Marjut Katajala

Hola... tai olá! Terveisiä Barcelonasta!

Pääsenkin matkakertomuksen sijaan sujuvasti tilannekatsaukseen: viisivuotiaan blogin kehitys on suvantovaiheessa. Sen eri kehitysvaiheet muodostavat sopusointuisen kokonaisuuden, tosin satunnaisia kiukunpuuskia saattaa olla. Blogi on myös hyvin sosiaalinen ja arvostaa toisten blogien seuraa. Kyllä, tänään tämä blogi täyttää viisi vuotta ja opettelee tulemaan toimeen omillaan.

Otetaan sen kunniaksi kysely: mikä on ensimmäinen neuleblogi, jota muistat lukeneesi ja koska löysit sen? Onko jotain erityisiä neuleblogimuistoja, joita haluat jakaa?

Hola... or olá! Greetings from Barcelona!

Instead of a report from abroad, a quick recap: the five-year-old blog's development is going smoothly now. Its different periods of growing up have now formed a harmonious whole, thought there are some random bursts of anger at times. The blog is very social and appreciates the company of other blogs. Yes, today this blog turns five years old and learns to get by on its own.

Kuva / Photo: pdphotos.org via Wikimedia

Helsingin Sanomien pari viikkoa sitten julkaisema artikkeli sai pohdiskelemaan tätä blogia. Jutun mukaan neuleblogit ovat viihdettä - mikäs siinä. Jos viihdyt tämän blogin parissa, se kuulostaa minusta varsin hyvältä. Parempi niin kuin se, että raahautuisit tänne väkipakolla itkien ja hampaitasi kiristellen ja jupisisit, että on se niin väärin, mutta kun muutakaan ei ole. (Eri asia on tietysti se, jos tämä blogi onkin lemppariärsytysblogisi, siinä tapauksessa haluaisin mielelläni ärsyttää enemmän, haha.) Muuten en halua sen kummemmin provosoida enkä avautua elämän epäkohdista tai kertoa, että minä olen oikeassa, te muut olette väärässä Ettekä Todellakaan Ymmärrä, vaikka kyllähän teidän pitäisi oikeastaan jo parin ensimmäisen rivin jälkeen hurrata ja järjestää ilotulitus ja paraati ja kantaa banderolleja, joissa lukee: "Marjut on viisas", "Marjut on oikeassa" ja "Eläköön Marjut, hän on näyttänyt meille valon, kuinka en ole nähnytkään sitä aiemmin".

Tunnustan. Yritin pitää avautumisblogia. Yritin ottaa kantaa. Yritin kirjoittaa anonyymisti viisaita tai ainakin mukaviisaita juttuja ja lausua kuolemattomia sanoja. Yritin kaksikin kertaa, mutta ei siitä mitään tullut ja blogit kuolivat ennenkuin pääsivät edes vauhtiin.

En koskaan ajatellut, että haluaisin blogata jostakin ihan bloggaamisen vuoksi ja miettinyt, mistäpäs oikein bloggaisinkaan, hmm-mm-mm, taidanpa valita nyt mediaseksikkyyden / kantaaottavuuden / kansalaisjournalismin / sosiaalipornon tästä teemakseni ja aloitan. Ajatellaanpa siis aihetta nyt.

Mistä olisin voinut kirjoittaa? Omasta elämästäni? Ei se asioita rääpimällä olisi miksikään muuttunut ja tässä blogissa vilauttelen sitä jo ihan riittävästi. Ihmissuhteista? Niin, paitsi että jokainen hoitakoon ne omalla tavallaan, mikä minä olen neuvomaan ketään (ellei varta vasten kysytä) tai kertomaan, että kyllä kaikki on ihanaa, onnea ja auvoa tai ihan epistä ja maailma vaan potkii päähän ja Kaikilla Muilla käy paremmin flaksi. Uutisista ja ajankohtaisista asioista? Muut kommentoivat niitä jo paremmin ja osuvammin. Politiikasta? Poliittinen kantaaottavuuteni jää siihen, että tiedän, ketä äänestän tai ainakin mitä puoluetta äänestän. En tarvitse vahvistusta mielipiteilleni samalla tavalla ajattelevien keskuudesta enkä aio muuttaa mielipidettäni ennenkuin pitkällisen harkinnan jälkeen, sanoivat muut mitä tahansa tai perustelivat mielipiteensä miten äänekkäästi tahansa. Uskonnosta? Sama juttu. Olen jääräpäisesti samaa mieltä itseni kanssa ja se riittää. En keksisi kovinkaan pitkään mitään uutta sanottavaa, toistaisin vain itseäni. Olen äärimmäinen kultaisen keskitien kulkija, fanaattinen oman mielipiteen tuputus vain ärsyttää eikä todellakaan saa aikaan muutosta suuntaan tai toiseen, päinvastoin.

Siksipä bloggaan neuleista. Neuleet olivat ensin, blogi tuli sitten. Viisi vuotta sitten en ajatellut sekuntiakaan blogien viihteellistymistä tai osannut aavistaa tulevaa neuleblogivyöryä, ajattelin vain kirjata muistiin omia tekeleitäni omille sivuilleni. Äidilläni on tapana sanoa, että hukkaisin oman päänikin, jos se ei olisi kiinni harteillani, siksi ajattelin käyttää nettiä. Toistaiseksi vielä en ole onnistunut hukkaamaan Internetiä, mutta eiköhän sekin päivä vielä tule, joten tiedätte sitten, ketä syyttää.

Haluanko viihdyttää? Kyllä, nykyisin enemmän kuin aluksi. Haluanko opastaa tai valistaa kansaa? Kyllä sitäkin, tosin neulesanastoni ja suurin osa muusta materiaalista oli olemassa jo ennen blogia. Tämän blogin (ja nettisivujeni) ansiosta/syystä (ainakin osittain) meillä on myös Ulla, eiköhän se riitä minun osuudekseni valistus- ja opastusrintamalla.

Äidistä puheenollen, äiti on ahkera päiväkirjan pitäjä, minä taas en onnistunut koskaan kirjoittamaan päiväkirjaa kolmea päivää pidempään. Kun kerran siinä onnistuin, isä luki päiväkirjani ja naureskeli ajatuksilleni, joten siihen jäi sekin yritys. Se riipi herkkää teiniä, vaikka ajatukset eivät olleet kynsienpureskelua kummempaa. Nytpä sitten pullautan ajatukseni koko maailman luettaviksi, naureskellaan sitten yhdessä - ja toivon mukaan viihdytään. Ottakaahan synttärikakkua ja kippis!

An article about blogs in Helsingin Sanomat about two weeks ago made me think of why I blog and especially why do I blog about knitting. The article said that out of the 50 most popular blogs, 44 could be categorised as entertainment and of those 44 blogs many are knitting blogs. (This blog actually is 36th on the top list at the moment and there are some 20 knitting blogs before mine.) So, this is a knitting blog and therefore it offers entertainment. Woohoo!

Talking about entertainment, I do hope you find my blog entertaining, because I'd rather see you enjoying this than crying and moaning and tearing your hair off and forcing yourself to come back because there's nothing else available.

I tried to blog about other things, anonymously, I tried to say wise words or at least wannabe-wise words, but those blogs died out sooner than you could say "Publish entry". I just could not think of anything to say. My life? Well, that's what I talk about here at least to some extent. Relationships? I really cannot give any advice unless I am asked to, and I sure do not feel like telling how things should ideally be and what is bliss and what sucks and how Everyone Else is doing much better. News? There are other people who make wittier comments than I would ever do. Politics? I'm really not that interested and I have chosen my side. Religion? The same. I agree with myself and that's it. I prefer not going to the extremes and thinking before forming an opinion. However, once that is done, it takes time and effort to make me change it and I most likely won't do that anyway.

That is why I blog about knitting. However, knitting came first and blogging followed. First and foremost, I just wanted to log my projects. My mom always says that I would lose my head if it was not attached to my shoulders, so that's why I chose the net as the medium for my notes - I have not managed to lose the Internet yet, but if you realise someday that such a thing has happened, you know who to blame.

Do I want to entertain with my blog? Yes, nowadays more than earlier. Do I want to educate people with my blog? Yes. However, my knitting pages, the glossary and other information was there before I started blogging. It's not much what one person can do but I think my participation in the making of Ulla covers my share.

To sum up: have some cake and let me entertain you! Cheers!

18:15 | (47) kommenttia - comments

Neulojan pääsiäiseen kuuluvat tietenkin pääsiäistiput ja suklaamunat.
A knitter's Easter is Easter chicks and chocolate eggs.

Niin, pääsiäistiput ja suklaamunat, kyllä...
Easter chicks and chocolate eggs, yes...

... ja narsissit
... and daffodils

... ja uudet neuleet.
... and new knits.

Vasemmalla palmikkopaita KnitPicksin Telemarkista, puikkoina tietenkin KnitPicksin Harmonyt. Oikealla Tonava kaunoinen -pitsihuivi kaksinkertaisesta Yubinan kashmir-silkkisekoitteesta.
On the left a cabled sweater from KnitPicks Telemark on KnitPicks Harmony needles, of course. On the right Blue Danube lace scarf from Yubina cashmere-silk blend held double.

PS. Kun kissa on poissa... eiku... pöydällä... ja...
PS. When the cat is gone... I mean... on the table... and...

Niin.
Yes.

18:37 | (6) kommenttia - comments

Kuinka kalastelet sarkastisia kommentteja, osa 15

Neulojan mies (tulee huoneeseen): Mitä teet?
Neuloja (seisoo lankahyllynsä edessä ja tuijottaa satoja keriä): Etsin lankaa.

How to get sarcastic comments, part 15

Knitter's husband (enters the room): What are you doing?
Knitter (stares at her yarn shelf and hundreds of balls of yarn): I'm looking for yarn.

PS. Apua! Apua! Kaipaisin Tonava kaunoinen -tyyppisen iltapuvun, jonka kanssa sopisi suunnitelmissa oleva sininen pitsistoola... Katselin vaihtoehtoja netistä ja löysin budjettiratkaisuja, mutta en osaa päättää: minkä puvun haluaisin? (Toim. huom: olen 164 cm pitkä, persjalkainen ja hyvin syönyt.)

PS. I'm looking for a blue evening gown that looks like The Blue Danube. Some of the candidates are linked below, I just don't know what would be me.

Sea Blue Sequin Ruching Formal Ball Gown?

Graceful Ball Gown?

Spaghetti Ball Gown?

Tällaisen A-linjaisen (kuvasta poiketen sinisenä)?

...tällaisen etuhalkiollisen (sinivalkoisena)?

Ruusuja masun päälle (taivaansinisenä)?

Puffy Purple (sinisenä)?

...vai ehkä tällaisen, jossa sinistä pilkahtaisi vain mustan lomasta?

Tämä eBayn kaksiosainen?

Vai joku muu, mikä? Kunhan ei vain tämä organzaluomus...

17:06 | (9) kommenttia - comments

Lanka / Yarn: Opal Hundertwasser, in Variation nach Hundertwassers Werk 1430, Die Straße zum Sozialismus (kuva / pic)
Langan menekki / Yardage: alle 100 g / less than 100 g
Puikot / Needles: 2,5 mm bambusukkikset / 2,5 mm bamboo dpns
Silmukoita / Stitches: 72
Koko / Size: miehelle, kengännumero 44 / for a man, shoe size 44
Malli / Pattern: perussukka / basic sock

Kommentit / Comments: Sukan voisi neuloa sivuittainkin, mutta ei se silti muuttaisi sitä, että lanka on kammottavan riemunkirjavaa. Sprayvärjätystä langasta tuli kuitenkin kivan haalistuneen näköinen pinta.
You could knit the sock sideways but it would not change the fact that the yarn is terribly motley. The spray painted yarn made a nice faded fabric, though.

Koska Kirsi kyseli sukista, voisin valmistuneiden Hundertwasser-sukkien kunniaksi vastatakin.

Ensimmäiset sukat taisin neuloa ala-asteen käsityötunneilla muiden luokkakavereiden muassa. Kokemus ei tainnut olla erityisen traumatisoiva, mutta ei myöskään erityisen mieleen jäävä. Sen jälkeen äiti piti varpaat lämpiminä ja neuloi sukkia enemmän kuin riittävästi ja itse neuloin lähinnä villapaitoja, kun keksin, että neulominen onkin kivaa. Villapaidoista kuitenkin jäi lankaa yli ja niinpä vuonna 2004 päätin neuloa Jussille sukat, ensimmäiset sukat sitten ala-asteen.

Kirsi of Neulontai asked about socks, so to celebrate the Hundertwasser socks, here are my two cents.

I knitted my first socks in school, that's what we all had to do. It was not a traumatising experience nor an experience I remember that well. After that my mom kept my ties warm and knitted more than enough socks and I knitted mostly sweaters after I realised that knitting is fun. After some sweaters I had left-over yarns and that's why I decided to knit socks for Jussi in 2004, my first socks after school.

Alku ei ollut lupaava. Jouduin heti aluksi huutamaan äitiä apuun - ja koska äiti on ihana, äiti auttoi. Sen jälkeen sukkien neulominen alkoi sujua ja lähes alkumetreillä löysin myös itseraidoittuvat sukkalangat (köh ja ysk).

The start was not promising. I had to call my mom and cry for help - and she did come to the rescue. After that sock knitting was easy and I did find also the self-striping sock yarns quite early. (Ahem.)

Sukat ovat mukava välityö, kun en muutakaan keksi tai kun inspiraatio kiertää kaukaa tai pursuu yli laitojen niin, että en tiedä, mitä aloittaisin, mutta jotain pitäisi saada puikoille kuitenkin. Joskus sukat tulevat ihan konkreettiseen tarpeeseen, joskus taas kasvattamaan sukkavarastoa. Kaikille sukille on löytynyt käyttöä, yksikään pari ei ole jäänyt ajelehtimaan turhana. Neulon melko usein Jussille sukkia (ja joskus vaivannäköä arvostetaankin), miehelle on kuitenkin helpompi ja nopeampi neuloa villasukkia kuin villapaitoja.

Socks are a nice project when I don't know what else to start but want to have something on the needles anyway. Sometimes I knit for actual needs, sometimes just for fun, but all the socks are in use. I knit quite often socks for Jussi because it's much easier and faster to knit a pair of socks than a sweater for a man .

Neulo(isi)n ihan kaikenlaisia sukkia, tosin tunnun sortuvan palmikoihin tai tavissukkiin. Kuten olen monta kertaa todennut, äitini tekee Ne Ainoat Oikeanlaiset sukat ja seuraan äidin jalanjälkiä tavissukkarintamalla. Ihan täysin pitsisiä sukkia en ole tainnut neuloa, useita palmikkosukkia kyllä. Sukat syntyvät perinteisellä Stetson-Harrison -metodilla, tosin tavissukkaan ei kovin isoa stetsonia tarvita ja Harrisonkin kyllästynee työn puutteessa. Myös kaikki langat käyvät, ohuet ja paksut ja kun asiaa tarkemmin ajattelee, riemunkirjavat itseraidoittuvat sukkalangat tuntuvat palaavan puikoille pelottavan usein.

I have no preference when it comes to sock patterns. I knit all kinds of socks, though I do tend to fall for cables or the basic sock pattern with no frills. As I have said many times, my mom knits The Only Right Kind of Socks and on the basic sock front I follow in my mom's footsteps. I think I have not knitted lace socks yet but I have knitted different cables. I use the traditional Stetson-Harrison method for the sock patterns, though you sure don't need a big stetson for basic socks and Harrison might also feel a bit bored due to the lack of work. All yarns will do, thick and thin, and now that I think of it, scarily often the self-striping yarns seem to return to my needles.

Toisen sukan syndrooma iskee harvemmin. Kun sukka on välityö ja inspiraatio on hukassa, yksi sukka ei vielä auta - sama pätee myös inspiraation yliannostukseen. Jos en pahemmin valehtele, vain yksi sukka on jäänyt kesken ja sekin saattaisi valmistua, jos palkkasin manaajan sijaan henkilökohtaisen sukkatrainerin kannustamaan ja tsemppaamaan. Ja köh, parittomia sukkia on kaksi, perinneneulekurssin etnohenkinen sukka on myös yksinäinen ja pariton.

I hardly ever suffer from the second sock syndrome. When the sock is a quick between-real-knits project I hardly ever find inspiration during one sock - and if I suffer from inspiration overdose, one sock does not help yet either. If I don't lie very seriously, I think I have only one sock without a pair. Maybe I should hire a personal sock trainer to motivate me instead of an excorcist? And ahem, actually, there are two pairless socks, the ethnic sock is also missing a companion.

Hyvä on, huijasin aiemmin. Teen myös muunlaisia sukkia kuin äitini. Kantapäähän en ota sen kummemmin kantaa (eh-heh, keksinpäs hienon sanaleikin), kaikki käyvät: perinteinen, tiimalasi, kiilakantapää... Jussille neulon useimmiten tavallisen vahvistetun kantapään. Sukan kärjessä taas äidin verenperintö vaikuttaa enemmän kuin kannassa ja neulon useimmiten nauhakavennuksen, en sädekavennusta. Tosin joskus saatan hurvitella ja aloittaa sukan kärjestäkin! Silloin teen yleensä tiimalasikantapään, koska se on symmetrinen.

Ok, I cheated earlier. I do knit different kinds of socks and do not follow my mom's example all the time. With heels everything goes: German, Dutch, French, short-row... Jussi's socks most often have the traditional reinforced heel. However, I may go wild at times and knit the socks toe-up! Then I usually resort to the short-row heel because it is symmetric.

15:09 | (0) kommenttia - comments

Hyvää Pääsiäistä kaikille!
Happy Easter to you all!

21:04 | (1) kommenttia - comments

Jotkut meistä saivat ihanaa käärepaperia.
Some of us got lovely wrapping paper.

Jotkut meistä saivat ihanan laatikon.
Some of us got a lovely box.

Jotkut meistä saivat ihanaa lankaa. Saatoin *köh* sortua tilaamaan Yubinan kashmirin ja kashmir-silkin alevärejä. Tämä se mystinen "Lähettäjä: Kiina" -paketti sitten oli, se saapui huomattavasti nopeammin kuin mailitse ilmoitetussa 30 päivässä.
Some of us got lovely yarn. I might have *cough* ordered some sale colours of cashmere and cashmere-silk from Yubina. The parcel arrived notably faster than promised.

Jotkut meistä saivat iha... kamal... kovin kirjavat sukat ja runttasivat ne jalkaansa miten sattuu.
Some of us got lov... terrib... very colourful socks and put them on very carelessly.

21:59 | (5) kommenttia - comments

Yy - sukka etenee, mutta neuloja huomaa, että raidoitus ei osu nappiin: seuraavan sukan aloittamiseksi samasta kohdasta pitäisi kelata lankaa hukkaan, sillä nyt sukka päättyisi siihen raitaan, josta seuraavan sukan kuuluisi alkaa. Neuloja epäilee myös, riittääkö lanka ja päättää olla uskomatta vaakaansa, joka punnitsee sukkaa ja jäljellä olevaa kerää miten sattuu.

One - the sock is progressing, but the knitter realises that the stripes do not co-operate: to start the second sock from the same stripes she should put a lot of yarn to waste as this sock would end with the stripe the second sock should start with. The knitter also starts having doubts about the amount of the yarn left.

Kaa - neuloja purkaa ja päättää aloittaa kantapään yhtä raitaa aikaisemmin. Hän vakuuttaa itselleen, että alkuperäinen varsikin oli hieman liian pitkä. Ihan tosi.

Two - the knitter rips the sock and starts the heel one stripe earlier. She tries to convince herself that the original leg was a bit too long. Really.

Koo - neuloja jatkaa urheasti koon 44 sukkaa ja saa sen valmiiksi parin päivän päästä. Neuloja toteaa itselleen, että ei, hän ei todellakaan halunnut terän puolivälissä purkaa taas ja tehdä sittenkin tiimalasilantapäätä. Ihan tosi. Neuloja sanoo miehelleen: "Laita ny se jalka johonkin kuvauksellisempaan paikkaan". Mies nostaa koipensa kissan viereen. Kissaa ei kiinnosta, koska tyyny on pehmeä.

Three - the knitter bravely continues the sock in size 44 and finishes it in few days. She tells herself that no, halfway through te feet she did not feel like ripping again knitting a short row heel instead. Really.

16:58 | (0) kommenttia - comments

Helsingin Sanomat kertoo: Suomen blogeista tulikin viihdesivustoja (ja Mielitty on kaunis niinkuin aina).

In Finnish only: Helsingin Sanomat reports that the Finnish blogs have turned into entertainment sites after all.

23:30 | (0) kommenttia - comments

Otetaan tähän aluksi keskeneräinen sukka ja karvainen jalka.
Let's take the sock in progress and a hairy foot first.

Koska sukka on oikeastaan aika karmaisevan riemunkirjava, korvataan karvainen jalka karvaisella kissalla ja vähennetään kuvassa sukan osuutta.
Because the sock is actually quite terribly colourful, let's replace the hairy foot with a hairy cat and decrease the amount of sock in the picture.

Lopuksi vielä minä myös, minä myös -tyyppinen väri-iloittelu: KnitPicks Harmonyt suoraan Tinttamarellista!
To finish with some "me too, me too" play with colours: KnitPicks Harmony needles straight from Tinttamarelli!

19:29 | (2) kommenttia - comments

Uusi Ulla on ilmestynyt!
Ulla is out!

22:48 | (0) kommenttia - comments

Kun tulimme tänään kotiin, messuilta ostamani Colinette Skyet olivat järjestyneet kauniiseen riviin olohuoneen ja eteisen väliin. Mitähän Mini, Suuri ja Innokas Langanraahaajamme, halusi tällä asetelmalla sanoa?

- "Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää?"
- "Tässä on raja, sinun ei pidä sitä ilman tonnikalatiemaksua ylittämän."
- "Nämä kolme vyyhtiä edustavat meitä kolmea kissaa ja tuo yksinäinen kerä neljättä, olemme siis kolme yhtä vastaan." (Mutta kuka olisi se neljäs? Yksinäinen ärmättäjä Frank vaiko uusin tulokkaamme Takku?)

When we came home today, the Colinette Skyes I bought from the handicrafts fair were laid in a nice line between the hall and the living room. I wonder what Mini, our Great and Eager Yarn Dragger, wanted to say with this arrangement.

- "This is the line, thou shalt not cross it without paying in tuna."
- "These three hanks represent the three of us and the lonely hank the fourth of us, it's three against one then." (But who would be the fourth cat? The lonely meower Frank or Takku the newcomer?)

22:10 | (4) kommenttia - comments

Jompaakumpaa perheen Volkkaria korjatessaan kaverini isä totesi aina: "Kukaan ei ole niin viisas kuin insinööri - paitsi saksalainen auto-insinööri". Nyt voisin mukailla häntä ja todeta, että kukaan ei todellakaan ole niin viisas kuin insinööri - paitsi saksalainen sukkalankainsinööri.

Eilen aloittamani sukan varsi onkin päivän kuva-arvoituksen ensimmäinen vihje: mitä teen uuden vuoden aattona ja missä? Jos sukkakuva ei vielä paljasta paikkaa, avuksi ja vinkiksi varsinaisesta tapahtumasta vielä neljä musikaalista vihjettä.

While fixing one of the family's two Volkswagens, my pal's father used to say, "No one is as smart as an engineer - except a German car engineer". I could quote him and say, "Indeed no one is as smart as an engineer - except a German sock yarn engineer".

The sock is also the first hint to the question: what will I do on New Year's Eve and where? If the sock does not reveal the place, there are four musical hints of the place and the actual event:

15:46 | (3) kommenttia - comments

Viikonloppuna vaelsimme sankoin joukoin Helsingin kädentaitomessuille Wanhaan Satamaan. Seuraa löytyi helposti, kanssaneulojaa tai toistakaan ei tarvinnut kauan houkutella ja kysellä mukaan. Päivä hurahti melko mukavasti Ullan tekoa väistellessä.

Last weekend we visited the Helsinki handicrafts fair in Wanha Satama. It was easy to find company and the day went by quickly as we avoided getting back to putting the next issue of Ulla together.

Tuota sitten tarttui mukaan (paitsi kissa oli jo entuudestaan): silkkilankaa ja nappeja Studio Himalayalta ja sitä ennen 700 g ärtsyä ihkuphkupinkkiä Colinette Skyeta Villaketun osastolta. Taustaksi kahvihetkikeskustelumme sukkalangan äärellä:

- Etkö sä pidä kirkkaista väreistä?
- No en turkoosista, pinkistä kyllä!

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kyllä, on aika julistaa Suuren Ennustus- ja arvauskilpailun voittaja! Loppusuoralle jäi vielä muutama arvaus: maalis-huhtikuuta ennusti sortumisajankohdaksi yhteensä viisi neulojaa. Lähimmäksi pääsi... jännitys tiivistyy... rummunpäristyksiä... Pikkumyy, joka ennusti "maaliskuun alussa" (tulkitsen sen nyt päivämääräksi 1.3.). Laitatko mailia marjut at katajala . net ja kerrot osoitteesi ja vinkkiä lempiväristäsi ja vaikkapa ehdottomista ei-ei-jutuista? Lähetän palkinnon, kunhan Ulla-kiireet hellittävät.

Aplodeja myös melko lähelle päässeille Strickerille, joka ennusti "yhdeksän viikkoa" (se olisi laskujeni mukaan 4.3.), Tuazophialle, joka ennusti "7.3." ja SirpaLeelle, joka ennusti "maaliskuussa" sekä kiitokset luottamuksesta Veranolle, joka ennusti sortumista vasta huhtikuussa.

This is what I got (except for the cat which I already had): silk yarn and buttons from Studio Himalaya and before that 700 grams of bright pink Colinette Skye from Villakettu's stand. I'd also like to refer to a conversation at the fair over a cup of coffee and some sock yarn:

- Don't you like bright colours?
- Yes, I do, just not turquoise but pink!

PS. Satu H, en ole unohtanut Excellent Blog -palkintoa, olen vain hämäläinen ja Ulla-kiireiden keskellä.

21:58 | (2) kommenttia - comments