MemoriaVolatilis

Olen pyrkinyt välttämään Stieg Larssonin kirjojen lukemista, koska niitä on hehkutettu niin paljon. Kovasti hehkutettu Da Vinci -koodi oli niin karvas pettymys, että sen jälkeen olen vältellyt bestsellereitä. Harva kirja kun kuitenkaan oikeasti on ihan niin hyvä kuin mitä mediassa väitetään. Nyt kun Larssonin kirjasta on tehty elokuva, niin päätin viimein lukea Miehet, jotka vihaavat naisia.

Miehet, jotka vihaavat naisia alkaa perinteisenä suljetun huoneen mysteerinä. Päähenkilö Mikael ”Kalle” Blomkvist palkataan tutkimaan, mitä tapahtui Harriet Vangerille vuonna 1966. Harriet katosi jälkiä jättämättä saarelta, josta ei katoamishetkellä päässyt huomaamatta pois. Tapausta voisi pitää hukkumisonnettomuutena, ellei joku vuosittain muistuttaisi suvun päämiestä Henrik Vangeria tapahtuneesta. Itse Vangerin suku on jonkinlainen Charles Mansonin perheen ja natsipuolueen sekoitus, jonka jäsenet ovat joko omalaatuisia tai täysin seonneita. Tämän enempää ei itse juonesta voikaan kertoa paljastamatta liikaa.

Miehet, jotka vihaavat naisia on lähes niin hyvä kuin mitä väitetään ja alkupuoli on piinaavan jännittävä. Loppupuolella kirja alkaa kuitenkin menettämään otettaan ja loppuratkaisu ei ole ihan dekkarisääntöjen mukainen. Eikä kyllä täysin uskottavakaan. Arvosanaksi kirja saa kuitenkin neljä Vangerin sekopäisen suvun jäsentä viidestä.