MemoriaVolatilis

Steven Hallin Haiteksti on yksi oudoimmista kirjoista, mitä olen lukenut. Se menee samaan kategoriaan Philip K. Dickin hämyilyjen ja Stepan Chapmanin Troikan kanssa. Scifististen omituisuuksien sijaan Haitekstissä esintyy käsitteellisiä kaloja, kuten muistoja syövä ludoviciaani, joka on todella ilkeä hai. Kirja alkaa siitä kun Eric Sanderson herää ja huomaa menettäneensä muistinsa. Ei mikään omaperäinen aloitus, mutta Haiteksti osoittaa pian omalaatuisuutensa. Eric alkaa saada entiseltä minältään kirjeitä, joissa annetaan ohjeita ja varoituksia. Kun Eric joutuu ludoviciaanin hyökkäyksen kohteeksi kotonaan, hän lähtee etsimään salaperäistä professoria Ian-kissansa kanssa toivoen professorin voivan auttaa häntä. Ludoviciaanin lisäksi Ericille aiheuttaa vaikeuksia mies, joka on päättänyt olla kuolematta ja joka on toteuttanut aikeensa erikoisella tavalla. Kaikesta outoudestaan huolimatta tai juuri sen vuoksi Haiteksti on erinomainen kirja. Haitekstiä on sanottu Matrixin ja Tappajahain yhdistelmäksi, mutta on siinä myös aimo annos Mementoa. Loistava kirja, kannattaa lukea.