Laskeutumisalus tärähti hiukan irrotessaan Picumnusista. Huebner Girard tunsi sydämensä lyöntien tihenevän ja pelon kouraisevan vatsaansa. Tästä hetkestä lähtien siirtokuntalaiset olisivat omillaan. Jos jokin menisi pieleen, evakuointi olisi mahdotonta, sillä siirtokuntalaisilla ei ollut lainkaan kuljetuskapasiteettia, jolla he pääsisivät takaisin kiertoradalle. Picumnus tankattaisiin kiertoradalla ja se lähtisi kohti seuraavaa tähtijärjestelmää mahdollisimman pian. Siirtokunta-aluksella ei ollut tässä planeettakunnassa enää mitään tehtävää sen jälkeen, kun laskeutumisalukset oli laukaistu.

Joskus tulevaisuudessa muut siirtokunnat saattaisivat saada radiolähetyksen tästä uudesta maailmasta ja havaita siirtokunnan selviytyneen. Mikäli lähetystä ei tulisi, kukaan ei tulisi pitkään aikaan tutkimaan syytä hiljaisuuteen, ehkä ei koskaan. Ihmiskunnan pitkä ja hidas marssi kosmokseen jatkuisi, yhden menetetyn siirtokunnan uudelleen asuttamiseen ei kannattaisi uhrata voimavaroja. Linnunradalla oli miljardeja muita planeettoja, joille levittäytyä ja joilla selviytyminen olisi ehkä todennäköisempää.

- Tämä on hulluutta, Huebner mietti. Häntä pelotti jo lentokoneessa ja nyt hän oli ahtaassa laskeutumisaluksessa, joka putosi kiertoradalta ilmakehän läpi kohti kaukana alhaalla odottavaa tuntematonta maailmaa. - Miten ihmeessä minä koskaan suostuin tähän? Huebner mietti hädissään. Sitten hän tunsi, kuinka hänen vaimonsa Twilley otti kiinni hänen kädestään ja puristi lujasti ja Huebner muisti, miksi oli päätynyt siirtokuntalaiseksi. Hänellä ei ollut lähisukulaisia, joita olisi jäänyt kaipaamaan, mutta Twilley ei halunnut erota omistaan.

- Mitenköhän Termainin ja Kairenin laskeutuminen sujuu? Twilley kysyi.
- Ikuinen isosisko, Huebner naurahti. – Veljesi voi vaimoineen ihan hyvin. Näemme heidät pinnalla, viimeistään kaupungissa.
- Entä, jos jokin menee pieleen?
- Mikään ei mene pieleen. Nämä laskeutumisalukset ovat luotettavia vehkeitä.

Laskeutumisalus tärisi saapuessaan ilmakehään. Mittaristo osoitti ulkolämpötilan kohoavan nopeasti. Huebner nielaisi ja sulki silmänsä. Jos lämpökilpi pettäisi, alus hajoaisi kitkan aiheuttamassa tuhansien asteiden kuumuudessa ja kaikki matkustajat kuolisivat hetkessä. Jonkin ajan kuluttua ulkolämpötila alkoi laskea ja korkeusmittarin mukaan laskeutumisalus putosi nopeasti kohti maanpintaa. Huebner ei ollut varma, oliko ajatus vapaasta pudotuksesta parempi kuin pelko elävältä paistumisesta.

Painovoima kasvoi vähitellen korkeuden vähentyessä. Viimein laskuvarjot aukesivat ja laskeutumisalus leijui hiljalleen maata kohti. Kun se tömähti maahan, kaikki olivat hetken hiljaa paikoillaan. Huebner oli lähinnä ovea, joten hän nousi pystyyn ensimmäisenä. Hän tunsi olonsa aavistuksen kevyemmäksi kuin lähtiessään maapallolta. Kryounessa ei laihdu, joten Huebner päätteli sen johtuvan alhaisemmasta painovoimasta. Hän tarttui ovenkahvaan ja keräsi rohkeutta. Jos luotaimen lähettämät tiedot olisivat vääriä, ilmakehä voisi olla täysin vääränlainen ja oven avaaminen saattaisi tappaa kaikki laskeutumisaluksen matkustajat.

Huebner väänsi kahvasta ja työnsi oven auki. Sisään virtasi raikasta ilmaa. Huebner veti keuhkonsa täyteen uuden maailman ilmaa ja havaitsi olevansa hengissä.
- Tuoksuu hieman vaniljalle, Twilley totesi.
Huebner astui ulos ja laskeutui tikkaita pitkin maankamaralle. - Ehkä minun pitäisi sanoa jotain historiallista, Huebner ajatteli laskiessaan jalkansa maahan. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään ja ryhtyi katselemaan ympärilleen.

Taivaalla loisti vieras aurinko, joka valaisi savannimaista tasankoa. Kaukaisuudessa näkyi kaupungin siluetti ja vastapäisessä suunnassa oli vuoria. Vuorien suunnalla kulki muutama elefantti. Jonkun matkan päässä oli puu, joka näytti siltä kuin jättiläismajava olisi purrut sen poikki. Huebner ihmetteli hetken, mitä puulle oli oikein tapahtunut. Twilley saapui miehensä vierelle ja he katsoivat taivaalle, jossa näkyi useita laskuvarjon varassa leijuvia laskeutumisaluksia.
- Olimmekohan me ensimmäisiä? Twilley ihmetteli.
- Mitä väliä sillä on? Vai onko sinulla jo nimi mietittynä tälle maailmalle?

Twilley ei ehtinyt vastata, sillä hän henkäisi pelästyneenä ja osoitti taivaalle. Jokin liikkui liian nopeasti. Huebner näki, että se oli laskeutumisalus, jonka laskuvarjot eivät olleet avautuneet. He katsoivat avuttomina, kuinka laskeutumisalus kiisi korkealla heidän ylitseen ja katosi jonnekin vuorien lähelle.
- Minulla on paha aavistus, Twilley sanoi hiljaa.
- Luuletko, että veljesi oli tuossa laskeutumisaluksessa? Niitähän on satoja, miten todennäköistä olisi, että hän olisi ollut juuri tuossa? Olen varma, että tapaamme Termainin ja Kairenin kaupungissa.

Laskeutumisaluksen matkustajat purkivat varusteensa ruumasta ja ryhtyivät valmistautumaan matkaan kohti kaupunkia. Huebner heilautti repun selkäänsä ja otti yhden automaattikivääreistä.
- Miksi aseet? Twilley kysyi. – Pitääkö meidän pelätä pieniä vihreitä miehiä?
- Jos täällä olisi älyllistä elämää, tätä kuuta ei olisi koskaan maankaltaistettu, Huebner vastasi. – Von Neumann -luotaimen ohjelmisto estää sen. Saamme pelätä vain sitä, mitä toimme mukanamme eli esimerkiksi leijonia. Täällä on täydellinen maapallon ekosysteemi petoeläimineen.

Kun he pääsivät kaupunkiin, selvisi, että balttilaista syntyperää olevat siirtolaiset olivat laskeutuneet ensimmäisinä kuun pinnalle ja he olivat perinteen mukaisesti saaneet nimetä uuden kotimaailmansa ja muut HD382943-tähden planeettakunnan kappaleet. Siirtokuntalaisten asuttama kuu oli saanut nimen Zalktis. Se kiersi kaasujättiläistä, jolle oli annettu nimi Ceroklis ja tähti HD382943 oli nyt Saule. Muita planeettakunnan kiertolaisia ei oltu vielä ehditty nimetä. Saksalaiset olivat ehtineet ensiksi kaupunkiin ja nimenneet sen Uudeksi Dortmundiksi.

Seuraava >>