« kesäkuu 2009 | Blog | elokuu 2009 »

31.07.2009

Aeolian

Aeolian Shawl, Elizabeth Freeman, Knitty Spring 2009
Lanka / Yarn: Handpaintedyarn.com Lace (Sun Flowers), ~150 g
Puikot / Needles: Addi Lace, 3,5 mm

Kommentit:
Huivista tuli noin 220 cm leveä ja 105 cm korkea. Ohjetta oli helppo seurata, vaikka kämmäilin jossakin Agave-kuvion keskellä ja jouduin purkamaan pari kerrosta ja lisäksi havaitsin, että Agaven jälkeen tulee vielä reunakuvio. Ensimmäisen kerän lanka loppui reunakuvion keskellä. Uusi kerä oli yleisilmeeltään tummempi kuin ensimmäinen, joten huivissa näkyy selvä raita reunakuvion keskellä siinä, missä lanka vaihtuu. Helmet eivät loppujen lopuksi olleet yhtä hermojaraastavia kuin nypyt ja niitä olisi voinut lisätä huiviin enemmänkin. Lopullinen tuomio: tykkään.

Helmistä puheenollen... Älä laita helmiä kissannamirasiaan, siitä tulee sanomista.

Comments:
The shawl is approximately 220 cm wide and 105 cm tall. The instructions were easy to follow though I did make a mistake somewhere in the middle of the Agave chart and had to rip back a couple of rows. I had to start the second skein of yarn in the middle of the edge chart. It was darker than the first skein so you can see the change. The beads were not as nerve-wrecking as I thought they would be, the nupps were worse. Actually, I could have added more beads. The final verdict: me likey.

Oh, and talking about beads... Do not store beads in a cat treat tin. That's problems.

Huivia varten piti löytää oikeanvärinen lanka. Yleensä valitsen väriksi mitä milloinkin, mutta nyt halusin samanlaista oranssia kuin ohjeen huivissakin - lanka oli vain käsinvärjättyä, joten mitään mahdollisuuksia samaan tai samanlaiseen väriin ilman hurjia ponnisteluja ei ollut. Päädyin siis tilaamaan Handpaintedyarnilta kolmea eri lankaa. Kaksi muuta lankaa (Mamaõ ja Naranjal) olivat oranssimpia, mutta Sun Flowers -väri kutsui kuitenkin eniten. Muistiin: pese huivi varovasti, ettei lanka huovu, se osoitti jo eilen hieman huolestuttavia merkkejä.

I had to find the right colour for the shawl. Usually I just pick some colour I like but now I had to get an orange shawl just like in the pattern. The yarn used was handpainted, though, so there was no chance of getting the same colour without a great effort. So, I ended up ordering three yarns from Handpaintedyarn. Two of them (Mamaõ and Naranjal) were more orange but I liked Sun Flowers the most. Note to self: remember to wash the shawl carefully so it won't felt, it showed some alarming signals yesterday.

| (12) kommenttia - comments

25.07.2009

Koko totuus pitsineuleista - The whole truth about lace knitting

Taija, tämä on sinulle.
Taija, this is for you. In Finnish only, I'm too lazy and tired to translate this lace knitting rant.

Pitsineuleet ovat saata... Niin. Kyllä. Uskokaa pois.

Ajatelkaa nyt pitsihuiveja ja -liinoja, kuka tekee niillä yhtään mitään? Ne ovat jotain, mitä mummot laittavat sohvapöydälle tai nojatuolin selkänojalle suojaamaan sitä kulumiselta, onhan tuoli palvellut uskollisesti jo siitä saakka, kun se tuotiin lapsuudenkodista mukana 50 vuotta sitten eikä sitä voi heittää pois, kun se on niin mukava ja vielä ihan hyvässä kunnossa. Television päällekin voisi laittaa neulotun pitsiliinan siihen kukkaruukun alle, jolleivät nuo nykyajan insinöörinplantut olisi menneet keksimään littu-tv:tä, jonka päällä ei pysy liina eikä ainakaan kukkaruukku.

Jos nyt sattuisi vahingossa keksimään pitsihuiville jotain käyttöä, niin kuka sellaista jaksaa nysvätä? 1,5 mm puikoilla näpertäminen ompelulangan paksuisesta rihmasta vie aikaa ja kärsivällisyys loppuu kesken. Paksua lankaa sen olla pitää ja heti valmista - tai ehkä hapsulankaa, koska siitä voi neuloa aina oikeaa ja saada tosi kivoja asusteita talvea ja syksyä varten.

Pitsilangan ostaminen on tässä kaikkein helpointa, jos nyt ensin osaa päättää, haluaako huivinsa sinisenä, punaisena, keltaisena ja minkä sävyisenä sinisenä, punaisena tai keltaisena ja haluaako merinoa, silkkiä, kashmiria, merilevää, sokeriruokoa vai maitoa. Langat ovat ihania ja sateenkaaren värit hehkuvat toinen toistaan kauniimpina, joskus jopa samassa langassa. Karkkia silmille ja ah, niin houkuttelevaa, koska pitsilankaa menee sangen vähän eikä rahaa tarvitse siis tuhlata paljon kerralla - onhan 20 tai 30 euroa yhdestä 100 g vyyhdistä paljon vähemmän kuin vaikkapa 50 euroa villapaitalangoista. Tietenkin lankaa pitää ostaa tarpeeksi, ehkä kaksi vyyhtiä, ettei se pääse loppumaan kolme kerrosta liian aikaisin tai kesken päättelyn.

Pitsilanka tulee sitäpaitsi yleensä vyyhdillä, mikä aiheuttaa ongelmia. Jos lankaan ei sotkeudu heti vyötteen pois ottamisen jälkeen, viimeistään keriessä tapahtuu jotain traagista. Mistä sitä edes tietää, saako vyyhdillä ilmoitetun määrän lankaa ja riittääkö se vai huijaavatko toleranssit, sallitut mittausvirheet ja olosuhteet? Jos ohjeessa lukee "langan menekki 1200 m", niin kuka mittaa, onko lankaa vyyhdillä tarpeeksi vai jääkö sitä puuttumaan pari metriä? Pitääkö sanoa miehelle, että "pidä tuosta päästä kiinni, mä lähden tästä Lepuskin aseman suuntaan ja soittelen sitten matkan varrelta, jos lanka loppuu ennen aikojaan tai sitten lähikebabbilasta, langan pitäisi riittää just sinne. Riisillä vai ranskalaisilla?"

Keriminen on muutenkin hermoja riipivää. Eihän ohutta pitsilankaa uskalla antaa miehen känsäisiin kouriin pideltäväksi tai jos uskaltaa, niin huonosti käy. "Pidätkö hetken tätä vyyhtiä, rakas, niin mä kerin sen?" Kolme tuntia, 20 000 kissan pois hätistelyä ja 1 000 m toivottavasti-ei-kertaakaan-katkennutta lankaa myöhemmin mies singahtaa samantien tietokoneelle eikä Googleen taatusti näpytellä hakusanaksi "vyyhdinpuut kauppa", vaan "avioerojuristi", jos kädet vielä jaksavat toimia.

Neulominen on kovin hidasta. Jos puolessa tunnissa saa neulottua 2,5 g lankaa ja puoli kerrosta pitsihuivia, niin ajattele, kuinka paljon lankaa saa ostettua samassa ajassa? 2,5 kg? Enemmän! Paljon enemmän! 2,5 kg pitsilankaa olisi muuten noin 25 pitsihuivia, jos yhteen huiviin riittää 100 g lankaa ja jos yhtä huivia neuloo 2 kk, riittää 2,5 kg lankaa reiluksi neljäksi vuodeksi. Kuinka paljon lankaa saa ostettua neljässä vuodessa? Aika hirmuisesti. Lopulta lankaa riittää perinnöksi lapsille, lapsenlapsille, lapsenlapsenlapsille, lapsenlapsenlapsenlapsille, naapurille, naapurin kummin kaimalle ja lähikirpputorin pitäjä toteaa, että ei tartte enää tänne noita perintökeriä raahata myyntiin tai pitää laajentaa tiloja naapurihuoneiston puolelle - puhumattakaan niistä miljaardista aloitetusta pitsihuivista, joita ei ole jaksanut neuloa loppuun ja jotka ovat varastoituna mökille rakennetussa hehtaarihallissa, kun ne eivät muuallekaan mahdu.

Mutta eipä mennä asioiden edelle ja ajatella keskeneräisiä huiveja, sillä ensin pitää mainita, että pitsihuivien aloitus on tuskaa. Mikä ihmeen virkkausaloitus? Pitsiä tässä pitäisi neuloa eikä näprätä virkkuukoukulla jostain jämälangasta ketjua ja sen jälkeen kummaa suikaletta, josta pitäisi saada poimittua silmukoita sieltä ja täältä ja purettua silmukoita niin, ettei koko komeus purkaannu samantien käsiin. Kärjestä aloittaminen menettelee, mutta kun huivi levenee, niin ikä ja terveyshän siinä menee yhtä kerrosta lopetellessa. Jos taas luo reunan silmukat ja kaventaa, niin ei siitäkään mitään tule, joko luontilanka loppuu kesken noin 20 silmukkaa ennen ja joka tapauksessa silmukoita on ihan väärä määrä.

Entäs mallineuleet sitten? Kummaa pikkutarkkaa säätöä. Yhden silmukan ei pitäisi vaikuttaa mihinkään, sehän on ihan vähäpätöinen asia näin universaalissa mittakaavassa, mutta kyllä vain, jos jonnekin tupsahtaa ylimääräinen silmukka tai jostain puuttuu silmukka (todennäköisesti ainakin kahta kerrosta alempaa ja melkein kerroksen alusta, jotta purettavan neuleen määrä olisi mahdollisimman suuri), niin mallineule ei täsmää ja tietenkin sen huomaa sitten, kun on neulonut monimutkaisia kavennuksia kahdella voltilla taittaen eikä varmastikaan saa juuri sitä kohtaa purettua ja virhettä korjattua - ja jos saa, niin kohta jää kuitenkin rumaksi löpsöttämään. Mallineuleiden vaihtuminenkin on ihan kummaa huuhaata. Jos nyt jollain aloittaa, niin miksei sillä voi jatkaa loppuun saakka?

Ai mikä elämänlanka? Jos silmukka putoaa, se on vähintään maailmanluokan katastrofi ja vaatii valmiustilan nostamisen punaiseen, koska neuloja istuu sen jälkeen hievahtamatta ja yrittää pyydystää hurjasti alaspäin vilistävää silmukkaa, joka nappaa mennessään mukaansa muutamia kavereitaan ja kohta neuleessa on ammottava kolo, joka voittaa koollaan Grand Canyoninkin. Jos tutkijat suhtautuisivat työhönsä edes puolella siitä hartaudesta millä neuloja korjaa pitsineulettaan, maailmasta olisi parannettu jo kaikki taudit ja neulojan silmukoita valaisevassa lampussa virtaisi kylmäfuusiolla tuotettu energia.

Ja kaaviot. Ei aloiteta niistä. Jotain ihmeellisiä hieroglyfejä ja kryptisiä raapustuksia, joista pitäisi osata tulkita, kuinka neulotaan. Ei, kyllä niiden avulla löytää ennemmin merirosvojen aarteen tai Nooan arkin. Väitetään, että pitsiä voi neuloa millä kielellä tahansa, kaaviot ymmärtää kyllä. Joopa joo, mutta kuinka sen mystisen erikoisaloituksen ja -lopetuksen selvittää? Joskus vastaan tulee silmukka silmukalta kirjoitettuja ohjeita, jotka muistuttavat huonoa dada-runoutta tai salakieltä, oli ohje sitten suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai millä kielellä tahansa. Lk, 1 o yht? Yo, yo? Yo, man, hiphop ja rap.

Neuloessa ei vain voi onnistua. Jos on valinnut mallin, jossa lisätään silmukoita, kerrokset ovat pian pitkiä kuin nälkävuosi. "Odota, mä neulon tän kerroksen loppuun", neuloja sanoo ja kun kerros on lopussa, ruoka on ehtinyt palaa uuniin ja jäähtyä pöydällä jäähileiseksi, jos joku sen pelasti uunista, bussi ja sitä seuraava ja sitä seuraavakin bussi ovat menneet, elokuva on alkanut, lapset ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsenlapsia ja aviomieskin tuntuu kummasti harmaantuneen ja saaneen jonkun uuden pitsineuleen... tai siis kasan hämähäkinverkkoa ylleen istuessaan siinä mummon vanhassa perintönojatuolissa.

Pitsineule vaatii tarkkuutta. Jos sitä neuloo televisiota katsellessa, ohjelmasta menee ainakin puolet ohitse, ellei enemmänkin. Nurjilla kerroksilla saattaa ehkä ennättää mukaan, jolleivat ne osu sopivasti mainoskatkojen kohdalle. "Mitä tapahtui? Ai kuka toi on? Niin siis miksi toi on nyt tuossa ja...? Kuka nyt on pahis?" Kun muut saavat selittää sadannen kerran juonenkäänteitä neulojalle, voidaan todeta, että neuloja pystyy ihan hyvin seuraamaan tapahtumia ympärillään, väittivät pahat kielet mitä tahansa muuta.

Kun neule on valmis, se on ruttuinen kasa ja se pitää pingottaa, jotta se aukeaa kukkaan niinkuin puutarhan kaunein ruusu. Puoliso hihkuu riemusta löytäessään päivätorkuillaan kaikki sänkyyn tökityt nuppineulat ja märän neulemytyn, jonka pitäisi kuivaa ennen nukkumaanmenoaikaa, koska lankakin on ihan unelmanohutta, mutta joka ei kuivakaan. Ei se mitään, olohuoneen lattialla nukkuminen parin kuukauden välein on mukavaa leirimeininkiä ja tuo mukavaa vaihtelua - huivi taas on turvassa makuuhuoneessa, etteivät fakiireiksi itseään luulevat kissat pääse näykkimään nuppineuloja. Pitsineulehan pitää pingottaa niin kireäksi, että se soi, mikä taas tarkoittaa sitä, että jokin langoista napsahtaa poikki ja koko työ on pilalla ja maailmanloppu uhkaa. Samalla tavalla maailmanloppu uhkaa, kun äidin pieni Mirkku-Petteri löytää sakset ja harjoittelee leikkaamista tietenkin äidin pitsineuleeseen.

Mikä pahinta, pitsineuleet ovat myös äärimmäisen koukuttavia ja addiktoivia. Kavennus, langankierto, kuvio alkaa muodostua... Jos mä neulon vielä tän kerroksen loppuun? Ja tän ja tän ja tän ja tän...

PS. Teija, Aeolianin lanka on Handpaintedyarnin Lacea, väri Sun Flowers.

| (38) kommenttia - comments

24.07.2009

Sillä välin - Meanwhile

Haloo, kuuleeko lennonjohto? Matalalentoa kiitävä neuloja ohittaa kohta Espoon. Matkakuvat odottavat yhä setvimistä. Väsyttää. Kesäloma tuntuu olevan suoraan Richard Bachmanin Pitkä marssi -kirjasta - paitsi että nyt viikonloppuna en aio lähteä minnekään, vaan makaan kotona, parantelen kipeitä jalkapohjia ja palaneita olkapäitä ja neulon kevät 09 -Knittyn Aeolian-huivia ja tietenkin sen isointa versiota, koska taidan olla hieman sekaisin ja masokisti.

Huivin kanssa kävi aivonyrjähdys. Luin ohjeesta "Final Agave Chart" ja juutuin tietenkin "final"-sanaan. Tuuletin hiljaa itsekseni: enää muutama kerros jäljellä! En katsonut huivia sen tarkemmin tai vaikka katsoinkin, aivotoiminta oli melkoisen heikkoa. Siksi järkytyinkin suuresti, kun käänsin printin sivua ja huomasin, että reunakuvio on kokonaan jälkellä. Miljaaaardi nälkävuoden mittaista kerrosta! Helmiä! Lisää helmiä! Ja ne sijoitetaan kavennuksiin! Nyppyjä! Voieivoieivoiei. Loistava flow katosi hetkeksi.

Hello, air traffic control? A knitter flying low will pass Espoo soon. The travel pictures still need to be sorted out. I'm tired. The summer vacation seems to be right out of Richard Bachman's novel The Long Walk - except that on this weekend I'm not going anywhere, I'll lay down here at home, hope that the sore soles of my feet and my sunburnt shoulders will heal soon and knit the Aeolian shawl from the Spring 09 Knitty (the biggest version, of course, I must be out of my mind).

I had a total blackout with the shawl. I read the words "Final Agave chart" on the pattern and got stuck with the word "final". I silently cheered: only a few rows left to go! I did not take a close look and the shawl, or, though I looked at it I did not think at all. That's why it was a shock when I turned the page and realised that I still have to knit the edging! A billion rounds all very, very long! Beads! More beads! Beads that need to be placed on the decreases! Nupps! Oh no. I lost my lovely flow for a while.

| (4) kommenttia - comments

20.07.2009

Väsy - Tired

Taidan tarvita lomaltapaluuloman. Väsy. Kuulumisia myöhemmin.
I think I need a vacation after a vacation. I'm tired. A report will follow later.

Jussi kohtasi laaman.
Jussi met a llama.

| (0) kommenttia - comments

17.07.2009

Ulla 02/09

Ulla 02/09

Toiset meistä lomailevat (köh). Toiset meistä julkaisevat Ullaa. Kiitos, kaikki tekijät!
Some of us are on holiday (cough). Some of us publish Ulla. Thank you, everyone!

| (1) kommenttia - comments

12.07.2009

Pöllöt eivät ole (vieläkään) sitä, miltä ne näyttävät - The owls are not what they seem (still)

Lankakauppa. Korissa on esillä perusmalliset mustat kämmekkäät, joissa on raitoja keltaisesta hapsulangasta.

Minä: Katso!
Jussi (kiskoo kämmekkäät käteensä täysin vapaaehtoisesti ja pakottamatta): Tee mulle tällaiset!
M: !!!!???
J: Voisin leikkiä mehiläistä ja pölyttää chilejä… Bzzz.
M: !!!!!!??????
J: No eikun ranne kipeytyy välillä hiiren käytöstä.
M: Minkäväriset sä haluat?
J: Mustat.
M: Mistä langasta?
J: Kai meillä jotain lankaa on.
M (muistelee Jussin pipon jämiä): Joo, ehkä… Tai sitten voidaan ostaa jostain. Käykö laama?
J: Eikun lankaa ennemmin.

Kotona illalla. Saaga jatkuu.

Jussi: Otatko punaviiniä?
Minä: Kuinka taiteelliset kämmekkäät sä haluat?
Jussi: Riittääkö puoli litraa?

Kämmekäs eli ranteenlämmitin eli Jussin pöllökäs: Piposta jäänyttä Cascade Pastazaa (puolet lammasta, puolet laamaa), 5 mm puikot, 2 o, 2 n -joustinta, sama pöllökuvio kuin pipossakin (Kate Daviesin Owls-paidasta), 32 s ja peukalolle pelkkä reikä, ei kiilaa.

Yarn shop. There is a yarn basket with black fingerless mitts on display, otherwise basic but with yellow fun fur stripes.

I: Look!
Jussi (puts on the mitts totally voluntarily and without any use of force): Make me these!
I: !!!!???
J: I could pretend I am a bee and pollinate the chilis. Buzzz...
I: !!!!!!??????
J: Well, my wrist sometimes aches after using the mouse.
I: What colour would you like?
J: Black.
I: What kind of yarn?
J: I think we have some yarn.
I (thinking of the leftover yarn from Jussi's hat): Well, maybe... Or maybe we can buy some. Is llama OK?
J: I'd prefer yarn.

In the evening at home. The saga continues.

Jussi: Would you like some red wine?
I: How artistic mitts do you want?
Jussi: is half a litre enough?

The fingerless mitt aka wristlet aka Jussis Owlet: Cascade Pastaza (half sheep, half llama) left overs from the owl hat, 5 mm needles, k2, p2 rib and the same owl pattern as in the hat (Owls sweater by Kate Davies), 32 sts and just a hole for the thumb, no gusset.

| (5) kommenttia - comments

11.07.2009

Lähisukkalankaa - Sock yarn from the neighbourhood

Tässä sitä nyt on, katsokaa! Tekisi melkein mieli sanoa "lälläslää", kun luin, että lanka loppui tunnissa Ilun kaupasta ja verrata tätä Wollmeiseen. Enpä kuitenkaan sano, sillä en ollut taistelemassa vyyhdeistä. Itse asiassa en tiennyt vyyhtiä saadessani mistään yhtään mitään - kiltti postipoika kantoi tuossa aamuna eräänä TitiTyyn sukkalankaklubin lähetyksen kotiin, mutta en osannut aavistaa, millainen ilmiö siitä tulisi. Katsoin vain lankaa ja totesin, että onpa se ihanan oranssia ja näköjään villakin on lähiseudulta.

Ilu ja Tiina kertovat kumpikin lisää - lukekaa heiltä tarkemmin.

Ja joko olen höpöttänyt tarpeeksi, onko kuva piilossa eikä spoilaa?

Here it is, look! I would almost like to say "neener neener" after I read that the four kilo lot of this yarn was sold out in an hour in Ilu's shop. I don't, because I did not have to fight for this yarn, in fact, when I got this yarn I had no idea of the whole phenomenon it was about to be. The postman brought this yarn to our place one morning and I was happy to get another shipment from the TitiTyy sock yarn club. I just looked at the yarn and thought, "Oh, what a lovely orange... and oh, the wool is local, too."

To summarise Ilu and Tiina, this yarn was spun from the wool of the local sheep and dyed by Ilu, a project they had planned for half a year or so for the sock club, too. It was a success, the yarn put for sale after the sock yarn club yarns were sent was sold out faster than you could say "Finnsheep".

And have I babbled enough now, is the picture hidden and does not spoil anything? Or, no, I just want to add that Beadexplorer, the book got to me in about 2 weeks. I was supposed to get a tracking code but never did, so the book was a surprise (a happy one!) when it just came.


| (1) kommenttia - comments

09.07.2009

Jotain kaunista - Something beautiful

Kun luin Ravelrysta, että uusi Haapsalun huiveista kertova kirja on ilmestynyt, en voinut hillitä itseäni tai edes harkita tekeväni hintavertailuja tai odottavani kesäistä Tallinnan-matkaa. Ei, tilasin sen heti. Sitä se Linda Elgasin Haapsalu rätikud -kirjan puuttuminen teettää. Olen kyllä hankkinut Leili Reimannin Pitsilised koekirjadin ja Nancy Bushin Knitted Lace of Estonian, mutta jotain tuntui silti puuttuvan.

Haapsalun huivit ovat uskomattoman kauniita. Aivan ihania. Kävin aikanaan ihailemassa niitä näyttelyssä ja en voi kuin ihmetellä, kuinka joku jaksaa neuloa jotain niin taidokasta ja tarkkaa. Niitä voisi tutkia vaikka kuinka kauan ja niistä voisi lukea vaikka kuinka pitkään.

When I read from Ravelry that a new book of Haapsalu shawls was published, I was not able to control myself nor consider looking for the best price nor wait until a trip to Tallinn this summer. No, I ordered it right away. That's what you get for not owning the Haapsalu rätikud book by Linda Elgas. I do have Pitsilised koekirjad by Leili Reimann and Knitted Lace of Estonia by Nancy Bush but something still seemed to be missing.

The Estonian Haapsalu shawls are incredibly beautiful. Absolutely lovely. I cannot but wonder how people can knit something so intricate. I could study the shawls for ages and read endlessly about them.

Muutama päivä sitten se viimein saapui, Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu sall -kirja. Jo ensimmäinen vaikutelma oli positiivinen: kirja on iso ja painava (184 sivua, 24 x 32 cm, kovakantinen) ja se on painettu mukavan tuntuiselle paperille. Kirja ei siis ole olemukseltaan mikään rimpula - entäpä sisältö?

Kirja alkaa Haapsalun huivien historialla ja tekniikkaosiolla ja päätyy nykypäivän neulojiin ja huiveihin. Valitettavasti en osaa viroa, joten voin vain arvailla, mitä tekstissä tarkalleen sanotaan, mutta vanhat mustavalkoiset valokuvat sinällään ovat jo viehättäviä. Tekniikkaosiostakin saa paljon irti vain katsomalla havainnollisia kuvia.

Lisäksi kirjassa esitellään kuuluisia huiveja, esimerkiksi Greta Garbolle ja Ruotsin kuningatar Silvialle neulotut huivit (ja niiden mallineuleet). Haapsalu sall ei kuitenkaan kerro vain valmiista huiveista, vaan sisältää 122 pitsimallikaaviota ja 10 reunapitsikaaviota (kirjan tilaussivun esittelyn mukaan osa mallineulekaavioista on ennen julkaisemattomia). Kaavioiden selitykset ovat viron lisäksi englanniksi. Mallipiirrokset ovat isoja ja selkeitä. Muutenkin kirjan kuvitus on kaunista, värivalokuvat sopivat yleiseen tunnelmaan ja käytetyt fontit sopivat tunnelmaan. Minä tykkään. Luulisin, että kirjan avulla selviän Haapsalu rätikud -traumasta ja uskallan ehkä joskus aloittaa omaa huiviakin Haapsalun huivien mukaan.

A few days ago it came, the Haapsalu sall book by Siiri Reimann and Aime Edasi. The first impression was positive: the book is big and heavy (24 x 32 cm, 184 pages, hard cover) and printed on a nice paper. So, the appearance is promising but what about the contents?

The book starts with the Haapsalu shawl history and techniques and moves on to the present day knitting. Unfortunately I don't speak any Estonian so I can only guess what the text says but the old black and white photographs are charming all by themselves and you can get a lot out of the technique section by just looking at the descriptive pictures.

In addition to that, the book introduces some famous shawls, for example the ones knitted for Greta Garbo and Queen Silvia of Sweden (and the patterns used). However, Haapsalu sall is not only about the existing shawls but contains 122 charts for lace patterns and 10 charts for edgings (according to the book's description on the order page some of the patterns are not previously published). The legends for the charts are also in English and the charts are big and clear. All in all, I like the general look and feel of the book, the fonts used and the colour photographs work well together. Me likey. I think this book will help me overcome my Haapsalu rätikud trauma and maybe someday I'll dare to start a shawl based on the patterns in this book.

| (7) kommenttia - comments

07.07.2009

Jotakin kamalaa - Something terrible

Tällaiset raidat ovat (chili)viidakossa aika huono suojaväri.
These stripes are a quite bad camouflage in the (chili) jungle.

Jussin tiikerisukat ovat valmiit. Viimein. Vuoden verran niitä tulikin tahkottua. Huh. Pahoitteluni kaikille, joita sukat ovat lukuisissa neuletapaamisissa järkyttäneet. Jussi on parhaillaan Takku Pöyhösen kanssa Kouvostoliitossa lapsuuden/pentuuden ajan laulumailla, joten kuvassa stunttijalkoina ovat omat koipeni.

Speksit: perussukka, koko 44, 17 s per puikko, 2,5 mm puikot, Opal Regenwald Tiger -lankaa alle kerä

Jussi's tiger socks are finally ready. It took one year so it was about time! Phew! My apologies to all who have been exposed to the socks in several knitting meet-ups. Jussi's currently visiting their childhood/kittenhood playgrounds in Kouvola with Takku the Cat so I'm using my own feet as stunt feet in the picture.

Specs: basic sock, size 44 (European), 17 sts per needle, 2.5 mm needles, less than one ball of Opal Regenwald Tiger

Kiitos myös kaikille Ulla-kommenteista! On kiinnostavaa kuulla, miten Ullaa milloinkin kutsutaan. Ullan nimeäminen olikin aikanaan hankala prosessi, suomeksi kun ei lanka- tai neuleaiheisia sanaleikkejä kovinkaan helposti keksi Knittyn tyyliin... Yhteys sanaan "ull" on myös ihan tahallista. Joskus kyllä mietityttää...

...Huomio! Keskeytämme normaalin bloggauksen tämän erikoistiedotteen takia. Espoo-Espoo-akryylinvapautusrintama (ent. Turku-Espoo-akryylinvapautusrintama [skrollaa alas]) tiedottaa:

...Attention! We interrupt normal blogging for this special announcement. Espoo-Espoo Acrylic Liberation Front (formerly known as Turku-Espoo Acrylic Liberation Front [scroll down]) announces:

Puputsi, vielä ei ole liian myöhäistä. Tiedät kyllä. [Skrollaa alas]
Puputsi, it's not too late yet. You know. [Scroll down]

| (6) kommenttia - comments

06.07.2009

Maanantain kysymyksiä - Monday's questions

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä bloggaajaa..."

Ensimmäinen kysymys (ja pitkä johdanto):
Jos minulla olisi blogi nimeltä "Marjutin blogi" osoitteessa marjutinblogi.blogspot.com, sitä kutsuttaisiin "Marjutin blogiksi". Jos muuttaisin ja vaihtaisin samalla blogin nimeä ja minulla olisi blogi nimeltä "Ihkupalleroita" osoitteessa marjutinblogi.vuodatus.net, sitä kutsuttaisiin "Ihkupalleroita"-blogiksi tai ehkä "Marjutin Ihkupalleroita-blogiksi". Tätäkin blogia kutsutaan kai "Marjutin blogiksi" eikä "Katajala.netiksi". Modan sivusto on osoitteessa www.modalehti.fi ja sitä kutsutaan "Modan sivuiksi". Käspaikka oli aiemmin www.tkukoulu.fi-osoitteen alla ja sitä kutsuttiin "Käspaikaksi".

Siispä kysymys: miksi Ulla on poikkeus ja sitä kutsutaan usein osoitteen mukaan Ullaneuleeksi, vaikka Ulla on alusta alkaen ollut vain Ulla? (Miksi Ullan osoite on se, mitä on? Info-sivut kertovat.)

Toinen kysymys:
Bloggaanko seuraavaksi jotain kamalaa vai jotain kaunista?

Kuvassa villisian porsas, koska se vain on niin ihkusöötti. (Ja ei, kuvan valinta ei tarkoita, että haluaisin sanoa "senkin siat, kuinka kehtaatte kutsua Ullaa väärällä nimellä". Mainitaan nyt tämäkin selvyyden vuoksi.)

There are many things in the world that make me wonder. "Ooh, it makes me wonder..."

First question:
If I had a blog, people would call it by its name, no matter what it was. Different sites have names that differ from the web addresses and people call them by the names. It looks like there's one exception, though and it puzzles me. Ever since the very beginning Ulla has always been called Ulla. However, it is often called Ullaneule because that is what it says in the web address. Why?

Second question:
Shall I blog about something terrible or something pretty?

In the picture a wild boar piglet because they're ever so cute.

| (10) kommenttia - comments

04.07.2009

Turku 1439

Keskiaikaisilla markkinoilla Turku siirtyi ajassa taaksepäin 570 vuotta. Minä ajattelin siirtyä nyt ajassa taaksepäin viikon verran ja kertoa markkinatunnelmista.

On the Medieval Market Turku moved back in time for 570 years. Now I'm moving back in time for one week back to the market moments.

Istuimme hetken Pilvin kanssa Aurajoen rannalla ja mussutimme kalaa. Jussi otti kuvan eikä mennyt "ota vielä pari askelta taaksepäin" -halpaan. Hyvä niin.

We sat for a moment with Pilvi by the Aurajoki river and ate some fish. Jussi took the picture and did not fall for the good old "take some steps back" trick. That's good.

Herroja, narreja, possuja ja sotilaallisia lettuja - ja maailman aneemisimmat kuvatekstit.
Kings, fools, piglets and military pancakes - and the lamest captions in the world.

Rintalan tila oli tuttuun tapaan paikalla ja kun korissa oli houkutteleva lappu, mukaan lähti kaksisäikeistä karitsanvillaa 5 euroa per vyyhti. Vanhaa kunnon Canon EOSiaaniakin kehuttiin "keskiaikaisen näköiseksi kameraksi", kun muilla on vain pikkupokkareita ja se on ihan kunnon kokoinen kapistus. Canon kiittää!
Rintalan tila was there, as usual, and they had yarn on sale. I got some 2-ply lambswool for 5 euros per hank. My Canon the EOSian also got compliments as it was "medieval-looking" (that is, big) and not some small pocket-size point-and-shoot thingy. Canon says thank you!

Kasvivärjättyä lankaa oli myynnissä monessa kojussa ja työnäytösalueella porisi mielenkiintoisen värisiä liemiä padassa.
Vegetable dyed yarn was sold in many booths and interesting mixtures cooked in a pot on the work display area.

Juuli myi lankaa tällä kertaa Aboa Vetuksen vieressä ja vaikka kuva onkin nyt viimeisenä, kojulle piti suunnata melkeinpä heti ensimmäisenä. Käteen tarttuivat Kirkas syksy -villa-silkkisekoite (sukat? huivi?) ja Lady Chatterley -huivilanka myöskin villaa ja silkkiä. Pilvi, oliko tuo nyt se lanka, joka mun piti ostaa vai erehdyinkö pahasti? Niiden kanssa kuvassa myös karitsanvillaa.

Terveisiä myös vastaan tulleille Tuille, Laikalle, Outille (ja kotihiirelle!) ja sille miehelle, joka tiedusteli Kirjakahvilan edessä, puhummeko suomea, kun nautiskelimme virvokkeita ja keskustelimme ruokapaikasta ja tarjosi alle 25-vuotiaille tarkoitetun valokuvauskisan esitettä.

Juuli sold yarn next to the Aboa Vetus museum this time. Though the picture is the last one, her booth was the first target. I got some wool and silk blend in the Kirkas syksy colourway and some thinner wool and silk blend in the Lady Chatterley colourway (a shawl). In the same picture also the lambswool.

Greetings also to Tui, Laika, Outi and the guy in front of the Kirjakahvila cafe who asked if we speak Finnish and gave us a brochure of a photography contest for under 25-year-olds while we had some refreshments and discussed dinner plans.

| (3) kommenttia - comments

01.07.2009

Pertti


(Kuva / Picture: Jussi)

Ojensin tänään Pertille Heimon, Riitan ja kissan. Toimitus haluaa huomauttaa seuraavaa:
- kyyyyllä, olen aina asiallinen, juujuu
- kyyyyllä, kuva on otettu ennen Ullan viisivuotisjuhlia
- juu, paljosta muustakin pitäisi blogata, esimerkiksi Turusta

I gave Pertti the knitted Fingerpori characters Heimo, Riitta and cat today. The editor wishes to make the following comments:
- yeeees, I'm always very well behaved
- yeeees, this picture was taken before Ulla's five year party
- oh yes, I should blog of many things, for example Turku

| (7) kommenttia - comments

« kesäkuu 2009 | Blog | elokuu 2009 »