin verran vasemmalla. Ei mene hyvin. Siksipä väsynyt otsikkokin.
I'm tired. I almost hit a glass wall today because I thought it was a sliding door. No, the sliding doors were on the left side where Jussi walked. I'm not doing too well. That's why the title is lame.
Ensimmäinen sukka on lähes valmis. Taidan ensin pestä ja/tai pingottaa sen, jotta kirjoneule tasaantuu ennenkuin kirjailen mustalla vaaditut kirjailut.
The first sock is almost done. I think I'll wash/block it first so that the stranded knitting evens out before I embroider in black the things that need to be embroidered.
Sukan valkoiset osiot ovat purkulankaa. Lankojen seassa seikkaili anopin joskus aloittama noin 10 cm pituinen huivinpätkä (luulisin), jonka päätin ottaa hyötykäyttöön, koska tuntui turhalta ostaa 150 g veikkaa tätä varten. Koska pätkä oli neulottu kaksinkertaisella langalla, kaipasin ylimääräistä käsiparia purkuavuksi. Siispä opetin Jussin kerimään - tai ainakin Jussi väitti, että ei ole koskaan kerinyt lankaa.
- Missä mä olisin kerinyt, armeijassako?
- Joo, kerimisjoukoissa, niissä puretaan vihollisen villasukkia ja nauretaan niille, kun niiden varpaat paleltuu taistelussa.
Hyvä kerä siitä tuli. Ai siis mikä langan kastelu ja suoristus? Höpsispöpsis. Ei nyt jaksa hifistellä.
The white yarn was ripped from a scarf (I think) my mother-in-law had started. That 10 cm long piece just laid here until I decide to re-use the yarn so I wouldn't have to buy a 150 g ball just for these socks. The piece was knitted with the yarn held double which meant that I needed an extra pair of hands for ripping. Enter Jussi who claims that he has never wound a ball of yarn before.
- Where would I have wound yarn, in the army?
- Yep, in the Special Yarn Winding Forces where you rip the enemy's socks and laugh at them when their feet freeze in battle.
That turned out to be a good ball of yarn. But what do you mean I should steam or block the yarn? Nah. Too fancy.
Ohohupsis, tulipa huono kuva. Visioni petti.
Oops, that's such a bad photo. The vision I had failed.
Täällä neulotaan (ja puretaan ja neulotaan uudelleen) ja ostetaan lankaa saman teeman mukaan. Alemman kuvan lanka on KnitPicksin Felici, väri Time Traveler Great British Yarnsista ja ylemmän kuvan sukat... no, eiköhän ne tunnista, jos on tunnistaakseen. Kuvassa on toinen yritys, sillä ensimmäinen oli niin säälittävää räpellystä, että ei sitä kestänyt katsoa parhaalla tahdollakaan.
I knit (and rip and re-knit) and buy yarn around the same theme. The yarn in the second picture is KnitPicks Felici in the colourway Time Traveler from Great British Yarns and the socks in the first picture... well, it's quite obvious to them who know. In the picture is my second attempt, the first one was so pathetic that I could not bear to look at it any longer.
Mietin lähes viime tippaan saakka, olenko menossa Helsingin Kädentaidot -messuille Wanhaan Satamaan. Kukaan paikallinen ei kysynyt mukaan, mutta onneksi Totoro pelasti tilanteen ja suuntasimme messuille yhdessä.
I pondered almost to the last moments whether I should visit the Helsinki Handicrafts Fair. None of the locals asked if I was going but luckily Totoro saved the day and we headed to the fair together.
Vanhojen perinteiden mukaisesti ensimmäisenä piti tietenkin suunnata Titityyn osastolle. Cascaden ekolangat kiinnostivat ja tutustuihinkin niihin periaatteella "kahmi ensin, ajattele sitten". Sain myös ahaa-elämyksen ja huomasin, että en omista yhtään BC Garnin Luccaa, vaikka muut ovat kehuneet sitä jo pitkään. Korjasin siis tilanteen.
Traditionally the first stop was Titityy. I wanted to see the eco yarns by Cascade and I became acquainted with them by the "first grab, then think" principle. I also realised that I do not own any Lucca by BC Garn though many people have said good things about the yarn for quite some time. So, that had to be remedied, too.
Ohitin urheasti sortumatta Priiman, Nordian, Poppelin ja Lankaidean osastot ja päädyimme viimein Lankakauppa Kujeen apajille. Pinkki mopo karkasi käsistä ja päädyin ostamaan värikoordinoidusti Cascade Heritagea, Lorna's Lacesin Shepherd Sportia ja Kujeen omaa Kuje-lankaa.
I bravely passed by the Priima, Nordia, Poppeli and Lankaidea booths without buying anything. Then we ended up at Lankakauppa Kuje where I lost my control and colour-coordinatedly bought some Cascade Heritage, Lorna's Laces Shepherd Sport and Kuje's own Kuje yarn.
Astuin myös pois omalta mukavuusalueeltani. Jos saan korjattua välini ompelukoneeni kanssa, saatan ehkä joskus ommella projektipussukan. En vain voinut vastustaa Tilkkutarhan kangasta, koska... no... niin.
I also stepped away from my comfort zone. If I can reconcile with my sewing machine, maybe some day this will be a project bag. I just could not resist the Tilkkutarha fabric because... well... yes.
Donnerwetter! Sukat ovat valmiit!
Donnerwetter! The socks are ready!
Speksit
Malli: Jussin valitsema, Nicole Masson - J-J Socks (Ravelry)
Modaukset: Toisen sukan palmikot peilikuvana, varressa 4,5 mallikertaa
Koko: 44
Lanka ja langan menekki: Wollmeise Twin, väri Gewitterhimmel, 100 g
Puikot: Kollagen neliskulmaiset sukkapuikot, 2,75 mm
Kommentit: Ihan jees, vaikka joskus pienten yksinkertaisten palmikoiden nysvääminen tylsistytti. Mallin oppi äkkiä ulkoa.
Specs
Pattern: Chosen by Jussi, Nicole Masson - J-J Socks (in Ravelry)
Mods: I knitted the cables in the second sock as mirror images, repeated the motif 4,5 repeats times in the leg
Size: 44
Yarn and yardage: Wollmeise Twin, colour Gewitterhimmel, 100 g
Needles: Kollage square DPNs, 2,75 mm
Comments: Cannot complain, though sometimes repeating the small simple cables was quite boring. The pattern was easy to remember.
Taitaa olla aika kaivaa salama esiin kameralaukusta. Syksy. Donnerwetter sentään!
Looks like it's the time to dig out the flash from the camera bag. Autumn. Donnerwetter!
Tiedätkö, kuinka kauan aikaa kuluu siihen, että yhden Wollmeise-vyyhdin saa kerittyä täydelliselle kerälle? Siihen kuluu pieni iäisyys eikä se onnistu sittenkään. Ensin kerästä törröttää lankalenksu, uudelleenkerittäessä lanka sotkeentuu itseensä tai kerijälaitteeseen tai pomppaa kokonaan pois tai sotkeentuu toisella tavalla niin, että megalomaanisen lankasolmun selvittämiseen kuluu tunti (onneksi sentään Monty Pythonin seurassa vietetty tunti). Seitsemäs yritys sai kelvata.
Do you know how much time it takes to wind a perfect ball of Wollmeise? It takes a small eternity and still it won't happen. First you have an extra loop of yarn sticking out of the ball and when you re-wind it, the yarn gets tangled with itself or the yarn winder or the ball bounces off and re-tangles and turns into a mess you spend an hour untangling (luckily an hour spent with Monty Python on TV). The seventh attempt had to do.
Tiedätkö, kuinka hankalaa on saada insinööri keksimään itselleen sukkamalli? Hyvin hankalaa.
Do you know how difficult it is to make the engineer find a pattern for his socks? Very difficult.
Tiedätkö, kuinka haastavaa on aloittaa sukka kärjestä automatkalla? Hyvin haastavaa varsinkin, kun Flunssa 1.0: Kuume on juuri ja juuri takana ja Flunssa 2.0: Nuhan kosto alkaa kolkutella ovella ja kaikenlainen nysvääminen harmittaa. Sinnikkyydellä siitäkin selviää.
Do you know how challenging it is to start a toe-up sock in a car? Very challenging especially when you have almost left the Flu 1.0: Fever behind and Flu 2.0: The Revenge of the Cold is knocking on the door and all the fiddling just makes you more upset. Then you just bite your lip and do it.
Mutta kesällä Saksasta ostettu Wollmeise on ihanaa. Oijoi. Pelkkä sileä neule näyttää todella kauniilta silloin, kun sinisen eri sävyt asettuvat vierekkäin niin, että ne vaihtuvat tummansinisestä/mustasta violetin ja petroolin kautta sähkönsiniseen.
But the Wollmeise I bought from Germany last summer is lovely. Oh my. Just the stockinette looks really beautful when the shades of blue happen to appear side by side so that the colour changes from dark blue/black to electric blue through violet and teal.
Mitä yhdestä neuleen mallitilkkusesta
mitä sen on väliä, kun olet jo puikot kädessä
että sinulle riittää se, kun luo pari silmukkaa
mitä sen on väliä, kun olet jo aloittamassa?
Minkä sinä sille voit
ettet sä malta pestä tilkkua
Minkä sinä sille voit
että voi se valmiina roikkua?
Eihän se enää ole kesken
eihän se enää ole edes napiton
ja sanot: "Tän voisi laittaa päälle tädin synttäreille."
Niinkuin sinä luulit tehneesi takkisen
takkisen, joka sinua lämmittää
takkisen, joka näyttää hyvältä
Mutta viskoosi lörpähti ekassa pesussa
päästi se väriä
lörpähti pesussa
niin juuri bambu
Se on aika hyvin
puuttuvasta mallitilkkusesta
Se on ihan oikein
pesemättömästä mallitilkkusesta.
I really cannot translate this, it's a parody of a Finnish song. In any case, the Bamboolo cardigan is now done but it relaxed quite a bit when I washed it - and no, I did not knit a swatch first and wash it so I suppose I deserved this.
Onnistuin kehittämään kuumeen. Frank päätti käyttää tilannetta hyväkseen ja tuijotti merkitsevästi niin kauan, että nousin sohvalla istumaan ja kissa pääsi syliin loikomaan. Sain sitten samalla neulottua ensimmäisen hihan loppuun.
I somehow managed to get a fever. Frank decided to take advantage of the situation and stared significantly at me until I sat up on the sofa and he was able to sleep on my lap. I finished the first sleeve then.
Kuvat onnistuivat yllättävän hyvin verrattuna siihen, että juuri ja juuri muistin, kuinka kameraa pidetään kädessä oikein päin. Takin punaista on ihan uskomattoman hankalaa saada toistumaan oikein, joten kuvissa se on jälleen liian värikylläinen ja kirkas.
The pictures are surprisingly good considering that I hardly remembered how to hold the camera the right way. It's really difficult to get the red colour of the cardigan right so in these pics it's too saturated again (I wrote satura-red first. Yep. It's red.)
Nyt takaisin punkkaan toipumaan.
Now back to bed.
