MemoriaVolatilis

Sain joululahjaksi Risto Isomäen uusimman kirjan Litium 6. Kirjan aiheena on ydinterrorismi maailmassa, joka on torjunut ilmastonmuutosta ydinvoimalla. Kyseessä on lähes tyylipuhdas trilleri, joka hakee alkuvauhtinsa Yhdysvaltojen vuoden 1954 pieleen menneestä ydinkokeesta. Sitten siirrytään lähitulevaisuuteen, jossa japanilaisen uudentyyppisen ydinreaktorin jäähdytysjärjestelmän modulit on varastettu ja ranskalainen ydinvoimayhtiö on kadottanut 180 grammaa plutoniumia. Jollakulla on kasassa ainekset räjähtävään yllätykseen.

Ydinuhkaa lähtee torjumaan suomalaissyntyinen Lauri Nurmi, joka työskentelee Yhdysvaltain ydinterrorismin vastaisessa erikoisyksikössä NTU:ssa. Sarasvatin hiekkaa oli tiedetrilleri, mutta Litium 6 on väkivaltainen teknotrilleri, joka voitaisiin myydä 24:n seuraavan kauden juoneksi. Tarkoitus pyhittää keinot CTU:ssa ja NTU:ssa eikä luoteja säästellä. Litium 6 sohaisee Yhdysvaltain sotaa terrorismia vastaan, mutta sohaisuksi se jääkin. Vauhtia riittää, mutta ympäristöteema tuntuu välillä hukkuvan kaiken toiminnan sekaan.

Tiedefaktat on saatu luontevammin mukaan kuin Sarasvatin hiekkaa -kirjassa. Isomäki on luultavasti lukenut kaiken mahdollisen ydinkokeista sekä ydinvoimaloista ja onnistunut ahtamaan kirjaan paljon asiaa ilman että lukija hyytyy faktojen vyöryyn. Kirjan pahimmat kompastuskivet ovatkin henkilöt ja perinteinen pahis, joka tietenkin selostaa juonensa vangiksi saadulle sankarille. Kirja yllätti siinä mielessä, että odotin paljon pessimistisempää loppua Sarasvatin hiekkaa -kirjan perusteella. Paljoa ei juonesta voi kuitenkaan paljastaa, etteivät kaikki yllätykset mene pilalle.