« syyskuu 2008 | Blog | marraskuu 2008 »
Ei sisällä neulonta-asiaa, vaan kamerakännykkätaidetta.
Does not contain knitting-related content but phone camera art.
Sade taukosi hetkeksi ja jäimme töissä tuijottamaan ikkunasta ulos ja spekuloimaan, olisiko sateenkaaren päässä ruukullinen kultaa... (Vartissakin oli tästä uutinen.)
The rain stopped for a moment and at work we stared out of the window and pondered whether there would be a pot of gold at the end of the rainbow or not...
Neule? - On.
Neulekirja? - On.
Kaukosäädin? - On.
Ruokaa ja juomaa? - On.
Something to knit? - Check.
Knitting book? - Check.
Remote control? - Check.
Food and drink? - Check.
- Niiiiin, mitäs sinä sitten ajattelit tänään tehdä?
- Yeah, what did you think you'd do tonight?
Sain viimein ostettua Lizbeth Upitisin Latvian Mittens -kirjan (malleja Ravelryssa). En tiedä, miksi pähkäilin kirjan ostamista näin pitkään - johtuisiko se sitten siitä, että en oikeastaan neulo lapasia enkä kirjoneuleita, vaikka kirjoneuleista pidänkin. Mene ja tiedä. Neulonnan historia ja perinneneuleet kiinnostavat kyllä ja siksi kirja onkin mainio opus taustatietoineen kaikkineen. Lapasetkin olivat toki varsin upeita, oijoi.
Nyt tulevan Ullan kimppuun, pitäisi suunnitella leiska ja säätää CSS kuntoon ja aloittaa ohjeiden taittaminen... Niin, ja neuloa oma neule loppuun. Ostetaan lisää aikaa! Sillävälin tarjolla on vanha linkki pikauusintana: latvialaisia sormikkaita.
I finally managed to buy Latvian Mittens by Lizbeth Upitis (patterns in Ravelry). I don't know why it took this long - could it be that I hardly ever knit mittens or do coloured knitting though I admire it very much... Well, you just can't tell. However, I'm interested in the history of knitting and traditional knits, so the book was quite a good buy with all its background information. The mittens were also magnificent, oh my.
Now it's back to the next Ulla, I should think about the new layout and fix the CSS and start working on the patterns. I should also finish my own pattern. Where could I buy time? Meanwhile, an old link revisited: Latvian gloves.
Kävimme lauantaina Helsingin kirjamessuilla. Odotin tapani mukaan eniten antikvaarista osastoa, koska sieltä saattaisi löytyä kiinnostavia neulekirjoja. Tänä vuonna anti oli kuitenkin huonoa: ruotsinkielinen kirjoneulesormikaskirjanen napattiin aivan nenän edestä (eikä kirjamessuilla ole kohteliasta taklata toisia, eihän?) ja toiselta osastolta löytyi Korsnäsin villapaidoista kertova vihkonen.
We went to the book fair in Helsinki on Saturday. I looked forward to going through the used books section because you might find interesting knitting books from there. This year I had only a little luck, though: a booklet of stranded knitting gloves in Swedish was found by someone right in front of me (and you're not supposed to tackle other people at a fair, are you?) and from another stand I found a leaflet on Korsnäs sweaters.
Uusien kirjojen puolelta en odottanut ihmeempiä, koska mitään kiinnostavia neulekirjauutuuksia ei ollut tiedossa. Ostinkin vain Hugleikur Dagssonin "Onko tämä muka hauskaa" -kirjan ja jonotin 20 minuuttia saadakseni siihen omistuspiirroksen - ja hämmensin kirjailijaa kiittämällä islanniksi. Samaan aikaan Jussi haahuili ties missä ja haki Jari Tervon nimmarin ja haahuili edelleen... Saldona olikin vain noin puoli metriä kirjoja.
Lopuksi vielä action-kuva, ettei tämä apaattinen merkintä nukuta ketään ennen aikojaan.
I did not expect much from the new books because there were no interesting new knitting books I wanted to see. I just bought Hugleikur Dagsson's "Is this supposed to be funny" book and waited for 20 minutes to get it signed - and I confused the author by thanking in Icelandic.
I'll finish this with an action shot so this apathetic entry does not make you fall asleep before your bedtime.
EDIT
Näin tämän Maria Menan videon tänään telkkarista. Eikö noin puolentoista minuutin kohdalla oleva pinkki puku olekin tehty lankavyyhdeistä?
I saw this Maria Mena video on TV today. Isn't the dress she's wearing at approximately 1:30 made of hanks of yarn?
TitiTyyn yllärivärisukkalankaklubin toinen lähetys saapui maanantaina. Lisää linkin jälkeen, ettei lankaansa mahdollisesti vielä odottavien yllätys mene pilalle.
The second yarn in surprise colours of the TitiTyy sock yarn club arrived on Monday. More info after the link so that I won't ruin the surprise for those who still might wait for their yarn.
Yllätys yllätys, lanka on vihreää! (Niin, se todellakin oli yllätys, niinkuin sen pitikin olla.) Se on kirkasta limen- ja ruohonvihreää, jonka mukana on hitunen keltaista. Hyvänen aika! Melkein sokaistuin ensin, niin kirkasta lanka oli. Kunhan sain kaivettua esiin aurinkolasini, pääsin tutustumaan siihen tarkemmin. Lanka sisältää villan lisäksi bambua ja mohairia, kuituja, joita en ihan heti ainakaan itse osaisi yhdistää enkä ainakaan sukkalankaan. Se tuntuu kuitenkin toimivan, langassa on mohairin pörröisyyttä, mutta se ei silti tunnu höttöiseltä. Mohair on myös lämpöistä ja lämpöiset sukat ovat aina hyvä asia.
Nyt pitäisi vielä sopeutua siihen, että lanka on vihreää. Voisin neuloa tästä Jussille sukat, ellei langan mohairin ja miesten sukkien yhdistelmä epäilyttäisi. Myönnänkin olevani rajoittunut ihan kaiken suhteen ja menen nurkkaan häpeämään.
Kuvassa myös uusi manikyyrini kannatuksen vuoksi ja kontrastiksi.
Surprise, surprise, the yarn is green! (Yes, it really was a surprise as it was supposed to be.) It's bright lime and grass green with a hint of yellow. Oh my gosh! I was almost blinded by the yarn, so after digging out my sunglasses I got to know it better. In addition to wool, the yarn consists of bamboo and mohair. That's a fibre combination I would not think of first and not in sock yarns. It seems to work, though. The mohair has a small halo, yet the yarn does not seem too fluffy. Mohair's also warm and warm socks are always a good thing.
Now I just have to adjust to the yarn being green. I could knit socks for Jussi but somehow the mohair in the yarn and men's socks don't seem to match, at least to me they don't. I admit to being limited when it comes to just about everything and go stand in the corner.
In the picture also my new manicure just for the sake of it and as a contrast.
Pahoittelen huonoa kuvaa, valkoisesta neuleesta on hankala saada illalla salaman kanssa hyvää jälkeä. Toisaalta neuleen epätasaiset osat eivät myöskään erotu kovin hyvin... Pahoittelen myös mallin vyötärömakkarakerrostumaa, joka erottuu vähän liiankin hyvin. Köh.
I apologize for the bad photo, it's hard to take a picture of white fabric when it's dark and you have to use the flash. On the other hand, you cannot see when the knitting's uneven. I also apologize for the model's fat waist which you can see too well. Ahem.
Hetkittäin epäilen, tuleeko neuleesta kiva. Ainakin sen langanpätkät ovat kivoja... (Etsi kuvasta kissa.)
At times I doubt myself and wonder whether this will be nice. At least the yarn ends are nice... (Find the cat in the picture.)
- Anna!
- Gimme!
Viime aikoina kommentteihin on tullut paljon kysymyksiä siitä, kuinka monta kissaa meillä on. Niitä on kertynyt yhteensä neljä kollipoikaa. Koska neulerintamalta ei ole paljoakaan uutta, ajattelin esitellä kissat.
Lately I've gotten comments asking how many cats we have. The answer is four. I thought I'd introduce the cats now as there's nothing new from the knitting front. If you'd like to read this in English, leave me a comment and I'll translate.
Vasemmanpuoleinen kuva vasemmalta oikealle: taempana Maxi (valkoinen läntti nenällä) ja Mini, edempänä Takku ja Frank; oikeanpuoleinen kuva samoin vasemmalta oikealle: Maxi, Frank, Takku, Mini
The picture on the left, from left to right: at the back Maxi (with the white spot on the nose) and Mini, in the front Takku and Frank; the picture on the right also from left to right: Maxi, Frank, Takku, Mini
Sinitabby Frank on alunperin minun ja kissoistamme vanhin, syntynyt elokuussa 1994 Vaasassa. Syntymäpäiväksi päätettiin tutun tanskandogin kunniaksi 3.8., koska se on riittävän lähellä. Tarkka päivä ei ole tiedossa, sillä Frankin emo vain ilmaantui erään perheen rakennukselle ilmeisesti salamatkustajana auton kyydissä ja pyöräytti sinne yllätyksenä neljä pentua. (Valitettavasti Frank ei perinyt emonsa matkailugeenejä, vaan voi autossa hyvin, hyvin, hyvin huonosti.)
Ärmättävä vanha herramme tunnetaan myös nimillä Frankenstein, El Franco, Pupuli ja Il Pupulino. Ärmätyksestään huolimatta Frank suvaitsee kyllä muita kissoja, kunhan muut kissat jättävät hänet rauhaan. Reviiritietoinen Frank ei ole, sillä jo Vaasassa asuessaan Frank kutsui naapurin Oskari-pojan meille syömään ja leikkimään ja totesi vain, että kunhan Oskari tuosta pistelee vanhat sapuskat nassuunsa, hänelle tarjoillaan sitten uutta ja tuoretta mutusteltavaa. Frank on vain jäyhä - tosin tarina kertoo, että joinain harvoina hetkinä tuon äreän pohjalaiskollin on nähty nuolaisevan Miniä tai Maxia korvan takaa.
Frank on myös hellyydenkipeä ja herttainen. Jos ja kun Frank päättää jämähtää syliin, siitä ei nousta ainakaan tuntiin tai puoleentoista, ettei kissa pahastu.
Frankin vahvuuksiin kuuluu joskus jopa vainoharhaisuuteen menevä looginen päättelykyky. Frank osaa teleportata toiseen ulottuvuuteen varsinkin kantokopan ilmestyessä esille ja on tarpeen vaatiessa myös sinnikäs. Eräänä yönä yritin nukkua, mutta kissa päätti olla asiasta eri mieltä:
Frank (raapii ovea) Raap raap, raap raap.
Minä (kääntää kylkeä): Mmmmh.
Frank (raapii lujempaa): Raap RAAP, raap RAAP.
Minä (kääntää kylkeä protestinomaisesti ja toivoo, että kissa olisi hiljaa): Mmmmmh.
Frank (venyy pitkin pituuttaan ovea vasten ja raapii todella lujaa): RAAP RAAP, RAAP RAAP!!!
Minä: Ole nyt jo hiljaa!!!
Frank (hyppää sänkyyn): Hur hur, hur hur. Nyt, kun satut olemaan hereillä, rapsuta leuan alta!
Lisäksi Frank osaa antaa tassua pyydettäessä ja keksinyt, että se toimii, vaikka ei pyydettäisikään - kissa onkin opettanut minut antamaan namin aina, kun se pöydänkulmalla nököttäessään tarjoaa tassua.
Frank pitää perunalastuista ja Fazerin sinisestä, mutta ei saa enää herkutella niillä (ainakaan kovin usein), sillä Frank on ollut virtsakivien takia pari vuotta erikoisruokavaliolla. Paikallinen eläinlääkäriasema ei löytänyt toistuvista tutkimuksista huolimatta mitään, joten lopulta paikat menivät tukkeeseen ja kissa jouduttiin viemään päivystykseen ja yöksi teho-osastolle. Sen jälkeen kissaa on pikkuhiljaa hoidettu kuntoon, mutta ainakaan vielä Frank ei ole palannut aivan entiselleen ja vaikuttaa aremmalta kuin ennen.
Neulomisen saralla Frank pitää matalaa profiilia. Lanka kiinnostaa joskus, mutta yleensä Frank tyytyy tarkkailemaan. Frankin blogikissauran kohokohdat:
01.09.2007: Messuterveiset
02.08.2008: Lankapesä
Frakkipukuiset Mini ja Maxi ovat alunperin Jussin kissoja. Veljekset kuin pölvästit ovat syntyneet Karjaalla ystävänpäivänä vuonna 2000. Niiden emo on Cornish Rex ja isä mustavalkoinen maatiaiskissa nimeltä Maikki. Maikki otettiin emon seuraksi ja jonkin ajan kuluttua Maikki olikin seitsemän pennun ylpeä isä. Cornish Rex -perimästään huolimatta Minin ja Maxin viikset tai turkki eivät ole kiharia ja mustavalkoisesta turkista huolimatta Mini ja Maxi ovat kissamaailman blondeja, hyväntahtoisia ja seurallisia hömelöitä.
Mini oli pentueen pienin, mistä nimikin. Sittemmin kollinrohjake on ottanut vahingon takaisin ja painaa nyt 8-9 kg. Kissa tunnetaan myös nimillä Minimaalinen, Styranki ja Hellyys ja Rakkaus. Joskus kutsun Miniä myös Mihmiksi ääntelyn mukaan: koostaan huolimatta Mini naukuu sopraanoa ja sanoo kimeästi "mih, mih" ja "iu, iu".
Minin persoona on vaihteleva. Joskus kissa on itse hellyys ja rakkaus ja sylissä kehräävä onnellisuuteensa sulava karvapallero, joskus taas styranki, joka mätkii muita kissoja tassulla päähän ja lössähtelee päälle. Pesuhetket veljen kanssa tuppaavat usein päättymään siihen, että toinen puree toista kaulasta ja sitten juostaan, painitaan ja nyrkkeillään. Mini on usein tohkeissaan ja pitää aina hyvin paljon kaikesta. Eniten Mini rakastaa ehkä Jussia - tai tonnikalaa tai Jussia, joka tarjoilee tonnikalaa. Kotiin saapuvia ihmisiä tervehtii usein sohvapöydällä murmeloiva Mini, joka kurkottelee etutassuillaan: "Ota syliin!"
Syliin päästyään Mini harrastaa sylikiipimistä. Jos vieressä seisoo toinen ihminen, Mini kurkottaa, iukuu, ottaa tassuillaan kiinni ja kömpii sujuvasti seuraavaan syliin rapsutettavaksi.
Mini on herkkä ja mukavuudenhaluinen. Se kieriskelee tyytyväisenä pehmeällä sängyllä eikä tarkene mennä ulos parvekkeelle, jos lämpötila on alle +15 astetta. Kiipeilypuun päällä Mini loikoilee, jos se onnistuu hyppäämään sen päälle eikä rojahda vahingossa lattialle. Mini harrastaa myös chilien ja muiden kasvien hoitoa ja toivoo maailmaan enemmän rakkautta ja tonnikalaa. Rakkaus ilmenee erityisesti etäkehräämisenä: Mini saattaa istua metrin tai parin päässä ja kehrätä tyytyväisenä ihan vain sen takia, että olemme olemassa. Etäkehräämisen aikana on pidettävä etäisyys, sylikehrääminen on ihan eri asia.
Blogikissarintamalla Minin erikoisuus on langan ja neuleiden raahaaminen. Harva se päivä keskeneräinen työ on kannettu eteiseen, keittiön tai olohuoneen lattialle, joskus enemmän ja joskus vähemmän sotkussa. Minin uran kohokohtia:
04.03.2008: Tässä on raja
16.06.2008: Jälkipyykki
Maxi tunnetaan myös nimellä Maximus Kollimus. Maxi on laiskanpulskea, rento reggaekissa, joka ei pahemmin hätkähdä mistään, vaan lojuu selällään milloin missäkin, ellei ole syömässä tai kerjäämässä ruokaa. Maxin ja Minin erottaa siitä, että Maxin kirsussa on kolmionmuotoinen valkoinen läntti, Minillä on vain pieni kauneuspilkku. Maxin takatassujen polvisukatkin ovat lyhyemmät kuin Minin.
Maxi tekee mitä tahansa saadakseen herkkupalan, se on jopa oppinut "istumaan nätisti" (vain häntä värisee hieman) ja odottamaan nameja. Erityistä herkkua ovat kinkku, juusto, tonnikala, kissannamit ja melkein mikä tahansa, mitä toinen syö. Veljen lähestyessä Maxi ahmaisee äkkiä jopa tarjotut herneet ja paprikanpalat, ettei toinen vain saa niitä. Jos Maxille ei tarjota ruokaa, Maxi näykkäisee kyynärpäästä tai hyppää pöydälle ottamaan osansa.
Maxi on seurallinen ja tuttavallinen, jopa tunkeileva. Öisin Maxi nukkuu sängyllä tyynyn vieressä ja haluaa usein, hyvin, hyvin, hyvin usein pestä nukkuvan ihmisen naaman, kädet ja kainalot. Aamuisin Maxi osallistuu aamiaisen laittamiseen. Käymme joka aamu keskustelun aiheesta "ei, kissat eivät kuulu keittiön pöydälle". Aamiaisen aikana Maxi lojuu sanomalehden päällä ja vahtii, josko leivän päältä sattuisi löytymään pahaa-aavistamaton kinkunpala, jonka voisi napata.
Blogikissana Maxi on erikoistunut langan jäystämiseen (jopa poikki). Maxin uran kohokohtia:
09.08.2008: Blogikissojen kohtaaminen
06.08.2007: And I do my little turn on the catwalk
Havannan värinen Takku on alunperin anopin kissa ja kotoisin Anjalankoskelta. Se syntyi vuonna 2003 joskus maalis-huhtikuussa ja oli pentueen ainoa (puoli)pitkäkarvainen kissa. Anjalankoskella on sittemmin havaittu lukuisia Takku-klooneja, joten Takun isä on ehtinyt moneen paikkaan... Takku-klooneja on havaittu myös toisaalla Suomessa ja Saksassa, terveisiä vain! Takun varsinaista syntymäpäivää ei tiedetä, joten sitä vietetään aprillipäivänä 1.4.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten Takku tunnetaan myös nimillä Takkendaaleri, Touho, Touhotin, Pöyhö, Pöyhönen, Mörkö, Hinkuvinku ja "hei kissa, etkö sä kuule?", sillä Takku ei pahemmin jaksa reagoida yhteenkään nimeensä. Takku ei myöskään kiinnostu tonnikalapurkin ääntelystä tai kissannameista, mutta kinkkuviipaleet maistuvat kyllä. Ilmeisesti Takku haluaisi dreadlocksit, koska varsinkin kainaloiden harjaaminen on inhottavaa ja vihoviimeistä puuhaa.
Takku on ponteva ja touhukas ja pitää erityisesti parvekkeella istumisesta ja parvekkeen lattialla piehtaroimisesta jopa kylminä syyspäivinä. Jos ovea ei avaa tarpeeksi nopeasti, Takku komentaa. Takku ääntelee monipuolisesti, hinkuu ja vinkuu ja kuulostaa syliin nostettaessa vinkulelulta. Syynä tähän on se, että puolisen vuotta sitten Takulla todettiin astma, jonka kehittymistä on nyt seurattava.
Takku vieraili meillä aiemminkin ja pienen sekasorron jälkeen muut kissat sopeutuivat Takkuun, ensimmäisen yön jälkeen mitään dramatiikkaa ei ollut. Tämän vuoden tammikuussa Takku muutti luoksemme pysyvästi ja on oppinut (turhankin) nopeasti talon tavoille. Sanomalehden päällä makaaminen on joka-aamuinen huvi varsinkin, jos parvekkeen ovi ei aukene tai jos oven takana on tyhmä ja sateinen parveke eikä kaunis ja aurinkoinen parveke. Sänkyyn viereen Takku tulee harvoin, mutta sohvalle kyllä. Neulepuolella Takku harrastaa mm. langan ja puikkojen salakavalaa jäystämistä, varsinkin luxuslangat ja bambupuikot maistuvat.
Takun blogikissauran kohokohtia:
28.09.2008: Luxusta elämään
15.02.2008: Taas se postaa kissakuvia
- Hmm-mm-mmm, tässähän minä vain olen, suloinen ja pörhöinen kissa, en minä mitään...
- A-hmm-mm-mm, here I am, a cute and fluffy cat, minding my own business...
- Takku prkl, missä välissä sä jäystit langan poikki?! En huomannut ollenkaan. (Ajattelin myös kokeilla, olisiko vanhalla ja uudella langanpäällä samaan aikaan neulominen hyvä tapa jatkaa lankaa.)
- Takku, you bstrd, when did you chew the yarn and break it? I did not notice it at all. (I also thought to try and see whether knitting with the old and new yarn at the same time would be a good way to continue knitting.)
Digitoday, IT-viikko ja muut mediat raportoivat syyskuun alussa, että naiset ja humanistit valtaavat netin. Jei! Kaksi pistettä heti kättelyssä, olenhan nainen ja humanisti (pääaineena viestintätieteet).
Mutta oi ja voi, ei netin valloittamisesta tullut sittenkään mitään ja kovin lyhyeksi tämä jäi: "Edellisen tutkimuksen tapaan löytyi selkeä ikäraja, jonka ylittäneet käyttivät verkkoa selkeästi vähemmän. Nyt ikäraja oli 35." Koska täytän tänään 25 vuotta (+ 120 kuukautta), niin eipä kai tässä muutakaan voi. Se o lop ny. Hei hei, netti. Hei hei, kaikki. Olihan tämä hauskaa niin kauan kuin se kesti. Mitähän tässä ny sit tekisi?
The news told about a month ago that according to Swedish researchers women and people studying humanities are taking over the Internet. That's two points for me, I am a woman and I've studied communication. Yay me! However, the news also told that 35 years old people start to use the Net remarkably less. What can I do? I turn 25 (+ 120 months) old today, so I guess I it's time to go. It was fun while it lasted. Bye bye, Internet. Bye bye, everyone. Now, what am I supposed to do next?
Ha! Täällä olen edelleen! Kuvassa lahjat: pikkuveljeltä Fiona Ellisin Inspired Fair Isle Knits, pikkusiskolta uusi Coldplayn levy ja Jussilta Neil Gaiman & co:n 1602. (Neil Gaiman vaihtaa DC:stä Marveliin ja Ryhmä X 1600-luvulle!)
Ha! I'm still here! In the picture my gifts: from my little brother Inspired Fair Isle Knits by Fiona Ellis, from my little sister and the new Coldplay CD and from Jussi 1602 by Neil Gaiman and others. (Neil Gaiman moves from DC to Marvel and X-Men move to the 17th century!)
- Jos toi vaikka neuloisi ja sä jäystäisit lankaa, niin mä voisin pureskella puikkojen päätä ja noi kaksi voisi tarkkailla, eiks niin?
- If that one person would knit and you would chew yarn, then I could chew on the DPNs and those two could observe, right?
Kyyyyllä se etenee. Ihan tosi. Se on jo jakautunutkin. Juujuu.
Yes, yes, it's progressing. Really. It's been divided already. Oh yes.
Sitten vastauksia, etten ole ihan niin epäkohtelias moukka kuin miltä saatan vaikuttaa eli ensin kiitos kaikille kommenteista, niitä on aina mukava saada!
Titty, kuvassa ovat kaikki huushollin neljä kissaa. Sitä en tiedä, miksi neulojilla on kissoja - ehkä siksi, että kissat osaavat olla pehmoisia keriä ihan niinkuin lankakin? Meille noita vain kertyy (ihan niinkuin lankaakin), itse olen ottanut vain yhden ja nyt maukulaisia on nurkissa jo neljä.
Maddaleena, tervetuloa!
Hupsis, nyt on jo lokakuu! Langanostolakko etenee hyvin, tosin olen onnistunut sujuvasti suuntaamaan ostohimoni muualle eli käytännössä rahaa ei jää talteen laisinkaan. Ostin mm. kirjan:
Oops, it's October already! I haven't bought any yarn, however, I have managed to redirect my shoppind desires to other directions so smoothly that I haven't saved any money after all. I bought a book, for example.
Färsaarelaiset huivit ovat kauniita ja niiden muoto tuntuu kätevältä: huivi on hieman v:n mallinen, ei tavallinen kolmio ja sen keskellä on suorakaiteen mallinen osuus. Ne neulotaan niskasta alaspäin - se on suosikkitapani! Myrna Stahmanin Stahman's Shawls & Scarves -kirjassa on 14 färsaarelaiseen tapaan neulottua kolmiohuivia ja niihin sopivat kaulaliinat, jotka ovat myös kätevän oloisia: suorakaidehuivin keskellä on joustinneuleosuus. Lisäksi kirjassa on huivien taustaa ja tekniikkaosuus ja ohjeita oman huivin suunnittelua varten.
The Faroese shawls and scarves are beautiful and their shape seems to be practical: the shawls are slightly v-shaped with a rectangle section in the middle. They're knitted from the neck down - my favourite method! Myrna Stahman's Stahman's Shawls & Scarves includes 14 patterns for Faroese-style shawls and matching seamen's scarf patterns. The seamen's scarves also seem pratical, they have a ribbed section in the middle. In addition, the book includes information on the background of the shawls and the techniques and instructions for designing your own shawl.
Langanostolakosta huolimatta tänne saapuu lankaa. Vaihdoin amerikkalaisen Denisen kanssa lankaa: hän tarvitsi Rowanin Rowanspun Chunkya, jotta saisi neuleensa loppuun ja huomasi Ravelrysta, että minulla on sitä. Vaikka lanka ei varsinaisesti ollutkaan tyrkyllä, pitihän pulassa olevaa kanssaneulojaa auttaa. Vaihdossa sain Filatura di Crosan Wavea, mukavan rouhean oloista villa-silkkisekoitetta.
Despite the yarn diet, yarn arrives here. I traded yarn with Denise in the USA: she needed some Rowanspun Chunky and noticed in Ravelry that I have some. Though the yarn was not directly available for trade, I could not leave a fellow knitter in trouble. I got Filatura di Crosa in exchange, it's a nice wool and silk blend.
Luxus Wind -takki etenee jotenkuten. Kohta voin jakaa sen hihoihin ja etu- ja takakappaleisiin. Toistaiseksi lanka on tuntunut mukavan pehmoiselta eikä ole valitellut, vaikka olenkin joutunut purkamaan sitä aina ad hoc -suunnittelun pettäessä.
The Luxus Wind cardigan progresses somewhat. Soon I can divide it to the sleeves and the fronts and back. So far the yarn seems lovely and soft and it has not minded ripping that much though I have had to do that every once in a while when ad hoc designing fails.
