Maastoajoneuvo kulki tasangon halki illan valossa. Kaasujättiläinen Ceroklis nousi läntisellä taivaanrannalla sirppinä samalla, kun Saulen viime säteet värjäsivät itäisen taivaanrannan punaiseksi. Pian alkaisi pikkuyö. Kahden viikon kuluttua alkaisi suuryö, kun Zalktis kulkisi radallaan Cerokliksen pimeälle puolelle. Ainoastaan pohjoismaalaisilla siirtokuntalaisilla ei ollut ongelmia sopeutua Zalktikseen omituiseen rytmiin, jossa monen vuorokauden pituista yötä seurasi pitkä valoisa kausi, jolloin ei ollut lainkaan pimeää Cerokliksen heijastaessa Saulen valoa kuun yöpuolelle.

Maastoajoneuvossa oli hiljaista. Huebner keskittyi ajamiseen ja Twilley istui takapenkillä katsellen pimenevää maisemaa. Fogelin Bakker nukkui Twilleyn vierellä pää vasten ikkunaa ja kuorsasi hiljaa. Rascona Scott istui Huebnerin vieressä matkustajan istuimella ja tutki paikantimen karttaa.

- Vielä vähän päälle 50 kilometriä paikkaan, josta laskeutumisalus lähetti viimeiset paikkatietonsa, Rascona sanoi.
- Ehdimmekö perille ennen yötä? Huebner kysyi. – Vai pitääkö meidän leiriytyä?
- En löisi vetoa, että löydämme aluksen jäänteitä enää tänään tai välttämättä edes huomennakaan. Voi olla, että vuoret estivät lähetyksen jatkumisen ja alus jatkoi vielä jonkin aikaa matkaansa. Meillä on varusteita vielä neljäksi päiväksi, joten meillä ei ole kiirettä palata Uuteen Dortmundiin.

Huebner vilkaisi taustapeiliin, mutta Twilley ei näyttänyt reagoivan mitenkään Rasconan puheisiin. Huebner huokaisi. Aina siitä lähtien kun selvisi, että juuri Twilleyn veljen laskeutumisalus oli syöksynyt vuoristoon, hänen ja Twilleyn välillä oli ollut jonkinlainen hiljaisuuden muuri. Twilley käytti kaiken aikansa järjestääkseen retkikunnan putoamispaikalle, mutta Uuden Dortmundin pormestari Inuyama oli ollut nihkeä ajatukselle. Hänen mielestään retkikunta olisi vain siirtokunnan vähäisten resurssien haaskaamista, sillä pudonneiden hyväksi ei voitaisi tehdä enää mitään ja epäonnistuneesta laskeutumisesta muistuttamisella voisi olla negatiivinen vaikutus moraaliin.

Twilley sai kuitenkin käännytettyä yleisen mielipiteen puolelleen. Laskeutumisaluksen kohtalo oli selvitettävä, sillä varavarjot olisivat saattaneet aueta juuri ennen törmäystä, joten aluksessa saattoi olla eloonjääneitä. Monella Uuden Dortmundin asukkaalla oli ollut sukulainen tai koulutusleiriltä peräisin ollut ystävä kyseisessä laskeutumisaluksessa, joten pormestari Inuyama joutui viimein taipumaan. Hän antoi kuitenkin vain yhden maastoajoneuvon ja lupasi ainoastaan kaksi apuria Huebnerille ja Twilleylle. Mikäli retkikunta löytäisi jotain, heidän tuli ilmoittaa löydöstään radiolla.

Fogelin oli lääkäri eikä pormestari halunnut ensin luovuttaa ketään sairaanhoitotaitoista, mutta joutui nöyrtymään tässäkin asiassa, sillä mahdolliset eloonjääneet saattaisivat tarvita pikaista ensiapua. Huebner epäili, ettei pormestarin nöyryyttäminen ollut hyvä idea tulevaisuuden kannalta, mutta Twilley ei välittänyt muusta kuin nykyhetkestä. Rascona oli entinen sotilas, jonka tehtävä oli vastata retkikunnan turvallisuudesta. Twilley oli biologi, joten ainoa syy hänen mukaan ottamiseensa oli sukulaisuussuhde aluksen matkustajaan. Huebner itse oli tietotekniikkainsinööri, joten hänestä ei olisi retkikunnalle mitään hyötyä. Kuka tahansa osaisi käyttää radiota, mutta pormestari Inuyama oli vain iloinen päästessään Huebnerista hetkeksi eroon.

- Ajetaan vielä tuon solan läpi ja pysähdytään sitten yöksi, Rascona sanoi. – En halua kulkea vuorenrinnettä ylös hämärässä.
Huebner ohjasi maastoajoneuvon solaan hiljentämättä vauhtia. Hän mietti, voisiko jollain tekosyyllä yöpyä maastoajoneuvossa sen sijaan, että nukkuisi mykkäkoulua pitävän Twilleyn kanssa samassa teltassa.
- Varo! Rascona huusi yhtäkkiä.

Jotain valtavaa ilmaantui maastoajoneuvon eteen pienemmästä solasta vasemmalta. Huebner painoi jarrua, väänsi rattia oikealle ja sai maastoajoneuvon juuri ja juuri pysäytettyä ennen solan seinämää. Huebner katsoi ulos.
- Mikä helvetti tuo on? Rascona kysyi.
Huebner luuli olentoa ensin elefantiksi, mutta se oli liian iso ja omituisen muotoinen. Kaikki hyppäsivät ulos autosta ja tuijottivat olentoa, joka jatkoi matkaansa kiinnittämättä heihin mitään huomiota.

- Voiko kyseessä olla joku mutaatio? Fogelin kysyi Twilleyltä. – Ehkä Saulen säteilyssä on jotain omituista, joka on aiheuttanut tuon?
- Mutaatio mistä? Twilley kysyi. – Tuo näyttää joltain mammutin ja iguaanin risteytymältä. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten tuollainen otus olisi voinut kehittyä mistään maapallon eläimestä.
Twilleyn sanoja seurasi vaivautunut hiljaisuus. Viimein Fogelin rykäisi.

- Voisiko se olla Zalktiksen alkuperäinen asukki? Fogelin kysyi arasti.
- Mahdotonta, Huebner vastasi. - Cabral Epsilonin analyysin mukaan tällä kuulla ei ollut elämää sen saapuessa.
- Kaikki alkuperäinen elämä olisi sitä paitsi kuollut maankaltaistamisprosessissa, Twilley jatkoi. – Prosessi vei parisataa vuotta, mikä voi tuntua paljolta, mutta evoluutio ei ehtisi muokata mitään eliötä niin lyhyessä ajassa niin radikaaleihin muutoksiin.

Olento katosi toiseen pieneen solaan suuren solan oikeassa reunassa.
- Tuossa se nyt kuitenkin menee, Rascona totesi. – Ehkä meidän kannattaisi seurata sitä?
He nousivat takaisin maastoajoneuvoon ja Huebner lähti seuraamaan olentoa. Se ei ollut vaikeaa, sillä olento liikkui hitaasti. Yö saapui ja Huebner laittoi ajovalot päälle. Rascona ei sanonut mitään pimeässä kulkemisesta, sillä mistä heidän edellään kulkeva olento pääsisi kulkemaan, sieltä pääsisi myös maastoajoneuvo. Solan pohja alkoi kohota ja jonkin ajan päästä he olivat ylängöllä, jonka reuna päättyi tasangolle viettävään jyrkänteeseen. Olento jatkoi määrätietoista taivallustaan.

- Tuolla kaukana näkyy jotain suuria kivimuodostelmia, Huebner sanoi. – En tiedä, pystymmekö seuraamaan sitä kovinkaan pitkään.
Yhtäkkiä olento seisahtui ja Huebner polkaisi jarrua. Olento istahti ja jäi tuijottamaan eteensä.
- Mitä se nyt tekee? Rascona kysyi.
- Aja sen ympäri, jotta näemme, mitä se katselee, Twilley ehdotti.

Huebner ajoi olennon ympäri. Kivimuodostelmat heidän ympärillään näyttivät jotenkin luonnottoman geometrisiltä ollakseen luonnon muovaamia ja istuvan olennon takaa paljastui lähes pystysuora seinämä. Huebner pysäytti auton.
- Laita katon valonheitin päälle, Twilley sanoi.
Valonheittimen valokeila paljasti näyn, joka sai kaikki mykistymään. Kyseessä ei ollut luonnonmuodostelma, vaan selvästi suuren rakennuksen kiviseinä. Olento näytti tuijottavan seinää mietteliäästi. Twilley ryntäsi ulos autosta ja jäi tuijottamaan rakennusta. Muut seurasivat perässä.

Fogelin vilkuili olentoa epäluuloisesti.
- Olisiko tuo voinut rakentaa tämän? Fogelin kysyi epäröiden.
- Sen raajoissa ei ole peukalomaista uloketta, Twilley vastasi. – Se ei ole mitenkään voinut kasata kiviä tuolla tarkkuudella, puhumattakaan laastin tekemisestä.
- Kuka sen on sitten tehnyt?
- En tiedä, mutta tuo aukko seinämässä näyttää ovelta. Ehkä sieltä löytyy vastaus.

Twilley haki maastoajoneuvosta taskulampun ja lähti kohti oviaukkoa. Huebner kirosi hiljaa, otti mukaansa automaattikiväärin ja seurasi vaimoaan. Oviaukon takaa löytyi suuri kammio, jonka kattoa kannattelivat kivipilarit. Seiniin oli maalattu kuvia, jotka olivat haalistuneet, mutta vielä selvästi nähtävissä. Twilley antoi taskulampun valokeilan kiertää kammiota hiljaisuuden vallitessa. Taskulampun valokeila osui nurkkaan ja Twilley kirkaisi. Huebner nykäisi automaattikiväärin olkaansa vasten ja laittoi sormensa liipasimelle.

Nurkassa oleva ei kuitenkaan voinut uhata heitä. Taskulampun valokeilassa näkyi luuranko. Huebner laski aseensa. Rascona ryntäsi sisään aseen kanssa, mutta havaittuaan, ettei mitään vaaraa ollut, hän huusi myös Fogelinin paikalle.
- Se näyttää humanoidilta, Twilley sanoi nielaisten kuuluvasti. – Sillä on kaksi peukalomaista uloketta ja neljä muuta... sormea, joten se on ehkä maalannut nuo seinämaalaukset.
- Tuo olento kuoli varmaankin kauan aikaa ennen Cabral Epsilonin saapumista, Fogelin totesi.

- Ei... sillä on vielä jonkinlaisia vaatteenriekaleita päällään, Twilley huomautti. - Se on korkeintaan muutama sata vuotta vanha.
- Elämä siis kuoli tästä maailmasta juuri ennen Cabral Epsilonin saapumista? Fogelin ihmetteli. – Tai siis osa, jos tuo ulkona istuskeleva kolossi on alkuperäistä tuotantoa. Melkoinen sattuma.
- Minulla on ikävä aavistus, ettei se ole sattumaa, Twilley sanoi. – Tarvitaan kuitenkin tarkempi ajoitus ennen kuin mitään varmaa voidaan sanoa.

- Meidän pitää joka tapauksessa ilmoittaa tästä välittömästi Uuteen Dortmundiin, Huebner sanoi.
- Leiriydymme tänne yöksi, Rascona jatkoi. – Olisi liian vaarallista lähteä takaisin solaan keskellä yötä.
- Entä se olio? Fogelin epäröi.
- Se vain istuu, ei siitä ole meille vaaraa.

Rasconan ottaessa radioyhteyttä Uuteen Dortmundiin muut pystyttivät teltat. Yllättäen seinää tuijottanut olento valpastui ja katsoi tasangolle. Se nousi ylös ja asteli jyrkänteen reunalle. Olento istui alas ja alkoi tuijottaa taivaanrantaan.
- Mitä se olio nyt tekee? Rascona huusi ärtyneesti.
He menivät jyrkänteen reunalle ja katsoivat samaan suuntaan vieraan olennon kanssa. Kaasujättiläisen sirpin heijastamassa hämärässä valossa koko alapuolella levittäytyvä tasanko näytti epätodelliselta unimaailmalta, jonka ylle levittäytyi vieras tähtitaivas.

- Uusi Dortmund on täsmälleen tuossa suunnassa, Rascona sanoi. – Aivan kuin tuo olento olisi kuullut radiolähetykset ja ottanut suuntiman. Tämä on niin aavemaista, että taidan nukkua ensi yön yksi silmä auki.
- En usko, että kukaan saa ensi yönä kovin helposti unta, Fogelin sanoi. – Se olento tuolla sisällä on kuollut, mutta minua hermostuttaa ajatus, että sen elävät kaverit saattaisivat tulla paikalle.

- Mitä Uudesta Dortmundista vastattiin? Twilley kysyi.
- Kuulostivat ensin epäuskoisilta, mutta lupasivat lähettää paikalle lisää väkeä, Rascona vastasi. – Heiltä kestää pari päivää saapua tänne. Helikopterien kanssa on vielä jotain ongelmia erilaisen ilmanpaineen takia, joten heidän pitää tulla maastoajoneuvoilla. Ehdimme varmaankin käydä tutkimassa laskeutumisaluksen putoamispaikan ja palata tänne ennen heitä.

Seuraavana päivänä retkikunta kävi etsimässä pudonnutta laskeutumisalusta. Sen mustuneet jäänteet löytyivät laaksosta melko läheltä viimeisiä koordinaatteja. Laskeutumisalus oli täysin murskaantunut. Oli selvää, ettei kukaan ollut voinut selvitä hengissä. Varalaskuvarjotkaan eivät olleet auenneet. Laskeutumisaluksen ohjausrakettien polttoainesäiliöt olivat revenneet ja polttoaine oli todennäköisesti räjähtänyt liekkeihin sähköiskusta tai kipinästä. Mustuneista jäännöksistä ei löytynyt edes mitään haudattavaa.

Retkikunta palasi apeana rakennuksen luokse. Uudesta Dortmundista otettiin yhteyttä illansuussa. Heidän kuvailemiaan olentoja oli yhtäkkiä ilmaantunut Uuden Dortmundin ja myös muiden kaupunkien lähelle. Olennot vain istuskelivat kaupunkien lähellä ja katselivat kaupunkia. Kun radiossa kysyttiin, kuka oli nähnyt olennot ensin, Rascona vilkaisi Huebneria ja kohotti kysyvästi kulmakarvojaan. Huebner osoitti Rasconaa, sillä tämä oli nähnyt olennon ensin ja estänyt Huebneria ajamasta sitä päin. Rascona nimesi olennot liguriineiksi äitinsä synnyinseudun mukaan.

- Tuolta rakennuksesta löytynyt olentokin pitää nimetä, vaikkei siitä olekaan kuin luuranko jäljellä, Huebner sanoi. – Twilley näki sen ensin.
Hämmentynyttä Twilleytä pyydettiin nimeämään olennot, mutta hän ei ensin saanut sanaa suustaan. Kyseessä oli todennäköisesti ensimmäinen vieras älyllinen laji, jonka ihmiskunta oli kohdannut, joten nimen keksiminen ei ollut helppoa. Twilley oli muuttanut koko lapsuutensa ajan kaupungista toiseen isän työn vuoksi, joten hän ei tuntenut kotiseuturakkautta oikein mihinkään. Lopulta hän nimesi olennot termainiiteiksi kunnianosoituksena veljelleen.

Uudesta Dortmundista lähetetty apuretkikunta saapui seuraavana päivänä. Pormestari Inuyama oli tällä kertaa unohtanut resurssirajoitteet ja paikalle vyöryi pitkä letka maastoajoneuvoja. Hän oli jopa päättänyt itse tulla paikalle ja astui ulos maastoajoneuvosta kameroiden tallentaessa tapahtumia. Pormestari Inuyama kätteli kaikki ensimmäisen retkikunnan jäsenet ja onnitteli heitä mullistavista löydöistä. Käytyään pikaisesti sisällä rakennuksessa hän kuitenkin palasi maastoajoneuvoon ja lähti takaisin kohti Uutta Dortmundia.

Seuraava >>