« helmikuu 2009 | Blog | huhtikuu 2009 »

27.03.2009

6-vuotisjuhlavalitus - 6th blogiversary complaints

This time only in Finnish. A brief summary: its my 6th blogiversary today. Hip hip hooray! A lot has happened, many many good things, but at the same time I have developed an identity crisis and wonder what to do.

Blogini täyttää kuusi vuotta ja kärsii identiteettikriisistä. On itsetutkiskelun aika. Tämä on samalla tuhannes Movable Type -alustaan siirtymisen eli vuoden 2005 alun jälkeen tehty postaus. Hip hip hurraa!

Kuudessa vuodessa tapahtuu paljon. Uusia neuleblogeja ei ehkä synny yhtä hirmuiseen tahtiin kuin aiemmin, mutta usein kuitenkin ja vanhat tutut porskuttavat edelleen. Kovinkaan moni neuleblogi ei ole lopettanut - ensimmäiset kuukaudet lienevät kriittisin aika ja jo vuoden ikään selvinneet blogit jatkavat todennäköisesti seuraavankin vuoden.

Entäs minä, mitä kuusivuotiaalle kuuluu?

Tämä blogi on vanhin. Se ei ole Blogilistan tilatuin, ei luetuin. Ei suosituin, mittasi suosiota millä tavalla tahansa, Blogilistan mittareilla tai palvelimen antamalla statistiikalla. Vierailijoita on keskimäärin 200 päivässä. Menneissä äänestyksissä blogi pärjäsi olemalla dinosaurus, ei olemalla viihdyttävin, opastavin, hauskin, näyttävin tai taitavin. Toiset suunnittelevat upeampia neuleita ja julkaisevat niitä mitä hienoimmissa paikoissa, kirjoittavat viihdyttävämpiä merkintöjä tai parempia tekniikkaneuvoja, antavat parempia vinkkejä, tekevät parempia linkkilistoja, kattavampia sanastoja, ottavat parempia kuvia, omistavat suloisempia blogikissoja, saavat enemmän kommentteja, mainetta ja kunniaa, pääsevät esille, ehkä kaupallistuvatkin... Oliko tuo kaikki arvattavissa? Kyllä ja ei. Neuleblogibuumia en osannut arvata, mutta kun se alkoi, blogien ja bloggaajien menestys oli vain ajan kysymys. Olihan ulkomaillakin käynyt niin, miksei sitten Suomessakin?

On helppoa olla paras, kun on ainoa. On suhteellisen helppoa olla hyvä, kun samaa asiaa tekee vain muutama. Uusia tekijöitä tulee kuitenkin koko ajan lisää, toinen toistaan parempia ja lahjakkaampia. Niin näidenkin kuuden vuoden aikana on tapahtunut.

Osaanko olla iloinen heidän puolestaan? Yritän ainakin. Olenko kateellinen? Kyllä. En. En tiedä. Muiden menestys ei ole minulta pois. Oikeastaan se on juuri sitä, mitä alunperin kaipasin: suomenkielistä neuleaiheista sisältöä nettiin, neuvoja niitä tarvitseville, inspiraatiota, vuorovaikutusta. Siitä huolimatta tunteeni ovat ristiriitaiset. Olen myös surullinen ja tunnen oloni tarpeettomaksi. Tuntuu siltä, että jäin jalkoihin, kun muut rynnivät takaa ja tekivät sen, mitä minä yritin tehdä, mutta paremmin ja sen lisäksi saivat aikaan vielä paljon muutakin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että aika on ajanut tämän blogin ohitse ja että olen vain tragikoominen kehäraakki, joka yrittää takertua menneisiin kunnian päiviin (jos niitä edes oli).

Ajattelin joskus kirjoittaa suuren kateellisuusmerkinnän, jossa kadehtisin kaikkia jotain merkittävää aikaansaaneita, mutta en saanut sitä aikaiseksi. Se lienee tyypillistä minulle. Lisäksi totesin, että en oikeastaan kadehdi ketään tai mitään saavutusta erityisesti ja tasapuolisesti kadehtiminen ei olisi onnistunut, koska olisin kuitenkin unohtanut jotakin oleellista. Keksin kyllä, mitä nimenomaan kadehdin: sitä, että muut saavat aikaan. Minä en saa aikaan. Yritystä on joskus, mutta sekin jää.

Yksi lempifraaseistani on "ei kukaan tule sua kotoa hakemaan". En vain opi tuota itse. Ei, kukaan ei tule hakemaan kotoa ja sano, että "tuossa, ole hyvä, tulisitko meille tekemään asiaa x tai y". Jos haluan saada jotain aikaiseksi, minun olisi tehtävä töitä sen eteen. Se on vaikeaa. Olisi paljon helpompaa, jos se legendaarinen Joku Muu löytäisi minut ja potkisi vauhtiin. Koska niin ei kuitenkaan käy, on kai parempi olla mussuttamatta. Koska en itse saa mitään aikaan, on turhaa ryhtyä väärinymmärretyksi neroksi ja mumista, että on se niin väärin, kyllä menee meikäläisenkin suuri lahjakkuus ihan hukkaan täällä kotona.

(Toim. huom: Kotoakin voidaan hakea. Sanoin eräälle miespuoliselle tutulleni vuosia sitten: "Ei, sun elämäsi nainen ei tule soittamaan sun ovikelloa. Kyllä sun pitää lähteä ulos sitä etsimään." Olin väärässä. Ko. mies toimi mm. kotikerrostalonsa isännöitsijänä ja tapasi sitä kautta uusia asukkaita. Myöhemmin kuulin, että hän oli hankkinut yhteisen kämpän samaan taloon muuttaneen naisen kanssa.)

Kysyn itseltäni, alisuoritanko tuttuun tapaani. Voisinko tehdä jotain toisin? Miksen jaksa suunnitella upeita palmikko-, kirjo- ja pitsineuleita, joita kaikki kehuisivat ja ihailisivat? Missä on minun hittineuleeni, jota kaikki tekisivät? Vakuutan itselleni, että eihän suunnitteluun tarvita kuin hieman perslihaksia ja kasa japanilaisia mallineulekirjoja. Uskottelen, että pystyisin siihen, mutta en vain saa aikaiseksi ja siksi neulon vain tylsiä perusneuleita. Sitten kysyn itseltäni, vaikuttaisiko se mitään. Lukijat ovat päättäneet jo suosikkinsa enkä pysty uskomaan, että järjestys yhtäkkiä muuttuisi mihinkään. Sitten kysyn, onko sillä merkitystä. En osaa vastata. Ehkä. Ehkä ei. Ehkä en vain halua myöntää itselleni, että on.

Olin mukana perustamassa Ullaa. Se on varmaankin suurin saavutukseni, mutta nyt Ullassakin puhaltavat uudet tuulet ja uudet tekijät. Hassua. Samaan aikaan olen helpottunut siitä, että kaikki ei ole enää kiinni minusta, mutta tunnen myös mustasukkaisuutta enkä haluaisi päästää irti. Uudet tekijät ovat omaksuneet hyvin Ulla-filosofian: harrastajalta harrastajalle, vapaaehtoisesti tekemisen ilosta. Sekään ei silti riitä. Kun Ulla on vakiintunut, vaatimukset ovat kasvaneet. Taustalta kuuluu soraääniä. Vihjaillaan, että jossain on joukko tyytymättömiä, jotka haluaisivat Ullasta jotain muuta, mutta eivät kerro, mitä. Tilaa ja tilausta uusille ja erilaisille neuleaiheisille verkkojulkaisuille kyllä on ja ne olisivat takuulla tervetulleita, kun Ulla jatkaa oman konseptinsa mukaan eikä ainakaan ihan näillä näkymin tee radikaaleja käännöksiä aivan eri suuntaan.

Mitä nyt? Mitä tästä eteenpäin? Jatkanko samaan malliin ja yritän olla marisematta muuten kuin kerran vuodessa synttärien kunniaksi? Deletoinko kaiken ja keksin jotain ihan muuta tilalle? Olisiko vaikkapa banjonsoittoblogi jotain, jossa voisin olla paras ja hienoin ja luetuin ainakin sen aikaa, kun olisin ainoa? (En osaa soittaa banjoa, mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin.) Kyllähän minä tiedän, että en ole luokattoman huono. Tiedän, että minulla on lukijoita. Tiedän. Siltikään en pääse eroon tarpeettomuuden tunteesta. Silti haluaisin olla parempi, suositumpi, menestyneempi, monipuolisempi. Neulebloggaajan elämä voi joskus olla kovin vaikeaa ainakin, jos siitä tekee itse sellaista miettimällä ihan liikaa.

Eikä elämä ole blogi. Blogi ei ole elämä. Elämä on tuolla ulkona. Menkää sinne.

| (60) kommenttia - comments

26.03.2009

Tylsää? - Boring?

Hetken aikaa oli tylsää, joten googlettelin sarjakuvia.
For a while I was bored so I googled for some cartoons.

Knitting cartoons / Cartoonstock
Knitting needle cartoons / Cartoonstock
The knitting cartoons / Cartoonistgroup

| (0) kommenttia - comments

25.03.2009

Visio - Vision

Sain vision. Tilasin lankaa. Mistähän saisi vielä aikaa ja energiaa?
I got a vision. I ordered yarn. Now, from where do I get time and energy?

| (0) kommenttia - comments

22.03.2009

Ulla 01/09

ulla0109.png

Ulla 01/09 on ilmestynyt! Tätä numeroa oli tekemässä valtavan suuri ja hieno ryhmä, joten lukekaa tekijät-sivu tarkkaan, kiitokset kuuluvat heille. Minä vain lusmuilin.

Ulla 01/09 is out! Thanks to everyone involved! Me - well, I just spent my time doing nothing.

| (0) kommenttia - comments

21.03.2009

Eheytyminen - Becoming whole

Varoitus! TitiTyyn sukkalankaklubin lanka postauksen lopussa!

Luulen, että alan eheytyä.
I think I'm starting to become whole.

Ostin Wienistä vyyhdin Araucanian Ranco Multya. Sittemmin muistin, että Rancon vyyhdissä on vähemmän metrejä kuin vastaavanlaisten ohuiden sukkalankojen vyyhdeissä ja -kerissä yleensä (344 m vs. 420 m). Stash Fine Yarnsin eli Celticoven alennusmyynnistä tilaaminen alkoi sittenkin tuntua fiksulta varsinkin sen jälkeen, kun huomasin, että siellä oli tarjolla samaa väriä.

Hämmentävää kyllä, tässäkin on vihreää.

I bought from Vienna a hank of Araucania Ranco Multy. Later I remembered that Ranco has less yardage than similar sock yarns (344 m vs. 420 m). Ordering from the Stash Fine Yarns a.k.a Celticove sale started to seem like a good idea especially after I noticed that they sell the same colourway.

Confusingly enough, this yarn is also partly green.

Kuvassa kaksi vyyhtiä Cascade Yarnsin Pastazaa: 50 % villaa, 50 % laamaa eli humanistimatematiikalla yksi 100 % laama.

Hamsterikuussa:
Jussi (kyllästyneenä siihen, että aina pitää rampata postiin hakemaan sitä sun tätä, esimerkiksi kamerakamaa): Mikset sä tilaa koskaan tavaroita mun duuniosoitteeseen?
Marjut: Hmm, niinkuin lankaa vai? Voisinpa tilatakin, kun hamsterikuu loppuu. (Naureskelee itsekseen ajatukselle.)

Maaliskuussa aiemmin:
Marjut: Ei, en mä osaa tilata lankaa! Pakko saada kamerakamaa!

Maaliskuussa myöhemmin:
Marjut (lukee Jussin Ullaan tulevan laamajutun): Ei hyvänen aika. Nyt tilaan kyllä laamaa ihan harjoituksen vuoksi. Jussi, minkävärisen pipon sä haluat?
Jussi: Mustan.
Marjut: Ja mikä sun duuniosoite olikaan? J...o...r... Zorbas?

Tällä viikolla:
Jussi: Mun lanka, ei sun! Tää tuli mun nimellä mun osoitteeseen! (Halaa lankapussia pihalla.)
Marjut: Otatko sä ton uusiksi kotona?
Jussi: En, sä otat kuitenkin kuvan blogiin.

In the picture two hanks of Cascade Yarns Pastaza, 50% wool and 50% llama which makes one 100% llama then, doesn't it?

Way back during the Yarn Hamsters month:
Jussi (bored of having to go to the local post office to pick up parcels, for example, camera stuff): Why don't you ever order things to my work address?
Marjut: Hmm, like yarn? I might as soon as the hamster month is over. (Amuses herself with the idea.)

Earlier in March:
Marjut: Oh no, I can't bring myself into ordering yarn! Must get camera stuff!

Later in March:
Marjut: Oh my goodness. I'll order some llama just for the sake of it. Jussi, what colour of a cap you would like?
Jussi: Black.
Marjut: And what's your work address again?

This week:
Jussi: My yarn, not yours! It's got my name and work address! (Hugs the bag of yarn on the yard.)
Marjut: Will you do that again at home?
Jussi: No way, you'll take a picture for your blog then.

Ennen sukkalankapaljastuksia vielä puikkojen säilytyksestä nyt, kun muistan: Saija, nuo assistentin järkkäämät puikot ovat Ikean Flört-CD-kansiossa. Yhdelle sivulle mahtuu neljä CD:tä - tai kahdet puikot pussissaan.

TitiTyyn sukkalankaklubista saapui Koigu PMMP rusketusraitoineen... ja huumori senkun huononee päivän edetessä. Koigu KPPPM, 100 % merinovillaa, ihania pastellisävyjä, tykkään.

From the TitiTyy sock yarn club I got Koigu KPPPM, 100% merino wool, lovely pastel shades, me likey.

| (4) kommenttia - comments

18.03.2009

I'm going slightly mad

"It finally happened, I'm slightly mad - oh dear!"

Ruokalistassa lukee "Kolmen sipulinkeitto" (kyllä, juuri noin). Katson ruokalistaa maanantaina, tiistaina ja tänään. Ajatukseni on aina sama: "Toivottavasti se kolmas ei ole homejuustoa". Eikä siinä kaikki! Katsokaa, mitä ostin eilen Anttilasta keskusvaraston tyhjennysmyynnistä:

The menu says "Three onion soup". I look at it on Monday, Tuesday and today and each time my thoughts are the same, "I hope the third one is not blue cheese". And that's not all! Look what bought yesterday from the local department store:

Kyllä, se on vihreää. (75 % villaa, 25 % polyamidia, 3-3,5 mm puikot, 1,50 euroa per 50 g kerä. Italialaista. Värejä ainakin Sellon Anttilassa musta, luonnonvalkoinen, vaaleanpunainen, haalea beige, kyyhkynharmaa ja harmaaseen vivahtava sininen.) LISÄYS: Villapallo, langan tiheys on 26 s ja 33 krs / 10 cm.

Yes, it's green. (75% wool and 25% polyamide, 3-3,5 mm needles, 1,5 euros per 50 g ball. Italian. The colours available at least here were black, white, pink, blue, beige and gray.)

"I'm knitting with only one needle
Unravelling fast its true"

| (2) kommenttia - comments

14.03.2009

Blääh - Blah

Hyllyt pursuvat lankaa...
My shelf is packed with yarn...

...ja kirjoja.
...and books.

Assistentti on järjestänyt puikot.
The assistant has organised the needles.

Lankakaupoissa on toinen toistaan houkuttelevampia lankoja ja tarjouksia.
Yarn shops have ever so tempting yarns and offers.

Mutta ei. Elämästä on kadonnut hauskuus ja langan ostamisen ilo. Kyttään kamerakaupassa turistizoomin hintaa, koska turistizoomi olisi matkalla kätevä eikä Long Island Ice Tea- ja oluenryystämiskuvien tarvitse olla kovinkaan laadukkaita. Viime viikolla zoomi maksoi yhtenä päivänä noin 440 euroa, seuraavana päivänä aamulla 432 euroa ja iltapäivällä 492 euroa. Sitten se loppui. Uuden erän saavuttua hinta oli 498 euroa ja nyt se nousee tasaisesti noin kaksi euroa päivässä. Viimeisin lukema on 508 euroa. Hiphei.

Tuijotan tilitietojani ja mietin budjettia. Käyn lankakauppojen sivuilla ja lisään ostoskoriini edullisia ihanuuksia, joille olisi suunnitelmakin. Katson loppusummaa: 50 euroa, 100 euroa. Suljen selaimen. 100 euroa on jo viidesosa zoomin hinnasta ja hiuksetkin pitäisi ehkä ennemmin käydä leikkauttamassa, lankaa riittää kyllä... Jussi sairastaa ja ostan töistä tullessani Kaisan Cafésta tarjouspullan, koska kahvilan pullat ovat hyviä ja puoli kuuden jälkeen ne saa puoleen hintaan. Bussissa tunnen syyllisyyttä - toki Jussi on pullansa ansainnut ja se maksoi vain 50 senttiä, mutta tuo 50 senttiäkin olisi auttanut hitusen zoomin hankinnassa.

Olen pilalla. Apua.

I have lost the joy of buying yarn. I keep on following the price of a superzoom in an online camera shop: 440 euros one day, 432 euros in the morning and 492 euros in the evening the next, then it's sold out and the price rises to 498 euros after a new lot arrives to the store, then it costs 2 euros more each day, 508 euros today. I know, you cannot expect a great quality from a superzoom but the pictures of me drinking Long Island Ice Tea and Jussi drinking beer don't require a high end lens. The lens just would be handy.

I look at the balance of my bank account and think about my budget. I go shopping online and add bargain yarns to my cart: 50 euros, 100 euros. I look at the sum and close the browser. 100 euros would be one fifth of the zoom price and I could use a haircut, I do have a lot of yarn... Jussi's home sick and I drop by at a café on the way home from work and buy him a bun because they're good and sold at half price after 5.30 PM. In the bus I start feeling guilty -- of course Jussi has deserved his bun and it cost only 50 cents but still I keep thinking that it's 50 cents less for the zoom lens.

I'm ruined. Help.

| (5) kommenttia - comments

09.03.2009

Keltainen - Yellow

"Sataa lunta, sataa lunta, sataa paljon, paljon lunta." Kotimatkalla tuli mieleen lapsuusajan rallatus. Siskoni taisi lauleskella tuota useinkin, niin elävä muistikuva siitä oli. (Minä en myönnä mitään! Myönnän vain loistavan Nalle Luppakorvalle omistetun laulun). Korttelin päässä soi jäätelöauto. En singahtanut.

Ravelryn Lankalaatikko-ryhmässä syntyi ajatus keltaisten sukkien yhteisneulonnasta. Pudistelin kotiin tultuani lumikinokset niskastani ja kaivoin sukkalankalaatikkoani - ja tätä sieltä sitten löytyi:

"It is snowing, it is snowing, it is snowing a lot." On the way home I remembered that melody from my childhood. I think my sister used to sing so, and I think she sang that a lot because the memories were so vivid. (I won't admit a thing!) A block away the ice cream van chimed. I did not go.

In Ravelry's Lankalaatikko group people came up with the idea of yellow sock knit-along. I brushed off the snow from my shoulders and dug my sock yarn box - and look what I found:

Eiku.
I mean.

Punaisten ja maanläheisten värien seasta löytyi keltaisiakin sävyjä (kuvassa myös pakollinen pönöttävä kissa):
Among the reds and the Earth tones I found some yellow (pictured with the mandatory cat standing on the way):

Koska joskus tähänkin blogiin pitää saada daideellisuudda ja kyldyyriä, esittelen lopullisen lankavalinnan uuden tähtisuotimeni kanssa: Wollfactory Magic! Tadaa! Muut ovat aurinkoisen keltaisia, minä roikun mukana appelsiinisen-mandariinisen-klementiinisen-muunvastaavansitrushedelmäisen oranssina.

Because sometimes you have to be artsy-fartsy, I introduce the final yarn choice with my new star filter: Wollfactory Magic! Ta-dah! The others will be sunny and yellow, I will be citrusfruity and orange.

Lopuksi teemaan sopivaa musiikkia. Olkaa hyvä, maestro!
As a finale, music to match:

| (2) kommenttia - comments

04.03.2009

Kollektiivinen neuletajunta - Collective knitting consciousness

Kollektiivinen neuletajunta on kumma juttu. Samaan aikaan eri paikoissa neulojien päähän plopsahtaa samanlaisia ajatuksia ja sen seurauksena syntyy samanlaisia neuleita tai ainakin hyviä aikomuksia samankaltaisista neuleista. Kuinka se on mahdollista?

Vannoutuneena Trekkienä olen tietenkin sitä mieltä, että jossain vaanii lankavyyhdin muotoinen emoalus. Kun pahaa-aavistamaton ihminen tarttuu kaupassa ensimmäisen kerran lankakerään, hänen taaksensa ilmestyy puikoilla varustautunut neuleasuinen iskujoukko, joka raahaa ihmisparan lankahyllyn taakse. "Vastarinta on turhaa. Sinut sulautetaan. Oletko kuullut Ullasta?" Sen jälkeen kyseinen ihminen kuulee muiden neulojien äänet päässään, ryhtyy lukemaan ainakin kolmeasataa neuleblogia noin alkajaisiksi, ymmärtää, että lanka X on hyvää ja että merkkiä Y kannattaa välttää ja että nettikaupassa Z on nyt parhaimmat tarjoukset ja että kaikki neulovat tällä hetkellä suunnittelijoiden A, B ja C neuleita, ellei sitten suunnittele neuleitaan itse, jolloin kannattaa hankkia kirjat Ä ja Ö.

Mitä, eikö se menekään niin? Hitsinhitsi. Onko tuo vain usean päivän tahattoman paaston aiheuttamaa harhaa pienessä mielessäni?

Välikevennys:
Hehän ovat kuin kaksi marjaa: Takku ja hapsulanka.

Kollektiivinen neuletajunta - ainakin minulle - on se ilmiö, kun ainakin kaksi neulojaa keksii samaan aikaan saman(kaltaisen) neuleidean ja siitä keskustellessaan he toteavat "mutta mä mietin ihan samaa!". Se ei ole kopiointia, plagointia eikä vaikutteiden saamista ja ottamista, vaan sitä, että aivan sattumalta molemmat ajattelevat neulovansa esimerkiksi miehelleen paidan, jossa Ranskan vallankumouksen aikaan vapaus johtaa kansaa barrikadeille. Joskus ideat ovat hyvinkin yksinkertaisia, esimerkiksi palmikon asettelua tietyllä tavalla, mutta ei ideoiden monimutkaisuus teekään kollektiivisesta neuletajunnasta kiinnostavaa. Kiinnostavinta siinä on sattumanvaraisuus. Ainakin minä pidän yhteensattumista ja yritän ottaa niistä kaiken irti. Ne ovat ihanan hämmentäviä ja osoitus siitä, että universumilla on huumorintajua.

Kollektiivisen neuletajunnan ikävä puoli on se, että jos ja kun samankaltaiset neuleet tulevat julkisuuteen, kyyninen syyttävä sormi saattaa osoittaa myöhemmin työnsä julkistanutta ja huutaa "kopioija, tekijänoikeuksien rikkoja!". En tietenkään ole sinisil... paitsi että olen. Hups. Joka tapauksessa en nyt puhu kopioinnista ja toisen työn hyödyntämisestä jopa taloudellisesti, vaan pelkästään niistä tapauksista, kun samankaltaisuus on rehellisesti pelkkää sattumaa. Toisen työn luvattomasta hyväksikäyttämisestä on syytäkin huomauttaa, mutta turhan kärkkäästi esitetyt syytökset voivat osua harhaankin. (Ei, en ajattele nyt mitään tiettyä tapausta, spekuloin vain yleisesti.)

Englanniksi sanotaan "great minds think alike" eli "suuret mielet ajattelevat samalla tavalla". En nyt keksi vastaavaa sananlaskua suomeksi, vaikka sellainen saattaakin olla. Kollektiivinen neuletajunta on osoitus suurista mielistä, jotka ajattelevat samalla tavalla - ja nyt yritän kytkeytyä osaksi sitä, jos tauti helpottaisi ja saisin jotain neulottuakin eikä minun tarvitsisi vain paasata täällä.

The collective knitting consciousness (or brain) is an odd thing. Knitters think of the same things at the same time in different places and as a consequence, they create similar knitted things or at least good intentions of making similar knitted things. How is that possible?

As a devoted Trekkie I think that there is a mother ship shaped like a hank of yarn. When an unsuspecting person grabs a ball of yarn in a shop, a swat team wearing knitted outfits and armed with knitting needles appears behind her and drags the poor person behind the yarn shelf. "Resistance is futile. You will be assimilated. Have you heard of Ulla?" After that the person starts hearing the voices of other knitters in her mind, starts reading at least 300 knitting blogs for starters, understands the goodness of yarn X and that she should avoid brand Y, that the online shop Z has the best offers at the moment and that everyone is knitting something designed by A, B and C unless they design their knits themselves and then you should buy books Ä and Ö.

What, it's not like that? Damn. Is that just an illusion I created in my mind after several days of unwanted fasting?

Something completely different in between:
They're spitting images: Takku the cat and eyelash yarn.

The collective knitting brain is --at least to me-- the phenomenon when two (or more) knitters come up with the same or similar idea at the same time and when they discuss it, they realise that they were thinking of the same thing. It's not copying or plagiarism nor taking influences. It's when the knitters think of, for example, knitting the husband a French revolution inspired sweater in which freedom leads the people to the barricades. Sometimes the ideas are simple, for example, placing cable in a certain way, but it's not the complexity of the ideas that makes the collective knitting consciousness so interesting. The randomness and coincidenciality are what makes it interesting. At least I like coincidences and try to get the most out of them. To me they tell that the universe has a sense of humour after all.

The downside of the collective knitting consciousness is that when and if the similar knitted things are published, a cynical finger may point at the latter thing and scream "copycat, copyright infringement". I'm not that naïve that I would count all similarities as coincidences but I'm not talking about copying and taking advantage of someone else's work even financially, that's another thing. I'm concentrating on the coincidences now. You should definitely take action if someone else takes advantage of your work with no permission, however, sometimes it seems that some accusations are too hasty and made in vain. (No, I'm not thinking of anything particular at the moment, just speculating.)

Great minds think alike. The collective knitting consciousness is a proof of that. Now I try to plug myself into it and hope that this sickness would pass and I could get something knitted and save you from my rants.

| (5) kommenttia - comments

01.03.2009

Bonuslankaa - Bonus yarn

Kuuluin viime vuonna TitiTyyn sukkalankakerhoon - oi niitä ihanuuksia! Viimeisen langan kanssa kävi kuitenkin kämmi: valmistaja toimitti ei-superwash-lankaa ja siitä hyvästä me saimme vielä yhden vyyhdin lisää hyvityksenä. (Suokaa anteeksi hämäläisyyteni, tämä tapahtui jo jonkin aikaa sitten.)

I belonged to the TitiTyy sock yarn club last year and the yarns were lovely. There was a slight mishap with the last yarn, though: the manufacturer had delivered non-superwash yarn. As a compensation, we got one extra hank of yarn. (This happened a while ago. Please forgive my slowness. It's genetic.)

Fleece Artist Trail Socks. Ihania tummia sävyjä. Kiinnostavan bokéhin tarjoavat rasvaiset tahmatassuni.
Fleece Artist Trail Socks in lovely dark shades. The interesting bokéh offered by my greasy hands.

Fiilistelen lankaa täällä, koska en päässyt Helsingin kädentaitomessuille Wanhaan Satamaan. Olisin voinut rynniä sinne purkamaan hamsterikuun aikana kertyneet angstit (joita ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon), mutta ei. Sain vatsataudin, kovin omituisen vatsataudin. Viime viikolla se jo varoitteli nipistelemällä. Töihin pääsin, mutta illat kuluivat elpyessä, sitten olo parani ja nyt viikonlopun kunniaksi olo paheni. Eilen nukuin koko päivän, nyt elämä alkaa ehkä voittaa. Mitään inhorealistisia yksityiskohtia hassunhauskoista kehoni tuotoksista en voi jakaa, sillä niitä ei ihmeemmin ole ja vatsanväänteistä ja ruokahaluttomuudesta nyt ei kovinkaan paljon saa runoiltua... Voi voi.

I just look at the yarn here because I missed the handicrafts fair in Helsinki. I could have rushed there to cure all the anxiety I got during the Yarn Hamsters month (which is not much), but no. I got a strange bug in my stomach. It did warn me last week by pinching every now and then. I was able to go to work but I spent the evenings all tired, then I got better and now conveniently on the weekend the bug hit me again. Yesterday I slept all day, today I feel better. I cannot share any disgusting details of the products of my body because there are not many. My stomach just aches and I have no appetite. You cannot get much out of those, can you?

Jos sanoisin, että tuo kuva on tältä viikonlopulta, huijaisin. Se on viime viikolta. Takku lähti Jussin kanssa Kouvolaan hiirestämään, tosin sen aika on kuulemma kulunut siihen, että se vipeltää tohkeissaan ympäriinsä eikä saalista ole vielä kertynyt. Täällä kotosalla muut kissat eivät sen kummemmin piittaa yhden poissaolosta ja lähinnä tallovat minua ohimennessään ja rapsutuksia hakiessaan.

If I told you that this picture is taken this weekend, I'd be lying. It's taken last week. Takku travelled with Jussi to Kouvola to catch some mice though I've been told that he's just been busy running around and has not caught anything yet. Here at home the rest of the cats do not mind the absence of one and just stomp on me when they want to be petted.

| (1) kommenttia - comments

« helmikuu 2009 | Blog | huhtikuu 2009 »