CTRL-C, CTRL-V
Hesari uutisoi tiistaina, että dekkarikirjailija Maija Porma on kopioinut rikoskirjailija Outi Pakkaselta lukuisia kohtia omaan Pohjalainen pankkiryöstö -romaaniinsa. Hesarin sivuilta löytyvien näytteiden mukaan kirjoissa on lähes sanasta sanaan samanlaisia pätkiä. Oudointa asiassa on se, että yhtäläiset tekstinpätkät eivät vaikuta olevan juonen kannalta kovin tärkeitä. Kirjoja lukematta on kuitenkin vaikea sanoa, kuinka paljon ne itse asiassa muistuttavat juoniltaan ja henkilöiltään toisiaan.
Tänään sitten Ilkka Remestä syytetään plagioinnista. Ilkka Remeksen trilleri Pedon syleily sisältää kohtauksia, jotka ovat samanlaisia kuin Viktor Suvorovin Akvaario-kirjassa. Suvorov on entinen GRU:n vakooja ja hänen kirjansa on muistelmateos. Remeksen kirjassa kerrotaan GRU:n koulutuksesta, joten on luonnollista, että Remes on käyttänyt Suvorovin kirjaa lähteenä. GRU:sta kun ei paljoa muita muistelmateoksia ole kirjoitettu.
Suora kopiointi ei tietenkään ole suotavaa, mutta missä menee raja? Jos Suvorov olisi kirjoittanut tietokirjan, olisiko ketään kiinnostanut, että Remes käytti hänen kirjaansa lähteenä? Lasketaanko muistelmat tietokirjoiksi? Nehän eivät (useimmiten) ole fiktiota vaan kertovat oikeista tapahtumista ja oikeista henkilöistä. Jos kirjoitan antiikin Roomaan sijoittuvan tarinan, saanko käyttää Julius Caesarin Gallian sota -kirjaa lähteenä? Voiko tietokirjassa olevilla faktoilla olla tekijänoikeutta?
HS.fi: Dekkarikirjailija kopioi toiselta pätkiä romaaniinsa
IS: Painosten kuningas Ilkka Remes narahti kopioinnista?
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:54
(1) kommenttia - comments
Kommentit
Ne dekkarikirjassa olleet lainaukset olivat aika kummallisia, koska tarinan kannalta ne tuntuivat merkityksettömiltä, lähinnä vain heitoilta, jotka ovat ehkä kopioijaa miellyttäneet. Miten ne ovat kirjaan sitten päätyneet, koska ovat luonteeltaan niin yleisluontoisia, että kuka tahansa kirjoittajaksi itseään pystyy vääntämään samanoloista tekstiä? Onko kirjoissa enemmänkin muualta lainattuja osioita?
Remeksen kohdalla taasen tuntuu, että nyt haisee rahanhimo. Kaikki kummalliset asiat pengotaan esille ja aletaan vaatia korvauksia. Lähteiden käyttäminen ei ole kiellettyä, ja ideat/faktat eivät ole suojattuja. Lakimiehille varmaan riittää aiheessa pitkäksi aikaa tutkittavaa ja rahaa palaa... tavan lukija ei pääse asiasta omaa mielipidettään kasaamaan, koska ei ole mahdollisuuksia itse lukea venäläisen kirjaa ja katsoa, miten lähellä tekstit ovat toisiaan. Kääntäessähän ainakin kielen rytmi ja sanontatavat katoavat. Jos on jonkun agentin tarinaa mukailtu, niin missä menee sitten kopioimisen raja? Hankalaa.
Lähettänyt Usvazine | 23.02.08 19:47