MemoriaVolatilis

Sain juuri luettua Scott Lynchin Locke Lamoran valheet. Kirjaa on kehuttu joka paikassa ja olihan se viihdyttävä. Sekä yllättävä. Kirjassa nimittäin kiroillaan paikoitellen estotta ja siinä on väkivaltaa. Siis oikeaa väkivaltaa, ei mitään perusfantasiamiekkailua. Sellaista väkivaltaa, että sattuu ja pahasti. Sekä seksiä tai ainakin sellaisia viittauksia seksiin, että Keskimaassa punastuttaisiin hengiltä.

Juoni on monimutkainen ja etenee vauhdilla. Medicien ajan Venetsiaa muistuttavassa Camorrin kaupungissa asusteleva herrasmiesroisto Locke Lamora ja hänen kumppaninsa ryöstävät ja huijaavat rikkaita, kunnes joutuvat tahtomattaan mukaan niin isoihin juonitteluihin, että kaikilta on mennä henki.

Fantasiafanien lisäksi luulisin myös historiallisista romaaneista kiinnostuneiden pitävän kirjasta. Tässä kun ei ole örkkejä, lohikäärmeitä, haltioita eikä velhokouluja. Mitään mystisiä esineitä ei roudata minnekään, suuret armeijat eivät kokoonnu lopputaisteluun eikä kukaan lausu muinaisia ennustuksia möreällä äänellä. Taikuuttakin on melko vähän.