Keikkakuski
En ole lukenut dekkareita moneen vuoteen. Nuorempana luin klassisia murhamysteerejä, kovaksikeitettyjä rikostarinoita sekä Carl Hiaasenin tapaisia humoristisia trillereitä. Nykyinen dekkaribuumi taas on saanut minut lähinnä kiertämään dekkarihyllyt kaukaa. Dekkareita julkaistaan niin paljon, että niiden joukosta on lähes mahdotonta löytää lukemisen arvoiset. Dekkareista on myös tullut salonkikelpoisia ja niihin on ujutettu yhteiskunnallista kritiikkiä, mikä ainakin minun mielestäni kuulostaa äärimmäisen tylsältä.
Tämän vuoksi Duane Swierczynskin Keikkakuski olikin positiivinen yllätys. Kirja alkaa suoraan pankkiryöstöstä ja jatkuu kiivastahtisena rikostarinana, jossa ei juuri ole suvantokohtia. Hyvin suunnitellun ja toteutetun pankkiryöstön jälkeen asiat alkavat mennä pieleen ja saalista tavoittelee sekalainen joukko vähemmän lainkuuliaista väkeä, joka ratkoo erimielisyyksiään tuliaseilla, kakkosnelosella, tainnutuskranaatilla ja ties millä. Kirjan nimen mukaisesti pääroolissa on keikkakuski, joka yrittää pysyä hengissä päästäkseen nauttimaan uurastuksensa tuloksista.
Keikkakuski aloittaa Arktisen banaanin uuden dekkarisarjan, jonka tarkoitus on tarjota suomalaisille lukijoille uutta amerikkalaista kovaksikeitettyä rikoskirjallisuutta. Sarja vaikuttaa paluulta aikaan jolloin dekkarit olivat paheksuttua kioskikirjallisuutta, sillä kirjat eivät yritäkään olla muuta kuin kovaotteisia rikostarinoita ja ne julkaistaan suoraan edullisina pokkareina. Samaa pulp-genreä on herätellyt henkiin Isku-lehti. Ainakin minut Keikkakuski sai kiinnostumaan uudelleen dekkareista, vaikka kirjan loppu oli hieman liian synkkä minun makuuni. Arvosanaksi Keikkakuski saa neljä vuotta ehdotonta vankeutta viiden vuoden maksimirangaistuksesta (*.
*) Kuten näistä arvosanoista voi ehkä päätellä, en arvostele kirjoja ja elokuvia absoluuttisella mitta-asteikolla, koska eri genrejä ei voi vertailla toisiinsa. On mahdotonta sanoa onko Meren katedraali huonompi tai parempi kuin Keikkakuski koska ne edustavat erityyppistä kirjallisuutta. Ainoastaan vertailu muihin saman genren kirjoihin kertoo jotain järkevää.

Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:53
(0) kommenttia - comments