05.05.2007 | 17:32
Vogue Knittingin pojan koston paluu osa III
Viime keskiviikkona postiluukusta putkahtivat sekä kevään Vogue Knitting että The Best of Vogue Knitting Magazine -kirja. VK:n kevätnumero oli lähetetty 26.4. noin kahden viikon hautomisen jälkeen (valitin puuttuvasta numerosta 14.4.), joten tällä kertaa kusti polki ilahduttavan nopeasti. The Best of Vogue Knitting Magazine taas saapui The Book Depository -kirjakaupasta.
Kerrotaan The Best of VK -kirjasta olennaisin ensin: se ei sisällä yhtään neuleohjetta. Ei ainokaistakaan. Ei kauneimpia huiveja, ei sukkia tai paitoja. Ehei. Best of -otsikko voisi tietenkin antaa aihetta olettaa, että kirja saattaisi mahdollisesti sisältää parhaimpia neuleohjeita ja artikkeleita Vogue Knittingin 25 vuoden varrelta, mutta onneksi toiveikkaat ajatukset tyrmätään jo kirjan esittelyssä: "At once a keepsake and a valuable reference book, The Best of Vogue Knitting Magazine features detailed how-to's on basic techniques". Ehkä parempi nimi olisi "Vogue Knittingin 25-vuotisjuhlakirja" tai vastaava, ainakin se kuvaisi sisältöä paremmin.
En oikein tiedä, kannattiko kirjaa ostaa vai ei. Kirjan 244 sivuun mahtuu monenlaista asiaa: kaikkea mahdollista neulonnan ja VK-lehden historiasta tämän päivän trendikkäisiin nuoriin neulojiin sekä niitä esittelyssä luvattuja tekniikkaohjeita sinne tänne siroteltuna. Ah, anteeksi muuten, taisin valehdella tuossa yllä. Artikkelissa EPS revisited kuvataan Elisabeth Zimmermannin prosenttijärjestelmä - voisihan sen tulkita myös perusvillapaidan ohjeeksi.
Kirjaa selattuani minulle jäi sellainen tunne, että osa kirjan esseistä on niin tätä päivää, että ne eivät kestä ajan hammasta. Tekniikkaohjeet silmukoiden luomisesta oman neuleen mitoitukseen ja suunnitteluun* ja niihin liittyvät lisätiedot erilaisista langoista ja vaatteiden mitoista ovat puolestaan ajattomia. Esseet voi lukea huvikseen kerran, jotkut ehkä kaksikin kertaa. Henkilökuvista ei osaa sanoa - ainakaan vielä en ole jaksanut lukea niitä, mutta ehkä palaan niiden pariin jonain sateisena päivänä, jos minulla ei ole muutakaan tekemistä.
Kuinkahan luonnehtisin kirjaa? En vielä päässyt siihen sisälle, joten päällimmäinen ajatus on "kaikkea kaikille tarkoittaa ei mitään ei kenellekään". Kirjassa on paljon asiaa ja hyödyllistä tietoa, joten käyttäisin taatusti sitä hyödykseni, jos en omistaisi muita neulekirjoja ja haluaisin opetella esimerkiksi itävaltalaisen tavan luoda silmukoita tai jos tarvitsisin tukea oman kirjoneuleen suunnitteluun. Jos voisin, jakaisin kirjan kahteen osaan. Essee- ja artikkeliosan voisi varastoida kirjahyllyyn ja lukea sitä "joskus myöhemmin" ja vastaavasti tekniikkaohjeosan voisi pitää lähellään ja selata aina tarvittaessa. Nyt kirja tuntuu hieman liian isolta ja painavalta ja hyllystä löytyy käytettävämpiäkin referenssiteoksia. Niiden kannet eivät ole yhtä ihq-barbie-pinkkejä eikä niiden otsikoissa ole yhtä kaunista kaunokirjoituskirjasinta, mutta ne ovat pienempiä ja kevyempiä (ja pehmeäkantisia) ja siksi mukavampia käyttää...
* Miksi ihmeessä jokaisessa neulekirjassa on oltava "näin luot silmukat" -osio? Onko se ihan oikeasti tarpeen? Ihan oikeasti? Ihan joka kerta? Ihan joka kirjassa?
« The return of the revenge of the son of Vogue Knitting part III | Blog | Socks on foreground, cat on background »
Kommentit - Comments
Kiitos kirja-arviosta, nyt tiedän etten ainakaan ko. kirjaa osta:-)
Minäkin tilasin adlibrikseltä ko. kirjan.. Onneksi adlibrikseen saa lähettää takaisin kirjan jos ei ole tyytyväinen. Minä myös ihmettelin sitä tosiasiaa ettei kirjassa ole ainuttakaan neuleohjetta. En jaksanut syventyä artikkeleihin, enkä tekniikkaosuuksiin.. Takaisin lähti. Olin jälleen kerran pettynyt Vogue Knittingiin...
On se tarpeen, aina, kyllä pitää olla silmukoiden luominen aivan jokaisessa neulekirjassa. Jos ostaa ekan neulekirjansa - tai saa lahjaksi- ja syntyy spontaani tarve kokeilla uutta juttua niin se ensimmäinen tarvittava tieto ja ohje kuinka silmukat luodaan, on oltava siinä paikassa, muuten juttu voi hyytyä. Ne puikot ja hieman lankaa voi olla vaikka äidin/mummon/tädin jäljiltä heti saatavilla. Ja oikein reipas voi improvisoida ekan kokeilun vaikka narulla ja kynällä. Jotain tämän tapaista on tullut esiin muiden teknikoiden kohdalla ja olettaisin pätevän myös neulontaan.